Villasukkarokki

Ystävän kutomat villasukat ❤

Jotkut teistä saattavat muistaa 1970-luvulta valistuskampanjan, jossa ideana oli saada lapsia pukemaan lämmintä ylle eli ulkohousujen alle. Tuon aikainen uutisankkurilegenda Heikki Kahila kertoi televisiouutisissa, että itse tasavallan presidentti on antanut määräyksen käyttää villahousuja. Kyseessä oli siis valtakunnallinen villahousupakko, joka oli voimassa uutistenlukua seuraavasta päivästä klo 05.00 alkaen aina seuraavan vuoden vappuun saakka. Heikki Kahilan lisäksi villahousumuotia esittelivät muun muassa Pirkko-Liisa Tikka ja Esa Pakarinen junior Jussi Raittisen laulaman Villahousurockin tahdissa.

Asian tiimoilta kirjoitettiin myös komedia Villahousupakko, joka oli vasta- ja tietoisku pintaan nousseelle farkkumuodille, jossa ajan hengen mukaisesti farkut olivat yläosastaan tiukkaakin tiukemmat lahkeiden viistäessä leveinä maata.

Muistan itse tuon komedian elävästi sekä myös omat villahousuni. Niitä taisi olla useampiakin, mutta erityisesti on mieleen jäänyt puoleen reiteen ulottuvat villahousut. Nehän puettiin sukkahousujen päälle ja siitäkin huolimatta ne kutittivat.

Liikuntatunnit olivat yhtä tuskaa, kun sisäliikunnan osuessa kohdalle pukuhuoneessa piti jännittää farkkujen riisumista. Muistan hidastelleeni, jotta ehtisin nähdä oliko kellään muulla villahousuja ja jos ei tuntunut olevan, niin joko yritin riisua villahousut farkkujen kanssa yhtä aikaa tai hidastella lisää, jotta muut ehtivät siirtyä liikuntasalin puolelle. Vaikka kyllähän meillä ala-asteikäisillä taisi olla villahousut käytössä, kun kerran oli tuo pakkotilanne päällä.

Nykyään talvivaatteet ovat niin lämpimiä ettei villahousuja löydy kaapeistani. Ehkä niiden aika tulee myöhemmin, kun verenkierto heikkenee ja alkaa vanhemmiten paleltaa. Mutta villasukat on jo kaivettu esiin ja käytän niitä päivin sekä öin. Töistä kotiin tultuani vaihdan mukavampaa ylle ja vedän villasukat jalkaan. Yöksi vaihdan eri sukat, ”yövillasukat”, sellaiset, jotka ovat oikein väljät eivätkä yhtään kutita. Vaikka eivät nykyajan villalangat enää kutitakaan. Mistähän sekin johtuu?

Villa on siitä mukava materiaali, että se sekä lämmittää että viilentää. Moni pitää villasukkia kotioloissa ympäri vuoden, mutta itse tassuttelen kotona keväästä syksyyn mieluiten paljain jaloin, Punaisella Tuvalla ollessa myös pihamaalla.

Syksyisin iskee usein mielihalu ruveta käsityöpuuhiin. Jospa tänä syksynä syntyisi villasukat, vaikka ihan pikkuruiset omalle lapsenlapselle. Prinsessalla on jo monet villasukat, mutta kuten olen itse huomannut, niitä ei taida koskaan olla liikaa.

Ohessa linkki villahousupakon julistukseen.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Mikä on lempivärisi?

Vieraskynäilijämme kanssa yhteistyössä saimme aikaan seuraavanlaisen pohdinnan väreistä. 

Pian on taas syksy. Moni suuntaa pohjoiseen, Lappiin, ihailemaan ruskaa. Sen tuoma väriloisto sykähdyttää meitä kaikkia. Täällä etelässäkin voi nauttia ruskasta. Ilmiö johtuu siitä, että lämpötilan laskiessa alle nollan lehtien sisältämä klorofylli imeytyy takaisin oksiin ja runkoihin. Lehtivihreä sisältää typpeä ja magnesiumia. Kun ne varastoituvat oksiin ja runkoihin, tulevat värit esiin ja värikkäät lehdet tippuvat maahan. 

Jo lapsesta asti olen pitänyt punaisesta väristä. Vielä nykyään puolet vaatevarastoni sisällöstä on punaista. Säälin nuoria, jotka käyttävät niin paljon mustaa väriä. Musta on otettu Espanjan hovissa 1700-luvulla viralliseksi juhlaväriksi. Musta väri on mielenkiintoinen. Se ei oikeastaan ole väri, koska se imee itseensä kaikki muut värit. Sen vuoksi kesällä kuumassa auringossa kannattaa suosia vaaleaa kuosia, koska se heijastaa valon pois.   

Kuningatar Elisabetin kuoleman jälkeen Buckinghamin palatsin ylle ilmestyi sateenkaari, kaksikin. Ilmiö syntyy, kun sade ja aurinko ovat sopivassa kulmassa. Veden pisarat toimivat prismalasina, joka heijastaa luonnonvaloa ja muuttaa sen spektrivaloksi. 

Kuulemma jokainen tähti lähettää eriväristä spektrivaloa. 

Mitä merkitystä väreillä on arjessa? Värit ovat tärkeässä roolissa, sillä me viestimme niillä toisillemme. Eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että punaisiin pukeutuneilla pelaajilla on pieni yliote verrattuna muihin väreihin pukeutuneisiin vastustajiin. 

Väristylistit neuvovat erityisesti naisia, minkä väriset asut sopivat itse kunkin luontaisiin väreihin ja tyyliin. Sopivat värit analysoidaan silmien, hiusten ja ihonvärin mukaan. 

Olen myös itse käynyt värianalyysissä vuosia sitten. Väristylisti sanoi silloin, että minun ikääni mennessä (silloin olin +30v) moni ihminen on jo luontaisesti löytänyt värit, jotka ovat hänelle sopivat. Oma silmä sanoo sen. ”Väärät värit” eivät miellytä. Se oli ja on kyllä totta. Värianalyysin tulokset eivät olleet mikään yllätys. 

Minulle sopivat parhaiten viileämmät värit. Niinpä vaatekaapissani ei ole koskaan ollut esim. keltaista tai varsinkaan oranssia. Oranssi vie minulta värit kasvoista. Se saa näyttämään sairaalta. Stylisti sanoikin huumorilla, että jos laitat oranssin puseron päällesi, niin joku voi kysyä, että oletko kunnossa. ”Vääriä” värejä ei pidä laittaa ainakaan suoraan kasvojen lähelle. Ainakin oikeanvärinen huivi pitäisi laittaa väliin, jos välttämättä pitää pukea se oranssi paita. Ja musta väri hänenkin mukaansa käy hyvin harvalle. 

Sama analyytikko antoi ohjeita myös muun muassa laukkujen ja korujen materiaalista, mallista ja koosta. Hänen mukaansa aikuisen naisen korvakorujen tulee olla vähän pientä suurempia. Vähintään oman peukalonkynnen kokoinen korvakoru on hyvän kokoinen. Pienet korvakorut koristavat parhaiten pikkutyttöjä. Minun laukkujeni pitää olla mieluummin pehmeän mallisia, ei siis mitään kirjekuorimallisia ja salkkuja. Ja koruiksi pitää analyysin mukaan valita keltakultaisia tai hopeisia koruja.

Mielialakin vaikuttaa erityisesti naisilla siihen, minkä väriset vaatteet laitetaan ylle ennen töihin lähtöä. Jostain olen lukenut myös, että naistenlehtien kansikuviin valitaan syksyisin tummatukkaisia ja keväällä vaaleatukkaisia henkilöitä. Näin lehti menee paremmin kaupaksi irtonumeroiden ostajille.

 

On myös huomattu, että jos nainen menee tanssiravintolaan, niin persikan väriset vaatteet rohkaisevat miehiä hakemaan naista tanssilattialle, mutta musta väri saattaa säikyttää miespoloiset.

Toivotan teille iloista syksyä. Kotivinkki-lehden mukaan on olemassa 32 syytä rakastua syksyyn.

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Amerikan alkuperäiskansakesää perheenjäsenenpedillä

Tähän aikaan vuodesta on menneinä vuosina mielellään puhuttu intiaanikesästä, jos päivälämpötila nousee vähänkään ja aurinko paistaa. Nykyään ei sitäkään sanaa enää uskalla käyttää rasistiksi leimautumisen pelossa. Tätä kirjoitettaessa 27.9.2020 on poikkeuksellisen lämmin viikonloppu menossa ja säätiedotusten mukaan "loppua ei näy".

Mikään intiaanikesä ei ole se, kun hiukkasen iltojen hämärryttyä heinä- elokuussa päivälämpötilat ovat vähän tavallista korkeammalla. Huomaatteko, että tv-meteorologit ja muut asiasta perillä olevat eivät juurikaan tätä sanaa edes käytä.

Wikipedia kirjoittaa aiheesta seuraavaa: Intiaanikesä (engl. indian summer) tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua. Käsite tulee Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit pitivät syksyllä, yleensä lokakuuun puolivälissä tullutta lämmintä säätä suotuisana metsästykselle ja sotimiselle siirtokuntia vastaan.

Ilmiö on tunnettu muissakin maissa, mm. Suomessa, jossa on puhuttu Pärttylin pikkukesästä (elokuun 24. mukaan), Ruotsissa brittsommaresta (lokakuun 7. päivän mukaan), Englannissa kaikkein pyhäin kesästä (pyhäinpäivän mukaan) sekä Ranskassa Pyhän Martin kesästä (10. marraskuuta mukaan). 

Lea Saukkonen käsittelee intiaanikesää uudessa kirjassaan Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos. Ohessa linkki postaukseemme. 

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/09/saan-aari-ilmiot-ja-ilmastonmuutos.html

Intiaanikesä-sanaakaan ei pitäisi käyttää, kun ei mitään saa enää ääneen sanoa. Nyt pitäisi varmaankin sanoa vaikka, että Amerikan alkuperäiskansakesä.

Myös siskonmakkarakeitto on sanana varsin arveluttava. Sana pitäisi muuttaa perheenjäsenenmakkarakeitoksi. Entäs sitten siskonpeti. Se voisi olla myös perheenjäsenenpeti, koska sisaruksenpeti (veljenpeti?) viittaa liikaa feministiseen ilmaisuun. Sitä paitsi siskolla tarkoitettu perheenjäsenhän voi myös olla sukupuoleton tai muunsukupuolinen eikä sisko siis ollenkaan. Sama pätee makkarakeittoon. Siskonpeti -sanalla on myös ihan liikaa homoseksuaalisuuteen tai jopa insestiin viittaava kalskahdus. 

Wikipedia tarjoaa siskonpeti -sanahaun tuloksena mainiota samannimistä Ylellä esitettävää hulvatonta sketsisarjaa. Suomisanakirja.fi kertoo, että sana siskonpeti on puhekieltä ja tarkoittaa tavallisesti lattialle tehtyä usealle nukkujalle tarkoitettua tilapäistä makuusijaa.

Kuvat: wikipedia.org

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Taas syksy saa vuonna 2020

On se vaan kumma, miten kesä kuluu nopeammin kuin muut vuodenajat. Pian on syyskuu ja alkaa syksy ”virallisesti”. 1.9. saa sanoa, että ensi kuun jälkeen on marraskuu.

Syksyn voi määritellä monella eri tavalla. Tähtitieteilijän syksy alkaa syyspäivän tasauksesta ja kestää talvipäivän seisaukseen. Säätieteilijän syksy alkaa, kun ilman keskilämpötila laskee alle 10 asteen. Sen mukaisesti syksy alkaa Helsingissä noin 25.9. ja Sodankylässä 27.8. Kalenterista katsoen syyskuukausiksi voidaan ajatella syys-, loka- ja marraskuu.

Länsimaissa lasketaan vuodet Kristuksen syntymästä. Juutalaisten ajanlasku alkaa arvioidusta maailman luomisesta ja heillä syyskuun 19. päivän iltana alkaa vuosi 5781. Kreikan vanhoilla ortodokseilla alkaa samoihin aikoihin vuosi 7529. Islamilainen ajanlasku alkaa siitä, kun Muhammed pakeni Mekasta Medinaan. Heillä elokuun 20. päivän iltana alkaa vuosi 1442.

Ohessa kuva syyskuun teemapäivistä ja tapahtumista. Messutapahtumat lienevät tänä vuonna peruttuja koronatilanteen vuoksi.

Muinaissuomalaisille tärkeä ajankohta on ollut Syys-Matti 21.9. Sinä päivänä on pitänyt olla ”potut ja nauriit kuopassa (kellarissa) ja vanha akka uunin päällä”. Kuulostaa hyvältä ja tehokkaalta.

Naisen arvioiminen ja arvottaminen ulkonäön perusteella on ollut tapana jo muinoin. Ohessa ote julkaisusta vuodelta 1929 ”Kuinka neljässätoista päivässä voipi päästä morsiameksi”.

"Jos olet löytänyt toivottusi, niin joudu tutustumaan hänen kanssansa, että ei toinen ennättäisi sinua varemmin. Mutta ennen kuin tunteitasi ilmoitat, on sinun tarvis jonkun ajan tarkastella lempesi esinettä. Tiedustele hänen kasvoinsa muotoa kokonaisuudessaan ja sen eri osia ja ota vaaria mitä vaikutusta odottamattomat tapaukset siihen tekevät, sillä naisen sielu näkyy sen kasvoista paremmin kuin miehen.

Naisen luonteesta voi saada melkein tarkat tiedot jos tyyni vaarinotetaan hänen käytöksestänsä, puvustansa, mitä väriä hän rakastaa, hänen liikunnoista, kasvoinsa muodosta, ihonsa laadusta, äänestä ja liikennöistä, hänen mielihalunsa pääsuunnasta ja miten tämä kokonaisuudessaan ilmestyy.

Nuoret naiset, jotka käydessään ovat etuköyryssä ja liikkuvat kankeamaisesti, ne ovat luonnostaan teeskenteleväiset ja omarakkaat, mutta suorassa käyvät ja notkealiikuntoiset ovat teeskentelemättömät ja rehelliset.

Siivo nainen käy silmät alaskohden luotuina; kiihkomielinen on jyrkkä ja pystypäinen; sipsuttava käynti on riitaisen luonnon merkki; unelias käynti ja raskaat liikunnot osottavat petollisuutta ja hidasta luontoa. Ne naiset, joitten hame tavallisesti käynnissä huiskuu ja hieppuu, ovat viisastelevaisia ja itsepäisiä, mutta rehelliset ja alttiiksi panevaiset kun rakkauden tuli kerran heissä on syttynyt. Tuimat ja pikaiset liikunnot ovat huikentelevaisen, levottoman ja epäluuloisen luonteen merkit; kestäväisyyttä, rehellisyyttä ja vaitiolevaisuutta asuu niissä, joitten liikunnot ovat säännölliset ja mietityt mutta ei sentäänkään unisen muotoiset.

Yleisesti osottaa reipas käynti ja vilkkaat liikunnot naisessa himovaltaista ja tuimaa luontoa. Hiljainen ja siivo luonto ilmaantuu säännöllisissä, keskenään täysin sopivissa liikunnoissa."

Miten sitten pitäisi liikkua, jotta voipi päästä morsiameksi parissa viikossa? Kovat tavoitteet on olleet ennenkin. Mitäpä jos tämä sama laadittaisiin arvon herroista? Ja tästä tekstistä ei ole edes vielä sataa vuotta. En ole feministi mutta kuitenkin.... Mieli askartelee jo vastaavanlaisen määritelmän laatimisessa vastakkaisesta sukupuolesta, mutta tuon tyyppinen vanhahtava teksti ei ole oikein hallinnassa.

Lähde: Suomen kansan kalenteri 2020.
Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat edellä mainitusta lähteestä
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

Pysy vaan kallellaan, Maa

Tänään, 23.9.2019, on syyspäiväntasaus, tarkalleen ottaen klo 10:50. Kesä on siis virallisestikin loppu ja syksy alkaa ja jatkuu aina talvipäivänseisaukseen, 22.12.2019, klo 04:19 asti.

Mutta mitäpä sanoisitte siitä, jos tasaus- ja seisausaikoja ei olisikaan. Luovuttaisiin niistä samalla lailla, kun yritetään päästä eroon kesä- ja talviajasta. No, ensin mainittuun ei ihmisellä ole määräysvaltaa, mutta kuvitellaanpa.

Jotta maapallolla ei olisi näitä tasaus- ja seisauspäiviä, täytyisi ensimmäisenä rukata maapallon kallistuskulmaa.

Mitä se tarkoittaa, että maapallo on kallellaan? Otetaan maamerkeiksi maantieteellinen pohjoisnapa ja etelänapa. Pistetään jättimäinen tikku pohjoisnavalta etelänavalle keskipisteiden kohdalta maapallon läpi. Se on maapallon akseli. Sitten akseleiden päistä mittanauhan kanssa etsitään keskikohta, maapallon vyötärö (tässä tapauksessa pullein eli paksuin kohta, anteeksi Rouva Maa). Päiväntasaaja. Maan toinen kohta, joka on kohtisuorassa Maan kiertorataan Auringon ympäri nähden, on ratataso eli ekliptika. Maapallo pyörii itsensä ympäri vyötärö keskipisteenä ja Auringon ympäri ratataso keskipisteenä.  Näiden kahden ”viivan” väli kertoo kallistuskulman ja maapallolla se on tällä hetkellä 23,5 astetta.

Miksi maapallo ylipäätään on kallellaan? Nykytiedon mukaan siksi, että se osui noin 4,5 miljardia vuotta sitten Theiaksi kutsutun kappaleen eteen ja yhteentörmäys oli väistämätön. Theia jysäytti kohti niin kovalla voimalla, että Maasta irtosi kappaleita, jotka jäivät kiertämään Maata ja tiivistyivät myöhemmin kiertolaiseksemme Kuuksi. Alkuun, törmäyksen jälkeen, Maa jäi pyörimään niin huimaa vauhtia, että vuorokauden pituus oli vain pari tuntia. Tässä mietinkin heti, että vain 40 minuutta oli vain nukkumisaikaa, toisaalta saman verran myös työaikaa. Arvokasta omaa aikaa sama määrä. Kiirettä piti kaikilla elämänalueilla. Kuukin möllötti tuolloin 1/15 osan etäisyydellä nykyiseen verrattuna eli peitti ison osan taivaankantta. Sittemmin vauhti on hiljentynyt ja Kuu etääntynyt ja sama tahti jatkuu, mutta hyvin hitaasti.

Theian törmäyksen jälkeen maa kellistyi jopa 80 asteen kulmaan eli melkein pötkölleen. Ja silloin oli vuodenaikojen vaihtelut huimia.

Se on nimittäin niin, että mitä suurempi kallistuskulma sitä enemmän säänvaihtelua. Vuodenaikojakin olisi varmaan kymmenkunta, täällä Pohjolassa ainakin. Mutta entäpä siis, jos maapallo olisikin täysin pystysuorassa kiertorataansa nähden, kallistuskulma 0 astetta?

Voin kertoa, että se ei ole mikään tavoiteltava tila.

Meillä Suomessa olisi tasan yksi vuodenaika ja se olisi loppusyksy. Ei mitään syyskuun kuulautta ja ruskaloistoa, vaan ikuinen marraskuun tuhnu ja loska. Asteita nollan paikkeilla ja ainaista sumua, näkyvyys muutama metri. Aina. Kevättä pitäisi lähteä katsomaan Kravun kääntöpiirin tietämille ja kesähelteitä päiväntasaajalle. Jos mielisi hiihtämään aidolle lumelle niin eikun kohti Pohjois- tai Etelänapaa. Otsalamppu mukaan, siellä ei enää koskaan aurinko nousisi horisonttia korkeammalle.

Kesä- ja talviajoista ei tarvitsisi enää murehtia, koska päivä ja yö olisivat kaikkialla 12 tunnin mittaisia. Aina. Suomessa aurinko nousisi ja laskisi siis läpi vuoden samaan aikaan eikä nousisi koskaan taivaalla korkeammalle kuin tällä hetkellä marraskuussa keskipäivällä. 

Kun maapallon kallistuskulma sitten muuttuisi nollaksi, niin minkälaiset kasvit ja eläimet täällä sitten eläisivät. No, ei varmaan mitkään. Ehkä jotain jäkälää ja sammalta korkeintaan, mahdollisesti havupuita ja lehtivihreätöntä mäntykukkaa. Ensin häviäisivät kasvinsyöjät ja sitten lihansyöjät, mutta suomalainen varmaankin jäisi sinnittelemään, niinkuin on aina tehnyt, ehkä rotta ja jonkinlaisia hyönteisiä seuranaan. 

Onneksi maapallo on kallellaan ja tarjoilee meille suomalaisille neljä hienoa vuodenaikaa. Otetaan siis syksykin ilolla vastaan, koska se on väliaikaista eikä pysyvää ja oikeastaan aika ihanaa aikaa.

Tiesittekö muuten, että täällä Pohjolassa talvea kohti mentäessä maapallo on kiertoradallaan menossa lähemmäs aurinkoa. Lähimmillään ollaan 3.1. ja radan kauimmaisimmassa pisteessä 4.7., kesähelteillä.

Ristiriitaista, maalaisjärjellä ajateltuna, mutta tämänkin arvoituksen ratkaisee kallistuskulma.  Talvella pohjoisen pallonpuoliskon poski on kalleellaan poispäin auringosta, lämmittävät valonsäteet kulkevat pidemmän matkan tullessaan maanpinnalle matalammalta. Ja kesällä sitten toisin päin.

Jäähyväiset kesälle

Kesä keikkuen menevi ja syksy hyppien tulevi. Siis "hyppien keikkuen" niin kuin yksi ärsyttävä sanonta kuuluu. Olin päättänyt, että seuraava mahdollinen syksyyn liittyvä postaus syntyy vasta sitten, kun ensimmäiset jouluvalot on nähty. No eikös jo tänä aamuna Haukkulin kanssa lenkillä nähty tämäkin ihme. Joku oli läheisen rivitalon nurkilla viereiseen ryteikköön viskannut ensimmäiset jouluvalot. Jokainen sisustaa ja ulostaa tietysti makunsa mukaan, mutta Erikoisten Asiantuntijoiden  ulko(joulu)valoja ei mihinkään risukasaan ripusteta, vaan ne vaativat alleen kuusen tai edes jonkinlaisen havupuun. 

Lehtipuiden lehdet ovat edelleen yllättävänkin vihreitä lukuun ottamatta niitä koivuja, jotka kellastuivat jo kesällä veden puutteessa. Iso koivu saattaa tarvita jopa 500 litraa vettä vuorokaudessa. Se on paljon kuivana kesänä.  Ja tämä on kyllä huomattu omallakin pihalla.

Jokunen päivä sitten raportoimme kurkien tuhatpäisestä syysmuutosta. Tänään oli vuorossa liuta joitain muita muuttolintuja, ilmeisesti hanhia. 

Montaa päivää ei ole vielä siitäkään, kun västäräkki vielä hyppeli iloisesti kotikadun varrella. Ja yhdessä puskassa näin tänä aamuna jonkun tosi pienen linnun, olisikohan ollut hippiäinen. Se ei ollut paljoakaan peukaloa isompi. Voisi luulla, että pikkulinnuilla olisi kovin kiire muuttaa pois kylmän talven tieltä. Niillä on niin pieni kroppa, että ensimmäisenähän ne jäätyvät kun pakkasta on kunnolla.

Kynttilän polttaminen tuntuu taas hyvältä idealta. Kirkasvalolaitekin kaivettiin jo esiin, kun  syyspäivän tasauspäivä on huomenna maanantaina. Sinä päivänä päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla ja aurinko paistaa molemmille navoille ja päiväntasaajalle se paistaa zeniitistä. Omalle navalle se paistoi jo kesällä, vaikka varta vasten ei tullut aurinkoa otettuakaan. Ei sitä enää tässä iässä ottamalla oteta. Rupsahtaa sitä jo ilmankin. 

Yllä olevassa kuvassa on suolalyhty kukkapylvään päällä. Isäntä sai kukkapylvään synttärilahjaksi nuorimman kummilapsemme perheeltä. Kummilapsemme isä, puuseppä, on itse tehnyt sen kierrätysmateriaaleista ja se on siten varsin uniikki tapaus. Arvostan sitä todella ja Isäntä itse totta kai myös. Lattiaa vasten oleva osa on tehty auton jarrulevystä. Se on maalattu ruostemaalilla ja siten näyttää ruosteiselta, mutta ei sitä ole. 

Jalkana olevaa heinäseivästä on vähän ilmeisesti ohennettu ja tasona on pyöreäksi "lautaseksi" sorvattu puukappale. Pitsiliina on hankittu kirpputorilta ihan tätä varten. Lahjakokonaisuuteen kuului myös jukkapalmu, joka on tällähetkellä toisaalla valoisammassa paikassa. Lahjatoivomus oli utopistinen Aurinkomatkojen lahjakortti (mitäs kyselivät 😁😁). Tämä (kukkapylväs ja jukkapalmu) oli lahjanantajan mukaan edullisempi ja nopeampikin tie palmun alle. 

Vuodenajan huomaa taas aikakauslehtien kansista ja lehtien mainoksista. Nyt sisustetaan, laitetaan ruokaa, kokeillaan uusia makuja, reseptejä ja mausteita ja käperrytään neljän seinän sisälle. Ainakin naistenlehtien toimittajien mielestä. 185 vinkkiä kotiin! Ja myös se ilmastonmuutos kirkuu melkein jokaisen lehden kannessa.

Itse ajattelin aloittaa työmatkapyöräilyn, kunhan syysflunssa on lopullisesti selätetty ja syysloma vietetty. Siis aloittaa, useimmat lopettavat sen tähän aikaan vuodesta. Talvipyöräily on jollain tavalla kivempaakin kuin kesäpyöräily. Lämmönsäätely on täysin itsestä kiinni. Ei voi syyttää helteistä säätä, jos alkaa soijaa pukkaamaan. Eikä ole ainakaan ruuhkaa pyöräteillä. Se jää nähtäväksi, tuleeko aloitettua vai voittaako mukavuudenhalu ja talvipyöräily jää suunnitelman asteelle.

Tässä muutama linkki aikaisempiin syysaiheisiin postauksiimme

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/pian-ne-ovat-taas-taalla-rakkaat-inhokit.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/taas-syksy-saa.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä Innolux Oy/ Erikoiset Asiantuntijat

Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Lauantaina 14.9. iltapäivällä eteläisen Suomen yli lensi tuhansien kurkien muodostamia kurkiauroja. Satuin vilkaisemaan Flightradar-sovellusta samaan aikaan ja huomasin, että ainakin yksi Finnairin kotimaan lento teki poikkeuksen normaalilta reitiltään. Tämän se teki ilmeisesti näiden lintujen vuoksi, koska se oli jo alle 3000 metrissä ja pian laskeutumassa määränpäähänsä.

Vähän aikaisemmin oltiin Haukkulin kanssa iltapäivälenkillä ja seurasimme kuinka satojen kurkien parvi pyöriskeli taivaalla ikään kuin odottaen jotain. Haukkulikin on aina ollut kiinnostunut linnuista, vaikkei varsinainen lintukoira olekaan. 

Nytte mökkeilee noin 40 kilometrin päässä kodistamme ja hän oli myös havainnut kurkiaurat mökkinsä pihamaalla seisoskellessaan. Linnuilla oli siis isommatkin kokoontumisajot. Tämä ”meidän” parvi oli nimittäin varmasti eri parvi kuin Nytten mökkipihallaan näkemä. Tuskin ne olisivat yhtäkkiä lentäneet 40 km pohjoisen suuntaan. Molemmat liikutuimme lintuparvia katsellessamme.

Sitähän me sitten jäimme pohtimaan, että ovat ne muuttolinnut vaan melkoisen sosiaalista porukkaa ja loistavia suunnistajia. Lähinnä ihmetyttää se, MISTÄ ne voivat TIETÄÄ, MILLOIN pitää lähteä muuttomatkalle. Ja miten kymmenien kilometrien päässä toisistaan olevat parvet voivat tietää, että juuri tänään ne kaveritkin olisivat lähdössä? Ehkä ne ovat vaan todenneet sään ja tuulet sopiviksi ja alla mainitut Wikipedian ”ehdot” ovat täyttyneet. Ja osasivat lähteä jo lauantaina, eikä vasta sunnuntaina, kun vettä tuli kuin palokunnan letkusta. 

Ei ihminen ole ainoa jäsen luomakunnan omituisten otusten kerhossa. Eläimet jonkun verran ymmärtävät ihmisten kieltä, mutta ihminenpä ei ymmärrä eläinten kieltä. Mutta eläimet ymmärtävät toinen toistensa kieltä. Takapihamme metsikössä koko päivän metelöineet varikset olivat sen hetken hiljaa, kun kurkiaurat lensivät ylitse ja pitivät omaa mekkalaansa. Sitten ne taas jatkoivat omaa älämölöään. 

https://youtu.be/0N0-9VwSEjA

Wikipedia: Linnut ovat sopeutuneet maapallon vuodenaikojen rytmiin jo miljoonien vuosien ajan, ja niille on kehittynyt omalaatuinen muuttoa säätelevä mekanismi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta. Tärkeimpiä muuton käynnistäviä tekijöitä ovat valon määrä, ravinnon määrän ja laadun muutos, lämpötilan muutos ja sulkasadon ja lisääntymiskierron päättyminen. Nämä tekijät saavat aikaan muutoksia linnun fysiologiassa. Sisäinen muuttovire on erityisen tärkeä tropiikissa talvehtivilla hyönteissyöjälinnuilla, sillä esimerkiksi säätilalla ja ravinnon määrällä ei näyttäisi siellä olevan juurikaan merkitystä.

Kuvat: Pixabay

Ohessa linkki postaukseemme, jossa oli kyse edellä mainitusta Flightradar-sovelluksesta:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/sisainen-lennonjohtaja-calling.html

Pian ne ovat taas täällä, rakkaat inhokit

Erikoisten Asiantuntijoiden yksi lempilajeista on seurata oman maakunnan sanomalehden näppispalstaa sekä paperisena että netissä. Onpa tullut joskus itsekin kirjoitettua palstalle. Ja täytyy myöntää: tahallaan on vähän provosoitukin jotain "kuumaa" keskustelua. Hih!

Muun muassa alla mainittuun keskusteluun ei kuitenkaan lähdetty...

Muutamilla muillakin maakuntalehdillä on vastaavanlaiset sivut netissä. Ohessa joitakin poimintoja viime syksyltä seuraavasta tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, joka tulee puhuttamaan sekä näppiksellä että sen edessä ja takana. Muutamaa on vähän muokattu selväkielisempään muotoon.


Muita hyviä aiheita ovat nämä perinteiset koirankakat, parveketupakointi ja mopoilu. Mutta kaikki aikanaan. Koirankakat kevättalvella, parveketupakointi ympäri vuoden ja mopoilu keväällä ja alkukesällä. Ennen kuin siihen taas totutaan ja todetaan, että "Pojat on poikia." Ja entäs tytöt? Mutta ei mennä nyt siihen.


Tässä maistiaisia, olkaa hyvät. Palautellaan alkupaloilla oikea fiilis tulevaan puhallinkoitokseen.

♧

Onhan lehtipuhaltimet huollettu, öljyt vaihdettu, desibelit säädetty kohilleen ja puhallusajat allakoitu aamutuimaan. Kaasutuskisa alkaa!

             ◇

Kyl ei nykyajan ihminen jaksa mitään. Ei ees haravoida. Siinä se kunto kasvais kun pihaa rapsuttelee.

             ♧

Puusta on pudonnut syksyn ensimmäinen lehti. Tätä on odotettu. Lehtipuhallinhaalarit, näppylähanskat ja lippalakki ovat olleet eteisen naulakossa valmiina kevään pölyn pöllyttelyistä asti. Taas pääsee pärryyttelemään.

              ♤

Se on se vuoden turhakkeeksikin valittu kapistus, jonka rallatusta saadaan seuraavat pari kuukautta kuunnella korvakäytävät ruvella. Pitäis varmaan muuttaa johonkin korpeen siksi aikaa.

              ♡

Kyllä mä niin tykkään, kun huolto-mies puhaltelee miehekkäästi pihan puhtaaksi. Se on neito ihmisen kiva käyskennellä korko kengissä, kun ei pikku kivet naksu kannan alla eikä puoli mädät puun lehdet kantaudu kynnyksen yli kotiin asti. Pulla-kahvit tarjoan puhaltajalle, arjensankarille.

              ◇

Turhin työ maailmassa: lehtien puhallus tuulisella säällä.

              ♧

Kyllä se työstä käy, kun kantaa 10 kg puhallinta selässä ja sohottelee menemään. Askeliakin tulee pihaa kohti kolmatta tuhatta parissa tunnissa. Ei tarvitse työmatkoja pyöräillä eikä kuntosalikorttia ostaa, kun työliikunta pitää kunnossa.
♤
Ahkerimmat huoltomiehet ajaa nurmikot työnnettävillä ruohonleikkureilla, lakaisee hiekat harjalla ja haravoi lehdet käsipelillä. Sitten on lehtipuhaltajat.
♤
Tulkaa narisijat itse haravoimaan hehtaarikaupalla puistoja ja pihoja vaahteranlehdistä, niin äkkiä olisitte vaihtamassa haravan lehtipuhaltimeen itsekin, prkl!
♧
Haravoiko joku vielä lehdet pihalta? Sehän on parasta lannoitetta nurmikolle, valmiiksi levitettynäkin vielä.
♤
Kyllä lehtiä voi puhaltaa tuulisellakin säällä. Tyhmä puhaltaa vastatuuleen.
♡
Minä käytän lehtipuhallinta vaan sen takia, ettei naapurin kyttääjäukkelilla olis niin paljoa katseltavaa. Ihan vaan sen takia ostin lehtipuhaltimen. Muuten haravoisin.
♢
Vanhanaikainen haravointi on oikea tapa puhdistaa piha lehdistä. Siinä saa nurmikkokin samalla ilmastointia. Lehtipuhallus on laiskan ihmisen hommaa.
♧
Kyllä on taas asijantuntijoita asijalla. Lehtipuhallinta kuuluu käyttää tyynellä säällä, että lehdet pysyy kasoissa. Myötä tai vastatuuli niin pian ne lehdet on taas pitkin tannerta. Toinen asija on se, että pitäisi saada lehtipuhaltimet luvanvaraisiksi vain ammattilaisten käyttöön.
♤
Eihän se mitään haittaa, vaikka haravoi tai puhaltaa lehtiä tuulisella säällä. Vaihtaa vaan haravoinnin tai puhalluksen suuntaa myötätuulen mukaiseksi. Kyllä on yksinkertaista porukkaa.
♡
Tiedoksi vaan tietämättömälle, että lehtipuhallin on lehtiä eikä katupölyä varten.
♧
Kuva: ESS näppispalsta 7.7.2019

Taas syksy saa

Syksy on iloinen asia. Se tulee joka vuosi. Se on eteenpäin pääsemisen merkki. Ilman syksyä ja talvea ei tulisi uutta kevättä. Syksyllä alkaa ja aloitetaan paljon uusia asioita. 

Tapasin äskettäin ohimennen työkaverini toisesta yksiköstä, nuoren miehen. Tavanomaiseen "Mitä kuuluu?" -kysymykseen hän vastasi iloisesti ja epäröimättä: "Mitäs tässä, syksyä rinnassa!" Kiva vastaus. Hän sanoi pitävänsä syksystä.

Kyllä en haluaisi asua jossain Kanarian saarilla, jossa on ympäri vuoden samanlaista. Ja jumalattoman kuivaa ja karua. Tässä suhteessa vielä pahempi on Kreikan Peloponnesoksen niemimaa. Siellähän niitä maastopalojakin on usein.

Syksy on kyynikoiden kulta-aikaa.

Erään ystäväni äidillä on juhannuspäivänä tapana todeta: ”Niin on syksyn tuntua ilmassa.”

Isännän jo eläköitynyt työkaveri piti tapanaan heti lomien jälkeen ensimmäisenä sadepäivänä porhaltaa työpaikalle ja sadetakkia ja kumppareita riisuessaan  toivottaa: ”Syysterveiset, syysterveiset, SYYSTERVEISET!”

Oli ilmeisesti hyvin mieleenpainuva tapa.

Aika elokuun lopusta jouluun kuluu nopeasti. Se johtuu siitä, kun ei haluaisi iltojen pimenevän ja ilmojen kylmenevän, lehtien putoavan puista ja maan jäätyvän.

Kevättalvi puolestaan kuluu hitaasti vuodenvaihteesta vappuun, kun kovasti odottaa valon määrän lisääntymistä ja kevään edistymistä.

Puhumattakaan valoisimmasta ajasta vapun tienoilta elokuun loppuun, ”venetsialaisiin”. Sehän vasta äkkiä hurahtaa. Tänä vuonna on sentään saatu aurinkoa. Kroppa ja pää ovat saaneet aurinkoenergiaa. Paitsi ei ehkä niinkään läntisessä Suomessa, jonne kaikki sadepilvet näyttävät menevän. Omalla kotiseudulla keskisemmässä Suomessa on kuivaa niin kuin beduiinin sandaalissa.

Pari vuotta sitten kesällä ei ollut yhtään lämmintä ja aurinkoista päivää, pelkkää kylmää sadetta vaan. Isännän kanssa mentiin silloin viikoksi Kreetalle. Siellä 40 asteen helteessä päätettiin, että ikinä enää ei lähdetä keskikesällä etelänmatkalle. Vaikka sataisi lunta koko kesän. Vannomatta paras, mutta meidän etelänmatkat alkaa muutenkin  pian olla tehty. Euroopan lomakohteet on "niin nähty" ja periaatteessa sama meininki kaikkialla. Ja sitten on vielä tämä kaikkialta tajuntaan tunkeva lentohäpeä. Mutta saapa nähdä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin alle kahdessa kuukaudessa on taas joku pieni reissu varattu eikä lentohäpeästä tietoakaan.

Viime syksynä hankin perheeseen kirkasvalolaitteen aivotoimintaa (sitäkin vähäistä) virkistämään. Kirkasvalolaite ja kirkasvalolamppu ovat kuulemma aivan eri asioita (netistä luettu). Hyvä kapistus se on ja otetaan taas käyttöön syyskuun puolella. Valoa ei tarvitse sillä erikseen ”ottaa”, vaan laite on ruokapöydän päädyssä ja se on toiminnassa aamupalan ajan. Riittää, että valo on näkökentässä.

Aikaisemmin en uskonut tällaisiin vehkeisiin ollenkaan. Tuumasin, että ihmiskehon kuuluukin olla kaamosaikaan vähän talvihorroksessa. Muutin mieleni ja suosittelen muillekin laitteen hankkimista.

Kuva: Pixabay.

Ei kaupallista yhteistyötä Innojok Oy /EAt.

Kevät ja me

Kevät on paras vuodenaika. Jonkun mielestä se on pahin ja ymmärrän sen hyvin. Monille mielenterveysongelmista kärsiville se on ahdistavaa aikaa, kun kaikki ympärillä uusiutuu ja kuoriutuu vanhan alta ja itse olet kuitenkin aina se sama. Eikös huhtikuu ole itsemurhien sesonkiaikaa juuri tästä syystä.

Joka kevät nähdään aivan huikea muutos luonnossa. Maaliskuun lopussa voi hyvinkin olla hanget korkeat nietokset ja 20 astetta pakkasta. Ja siitä pari viikkoa eteenpäin, niin jo laulaa peippo sekä kukkii vuokko ja moni muu. Olis aivan tylsää asua jossain Kanarian saarilla tai muualla, missä ei ole neljää vuodenaikaa. Oikeesti. Kanariallahan vuorokauden keskilämpö vaihtelee vuoden sisällä vain n. 7 astetta. Meillä tuo vaihteluväli on jotain aivan muuta. No, me ei saada sitten useampaa satoa kasviksista ja hedelmistä. Mutta esim. mansikat on täällä paljon parempia. Ja uudet perunat. 

Keväässä minua ahdistaa vaatetuksen vähentäminen ja ohentaminen. Aina ne edellisen kesän tamineet on kaapissa talven aikana kutistuneet. Ja näkyy niiden alta ne valkoiset kintut ja kuivuuttaan pölisevä iho. Syksyllä on paljon helpompaa ja turvallisempaa kiskoa vaan paksumpaa villahousua ja berberiä päälle.

Kyllä siihen kevään ja kesän ihanuuteenkin silti leipääntyy. Toukokuussa ekoilla helteillä kaikki naapurit kuopsuttaa jotain pihallaan, pyöräilee ja ulkoilee ihan ”simona”. Samanlainen sää jos sattuu syyskuulle, niin ketään ei enää kiinnosta. Syksyllä päivän lyhetessä käperrytään kotiin. Naistenlehtien kansikuvistakin sen huomaa. Niiden mukaan kaikkien täytyy syksyllä sisustaa, hankkia viherkasveja kotiin ja laittaa uuniruokia. Minä laitan enimmäkseen uuniruokia ympäri vuoden, viherkasvit olen yhtä lukuunottamatta tappanut ja sisustamisesta ei voi meidän huushollissa oikeastaan puhua. Olkkarissa on samat verhot olleet kohta 10 vuotta. Vain keittiön kapan vaihdan syksyllä ja keväällä. Ja siis sama kappa aina viimeistään adventtina ikkunaan ja keväisempi kappa tilalle vapun tienoilla. 

No helkkari, siitäpä tulikin mieleeni, että vieläkin siellä näkyy olevan se joulukappa. Tämän verran siis sisustaminen kiinnostaa. Pahemmin kävi kolme vuotta sitten työuupumuksen vuoksi saikuttaessani. Huomasin vasta elokuussa, että vieläkin on tonttuverho keittiössä edellisen joulun jäljiltä. Ehkä vaihdon laiminlyöntiin vaikutti osin sekin, että silloinen kevätverho katosi mystisesti. En löydä sitä mistään vieläkään. Isännän mielestä se oli ”poliittisesti arveluttava”. Siinä oli nimittäin ruiskukan kuvia. Oliskohan hänellä jotain tekemistä sen katoamisen kanssa?

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.