Yle uutisoi kuluvalla viikolla, kuinka jossain helsinkiläisessä koulussa on päätetty luopua tarjottimien käytöstä kouluruokailussa ilmasto- ja säästösyistä. Sama käytäntö on ollut jo vuosia monissa muissakin kouluissa.
https://yle.fi/a/74-20085625?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Erikoisella Asiantuntijalla on näkökulmaa asiaan kahdestakin eri suunnasta.
Muutama vuosi sitten opiskelin yhden lukukauden ajan eräässä aikuisoppilaitoksessa, jossa myös päätettiin tarjottimista luopumisesta siellä ollessani. Tarjottimettomuus kuulemma säästää kolme koneellista tiskiä päivässä. Oho.
Tarjottimet poistettiin ja siitä seurasi melkoisen epämiellyttävä kaaos ahtaassa ja ”yksipuolisessa” linjastossa, joka oli vielä lyhytkin. Käsiin olisi pitänyt saada mahtumaan kaksi lautasta (pääruoka- ja leipä/salaatti-) sekä ruokailuvälineet ja servetti. Vesi/piimä/maitolasin kuljettamisesta samalla kertaa ei kannattanut edes haaveilla. Samaan aikaan samalla alueella parveili ruokailijoita joka suuntaan, kuka mitäkin hakemassa tai pöytään viemässä, kääntymässä pois jonosta tai poistumassa ruokalasta. Loppupäässä saattoi vielä saada tällin keittiön ovesta, joka oli sellainen eestaas kääntyvä läppä.
Juoma piti hakea erikseen ja vielä kerran jälkiruoka/kahvi. Pöydät olivat tiheässä ja tuoleja niiden ympärillä paljon. Aikuisopiskelijat kun eivät enää välttämättä ole mitään pajunvitsoja vartaloltaan, niin olihan siellä pöytien ääressä aika tiivis tunnelma. Kuumakin usein.
Itsekin pudotin käsistäni jotain lattialle juuri vilkkaimpaan kohtaan, rikoin astian ja jouduin vaivaamaan muutenkin äärirajoilla toimivaa keittiöhenkilökuntaa siivousasialla. Ja samalla piti yrittää varoittaa muita kulkijoita liukastumasta aiheuttamaani sotkuun ja sirpaleisiin.
Silloin tällöin teen keittiökeikkaa isossa keittiössä ihan vaihtelua saadakseni sekä henkisesti että fyysisesti. Hoidan useimmiten myös tiskiä, niin kuin kaikki muutkin siellä työskentelevät, kokkia myöten. Ammattikeittiöissä on ehkä erilaisiakin tiskikoneita, mutta periaatteessa ne pesevät yhtä korillista tiskiä vain noin parin minuutin ajan. Yhden koneellisen hinkkaaminen ei siis todellakaan kestä kahta-kolmea tuntia, niin kuin kotikoneilla. Jos tiskikone ei ole käytössä, se pitää silti sen sisällä olevan veden vaaditussa lämpötilassa, joka on jotain päälle 60 astetta.
Kolmella koneellisella ei niin ollen säästetä juurikaan sähköä. Ehkä ripaus pesuainetta ja ehkä vähän vettä. Suurissa, satojen oppilaiden kouluissa ja muissa ruokailupaikoissa säästö on tietenkin suurempi. Uskon ja ainakin haluan uskoa, että nykyaikaiset tiskiaineet laitoskeittiöissäkin kilpailevat luontoystävällisyydessä keskenään. Ovat ne joskus olleet sellaisia myrkkyjä, että pesuaineastiaa vaihtaessa on pitänyt pukea hengityssuojain ja suojakäsineet. Ainakin jälkimmäiset pitää pukea nykyäänkin.
Tarjottimet ovat vain häviävän pieni osa kaikesta siitä tiskimäärästä, mitä koneilla pestään. Lisäksi ne ovat yleensä varsin puhtaita, mutta onhan ne hygieniasyistä pestävä jokaisen käytön jälkeen yli 60 asteessa.
Edellä mainitsemassani keikkatyöpaikassa ei myöskään ole tarjottimia, mutta siellä on kaksipuoleinen linjasto ja väljät tilat muutenkin. Lisäksi juomat on joka tapauksessa haettava toiselta pöydältä, joka on eri suunnassa kuin linjasto. Silloin ei tapahdu sitä, että kaikki hyörisivät muutaman neliömetrin alueella, kuka soppalautasen, kuka haarukoiden ja kuka kuuman kahvi/teekupin kanssa.
Ilmastoa ja luontoa pitää tietenkin säästää, mutta eiköhän tässä nyt ammuta kuitenkin taas tykillä hyttysiä. Oppilaitoksessani ruokailutilanteet muuttuivat yhdeksi sirkukseksi ja hulabalooksi, kun koko ajan piti pitää kaksin käsin kiinni lautasista, niinku. Ja varoa, ettei törmäile muihin ja olla jatkuvasti väistymässä ja siirtymässä, kun joku oli kinkeämässä pöytään tuolirivin viimeiselle paikalle ja soppalautanen hänen käsissään juuri läikkymässä yli pahaa-aavistamattomien ruokailijoiden niskaan. Lisäksi monella oli kiire ruokailun jälkeen jonnekin: antaa tilaa uusille syöjille ja syöjättärille ja mennä kahvittelemaan jonnekin käytävälle väljemmin opiskelukavereiden kanssa, hoitamaan joitain asioitaan tai niin sanotusti ”haukkaamaan raitista ilmaa”.
Uutisessa mainitussa koulussa moni olikin hankkinut oman tarjottimen, mikä onkin loistava ratkaisu tilanteeseen.
Tarjottimien sijasta säästötoimet voisi suunnata johonkin muuhun. Esimerkiksi roskasäkkien täyttöasteeseen, ennen kuin ne viedään ulos. Pois lukien päivän/illan viimeiset roskat. Tai biojäteastioiden pesemiseen jokaisen tyhjennyksen jälkeen tiskikoneessa, poislukien päivän/illan viimeinen tyhjennys. Yhden muovisen 200 litran roskasäkin hiilijalanjälki on varmasti suurempi kuin tarjottimien pesu kolmessa koneellisessa.
Kuva: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
