Kompostori uusiksi

Eipä olisi eräänä lauantaina aamulla silmät avatessaan taas uskonut, mitä päivä tuo tullessaan. Ei mitään pahaa kuitenkaan. 

Esikoistytär ja -vävy ovat muuttamassa omakotitaloon vielä tämän vuoden puolella ja olemme luvanneet hankkia heille tuparilahjaksi ympärivuotisen kompostorin. Tulipa sitten mieleen, että ehkä se kannattaa hankkia varastoon jo nyt, että se on sitten käyttöön otettavissa heti kun muuton hetki koittaa. Netistä nimittäin katsoin toivottua mallia ja totesin, ettei ainakaan tämän seudun kivijalkakaupoissa ole enää montaa kappaletta jäljellä. Paikallisessa Hankkija-maatalouskaupassa oli yksi kappale ja sitähän lähdettiin sitten hakemaan.

Jo kaupassa Isäntä varovasti yritti huomauttaa, että mahtaakohan tuo sopia autoon. Minä siihen, että totta kai se sopii, kun kaadetaan takapenkit. Pakko sopia, kun häät on pidetty, kuuluu vanha sanonta (vähän tuhma). Mutta eipä tullut mieleen, että korkeus olikin se, joka oli kriittinen asia mahtumisessa. 

Lopulta saatiin se helpostikin mahtumaan, kun käännettiin se pohja edellä ja kyljelleen. Tässä tohinassa siihen tuli vähän naarmuja ja oli sitä näköjään potkittu jo liikkeessäkin, kun se oli se viimeinen kappale ja niin ollen esittelykappale. Valmiiksi naarmuista esinettä olisi kurja antaa toiselle lahjaksi, kyllä lahjan pitää olla ihan priimaa. 

Kiidon Kake toi nuoren parin kompostorin kotipihaamme tänään 8.10.2021. Ylläolevassa kuvassa.

Niinpä kotimatkalla Hankkijalta sain hyvän idean. Pidetään tämä kappale itse ja tilataan nuorelle parille samanlainen verkkokaupasta. Ja niin tehtiin. Omakin kompostori oli nimittäin tarkoitus uudistaa, mutta vasta ensi keväänä. 

No nyt sitten tuli yhtäkkiä samana lauantaipäivänä ostettua kaksi kompostoria. Kivijalkaliikkeestä ostettu oli pari kymppiä kalliimpi kuin se verkkokaupasta ostettu, mutta olihan se onneksi koottu melkein valmiiksi, ainoastaan kannen aukaisupidike puuttui ja se piti askaroida paikalleen itse ja lisäksi pari muuta pientä osaa. 

Lisäksi saimme kaupan päälle kaksi 40 litran pussia kuiviketta. Ostin vielä lisäksi biohiiltä, josta puutarhuriesikuvani Sari kirjoitti omassa blogissaan äskettäin. Sarin puutarhat -blogin linkin löydätte meidän blogimme etusivulta vasemmasta reunasta kohdasta Oma blogiluettelo.

Nyt meillä on uusi kompostori jo takapihalla käynnissä. Sen tieltä piti tyhjentää ja purkaa yksi puinen lehtikompostori, jotta kompostorien määrä ei lisäänny. Vanhaan ympärivuotisessa käytössä olleeseen kompostoriin laitamme tästä lähtien vain puutarhajätettä ja aluksi syksyn lehtisilppua, jota voi käyttää varsinaisessa kompostorissa kuivikkeena. 

Nyt kun on kuitti ympärivuotiseen käyttöön sopivan kompostorin hankkimisesta, voisi varmaan paikallisen jätehuoltoyhtiön kanssa sopia, että kaatopaikkajäteastia tyhjennetään neljän viikon välein kahden viikon sijasta. 

Siinähän säästää selvää rahaa ja säästöllä maksaa kompostorin hinnan piankin. Tälläkin hetkellä kaatopaikkajäteastia on tyhjennettäessä melkein tyhjä, kun sinne kertyy ehkä yksi tai maksimissaan kaksi pussia viikossa ja muutama koirankakkapussi.

Metallihäkkyrä kompostorin takana on puutarhakeinun istuinosan runko. 

Siinä se uusi kompostori nyt on. Viikon biojätteet syöneenä sisälämpötila (+15C) on noussut jo kolme astetta korkeammaksi kuin ulkolämpötila (+12C). Kesäkuukausina kompostorin sisälämpötila voi nousta jopa 70-80 C asteeseen.

Päivitys: sisälämpötila maanantaina 11.10. oli jo 19C astetta.

Kuva: Puuilon nettisivut ja Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kirlletty. 

Hienon naisen imago ja syksyn tuntua

 

Kuten olen jo aikaisemmin postannut, meillä on laaja vesijohtoverkoston saneeraus menossa kotikadullamme. Sen vuoksi on jokaiseen huusholliin vedetty väliaikainen vesijohto, josta tulee sitä samaa vettä kuin ennenkin, mutta musta muovinen johto kulkee enimmäkseen maan pinnalla ja niinpä sieltä ei juuri koskaan saa kylmää vettä. Tulee myöskin mieleen, että mahtaakohan johdoissa pesiä helposti jotain pöpöjäkin, kun lämpötila on mitä on. Ja näin saattaa ollakin, koska Isäntä parhaillaan kärvistelee vatsakipujen kourissa. Hän on silloin tällöin juonut hanavettä. Vesiyhtiön toimesta sen käytölle ei ole asetettu mitään rajoituksia, esimerkiksi että sitä pitäisi keittää jos aikoo sitä juoda ”raakana”.

Olemme koko väliaikaisen vesihuollon ajan ostaneet kaupasta lähdevettä 1,5 litran pulloissa. Se muuten maistuu erilaiselta kuin hanavesi. Paremmalta. Vaikka olen aina oudoksunut sitä, että varsinkin meidän kaupungissamme, jossa tiettävästi on maan paras pohjavesi, jotkut ostavat silti kaupasta pullovettä. Kyllä ovat kermaper*eitä. Anteeeksshhh!! No, joku tykkää ehkä juoda hiilihapotettua ja hiukan suolattua kivennäisvettä varsinkin helteillä. Sitä lähdevettä kuluu ihan juomavetenä vähintään yksi 1,5 litran pullo päivässä. Ruoanlaittoon ja hampaiden pesuun ynnä muuhun voi käyttää hanavettä ihan hyvin. 

Pahimpien helteiden ajan join yksin 1,5 litran pullollisen helposti päivän aikana, eikä riittänytkään. Laitoin siihen sekaan vähän sitruunamehua ja vähän PepsiMaxia. Sillä tavalla siihen sai vähän makua ja sain kulumaan sitä enemmän, vaikka en mikään hirmuinen veden imuri olekaan. No niitä tyhjiä pullojahan kertyy sitten poisvietäväksi niin, että kodinhoitohuone pursuilee. Kerätään niitä kangaskasseihin ja napataan mukaan kauppareissulle lähtiessä. Olisin kerran lähtenyt yksin kauppaan ja vienyt pullot mennessäni, niin siihen Isäntä loihe lausumahan, että: "Pullonpalautusjonossa seisominen ei sovi hienon naisen imagoon." Kysyin, että mitenkäs tämä minuun liittyy. Hah. 

No en sitten vienyt pulloja vaan hän vei ne itse myöhemmin. Oli siinä vesipullojen lisäksi jokunen oluttölkkikin. Ja PepsiMax-pulloja. Jos tarkemmin ajattelee, niin hän oli ihan oikeassa. Ei kyllä yhtään huvittaisikaan seistä siellä vanhan oluen hajussa ja tahmaisella lattialla odottamassa, että joku kanssaeläjä saa tyhjennettyä ostoskärryllisensä oluttölkkejä yksitellen automaattiin. Jossain päin on tosin kuulemma sellaisiakin pullonpalautusautomaatteja, että pullot ja tölkit voi kaataa suoraan sen automaatin kitusiin. Mutta miten mahtaa siinä käydä lasisille pulloille? Niitähän myydään enimmäkseen niin sanotussa värisilmäliikkeessä ja nekin käyvät kai samaan automaattiin. 

Sarin puutarhat -nimisestä blogista havahduin eilen illalla siihen, että pihan kasvien syyslannoittaminen pitää jo aloittaa. Syyslannoituksellahan varmistetaan kasvien parempi talven kestävyys ja uusien kukkanuppujen kehittyminen ensi kesäksi. Lannoitus pitää tehdä ajoissa, jotta lannoite ehtii liueta maahan sateiden mukana ja että kasvit ehtivät käyttääkin lannoitteen aineita hyväkseen. Eli ei pidä odottaa varsinaisesti mitään syksyä, vaan sen voi ja pitää tehdä jo nyt.

Sarin puutarhat

Tarkistin paikallisen K-Raudan sivuilta, että Biolanin  Syyslannoitetta on varastossa ja näkyi olevan vielä 8 kpl 5,5 litran pakkia jäljellä. Eikun autoon ja hain niitä kolme kappaletta sieltä näin alkuun. Hyvä että pidin kiirettä, sillä siinä välissä joku oli jo ehtinyt kolme pakkia ostaa ja jäljelle jäi enää kaksi. Säkissä se tulisi ehkä edullisemmaksi, mutta päädyin tällä kertaa pakkeihin, joita on helpompi käsitellä. 

Sari suosittelee kylvämään syyslannoitteen viimeistään tänään lauantaina 7.8.2021, joten jos kylvää myöhemmin on jo vähän myöhäistä. Viime syksyn lannoitusajankohtaa en muista, mutta mielestäni meillä ainakin kaikki kasvit talvehtivat tosi hyvin ja kukkivat ja satoa tuottivat ne kasvit, joilta sitä odotetaan, esimerkiksi herukat ja pensasmustikat. 

Kun helteet loppuivat, niin alkoikin olla jo syksyn tuntua ilmassa, ikävä kyllä. Mutta toivotaan, että kesää on vielä jäljellä. Samasta K-Raudasta löysin amppelissa olevan krysanteemin ja se lähti matkaan heräteostoksena. Kesäkukka-amppelit alkavatkin olla jo entisiä. Vaikka niitä kuinka kastelee ja lannoittaa, niin tuollaiset 30 asteen helteet ovat liikaa niillekin. 

Samettiruusuja olen aina inhonnut, kun ne haisevat niin voimakkaasti. Tänä kesänä laitoin niitä ruukkuihin. Ne ovat niitä harvoja, jotka pärjäävät taivasalla paahteessa sekä sateessa. Kunhan kastelua on sopivasti.

Parhaiten menestyivät tänä kesänä altakastelulaatikoissa kasvatetut oranssinväriset dianat ja hyvin tumman liilat miljoonakellot. Väriyhdistelmä oli aika hyvä ainakin minun mielestäni. Ovathan nuo mainitut värit värikartassa vastavärejä, käsittääkseni. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.