Marraskuu vs. huhtikuu

Huhtikuun valo paljastaa liikaa.

Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo marraskuussa, kun monet kanssaihmisistä kärvistelivät pimeyden kourissa. Kun useimmille se kamalin kuukausi iski päälle ja heitti mustan viitan maisemaan ja mieleen. Pienen valoisan ajan taivas oli betonin harmaa eikä maa jalkojen alla tarjoillut kuin mustaa asfalttia tai kuraisia polkuja. Valon pilkahdukset olivat pieniä ja lyhytkestoisia, viistoja ja vaisuja. Sade tuli vetenä ja vaakasuoraan. Tuuli repi päästä hupun ja melkein hiuksetkin. Öisellä taivaalla ei paistanut täysikuu eikä iltaisin loistanut tähtitaivas, pilvirintama synkensi taivaan kellertävän harmaalla muodostelmalla. 

Olinko minä alamaissa? En ollut. Enkä ymmärtänyt muiden tuntemuksia masentavasta marraskuusta. Kun syyspäivän tasauksen jälkeen päivä otti ripeämpiä askeleita pimeyttä kohti, minä vain nautin. Ilakoin ja riehaannuin. Jäi siksi tämä alakulon postauskin kirjoittamatta. Kaivoin kynttilöitä ja lyhtyjä esiin ja istuin niiden loimussa kuunnelleen sateen ropinaa ja tunnelmoin villasukat jalassa. Mitä pimeämpää sen parempaa. Mitä kovempaa sateen ropinaa, sen ihanampaa. Ulkona lenkkeillessäni tuuli heitti minua milloin etu- ja milloin takakenoon. Hiukset karkasivat hupun alta ja sadepisarat loistivat silmälasien pinnalla kuin tuhat pientä timanttia. Kotiin palattuani keitin kupillisen kuumaa chai lattea ja notkahdin sohvan kulmaan viltin alle kirja tai puhelin kädessä. Ah, ihanutta!

Huhtikuun ankeutta 

Huhtikuun ankeutta

Huhtikuun ankeutta

Mutta nyt, kun huhtikuu on täällä, koen alakuloa. Huhtikuu, joka on kuin koettelemusten portti, jonka läpi on kuljettava kohti oikeaa kevättä, jolloin on heleän vihreää ja tuoksuissa taikaa. Huhtikuu lyö kasvoille kuin märkä rätti. Viimeiset risuista ja sotkusta likaiset lumenriekaleet vetäytyvät ja paljastavat armottomasti maan, joka on ruma ja repaleinen. Kuin peto, joka nostaa huulensa irvistykseen ja paljastaa repivät hampaansa ja hönkii pahanhajuista hengitystään vasten kasvoja. Alati kirkkaammin paistava aurinko paljastaa hiekan ja pölyn sieltä missä sitä ei pitäisi olla. Nuhjuiset ja tallautuneet heinät ja talventörröttäjät heiluvat tuulessa kuin luurangot, ilman sisältöä, ilman sielukkuutta. Armoton aurinko osoittaa kauheuksia ja kamaluuksia minne ikinä katsonkin enkä voi iloita mistään, näen vain inhottavan, likaisen, paljaan maan.

Tiedänhän minä, että tämä aika on pian ohi. Mutta en kestäisi odottaa. En katso peilistä valkoista, kalpeaa ihoani. Pidän silmäni sirrillään liiasta kirkkaudesta. Haluan sulkea verhot ja vetäytyä peiton alle odottamaan, kunnes tämä sieluani syövä aika on ohitse. Mutta huhtikuun valoisat päivät ovat pitkiä. Ne venyvät molemmista suunnista pimeää kohti ja peittävät sen alleen. Eikä säkkipimeää piilopaikkaa enää löydy.

Kunnes tulee se aamu, kun nurmi tuoksuu ja järveltä päin käy lempeä tuuli. Talven nuhjaannuttamat haavan lehdet ovat kadonneet tuulen mukana ja käenrieskan kirkas keltainen loistaa kilpaa auringon kanssa. Nurmi vihertää peittäen alleen mustan maan ja puiden silmut ovat juuri puhkeamaisillaan vihreään.

Sitten se on ohi. Huhtikuun tuska.

Mitä pimeäpää, sen parempaa.
Ihana marraskuu.

Kumpi on sinulle pahempi kuukausi, huhtikuu vai marraskuu? Vai onko kumpikaan?

Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Matopentti ja muut kevään ilmiöt

Matopentin päivänä 21.3. (Pentin nimipäivä) päivä ja yö ovat yhtä pitkät taas kaikkialla maapallolla. Aurinko paistaa silloin zeniitistä eli kohtisuoraan taivaan laelta päiväntasaajalla. 

Sen jälkeen päivä on yötä pidempi pohjoisella pallonpuoliskolla kesäpäivän seisaukseen saakka, joka on kesäkuun 21. päivänä. 

Palataan Matopenttiin. Päivä on saanut nimensä siitä, että kyseisenä päivänä käärmeet nousevat talvikoloistaan auringonpaisteeseen lämmittelemään. Karjaa ei sinä päivänä saanut laskea ulos jaloittelemaan, koska siitä saattoi seurata epäonnea karjalle koko kesäksi. Näin ainakin Etelä-Pohjanmaalla uskottiin. 

Taivaannaula.org -sivustolla kerrotaan muun muassa:

”Vanha kansa suhtautui käärmeisiin kaksijakoisesti. Käärme on ihmisen ja karjan vihollinen, mutta myös onnentuoja, joka suojasi pahalta. Pihapiirissä elätettiin usein rantakäärmeitä eli tarhakäärmeitä, joita kutsuttiin »elättikäärmeiksi» tai »haltijakäärmeiksi».

Käärmeet saattoivat asustella lattian alla, navetassa, maitohuoneessa tai pihassa. Elättikäärme ei ollut tavanomainen lemmikki vaan sillä katsottiin olevan kohtalonyhteys talon onneen. Jos käärmettä kohdeltiin hyvin, talo menestyi. Mutta jos käärmettä ei kunnioitettu tai se peräti surmattiin, koittivat talolle huonot ajat.

.......

Rakennuksiin myös piilotettiin käärmeiden – useimmiten kyiden – päitä suojelemaan taloa pahaa vastaan. Yleisin tapa oli porata kynnykseen reikä, piilottaa käärme sen sisään ja sulkea aukkokohta puutapilla. Tiedetäänkin tapauksia, joissa vanhojen talojen kunnostuksen yhteydessä kynnyksen alta on löydetty tuohiropponen, jossa on ollut käärmeen pää.”

Päivä pitenee huimaa vauhtia. Maaliskuun toisena päivänä aurinko nousee Utsjoella klo 7.33 ja 27. päivänä jo 5.39. Aamusta päivä pitenee kolmessa ja puolessa viikossa siis lähes kaksi tuntia. Illasta päivän piteneminen ei ole ihan niin nopeaa: 2.3. auringon lasku klo 17.17 ja 27.3. klo 18.59.

Helsingissä aurinko nousee 2.3. Muutamaa minuuttia aikaisemmin kuin Utsjoella: klo 7.19 ja laskee selvästikin myöhemmin: klo 17.47. 

Maaliskuun lopussa 27.3. ero on kääntynyt jo selvästi Utsjoen hyväksi: Helsingissä aurinko nousee vasta klo 6.00 ja laskee klo 18.52.

Lähteinä on käytetty: www.taivaannaula.org ja Suomen kansan kalenteri 2021

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty

Maaliskuun tähtitaivas

Maaliskuun tähtitaivaan valtiatar on Venus. Se on niin kirkas, että se näkyy jopa päivällä, kun osaa vain katsoa oikeaan suuntaan. Varmimmin Venuksen kuitenkin löytää, kun ilta alkaa hämärtää ja Venus loistaa kirkkaana. Maaliskuun ajan (4.3. - 30.3.) Venuksen löytää Oinaan tähdistöstä ja se näkyy taivaalla monta tuntia Auringon laskun jälkeen. Tähtitaivaallamme on yhteensä 88 erilaista tähtikuviota ja Oinas on yksi eläinradan kuvioista. Oinaan tähtikuvio sijaitsee taivaanpallon pohjoispuoliskolla, Kalojen ja Härän tähtikuvioiden välissä - niinkuin se sijaitsee horoskoopeissakin näiden kahden merkin välissä. Oinas näkyy Suomesta käsin parhaiten elo-helmikuun välisenä aikana.

Muinaisille kreikkalaisille Oinas (latinaksi Aries) oli tärkeä tähtikuvio, se sijaitsee kunniapaikalla ekliptikalla. Ekliptika tarkoittaa Maasta käsin katsottuna sitä rataa, jossa Kuu ja planeetat näyttävät näennäisesti kulkevan. Oinaan tähtikuvion uskotaan kuvaavan urheaa kultaturkkista lentävää oinasta, joka syöksyi pelastamaan pilvien jumalatar Nefelen kaksosia varmalta kuolemalta. Oinas ehti ajoissa hätiin ja kaksoset pelastuivat, kun oinas nappasi heidät selkäänsä ja lensi turvaan. Kesken lentomatkan toinen kaksosista kuitenkin putosi meren yllä oinaan selästä ja hukkui. Sankarioinas uhrattiin myöhemmin Zeukselle ja sen kultainen talja luovutettiin kuningas Aieteelle pelastuneen kaksosen toimesta Aieteen otettua tämän suojelukseensa. Oinaan kultainen talja ripustettiin Areksen (Zeuksen ja Heran poika) puutarhaan suuren tammen oksille ja sen vartijaksi asetettiin hirmulisko, joka ei koskaan nukkunut.

Kevätpäiväntasaus on tänä vuonna  20.3. klo 5.50 Suomen aikaa. Aurinko on silloin Kalojen tähdistössä ja siirtyy ekvaattorin yli taivaanpallon pohjoiselle puoliskolle. Yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen saman pituiset.

Sunnuntaina 29.3. siirrytään kesäaikaan, kun kelloja siirretään tunnilla eteenpäin klo 03:00  => 04:00.

Oinaan tähtikuviossa oleva Venus näkyy Auringon laskettua kevätpäiväntasauksen iltana. Tuolloin Helsingissä Aurinko laskee klo 18:36, hämärä kestää 41 minuuttia ennenkuin on pimeää. Kuvassa näkyy Venuksen sijainti Oinaan tähtikuviossa 20.3. klo 20:00 Helsingistä katsottuna. Ei se paljon heitä, katsoitpa sitä mistä päin Suomea tahansa.

Maaliskuun tähtitaivaalta löytyy helposti iltayöllä etelätaivaan selkein tähtikuvio, Leijona.
Leijonan kirkkain tähti on Regulus. Leijonan länsipuolella on himmeämpi Kravun tähdistö. Tuttu Otava, joka on osa Ison Karhun tähdistöä, on maaliskuussa lähes taivaanlaella. Otava näkyy tähtitaivaallamme aina, kun vain on riittävän pimeää. Kun Otavan häntää tai kauhan vartta pitkin edetään kohti horisonttia, tulee vastaan Karhunvartija-tähtikuvion kirkkain tähti Arcturus, jonka näkee helposti paljain silmin. Arcturus löytyy siis seuraamalla Otavan kauhan vartta horisonttia kohti. Arcturus on tähtitaivaan neljänneksi kirkkain ja Suomessa näkyvistä tähdistä toiseksi kirkkain Siriuksen jälkeen.

Pimeän aika lyhenee kiihtyvällä vauhdilla, mutta maaliskuu on vielä hyvää aikaa tähtitaivaan tarkkailuun. Kevättä kohti mentäessä ilmakehän muitakin valoilmiöitä näkyy enemmän.
Helmiäispilviä voi nähdä auringon nousun ja laskun aikaan. Haloilmiöiden määrä lisääntyy maaliskuusta alkaen. Keväthankien jääkiteet voi muodostaa halorenkaita hangen pinnalle. Katuvalot voivat nostattaa mahtavia halopilareita kohti taivasta. Kuun ympärille voi muodostua upea halorengas sopivissa olosuhteissa. Halot syntyvät, kun ilmassa leijailee jääkiteitä. Tavallisimmin halot ovat väriltään valkoisia, mutta joskus ne voivat esiintyä spektrin väreissä, jolloin niitä voidaan sekoittaa sateenkaareen.

Lue lisää Helmiäispilvistä ja Haloista.

Tähtitaivasta voi katsella ja ihailla ilman, että tuntee yhtäkään kohdetta Kuun lisäksi. Mutta lisämausteen ihailulle antaa, kun löytää muutaman tutun kohteen ja opettelee silloin tällöin yhden tai kaksi lisää. Paljain silmin tarkkailulle voi antaa pienen extrasäväyksen tavallisilla kiikareilla, joilla voi erottaa Jupiterin neljä suurinta kuuta ihan helposti. Kiikari on hyvä tukea vaikka isoa kiveä tai puunoksaa vasten. Maalis-ja huhtikuussa Jupiter on liian alhaalla tarkkailuun, mutta toukokuussa se näkyy aamuyöstä ja 21.5. Jupiter on lähellä Kuuta aamuyön tunteina. Silloin se on helppo löytää.

Aikaisemminkin on pohdittu avaruusasioita ainakin seuraavissa postauksissa:

Tanssin tähtien kanssa

Viides teoria

Maa kuulee, kuuleeko ISS?

Pysy vaan kallellaan, Maa

Tuuleeko Kuussa?

Helmikuun tähtitaivas



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay, Ursa.fi

Lähteet: Alison Davies Tähtitaivaan tarinoita, Ursa.fi

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.