Kirjoittelin tänne blogiin jokin aika sitten huimauksestani, jota oli silloin kestänyt jo kahdeksan viikkoa.
Jo kahdeksan viikkoa yhtä pyöritystä
Nyt on tuosta postauksesta jo aikaa ja huimaus jatkuu edelleen. Ehkä alkuun kyse olikin asentohuimauksesta, mutta nyt viime viikkoina merkittävimpänä oireena on ollut jäätävä pahoinvointi. Kuin vuosisadan krapula ja ekstrat päälle. Huimaus liittyy edelleen asiaan, mutta se lyhytaikaista eikä liity asennon vaihtoon.
Tässä välillä kävin korvalääkärillä, joka yritti tietyillä liikesarjoilla provosoida huimausta. Kun huimaus ei lähtenyt tulemaan, hän oli vakuuttunut että kyseessä EI ole asentohuimaus. Hammaslääkärilläkin kävin varmistamassa, että purenta on kunnossa. Tutkittiin laajemminkin koko purukalustoa, ettei suussa ole esimerkiksi tulehduksia, jotka voisivat vaikuttaa tasapainoelimeen. Ei ole.
Sain nyt sitten viimeisimpänä lähetteen erinäisiin kokeisiin ja ohjeen mitata verenpainetta viikon ajan.
Tilanne eskaloitui melko välittömästi aloitettuani verenpainemittaukset. Laite antoi hurjia lukemia: 215/125 ja sykekin pompotteli keskimäärin 95 kertaa minuutissa. Olimme Ukon kanssa Punaisella Tuvalla, kohtuullisen matkan päässä sairaanhoidosta, niinpä soitin keskussairaalaan sairaanhoitajalle. Noudatin hänen ohjeitaan, kun hän totesi, että lähtisi itse samassa tilanteessa kiirevastaanotolle. Niinpä pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotia ja kiirevastaanottoa kohti.
Vastaanotolla sairaanhoitaja sai verenpainemittarilla samat korkeat lukemat. Tapasin sitten myös lääkärin, joka määräsi akuuttiin tilanteeseen verenpainelääkkeen, Amloratio-nimisen ja vahvuus 5 mg.
Minulla olikin sitten jo muutaman päivän kuluttua ne aiemmin määrätyt kokeet. Verikokeita ja EKG. Sydänfilmiä ottaessaan hoitaja sääti moneen kertaan minussa kiinni olevia antureita, sanoin väliin hmmm ja teki mittausta useampaan kertaan, kysyi sitten, että milloinkas minulla on se aika lääkärille. Sehän oli vasta seuraavalle viikolle. Hoitaja siihen, että hänpä katsoo, josko löytyisi nopeammin ja löytyikin, seuraavalle päivälle. Kysyin sitten, että oliko jotakin huolenaihetta. No, jotain eteisvärinän tyyppistä. Ja minullahan varmasti taas syke kiihtyi.
Seuraavana päivänä lääkäri määräsi yhden lisätutkimuksen, jonkin "sydänentsyymi"-verikokeen, jonka tulos ei onneksi antanut aihetta mihinkään akuuttiin, mutta jatkoseurantaan.
Tilanne voi siis nyt olla se, että pitkäaikainen asentohuimaus aiheutti verenpaineen nousun ja sen myötä huimausta ja pahoinvointia. Vähän niinkuin pitkäaikainen kipu, stressi, valvominen voivat tehdä. Tai sitten minulla on ollut koko ajan verenpaine koholla ja se aiheutti huimauksen ja pitkittyessään ja hoitamattomana tilanne paheni.
Epäilen itse tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, koska alunperin huimaus oli mielestäni asentohuimausta. Selviääkö varmasti koskaan, jää nähtäväksi. Eikä väliäkään, kunhan tulen kuntoon.
Nyt kuitenkin mennään verenpainelääkkeellä. Se aiheuttaa nyt aluksi jännää pistelyä raajoihin ja kasvoihin, myös pientä turvotusta. Mutta kestän sen kyllä. Nimittäin, nyt ei enää huimaa eikä ole pahoinvointia!
Hienoa että sinua ei enää huimaa ja tosiaan ihan sama kunhan tulet kuntoon. 🤗❤
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaSopivan verenpainelääkkeen etsintä on alkanut. Ensimmäinen ei ollutkaan sopiva!
Toivottavasti löytyy pian!
Paranemista verenpaineesta ja huimauksesta! Olisi ehkä aika huilata.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaSain kaksi päivää sairauslomaa lääkevaihdon ajaksi, kun ensimmäinen lääke ei sopinutkaan. Sairauslomaa tarjotaan ksi aika nihkeästi nykyään. Jotenkin ei tohdi itse pyytää.
No hyvä että verenpainelääke auttoi. Verenpainelääkkeitä syödään täälläkin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaEka lääke ei ihan toiminut, nyt kokeilussa toinen. Toivottavasti toimii!
Minulla oli myös joskus tuollaiset hurjat luvut, mutta korjaantui, kun verenpainelääkkeitä muutettiin ja lisättiin. Lisätty lääke punastutti posket ja vapisutti käsiä. Siirsin sen ottamisen myöhemmäksi ja haitat hävisivät.
VastaaPoistaOlen huomannut, että itselläni ainakin stressi vaikuttaa suoraan verenpaineeseen. Ja sitähän on vaikea välttää tänä aikana.
Myös toiset lääkkeet vaikuttavat. Minulla rintasyövän viisivuotinen jälkihoito nosti sekä verenpainetta että kolesterolia, mutta ne myös laskivat heti kun sain lopettaa sen lääkityksen.
Verenpainelääkkeillä on myös sivuvaikutuksensa. Minulla yksi lääke aiheutti kuivaa yskää.
Asentohuimaus ei tietääkseni nosta verenpainetta. Miehellä on sitä, aiheuttajana nesteet korvassa ja hoitona erikoiset asennot, ja hänellä on vielä päälle 70-vuotiaana verenpaine vain noin 110/60-70. Näin alhainen verenpaine huimaa ylös noustessa.
Toivotan toipumista!
Kiitos kommentistasi!
PoistaAinakin olo helpotti heti, kun sain lääkityksen. Vähän on nyt korkeat lukemat taas, kun eka lääke ei toiminutkaan ja sain toisen kokeiluun. Toivottavasti nyt onnistuu.
Luulen, että minulla on ollut kaksi asiaa päällekkäin. Ensin oli monta viikkoa asentohuimausta ja sitten tuli tämä verenpaineasia ja sen myötä toisenlainen huimaus. Olen melko väsynyt siihen, että huimaa ja on huono olo. Ja stressiä varmasti on, vaikken sitä niin koskaan. Se voi joskus olla salakavalaa. Minulla on työ, josta pidän ja se vie niin mukanaan!