Gluteeniton kasvismakaronilaatikko

Isäntä halusi loppuviikoksi lihamakaronilaatikkoa. Päätin tehdä itselleni kasvisversion. Isäntä teki oman laatikkonsa itse makaronipussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. 

Netti pursuilee kasvismakaronilaatikon ohjeita, mutta tein omani sen mukaan, mitä sattui kaapeista löytymään. 

No gluteenittomia makaroneja meillä tietysti aina on. Raastoin pari porkkanaa ja pilkoin pienemmäksi muutaman parsakaalin nupun, parsakaalia oli pakkasessa. Sieltä löytyi myös valmiiksi pilkottua kevätsipulia. 

Makaronit laitoin raakana vuokaan, sitten porkkanaraaste sekä parsakaalit. Myös yhden paketin härkistä sulatin pakastimesta ja pilkoin joukkoon. Pieni purkki tomaattimurskaa upposi sinne myös.

Mausteiksi laitoin mustapippuria, yrttiseosta, valkosipulijauhetta ja suolaa. Ja lisäsin vähän homejuustomurua. Yhden kananmunan sekoitin tilkkaan kauramaitoa ja kumosin sen vuokaan. Lisäsin vielä kauramaitoa reippaasti niin, että makaronit ja kaikki muukin peittyi, koska raakana laitetut makaronit imaisevat paljon nestettä. 

Mitään tarkkoja määriä en tässä maininnut, koska resepti on täysin omasta päästäni. Härkistä olisi voinut laittaa vähemmänkin kuin kokonaisen 400g paketin. Jos haluaa tästä vegaanisen  version, niin jättää vaan kananmunan pois ja laittaa homejuuston tilalle jotain muuta tai jättää senkin kokonaan pois. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kaikkien aikojen santtari. Gluteeniton ja laktoositon

Aivan aluksi haluan kiittää kiinnostuksestanne, vaikka otsikko on noin omituinen. Kyseessä on nimittäin kaikille tuttu ruokalaji, lasagne. Tämä santtari-sana on niitä, jotka ovat syntyneet puhumaan opettelevien lastemme suissa ja vakiintunut perheen sisäiseen kielenkäyttöön siitä lähtien. Onhan se sananakin helpompi kuin lasanje. 

Muita vastaavanlaisia sanoja ovat muun muassa tomppi = tomaatti, kotko= traktori, tuusu = suihku. Jälkimmäinen on erään tuttavani lapsen ilmaisu suihkusta. Olin oman nuoremman tyttäreni kanssa heillä käymässä ja koko naisporukalla (2 aikuista ja 3 lasta) olimme saunassa. Hänen esikoisensa ei kauaa viihtynyt löylyssä, vaan ilmoitti lähtevänsä "tuusuun". 

Meillä on kotona käyty sen jälkeen aina tuusussa. Tämä tuusu-asia porautui nuoremman tyttäremme mieleen niin syvälle, että hän hankki itselleen puolisonkin Tuusulasta (vitsi). Molemmat vävyt meillä tietävät, mihin päin pitää suunnistaa silloin, kun lähtee tuusuun.

Tähän santtariin laitoin seuraavanlaisia aineksia:

400g naudan vähärasvaista jauhelihaa

n. 10 kpl gluteenittomia lasagnelevyjä

1 sipuli

1 solovalkosipuli

100g juustoraastetta, esim punaleima-emmentalia 

1prk Koskenlaskija Ruoka, maustamaton

7,5 dl laktoositonta maitojuomaa

2 rkl gluteenittomia jauhoja

1prk tomaattimurskaa

2 rkl tomaattipyreetä

2 rkl voita

suolaa

mustapippuria

yrttisekoitusta

basilikaa

umamia

n. 5 dl kuumaa vettä

Jauhelihakastike:

Ruskista jauheliha, pilko sipulit ja kuullota ne pannulla, lisää mausteet ja tomaattisäilykkeet sekä kuuma vesi.

Juustokastike:

Sulata voi kattilassa, sekoita siihen jauhot, lisää maito, koskenlaskija ja kuumenna. Sekoita juustoraaste sekaan siten, että se vähän ehtii sulaa.

Laita voideltuun uunivuokaan pohjalle ensin vähän jauhelihakastiketta ja sen jälkeen kerroksittain lasagnelevyjä ja molempia kastikkeita vuoron perään siten, että päällimmäiseksi tulee juustokastike. Lasagnelevyjä tuli kolmeen kerrokseen ja pilkoin ne palasiksi, niin pehmenevät nopeammin. Ruoka pitää olla uuniin mennessään tosi löysää.

Ripauksen muskottia olisin voinut tähän laittaa, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan. Yrttimausteita saa laittaa aika reilusti. Muskotti sinälläänhän on myrkyllistä, mutta ei niin pieninä määrinä kuin sitä mausteena käytetään. 

Paista aluksi 175 asteessa puoli tuntia ja puolessa välissä pienennä paistolämpötila 150 asteeseen. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, laita sen päälle siivu leivinpaperia paistamisen loppuajaksi. 

Itsekseni pohdin, että lasagnelevyt voisivat pehmetä mukavasti ennen paistamista, jos tekisi tämän paistokuntoon ja paistaisikin vasta seuraavana päivänä. Sitä voisi kokeilla ensi kerralla. Tosin gluteenittomat levyt ovat ohuempia kuin tavalliset ja niiden paloitteleminen auttaa siinä, etteivät ne jää valmiiseen ruokaan sitkeiksi kerroksiksi. Joissain ohjeissa on myös neuvottu keittämään lasagnelevyjä ennen vuokaan laittamista. Sitä vähän oudoksun, enkä ole koskaan niin tehnyt. 

Muutaman vuoden ajan kerkisin tehdä santtaria liian vähillä kastikkeilla ja paloittelematta niitä levyjä, jolloin ruoka varsinkin seuraavana päivänä oli tosi kuivaa. On se muutenkin vasta uunista otettuna parhaimmillaan, päinvastoin kuin monet muut ruoat, jotka vain paranevat kun niitä lämmitetään uudelleen, kuten esimerkiksi kaalilaatikko. 

Kuva santtarista otettuna hetkeä ennen kuin syöjät ja syöjätär käyvät siihen kiinni.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Gluteeniton piparirahka

Erikoinen Asiantuntija on jo useana vuonna tehnyt joulun aikaan piparirahkan. Samanlaista ohjetta en ole kuitenkaan löytänyt netistä. Ehkäpä olen tämän sitten itse kehitellyt jossain vaiheessa. Eihän se mikään monimutkainen ohje ole, mutta silti.

Tähän voi käyttää joululta jääneitä jämiä, jos sellaisia jäi. Omista kaapeista löytyi syömättömiä gluteenittomia pipareita sekä purkki kuohukermaa. Kermoissa on nykyään kamalan pitkät parasta ennen -päivät. Tässäkin oli 11.1.2020, joten vielä se oli ihan ajokunnossa.

2 dl kuohukermaa
400g maustamatonta rahkaa
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1 rkl vanilliinisokeria
150g appelsiinimarmeladia (ehkä vähempikin riittää)
1/2 pkt Semperin gluteenittomia pipareita

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita se rahkaan. Mausta kanelilla ja sokereilla. Sekoita hyvin. Lado puolet rahkasta tarjoilukulhon pohjalle. Työnnä sekaan piparit vaikka pystyasentoon ja lusikoi appelsiinimarmeladi niiden päälle ja toinen puolikas rahkasta päällimmäiseksi. Laita kelmua  astian päälle ja jääkaappiin tekeytymään seuraavaksi päiväksi.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä Semper -tuotemerkki/ Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Kun kasvi tuli lihaksi

Lähikaupassa maistatettiin isänpäivän aattona Poutun kehittämiä ja valmistamia kasvilihapullia. Lihaton lihapulla? Lihaton, gluteeniton, soijaton, maidoton ja niin ollen myös laktoositon. Siis kaiketon. Mutta silti muka lihapulla??

Maistoin. Yllättävän hyvänmakuista ja suutuntumakin oli mainio. Jos olisin ollut sokkotestissä, en olisi osannut erottaa tätä lihapullasta.

Kenen intressissä on kehittää vegaanisista eineksistä ja ruoista kaikilla aisteilla mahdollisimman paljon lihaa muistuttavia? Pakkauksessa lukee muun muassa: "... menettämättä lihan parhaita puolia eli lihan hyvää makua. Muu (tuotenimi) tekee lihattomasta lihaisan herkullista." Kasvisruoka ei siis pärjää liharuoan maulle, siinähän se jo myönnettiin.

No entäs nämä ruokaohjelehdet, jotka sivuillaan esittelevät ruokaohjeita, joissa kasvisruoka väkisin naamioidaan näyttämään tai kuulostamaan tai maistumaan lihalta? Eihän HK:n Sinisestäkään yritetä tehdä porkkanan näköistä, väristä ja makuista. Suutari pysyköön lestissään. Oudoin esimerkki tästä on seitankinkku. Miksi se pitää nimetä possun pyllyksi?

Onneksi terveysviranomaisilla on ollut selkärankaa puuttua tähän asioiden sotkemiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11081649

No, niinhän se tietysti on, että ruokatehtaissa niin kuin muuallakin täytyy kehittää koko ajan uusia tuotteita, jotta pysyy markkinassa mukana. Ruokatalot ovat myös haistaneet trendien muuttumisen ja yrittävät kehittää koko ajan valmistuskustannuksiltaan edullisempia tuotteita. Bisnesvainu toimii. Tuotteista kehitetään lihan näköisiä ja makuisia, jotta A-luokan lihansyöjätkin innostuisivat niitä ostamaan. Teen lihapullat mieluummin itse oikeasta jauhelihasta, kotimaisesta luomusta.

Erikoiset Asiantuntijat pitävät kyllä kaikenlaisesta ruoasta. Silti liha lihana, kala kalana ja kasvis kasviksena. Syömme ja valmistamme myös vegaaniruokia. Kasvisruoka on usein myös gluteenitonta ja gluteenittomuus on keliaakikon elinehto. On hienoa, että meillä kaikilla on valinnan mahdollisuus terveydellisten syiden tai makumieltymysten mukaan tai kenellä mistäkin syystä.

Mitä mieltä sinä olet nyt esillä olevasta asiasta? Kirjoita kommenttisi alla olevaan kommenttikenttään. Kiitos etukäteen!

Edit. 24.11.2019: Lisätään Maukkaan lihapadan ohje. Tämä postaus siis puolustaa kotimaista lihantuotantoa.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/11/kaikkien-aikojen-maukas-lihapata.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä tekstissä ja kuvissa mainittujen tuottajien ja tuotteiden kanssa

Kaikkien aikojen gluteenitonta possua uuniin

Erikoinen Asiantuntija laittoi tänään lukijamme ohjeen mukaan uuniin possua kasviksilla. Karvan verran muutin alkuperäistä ohjetta. Lisäsin siihen pari yksikyntistä valkosipulia ja pienen tölkin olutta nesteeksi. Valkosipuli ja olut.... mmmmm.... mikä pari!!

2kg possun etuselkää tai lapaa
puolikas lanttua
3 punasipulia
muutama pieni porkkana
2 kpl yksikyntistä valkosipulia
1 pieni tölkki Kukko-olutta (gluteeniton)
mustapippuria
suolaa

Poistin possunlihasta nahan ja isoimmat rasvat ja paloittelin vähän tulitikkuaskia isommiksi paloiksi. Mahdolliset luut mukaan pataan makua antamaan. Kasvikset kuorin ja lohkoin. Lihat käytin kuumalla pannulla sen verran, että saivat pintaan väriä ja niin ollen pinnat sulkeutuivat.

Sitten vaan pataan lihat, kasvikset, mausteet ja olut ja uuniin miedolle lämmölle useaksi tunniksi.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas / Erikoiset Asiantuntijat

Köyhää koijataan taas

Kyllä nymmua ei huvita taas mikään. Aina keksitään uusia konsteja koijata köyhää. Ja rikastakin. Tällä kertaa asialla on Eräs Leipomo Oy, joka valmistaa gluteenitonta palaleipää kauppaketjulle.

Tai siis eihän tämä(kään) mikään uusi konsti ole. Leipomo Oy/kauppaketju vaan on havainnut, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen entisen kokoisia palaleipiä. Siis palaleivän kokoa pienentämään. Entinen oli pituudeltaan selvästi yli 10cm ja taisi olla leveämpikin. Nyt ne ovat tuollaisia kuvan mukaisia nysiä. Muutoksen näkee vaikka silmät kiinni. Juustosiivukin pitää nyt askarrella tuohon Erikoisella tavalla.

Kun ei raadollisessa kilpailussa voi hintaa nostaa, palkkoja alentaa, eikä verovilppiä tehdä, niin pienennetään sitten tuotteen kokoa. Seuraavaksi yhteen pussiin pakataan varmaan vaivihkaa yksi leipäpala vähemmän. Tämä sama tuotteen pienentämisilmiö on havaittu muissakin leipomotuotteissa ja elintarvikkeissa, mm. kekseissä ja grillimakkaroissa. Jonkun mielestä viimeksi mainittu ei ehkä ole elintarvike ollenkaan, mutta väliäkö sillä.

Erikoiset Asiantuntijat ovat osakeyhtiölakinsa lukeneet. Kaiken takana ei tällä kertaa olekaan nainen, vaan maksimaalisen voiton tavoittelu. Kiinteät kulut pysyvät silti kuitenkin samana, muuttuvissa kuluissa tulee säästöä vain materiaalikuluissa. Pienempiä leipäpaloja ei myöskään ehkä tarvi paistaa yhtä kauan kuin vähän isompia. Pienempiä paloja varten on täytynyt kuitenkin pistää paistomuotit uusiksi.

Erikoiset Asiantuntijat pohtivat nyt, miten tätä ideaa voisi soveltaa muilla liike-elämän aloilla. Vaikkapa bussiliikenteessä. Kun ei bussilipun hintaa voi nostaa, niin eikö voitaisi lyhentää asiakkaan bussimatkaa. Lähiöstä keskustaan menevällä reitillä ensimmäisenä kyytiin tulleet jäisivätkin pois kyydistä jo pari kilometriä ennen ja kävelisivät loppumatkan.

Jo yhdenvertaisuusperiaatteenkin vuoksi olisi asiallista, että jokainen matkustaja saisi olla bussin kyydissä yhtä pitkän matkan. Niinpä ainoastaan myöhemmin kyytiin tulleet voisivat matkustaa keskustaan saakka. Kuski sieltä edestä huutelisi vaan, millä pysäkillä kenenkin pitää jäädä pois. Polttoainetta säästyisi solkenaan niin kuin leipomossa jauhoja. Tässäkään esimerkissä kiinteät kulut ei pienene, mutta polttoainetta kuluisi tilkkanen vähemmän. Tuskin bussiyhtiön tarvitsisi maksaa likaisen työn lisääkään kuskille kiukuttelevista asiakkaista. Erikoisten Asiantuntijoiden päätyössä ainakaan ei makseta. En uskalla ajatella, miten tätä ideaa voisi soveltaa lentomatkustamiseen. 😨

Sähköyhtiö voisi katkaista sähköntoimituksen kerran tunnissa viideksi minuutiksi, mutta laskuttaa koko tunnista. Bensapumppu voisi olla antavinaan bensaa sen tavanomaisen 50 litraa, mutta lopettaisikin pumppaamisen jo 48 litran kohdalla. Onhan näitä.

Sairaalassa lääkäri voisi jättää haavan ompelematta. Tai ainakin joka toisen tikin. Materiaalinkerääjä (=roskakuski) voisi tyhjentää roska-astian vain osittain. Autopesulassa voisi hyvin jättää auton katon pesemättä. Sadehan sen huuhtoo kumminkin.

Pappikin voisi hakea kirkkoon ehtoollisleiväksi edellisenä iltana Prismasta ennen klo 23 ranskanleipää -60%. Siunata, murtaa ja antaa sen seurakuntalaisilleen. Ehtoollisviiniksi kävisi hyvin pillimehut lähikaupan tarjouksesta. Kirkkolakikin sallii sen, kunhan vaan juoma olisi viiniköynnöksen antia eikä mitään ylivuotista raparperimehua. No eikä voisi eikä kävisi. Joku tolkku ja roti pitää olla säästämisessäkin.

Tosiblogisarjamme sairauksista ja niiden toteamisesta jatkuu. Tässä jaksossa pisteet Tri Kummalle.

Keliakia on ruma sana. Ihan kuin keripukki. Tai joku muu vakavaan puutostautiin viittaava. Kai se on minullakin ollut jo lapsesta saakka, mutta ”eskaloitui” vasta kolme vuotta sitten, kun muutenkin terveyden kanssa oli niin sanotusti haasteellista. Tämä kyllä selittää joitain vatsavaivoja jo lapsuuden aikana. En ole koskaan ollut kova syömään mitään leipää, pullaa, makaronia tai puuroja. Myöhempinä aikoina olen tullut siihen tulokseen, että elimistö osaa itse tällä tavoin ohjata mieltymyksiä siihen suuntaan, mikä on omalle terveydelle hyväksi. Niin ollen keliakian esilletulo kolme vuotta sitten vaati lisäksi muunlaisia rasituksia koko kropalle ja päälle. Ihastuin samoihin aikoihin myös erään lähileipomon ruisleipään, jota vedin joka päivä kaksin käsin, mikä tietysti vaikutti oireiden lisääntymiseen. Myötävaikuttamassa olivat myös työstressi ja ahdistavaa ilmapiiriä työyhteisössä luonut henkilö, joka uskoi itsekin omiin valheisiinsa. Rakkaan koiran poismeno sekä liiallinen liikunta vaikuttivat myös. Kummastakaan en ehtinyt tarpeeksi palautua ja liikunnan kuvittelin auttavan työstressiin. Auttaahan se, mutta kohtuullisessa määrin.

Varasin sitten ajan työterveyslääkärille outojen oireiden vuoksi. Tämä Tri Kumma (nimi muutettu) kysyi, että ”Mikä se olis (noin niin kuin) omasta mielestä?” Hyvin outo kysymys lääkäriltä. Lääkärillehän ei pidä maallikon mennä mitään omia ”diagnooseja” koskaan esittämään. Se on lääketieteen ja lääkärin ammattitaidon häpäisemistä. Olen sen joskus erehtynyt tekemään ja silloin huoneeseen laskeutuu hetkeksi hyytävä hiljaisuus ja ilmapiiri muuttuu jäätäväksi. Pätee muuten myös eläinlääkäreihin. No, esitin oman arvioni asiasta hyvillä perusteluilla ja juuri sitä lähdettiinkin sitten hämmästyksekseni tutkimaan. Otettiin verikokeita. Saatiin tuloksia. Otettiin uudestaan. Ei se ollut se mitä itse epäilin ja hyvä niin.

Uusia verikokeita. Keliakiaan viittaavat arvot olivat pilvissä. Gastroskopia ja koepalat. Tähystys meni yllättävän helposti yksityisen lääkärikeskuksen osaavan henkilökunnan ansiosta. Keliakiadiagnoosi oli varma ja minulle aikamoinen ylläri. Tri Kummalle täydet pisteet oikeaan osuneesta diagnoosista, vaikka ensin sainkin esittää omani.

Toisinaan käy niin, että jostain syystä epähuomiossa tulee syöneeksi jotain gluteenipitoista. Itse yritän pitää täydellistä nollalinjaa. Mitään välimuotoja ja ”lievää” keliakiaa ei ole. Joskus käy kuitenkin vahinkoja, vaikka kaikkensa yrittää. Onneksi vatsani ja keliakiani eivät ole sitä sorttia, että täytyy syöksyä oksentamaan välittömästi gluteenia syötyään. Löysin äskettäin työpaikan läheltä hyvän lounaspaikan, kunnes kuulin, ettei kyseinen syöttölä sovikaan keliaakikolle siellä käytettävän soijakastikkeen koostumuksen vuoksi. Ehdin käydä siellä kolmena päivänä ja sen jälkeen vatsa oli useamman viikon ajan täysin sekaisin ja ihan ”varpusina”.

Joskus tapahtuu niin, ettei kekkereissä ole osattu syystä tai toisesta varautua erikoisruokavalioihin lainkaan. Se on vähän outo tilanne kaikkien osapuolten kannalta. Pahin esimerkki on kahvitilaisuudesta, jossa muut vetivät ihanaa mansikkakakkua ja kahvia kaksin käsin. Laktoosittomat oli kyllä huomioitu laktoosittomalla kakulla. Gluteenittomille oli varattu vain kuivia (gluteenittomia ja asianmukaisesti yksittäispakattuja) voisilmäpullia, jotka olivat kaiken lisäksi jäässä. Kyse oli vielä eräänlaisesta palkitsemistilaisuudesta. Tarjoilun järjestäjän tarkoitus tuskin kuitenkaan oli lähettää mitään ”viestiä”, mutta tietynlaisilta mietteiltä ei silti voinut tippaleipäaivoissaan täysin välttyä.

Vähäinen gluteeniton leivonta kotona ei ole juuri sen kalliimpaa ainakaan makeiden leivonnaisten osalta kuin tavallinenkaan leivonta. Riippuu tietysti kulutuksesta. Oman huolellisuutensa se vaatii ainesosien käsittelyssä ja hiivalla kohotettavien leivonnaisten tuottaminen on haastavaa. Jauhot sen sijaan ja valmiit tuotteet ovat ihan törkeän kalliita, minkä vuoksi esim. leivän leipominen itse tulee hintoihinsa. Niukempaankin tarjoiluun makeiden herkkujen osalta tottuu. Eipähän tule ahdettua kitusiinsa kaikkia mahdollisia tarjottuja herkkuja, mikä tietysti tulisi tehtyä, jos noudattaisi normaalia ruokavaliota. On tästäkin siis omat hyötynsä.

Jokainen keliaakikko tietää hyvin, mitä tapahtuu, jos on syönyt gluteenia sisältävää elintarviketta. Suolistonukkaa tuhoutuu ja suolisto joutuu tulehdustilaan. Nukka toki palautuu, mutta siinä voi mennä aikaa vuoden verran tai enemmänkin. Ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy ja seurauksena voi olla vakavia puutostiloja. Täysin hoitamattomana keliakia voi tästä syystä johtaa kuolemaan. Viitaten blogin ihan ensimmäiseen postaukseen, keliakia on mitä suurimmassa määrin vakava sairaus ja sellaisena siihen tulee suhtautua. Vaikka keliakia(kaan) ei näy päällepäin.

Hyödyllisiä linkkejä:

terveysvastaanotto.fi
keliakialiitto.fi
gluteenitontaleivontaa.fi
glu.fi

Avautumisen tällä kertaa hoiti Nymma.