Jatkoa treenisuhteelle

Ai että kuinka iloitsen siitä, että olen jaksanut käydä kuntosalilla jo puolen vuoden ajan. Laskujeni mukaan vain pari kertaa on jäänyt väliin ja nekin hyvästä syystä. 

Nyt alkoi käytössä ollut treeniohjelma tökkimään ja alunperinkin oli tarkoitus valmentajani kanssa tehdä uusi sopimus viidestä valmennuskerrasta ja uudistaa ohjelma. 

Tänään tehtiin soppari ja valmentaja oli laatinut ohjelman, joka oli lähes kokonaan uusi. Siitä saan uutta potkua tekemiseen. 

Jalkaprässi ja ylätaljaveto eteen olivat alkaneet eniten tökkiä. Ehkä niissä tuli jo ”painoraja” vastaan. Ainakin tuntui, etten pysty enää lisäämään enempää painoja enkä toistoja.

Mutta ne ovat nyt ohjelmasta poissa ja ihan uusia juttuja tilalla. Nyt alkaa olla jo tekemisen makua. Mukana on muun muassa penkkipunnerrus. Aluksi pelkällä tangolla, joka yksinään painaa 25 kg, mutta se riittää hyvin aluksi. 

Painonnostajaksi en pyri, vaikka suvussa onkin painonnoston maailmanmestaruuskisojen mitalisti. (Edelliseen pitää suhtautua niin sanotusti sordiinolla, postaan siitä joskus.) Kunhan saisi vielä tuota laardia pois keskivartalosta ja lisää lihasvoimaa. Siitä on kummasti hyötyä ja apua arjen askareissa. Mankelikin on muuttunut kevyemmäksi nostella pöydälle ja pöydältä pois (19 kg). 

Ihan innolla odotan jo seuraavaa kuntosalikäyntiä, minkä teen itsekseni ja sitä seuraava on taas valmentajan kanssa. Jostain kumman syystä valmentajan kanssa treenatessa ei tule yhtään niin lämmin (lue: hiki) kuin itsekseen tehdessä. Ehkä itsekseen tulee pidettyä turhaa kiirettä pois salilta, vaikka kiire pitäisi unohtaa ja palautella paremmin sarjojen välissä. 

Vielä kun kesään saakka jaksan käydä salilla, saatan pian saavuttaa yhtä hyvän lihaskunnon kuin 7 vuotta sitten oli, kymmenen vuoden salikäyntien jälkeen. Silloin treenaaminen ei ehkä ollut yhtä tehokasta kuin nyt, koska saliohjelma uusittiin harvemmin ja tuli turhan pitkään hinkattua saman ohjelman kanssa. 

Nyt jo huomaan itse, että keskivartalo on kiinteytynyt ja tietyissä asennoissa huomaa, ettei pötsi ole enää edessä, esimerkiksi kengännauhoja sitoessa.

Jos mietit Personal Trainerin pestaamista, niin suosittelen kyllä lämpimästi. Kaikkihan eivät tykkää salilla käymisestä ja siihen voi olla monta syytä. Yksi  voi olla juuri se, ettei tunne kehittyvänsä tai ei tiedä miten laitteita tulisi käyttää ja mitkä painot ovat itselle sopivat. Valmentaja auttaa nimenomaan näissä(kin) asioissa.

Eihän se (PT ja salilla käyminen)  ilmaista lystiä tietenkään ole, mutta jos liikkuminen ja terveyden hankkiminen on siitä kiinni, kannattaa panostaa sen verran itseensä, jos vaan pystyy.

Kuvat: Pixabay, kuvat eivät liity tapaukseen.

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Vaihtoehto b

 

Lääkärin määräyksestä meillä on Ukon kanssa meneillään painonpudotus-urakka. Homma käynnistyi minun osaltani jo keväällä ja Uko aloitti, kun kuuli oman tuomionsa alkusyksystä.

Minä sain painoa pois parissa kuukaudessa viisi kiloa, mutta sitten se hyvä vauhti vaan lopahti ja homma kosahti ja sain melkein kaikki menetetyt kilot takaisin. Ja miksi näin kävi? Aloin tietysti taas syödä liikaa. Vaikka ruokavalio oli muuttunut terveellisemmäksi, lautasannos kasvoi pikkuhiljaa entiseen mittaansa.

Voi surkeutta, miten tylsää on aloittaa taas alusta. Painon ees taas -jojottelukin kun on myös omanlaisensa terveysriski. 

Tänään mietimme jälleen kerran Ukon kanssa, miksi tämä painonpudotus on niin vaikeaa. Ruoasta on tullut rakasta. Syöminen on ihanaa. Ja melkein kaikki epäterveellinen maistuu niin hyvältä. 

- No, kun ei kerran laihduta, niin aletaan lihotuskuurille, Uko tokaisi.

- Joo, ruvetaan vaan. Ja vaikka heti! vastasin ja päässäni alkoi käydä kova kuhina, kun aloin miettiä mitä kaikkea ahmisin ensimmäisenä.

- Eikä sitten mitään rajaa. Mätetään menemään mitä huvittaa ja tekee mieli, Uko julisti.

- Aamen! vastasin.

Tulee mieleen muutamia näyttelijöitä, jotka ovat lihottaneet itsensä tiettyä roolia varten. Heitä ovat ainakin Robert de Niro, Renée Zellweger ja suomalaisista Samuli Edelmann. Muistan heidän kohdallaan kuinka lihomisesta kohistiin, että miten ja kuinka jne. Mutta he myös laihtuivat, eikä se aihettanut samanlaista ihmettelevää keskustelua. Ihan hullua! Kyllä lihominen on se helpompi osuus! Sulloo vain suuhunsa reilusti paljon enemmän kuin kuluttaa, niin pian alkaa vaaka huutaa armoa ja vaatteet ratketa liitoksistaan.

Mietimme sitten, miten toteuttaisimme oman lihotuskuurimme. Uko tykkää tehdä herkullisia voileipiä, joissa on päällä majoneesia, kinkkua, paljon juustoa ja italiansalaattia. Nämä leivät kelpaavat minullekin. Illalla televisiota katsellessa voisi napostella sipsejä dippikastikkeen kanssa ja toisinaan irtokarkkeja. Työpäivän lomassa voisi virkistää itseään suklaalla. Aamupala saisi olla englantilaista alkuperää mukaillen koottu paistetuista munista, pekonista ja makkaroista. Lounaalla sopisi syödä vaikkapa kermaista pastaa ja rasvaista ylikypsää possua. Joskus maistuisi myös kermaperunat naudan sisäfileen kanssa. Jälkiruoaksi vohveleita tai lettuja jäätelön ja hillon tai kinuskikastikkeen kera. Pipareita pikkunälkään. Suolapähkinöitä iltapuhteiden lomaan. Sokeroituja mehuja ja limunaadeja janoon.

Kyllä varmasti pääsisimme tavoitteeseemme eli lihoisimme. Painotavoitteeksi voisimme ottaa kolminumeroisen luvun, vatsan ympärysmitaksi pitäisi saada yli 100 cm ja painoindeksiksi sellainen lukema, että laskurissa alkaisivat hälytyskellot ja varoitussireeni soida.

No, eihän ne tietysti oikeasti aloiteta lihotuskuuria enää tässä vaiheessa. Sitähän me olemme jo hyvän tovin noudattaneet, kun olemme tässä tilanteessa, että painoindeksi alkaa kolmosella. Kunhan pelleilimme, niinkuin tapanamme on, mutta itse asiassa samalla mietimme vakavasti, kuinka turhaa on syödä ylimääräistä ja epäterveellisesti, kun se näkyy sekä kropassa että lompakossa.

Kuvat: Pixabay

Puuroa kehiin eli kitusiin

 

Ihminen on siitä kummallinen eläväinen, että uskoo jumalaan, poliisiin ja lääkäriin. Suurin osa meistä ainakin johonkin edellä mainituista. Joskus usko on koetuksella kaikkiin mainittuihin tahoihin, mutta siitä voi etsiä syntipukkia vaikkapa kuntaliitoksista tai sotesta tai muista ulkokehän asioista.

Muistan hyvin miten lapsena me kaikki pihapiirin keskenkasvuiset juoksimme välittömästi piiloon, kun näimme vilauksenkin poliisiautosta - vaikkemme olleet tehneet yhtikäs mitään pahaa. Korvissani on jälkikaiku sanoista "Kytät!" ja muistikuva siitä, kuinka sitten mentiin niin, että hippulat vinkuivat ja pienet pihakivet löivät Retu-tossujen pohjissa tulta.

Sama tottelevaisuus päti nytkin, kun lääkäri määräsi pudottamaan painoa. Asia, joka oli kyllä tiedossani, mutta en ollut saanut mitään aikaiseksi. Kun Uko sai tässä taannoin saman ukaasin, oli aika ryhtyä määräyksestä toimeen. Ruokavalio kuntoon, se on edelleen kaiken painonpudotuksen ja -hallinnan a ja o. Rasvat vaihdettiin kasviperäisiin ja sydänmerkillä varustettuihin tuotteisiin. Leikkeleet menivät myös vaihtoon - meetvurstit jäävät kaupan hyllylle, kun ostoskoriimme sujahtaa kevyempää kinkkua tai kanaa. Samoin oli tehtävä juustojen kanssa, PAITSI että vähärasvaiset juustot eivät ole mistään kotoisin, PAITSI mielestäni Polar 5%.

Suositus olisi myös syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Toinen eli lounas hoituu helposti joko etätöitä tehdessä kotikeittiön ja kokin eli minun toimesta tai konttoripäivinä kaupungilla jossakin lounasruokalassa. Mutta että töiden jälkeen pitäisi väsätä nykyisten kahvien ja herkkuvoileipien sijaan lämmin ateria. Sitten Uko sen keksi - keitetään puuroa!

Tänään oli ensimmäinen kello viiden puurohetki. Kaurapuuroa maitoon keitettynä marjasilmällä. Kyllä oli niin hyvää, että tähän voi kyllä tottua. Ja kun on mätetty riittävän monesti kaurapuuroa, vaihdetaan puuron viljalajia.

Tavoitteena on saada ensi alkuun viisi kiloa pois kummaltakin. Se on ensimmäinen etappi. Ja matkaan lähdetään än yy tee... NYT!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Uusi suhe

Tapasin eräänä päivänä kuntosalilla nuoren miehen ja aloitin heti PT-suhteen hänen kanssaan. Vastapuoli vaikuttaa kaikin puolin pätevältä. 

Kysyin mikä hän on koulutukseltaan. Päätoiminen ammatti olikin jo selvillä aikaisemmin. On alunperin fysioterapeutti sekä nyt myös personal trainer. Ei siis mikään itseoppinut pullistelija.

Noin viiden vuoden takainen hyvä peruskuntoni ja lihaskuntoni ovat kadonneet ja tilalle on tullut jotain ihan muuta. Tahdon hyvän kunnon takaisin ja sen muun pois. 

PT:n palkkaamisella haen hommaan ”boostia” ja hyvän motivaation, joka kantaisi pitemmällekin. Aloitellaan varovasti, koska vanhoja vammoja on ja pitkä aika siitä, kun olen jotain salilla yritellyt. 

Aerobista liikuntaa ei kuitenkaan kokonaan unohdeta. Työmatkapyöräily pitää tehdä kerran tai pari viikossa ja sen lisäksi yksi pitempi pyörälenkki, n. 20 km viikossa. Sähköpyörällähän tuo ei ole matka eikä mikään. Lisäksi vielä Haukkulin kanssa lenkkeily kerran, kaksi päivässä. 

Uskalsin tämän tänne kirjoittaa, niin sekin toivottavasti motivoi toimimaan. Lokakuun loppuun saakka on nyt tapaamiset sovittu. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay. 

Ylläolevassa kuvassa oleva henkilö ei liity tapaukseen.

Kuvan ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.