Näin tulin luvanneeksi vuoden 2020 alussa ja voin ylpeänä todeta, nyt kun kuluva vuosi vetelee viimeisiään tätä kirjoittaessani, onnistuneeni lähes täydellisesti. En ole ostanut juuri mitään sisustustavaraa kotiin. Mitä tästä opin? Voin helposti luvata, että jatkan samaan malliin vuonna 2021. En osta yhtään sisustustavaraa itselleni ainakaan kotiin. Olen vuoden aikana tehnyt löytöjä omista kaapeistani, mutta siinä samalla havainnut, että pidän kuitenkin eniten tietyistä samoista omista sisustusjutuista. Sisustusjutut somistuvat loppuvuotta kohti mentäessä jouluisiksi.
 |
Pieni lasiloota saa loppuvuonna sisälleen talvisen maiseman joulutipuineen.
|
 |
Rustiikkinen metallimalja koristuu joulun aikaan punaisilla höysteillä ja joulusydämellä.
|
 |
Perinteinen joulukalenterimme joulukorttilokerikoilla.
|
 |
Vanha malja koristui suodatinpussiruusuilla ja valosarjalla.
|
 |
Enkelikolmikko ja lasienkeli.
|
 |
Ilman tätä enkeliä joulu ei tule.
|
 |
Pianon päällä on hyvä paikka (vaikka soittaessa sen pitäisikin olla tyhjänä).
|
 |
Joulun lähestyessä keittiön ikkunaan ilmestyy tämä sama tähti.
|
 |
Jotain uutta ja pientä voi tehdä itse. Suodatinpussiruusuja voi liimata melkein mihin vain. Tässä vanha lankunkappale somistui ruusuilla ja paperinaruista tehdyillä lehdillä. Ruusujen lomassa pieni valosarja. Tosi kiva pöytäkoriste, tarvikkeet löytyivät vanhoista kätköistä.
|
 |
Enkelipossu nököttää ikkunalaudalla kesät talvet.
|
Korostin tuossa alussa, että en ole ostanut kotiin juuri mitään. Pakko tunnustaa, että olen ostanut muutamia uusia kukkaruukkuja (tarpeeseen), yhden kynttilälyhdyn (-70%) ja turhan, mutta kauniin jalallisen kakkulautasen koristekäyttöön. Sen sijaan olen tuunannut mökille tuvan pihapiiriin vintagea eli "antiikkia", romuromantiikkaa, mutta kustannukset ovat olleet nolla euroa, kun olen hyödyntänyt saatua ja löydettyä tavaraa. Joululahjaksi saamani kirja ilahduttikin minua suuresti. Sormet jo syyhyävät päästä ideoimaan ja kokeilemaan kirjan vinkkejä.

No, miten tämä kaikki ostamattomuus onnistui himo-ostelijalta? Kaksi kovaa K:ta auttoi asiassa. Ensimmäisenä mainittakoon Kuopus, joka tiesi päätöksestäni ja piti yhteisillä kauppareissuilla huolen, että ostoskoriin ei tarttunut mitään ylimääräistä: "Äiti, sä et tarvitse sitä", kuului saman tien, jos vain katselinkin jotakin houkuttelevan näköistä. Toinen on ollut korona, jonka vuoksi muutama sovittu kesäreissu tyttökavereiden kanssa jäi tekemättä kohteisiin, joissa ostoskoria olisi ollut vaikea pitää tyhjänä. Mutta nyt olen jo melkein vuoden tottunut olemaan ostelematta ja aioin todellakin jatkaa samaan malliin.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.