Joka kevät se tulee samoihin aikoihin. Siltä ei välty yksikään, joka kaupungissa asuu ja liikkuu.
Katupöly sisältää renkaiden rouhimaa asvalttia, hiekoitushiekkaa, tiesuolaa ja muita liukkaiden torjuntaan mahdollisesti käytettyjä kemikaaleja, renkaiden kumihiukkasia, kasvintähteitä, siitepölyä, bakteereita, homeita yms.
Keväinen katupöly on jokakeväinen ongelma maalis-toukokuussa. Siinä leijailee pääasiassa alle kymmenen mikrometrin kokoisia hiukkasia. Ne aiheuttavat nuhaa, silmien kirvelyä, kurkun kutinaa ja yskää.
Pienimmät, alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset pääsevät kaikkiin keuhkojen osiin. Pienillä lapsilla pöly voi lisätä astman riskiä. Haitallista se on allergikoille sekä sydän- ja verisuonitauteja sairastaville.
Pahimmissa tapauksissa pienhiukkaset voivat johtaa vakaviin keuhkoinfektioihin ja saavat aikaan astmakohtauksia. Katupöly aiheuttaa vuosittain kymmeniä ennenaikaisia kuolemantapauksia.
Pahiten pöllyäviä alueita voi välttää mahdollisuuksien mukaan. Tilanne helpottaa kunnolla vasta katujen harjaamisen ja pesun jälkeen.
Lähde: Tiede-lehti nro 4/2022, Miina Viljasen artikkeli.
Korona-aikanahan on ehditty tottua kasvomaskin käyttöön. Sen avulla luulisi olevan mahdollista suojautua myös katupölyltä. Jos edullisin niin sanottu kirurgimaski suojelee viruksilta, niin kai se nyt suojelee katupölyltäkin. FFP2-maski on tässä vielä pykälää tehokkaampi. Eikä enää tarvitse edes hävetä hengityssuojaimen käyttöä ulkonakaan. Jotain hyötyä siitä koronastakin on siis ollut.
Minä en liiku torpasta juuri mihinkään pölyisille alueille enkä pölyisimpänä aikana, silloin kun eniten on autoja liikenteessä. Koiralenkilläkin käyn puhtaammassa ilmassa. Mutta katupölyltä suojautuisin kyllä tarvittaessa kasvomaskilla. Äskettäin kun vajan hyllyltä kävin louhimassa siellä parikymmentä vuotta lojuneita pulkkia mäenlaskua varten, niin oli niidenkin pinnassa melkoinen kerros vaaleanruskeaa pölyä, joka lähti pois vain vedellä ja harjalla. Vuosien pinttymät. Päällimmäisenä oli tietyömaalta kulkeutunutta pölyä ja ehkä vähän sitä Saharan hiekkaa, jota viime talvena oli täälläkin lumihangen pinnalla.
Ja bakteereita pölyn joukkoon päätyy paitsi ihmisten jättämistä roskista, myös niistä surullisenkuuluisista koirankakoista, joita jätetään pitkin talvea jopa keskelle kulkuväyliä. Enimmäkseen kuitenkin reunoille. Nyt ne taas paljastuvat, kun lumi sulaa. Vaikka itsellä on koira tai ehkä juuri siksi, en voi käsittää sitä, ettei niitä koiran kakkoja voi koukata taskussa mukana kulkevaan pussiin ja viedä kotipihan omaan kaatopaikkaroskikseen.
Onneksi virukset vaativat elävän organismin alustakseen, jotta pysyvät elossa. Niinpä ainakaan pitkään maassa lojuneet maskit eivät levitä koronaa. Ääliömäistä on maskin tiputtaminen juuri siihen kohtaan, jossa sen käyttötarve loppuu. Esimerkiksi parkkipaikoille ja pysäköintihalleihin. Toiminta on verrattavissa koirankakan jättämiseen sille paikalle, mihin se sattuu tippumaan. Joko ihan keskelle väylää tai vähän sivummalle.
Näillä kulmilla asuu eräskin saksanpaimenkoiran omistaja, joka ulkoiluttaa koiraansa pyörän kanssa. Koiraparka ei voi pysähtyä edes tarpeilleen, vaan joutuu kakkimaan juostessaan. Ja varmaan pissimäänkin. Sen koiranomistajan koiran ulkoilutus on ihan konkreettisesti juosten kustua. Ja senhän tietää, mihin ne kakat päätyy. Pissa päätyy koiran omille kintuille siinä vauhdissa. Ja on se nyt melko epäinhimillistä ja epäeläimellistä touhua kohdella koiraa noin. Tekisin eläinsuojeluilmoituksen, mutta en ole koskaan sattunut itse näkemään sitä, kun kyseinen koira ulostaa juostessaan. Olen vain kuullut muilta ihmisiltä ja nähnyt lopputuloksen.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
