Eilisestä postauksesta juolahti mieleeni tämä helppo ja herkullinen mökkiruoka ja mikä vaan ruoka.
Yksi jokakesäinen ”must have” ruoka on puistoperunat.
Sillä ei ole mitään tekemistä minkään puiston kanssa.
Yksi jokakesäinen ”must have” ruoka on puistoperunat.
Sillä ei ole mitään tekemistä minkään puiston kanssa.
Kansojen onnellisuutta on tutkittu monilla mittareilla. Suomi on niissä sijoittunut maailman onnellisimmaksi maaksi. Mikä mahdollistaa sen?
Kun suomi täytti 100 vuotta vuonna 2017, täytin itsekin vuosia ja sain lahjaksi kirjan Suomi 100 vuotta. Siinä oli 100 menestystarinaa eri aloilla toimivista yrityksistä. Johdantopuheessa entinen päämisteri Esko Aho totesi näin:
Suuret valtiot turvautuvat moukariin ja pienet valtiot kirurgiseen veitseen. Eli salaisuus on koulutuksessa. Suomi on hyvin erikoinen valtio, koska täällä koulutus on opiskelijalle ilmaista. Se mahdollistaa kouluttautumisen niin korkealle kuin mahdollista riippumatta siitä, mihin yhteiskunnan luokkaan kuulut. Suomi on kuuluisa peruskoulustaan. Meistä tullaan kaukaa ottamaan mallia. Lisäksi ilmainen kouluateria on ollut suuri tuki koululaisten perheille.
Suuria tekijöitä onnellisuudessa ovat tasa-arvo sekä sosiaali- ja terveydenhuolto. Tosin hoitoon pääseminen on vaikeutunut, kun väestö vanhenee ja kustannukset nousevat korkealle.
Eräs merkittävä seikka on palkkojen kehitys, jossa vakituiset kuukausitulot tarjoavat turvapuskuria sekä mahdollistavat oman talouden suunnittelua tulevaisuutta ajatellen. Vakaat rahamarkkinat ovat myös merkittävässä asemassa.
Kaikki nämä tekijät mahdollistavat saavuttamaan onnen tunteen.
Sympaattisuus ja empatian kokeminen hyvien ihmissuhteiden kautta tarjoavat muun muassa perheen jäsenten välistä harmoniaa, kun saa kokea rakkautta ja arvostusta läheisiltä ihmisiltä.
Mitkä ovat sitten yhteiskuntamme kipupisteitä? Mainitsen muutaman. Yksinäisyys. Terveydenhuolto. Nuorten syrjäytyminen, jonka seurauksena päihteiden käyttö voi lisääntyä. Näiden haasteiden solmukohtia moni kuntapoliitikko yrittää ratkaista ja siten helpottaa pääsyä mukaan rakentamaan yhteiskuntaamme, katsomatta mihin rotuun tai luokkaan kukin kuuluu.
Onnelan salaisuus on hyvinvointivaltio, jonka ansiosta jokainen kansalainen saa elää vapaana ja turvassa näkemättä puutetta. Toimeentulo on silloin turvattu, kun elämän kriisit koettelevat.
Vietimme hiljattain kansallista veteraanipäivää. Sotiemme veteraanien ansiosta saamme elää vapaina kansalaisina.
Jo Rooman valtakunnassa oli se käsitys, että yksimielisestä isänmaasta tulee vapaita kansalaisia.
Kohtasin eräänä päivänä Katajanokalla kansanedustaja Osmo Soininvaaran, kun olin menossa työpalaveriin Kuljimme saman matkan. Rohkenin kysyä häneltä, onko hänestä kivaa tehdä politiikkaa, kun olen ymmärtänyt, että se on kilpailua ja juonittelua. Hän vastasi ystävällisesti ja myöntyvästi. Hänen ajatuksensa ovat huomionarvoisia sosiaalipolitiikassa. Erityisesti energian, maan sekä kiinteistöjen verotuksesta sekä hänen käsityksensä työajan lyhentymisestä. Viisipäiväinen työviikko ja neljän kuukauden pituinen loma. Näitä aiheita käsitellään kirjassa Vauraus ja aika (2007).
Huomion arvoista on muun muassa kansalaispalkka, erityisesti kiinteä palkka työttömille. Sitä on kokeiltu, mutta käsittääkseni sen menestyksestä ei ole tarkkaa tietoa.
Hänen käsityksensä on, ettei sosiaaliturvaa ole tehty suurta työttymyyttä ajatellen, eikä yhteiskuntamme rakenteet kestä sitä.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Kas, kun hoivatyö ei tuota niin paljoa uutta, kuin esimerkiksi teollisuus, minkä voisi ajatella rahassa. No tuottaa se sikäli, että sairaat ihmiset saadaan takaisin terveiden riviin ja työelämään. Paperimiesten ja -naisten työ tuottaa uutta rahaa kansantalouden rattaisiin, sen vuoksi perinteisesti heillä on ollut voimaa sanella omia palkkavaatimuksiaan.
Opettajien työ tuottaa uusia työkykyisiä ja -haluisia, luku- ja laskutaitoisia kansalaisia työelämän ja kansantalouden rattaisiin. Mutta tällä hetkellä peruskoulua käyvät eivät ole työelämässä vielä tällä hallituskaudella eivätkä vielä seuraavallakaan.
Aika hirveiltä kuulostavat uutiset siitä, että jo satoja hoitajia on irtisanoutunut ja poistanut ammattioikeutensa Valvirasta. Nyt kun on työntekijän markkinat, monikin uskaltaa sen tehdä, koska töitä löytyy tekevälle varmasti aina.
Kyllä niin hyvin ymmärrän hoitajia, opettajia, sosiaalityöntekijöitä ja varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Ja mitä kaikkia niitä onkaan. Monella on takanaan pitkä ja vaativa koulutus ja bruttopalkka monen vuoden kokemuksen jälkeenkin on surkea. Kaikista syvimmässä palkkakuopassa koulutuksen tasoon nähden lienevät korkeakoulutetut sosiaalityöntekijät. Hesarista saimme lukea hoitajien vähyyteen liittyen, että jossain hoitokodissa vanhukset jo välttelevät veden juomista, ettei tarvitsisi pyytää vessaan pääsyä. Kun sinne ei kukaan kuitenkaan ehdi tulla auttamaan. Ihan järjettömän surullista ja suorastaan hävytöntä, että asiat on päästetty tähän pisteeseen.
Yksinhuoltajana toimiva työssäkäyvä ihminen on suurissa vaikeuksissa lakon aikana, jos ei läheisistä koostuvaa turvaverkkoa ole, joka voisi huolehtia päiväkoti-ikäisistä tai alakouluikäisistä lapsista lakon aikana. Ja vaikka turvaverkkoa olisikin, ei niitä isovanhempia voi loputtomiin rasittaa lapsenhoidolla. Toisen lapsi on kuitenkin aina toisen lapsi, vaikka olisikin oman lapsen lapsi.
Miten lienee päivähoitomaksujen laita, pitääkö nekin maksaa lakon ajalta, vaikka lapsi ei voi olla päivähoidossa? Eihän lakon ajalta makseta hoitajille palkkaakaan. Luulisi, ettei päivähoidostakaan tarvitsisi maksaa?
Päivähoitomaksu on perheissä suuri rahareikä ja se voi kurittaa yksinhuoltajan taloutta kovastikin. Paitsi että tulojen mukaanhan se määritellään.
Turvaverkoista puheen ollen, eipä ollut meilläkään kummoisia turvaverkkoja silloin kun lapset olivat pieniä. Isovanhemmista oli 1/4 osa kuolleita ja loput olisivat olleet ennemminkin itse avun tarpeessa, kuten Helsingin Sanomien jutussa 30.4. haastatellun yksinhuoltajankin vanhemmat.
Ainoastaan anoppi kykeni tulemaan kesäisin yhdeksi viikoksi lasten seuraksi, jotta saimme kulumaan kesän ilman väliaikaiseen päiväkotiin menoa, se olisi lapsille ollut luultavasti stressaavaa. Lapset tietysti tykkäsivät ja saivat mummunsa huomion viikon ajaksi vain itselleen, mikä oli harvinaista herkkua heille. Ja saimme perheen kanssa edes yhden yhteisen lomaviikon. Noin muuten pidimme Isännän kanssa kesälomat aina peräkkäin, jotta lapset tulivat hoidettua ja jotta hekin saivat ”kesälomaa” normaalista arkirutiinista päiväkodissa.
Nykyään vanhemmat uskaltavat työelämässä vaatia lomien suhteen joustavampia järjestelyjä. Päivähoitoon saa viedä isomman sisaruksen/t, jos kotona on vauva. Silloin ei ollut sellaista oikeutta, ei siitä ainakaan kerrottu. Ei tullut edes mieleen, enkä olisi isompaa päivähoitoon vienytkään.
Kaikki lapsiperheiden jaksamista lisäävät toimet niin sanotusti satavat myöhemmin meidän kaikkien laariin.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.