Ukon kanssa vietimme juuri viikon loman. Koronan takia ei tehty mitään ihmeitä. Ilman koronaakaan ei olisi ollut sen kummempaa. Muuta kuin mökillä oloa. Eikä se muuten olekaan mitään "muuta kuin" tai "vain". Se on meille kahdelle juuri sitä mitä kaipaammekin ja tarvitsemme. Omaa ja yhteistä rentoutumista ja rauhoittumista.
Viikonloppua ja varsinkin lomaa odotellessa ajatukset karkaavat jo muutamaa päivää ennen mökille saapumista mökkifiiliksiin. Kauppalistan tekoa ja mökkikassin pakkaamista, jotta sitten perjantaina pääsee töistä suoraan ja tukka putkella ilman ylimääräisiä mutkia ja pysähdyksiä ajamaan kotipihalta suoraan mökkipihalle.
Mökille saavuttaessa molemmilla on omat tehtävät, jotka ovat aikojen saatossa jakautuneet kummallekin. Uko kantaa ruokakassit keittiöön jääkaapin eteen, jossa minä alan tyhjentää niitä. Sitten Uko lähtee kierrokselle, napsauttaa vesipumpun päälle ja tarkistaa kerrokset, että kaikki näyttää olevan niin kuin pitääkin. Minä juoksutan keittiön vesihanasta vettä niin, että putkessa maannut vesi palaa osaksi luonnon kiertokulkua ja riittävän lorottelun jälkeen laitan kahvit porisemaan. Kahvien tekeytyessä sytyttelen keittiön hellaan alaluukun kautta hieman paperia palaamaan, jotta hormi lähtee vetämään. Uko tulee hoitamaan keittiön puuhellan varsinaisen tulille virittämisen ja sitten siirtyy tuvan puolelle samaan puuhaan. Sen jälkeen juodaan tulokahvit ja huokaistaan syvään.
Rauha asettuu punaisen tuvan ylle ja meihin. Punaisen tuvan taika on ihmeellinen. Arkiset murheet jäävät kaupungin humuun. Kiihkeänä sykkinyt sydän tasoittaa lyöntejään ja olkapäät laskeutuvat kuin kuorma olisi pudonnut matkan varrelle. Leukaperät rentoutuvat ja ees taas sinkoilevat ajatukset asettuvat selkeiksi.
Lomaviikko kuluu verkkaan. Päivät ovat täynnä ulkoilua metsässä ja mökkitiellä, pientä puuhastelua ja lepäilyä. Korvasieniäkin jo löytyy. Nuuskija on onnensa kukkuloilla, kun se saa kipaista vapaana metsässä tehden omia tutkimusmatkojaan. Se on niin suloinen, kun se palaa aina tarkistamaan, että ollaan tallella. Joskus vähän jekutetaan Nuuskijaa menemällä piiloon. Niinkuin tälläkin kertaa. Kun se palaa varmistamaan, että ollaan tallessa eikä ollakaan, se valpastuu ja kohottaa kroppaansa ja lähtee etsimään. Kun se meidät sitten löytää, sen olemus viestii: "Hah, tiesin kyllä koko ajan missä olitte, kunhan olin etsivinäni!" Koiraa kannattaa sen ollessa pieni joskus näin muistuttaa, että ihmiset saattavat olla katoavaisia, niin se muistaa näin hieman pelästyessään sen lopun ikäänsä. Silloin se ei luultavasti tule koskaan lähteneeksi turhan kauas. Tiedä sitten, mutta Nuuskijan kanssa se ainakin on toiminut.
Iltapäivälenkki tehdään aina päiväunien jälkeen. Joskus, jos nukutaan liikaa, on olo aika hömelö. Siitä seuraa parhaat iltapäiväkeskustelut. Tunnelmaa on vaikea selittääkään, mutta silloin irtoaa huumorijuttuja ja imitaatioita sekä luontoraporttien tekoa ja haastatteluja. En avaa näitä tämän enempää, koska juttua ei vain voi selittää - mutta mikä siinä on tärkeintä on sen meitä yhdistävä tekijä. Ja keskinäinen huumori. Olen monta kertaa nauranut itseni ihan läkähdyksiin Ukon sutkautuksille tai pantomiimeille, kun hän matkii jotakin tunnettua henkilöä niin taitavasti, että tekisi mieleni ilmoittaa hänet johonkin Talentiin. Kun satutaan oikein riehakkaalle tuulelle ei meinata päästä takaisin tuvalle, kun kumpikin vain yltyy hauskempiin juttuihin. Lapsellista, eikö vaan - ja ihan parasta.
Lenkin jälkeen keitetään kahvit ja tehdään ristisanatehtäviä ja sudokuja. Uko on hommassa grand master -tasoa ja minä aloittelija ja se on vain hyvä juttu. Lehtien ratkottavat jakautuvat hyvin vaatimustason mukaisesti. Pientä leikkimielistä kisailua on ilmassa, ja Uko voittaa pääsääntöisesti aina, vaikka antaisi minulle pientä etumatkaa ratkomiseen. Naurattaa hänen tapansa merkitä ratkotun ristisanan viereen % - merkki eli tiedoksi, että oikein meni. Vitsiksi aloin itsekin laittaa oikein-merkin ratkotun ristikon viereen. Sen verran luotamme taitoihimme, että ratkomme ristikoita kuulakärkikynän kanssa, vaikka aina välillä se tietää sotkua.
Lomalla sauna lämpiää melkein joka ilta. Ukon lämmittäessa saunaa, minä tavallisimmin tiskaan. Tiskivesi lämpenee hellalla isossa kattiassa ja tiskaaminen hoituu kahdessa tiskivadissa, varsinainen pesuvesi ja huuhteluvesi. Käsin tiskaaminen kuuluu mökkielämään ja on itse asiassa aika mukavaa. Kädetkin pysyvät kunnossa. Tiskaamisen jälkeen rasvaan kädet Lemon Juice & Glyserin -käsivoiteella. Voiteen tuoksu tuo mieleen oman äidin, jonka yöpöydällä oli aina tuubi tätä ihanasti sitruunalta tuoksuvaa käsivoidetta. Tuoksun tuoma muisto läikähtää sisälläni.
Saunominen kestää kaikkineen toista tuntia. Saunomisen väliin huilataan takkatuvassa ja joskun intaannutaan tietokilpailemaan Iltalehden kysymyksillä. Tai kuunnellaan radiosta tietovisa Poppikoulua ja yritetään arvailla parhaamme mukaan. Kysymykset ovat nimittäin ainakin meille niin vaikeita, että harvoin tiedämme oikeita vastauksia. Poppikoulu on aloittanut Radio Suomen ohjelmistossa jo vuonna 2004 ja olemme kuunnelleet sitä alusta alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta aina vain mökillä.
Illalla ihan viimeisenä ennen nukkumaan menoa käydään Nuuskijan kanssa pienellä iltalenkillä. Milloin kuljetaan otsalamppujen kanssa, milloin kuutamossa tai vaalenevina kevätiltoina aina vain myöhemmin ilman mitään valonlähteitä. Jos hyvin käy, kuuluu pöllön huhuilua tai kesää kohti mentäessä ainakin lehtokurpan määkinä sen lentäessä tuvan yli kohti omaa yöpymispaikkaansa.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
