Minulla on ollut joulun odotuksessa käytössä joulukalenteri niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen joulukalenterini oli pahvinen Aku Ankka-sätkynukke, jonka luukuista tuli muovisia punaisia ja keltaisia Disney-hahmoja. Se oli ihana kalenteri.
Suklaakalentereita ei tuohon aikaan vielä ollut tai ainakaan niitä ei ollut minulla. Muistan kyllä, kun omille lapsille ostimme suklaakalenterit ja sain maistella joskus palasen suklaata. Se oli aika pahaa, lastenkin mielestä. Sittemmin suklaakalenteritkin ovat kehittyneet ja maut parantuneet.
Nuorena aikuisenakin ennen omia lapsia minulla oli aina joulukalenteri, kuvakalenteri. Kalenterin aukominen päivä kerrallaan matkalla kohti jouluaattoa tuo mieleeni jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvata. Se on lämmin ja idyllinen tunne.
Nykyisin kalentereita on joka lähtöön. Kuvakalentereita monilla eri teemoilla ja suklaakalentereiden lisäksi ainakin karkki-, välipala-, kahvi-, tee-, kosmetiikka-, olutkalentereita. Kissoille ja koirillekin omansa. Ja nykyisin on tosiaan aikuisillekin ihan omat kalenterit. Minullakin on viime vuosina ollut tällaisia aikuisten kalentereita, joista luukkujen takaa paljastuu viisauksia.
Tänä vuonna minulla on kaksi kalenteria, kiitos ystävieni. Viisaus- sekä itselläni ihan ensimmäistä kertaa kirjakalenteri. Kirjakalenterissa on 24 novellia eli yksi joka päivälle aattoon asti. Voin sanoa, että on vaatinut tahdonvoimaa olla "avaamatta" kirjakalenterin tarinaluukkuja etukäteen. Mutta tässäkin pätee vanha sanonta: "Hyvää kannattaa odottaa!"
 |
| Luukkujen takaa paljastuu viisauksia. |
Onko sinulla oma joulukalenteri?
Mitä on erikoisin näkemäsi joulukalenteri?
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
