Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun aamulla töihin lähtiessä on pimeää, töissä ollessa valoisaa ja kotiin palatessa taas pimeää. Eikä pimeä ole edes kunnon sysipimeää, jota valaisee kunnon katuvalot, vaan hämäränpimeää tuhnua, jota kelmeän keltaiset katuvalot yrittävät valaista.
Aamulla töihin lähtiessä kävelen bussipysäkille keltaista metsäpolkua pitkin.
 |
| Metsäpolulta astun kävelytielle. Katson vasempaan: keltaista on. |
 |
| Katse ja askel oikeaan keltaista hiekkatietä pitkin. |
Työpäivän aikana ei ehdi vilkuilla ikkunasta ulos saati poiketa ulkona. Päivä menee töitä tehden tietokoneen kahta näyttöruutua tuijotellessa. Elän pienessä pelossa, että näyttöruudun valo alkaa muuttua keltaiseksi 😁
 |
| Kotiinlähdön aika on koittanut. Miten onkaan niin tutun värisiä keltaisia lehtiä. |
 |
| Märkä asfaltti heijastaa ja korostaa katuvalojen keltaista väriä. Silmiin sattuu. |
 |
| Märkää, pimeää, tuhnuista ja keltaista. |
 |
| Tässä tapauksessa keltaisen vastaväri sininen ei paranna näkymää. Aivot anovat armoa. |
 |
| Keltaista, keltaista, kerta kiellon päälle: keltaista... |
 |
Miten voi olla näin keltaista keskellä kaupunkia. Niin ankeaa ja tunkkaista. Kauempana häämöttää valkoistakin valoa
En tiedä miksi niin moneen paikkaan kävelyreiteille ja katuvaloihin on ilmestynyt valkoisen valon sijaan tätä kauhean ankeaa keltaista, joka ei edes valaise. Väri tuo mieleeni sairautta, ankeutta, kylmää kalseutta.
Tulisipa pian lunta! ❄❄❄
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty. |
