Jos suunnittelisin linnunpöntön

Nyt on taas se aika vuodesta, kun näppärille pikkuyksiöille on kova kysyntä. Viime syksynä ripustelimme yhteensä viisi uutta linnunpönttöä pihapiiriin. Niitähän voi ripustella ympäri vuoden. Ihan upouudet eivät kuitenkaan kelpaa linnuille, koska niissä on vieraita hajuja, niin ainakin luulen. Linnut pitävät enemmän hyvin tuuletetusta kodista. 

Luin jostain lehdestä miehestä, joka tekee vuosittain kymmeniä linnunpönttöjä. Pari niksiä siihen liittyen jäi mieleen. Pöntön pohjakappaleen pitää olla ”upotettu” seinäkappaleiden sisään niin, ettei sadevesi pääse valumaan seiniä pitkin pöntön sisälle. Meidän niin sanotussa kaivokoivussa oleva pönttö näyttäisi olevan sellainen. En ole osannut kiinnittää asiaan huomiota.

Kuvassa oman pihan ”kaivokoivu” pönttöineen.

Toinen vinkki liittyi materiaaliin. Se ei saa olla pinnaltaan liian sileää sisäpuolelta, jotta poikaset pääsevät kiipeämään aukolle ja sieltä ulos, kun hetki koittaa. Se onkin järkeenkäypä juttu. Sitä olen itsekin miettinyt, miten pienet ja heiveröiset poikaset ylettyvät pöntön aukolle, joka on moninkertaisesti korkeammalla niiden omaan kokoon verrattuna.

 

Ja jos joku heikompi poikanen ei jaksa kiivetä aukolle, osaako emo/emot pitää lukua siitä, että tuliko kaikki poikaset nyt varmasti ulos pöntöstä? Ja jos eivät tulleet, pystyykö emo mitenkään auttamaan? Osaavatko emolinnut laskea esimerkiksi viiteen, jos on viisi poikasta pöntössä? Vai tsekkaavatko ne tilanteen jotenkin muuten? Aina ne pöntöt ovat kuitenkin olleet tyhjiä, kun niitä on syksyllä tai viimeistään kevättalvella putsattu. 

En ole tuntenut koskaan viehtymystä ihmisasumuksen suunnitteluun, mutta tästä pohdinnasta sain idean linnunpöntön suunnitteluun. Jos tekisin linnunpönttöjä, laittaisin sisäpuolelle pienet ”tikapuut”, jotka auttaisivat poikasia pöntön aukolle pääsemisessä. Tikapuut voisi tehdä vaikka tulitikuista, joita liimaisin pikaliimalla pöntön sisäseinään. Poistaisin niistä vain sen ”sytytyspään”, koska se kuitenkin on jotain myrkyllistä ainetta ja poikaset voisivat sitä syödä ja saada vatsanpuruja tai kuoleman.

Aukko pitää tietenkin ulkopuolelta ympäröidä pellin palalla, etteivät oravat pääse nakertamaan aukkoa suuremmaksi. Eikä aukon suulle pidä laittaa mitään tikkua emolinnun istuskelua varten. Sehän jos mikä antaa apuja oravan hyökkäykselle. Sitä vastoin aukon alareunassa voisi olla pieni alaspäin kaartuva pellin pala, joka toimisi oravaesteenä ja liukumäkenä poikasille. 

Joka kesä olemme yrittäneet päästä selville siitä hetkestä, kun poikaset lähtevät pesästä. On yritetty kytätä, että kurkkiiko sieltä pöntön aukosta joku. Ehkä se pesän jättäminen tapahtuu hiljaisena hetkenä, esimerkiksi aamuyöstä, kun mahdollisimman vähän on potentiaalisia saalistajia samoilla kulmilla. 

Tuon ylempänä olevan kaivokoivun kuvan otin huoneeni ikkunasta. Viime viikolla nappasin samasta kohdasta pikaisesti kuvan myös toisesta aiheesta. Metsäkauris kuljeksii naapurin pihalla. Näyttää kuvassa pieneltä, mutta kyllä se on ihan aikuinen. Sarvetkin päässä. Oli menossa bussipysäkin suuntaan. 

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Tarinoita lintumaailmasta: Pönttöjuttu

 

Koko talvi ollaan mökillä ruokittu tiaisia. Keväällä on pöntöt putsattu ja huollettu, jotta nämä pikkuystävät, talvikaverit pääsevät pesänlaittoon. On kiva seurata ensin tiaisten kodin valintaa ja sitten valitun pöntön sisustamista. Tiaiset lentävät milloin sammalta ja toisinaan kuivia korsia suussaan. Puoliso on katsottu ja sitten on tiaispariskunta yhdessä asettunut jälkikasvusuunnitelmineen.

Sitten saapuvat muuttajat ja muuttoporukan mukana myös kirjosiepot. Ne tulevat samoin aikein kuin jo aiemmin aloittaneet tiaiset. Puoliso ja pesäkolo pitää hommata. Vaan mitä tekevät kirjosiepot, rontit. Ne eivät halua nähdä vaivaa kodinperustamisen kanssa, vaan haluavat kaiken valmiina. Alkaa hurja taisto, kun kirjosiepot pyrkivät valloittamaan tiaisten jo asuttamat pöntöt. Usein käy niin, että tiaiset joutuvat antamaan periksi ja etsimään uuden pesäkolon. Kirjosieppoa ei haittaa edes se, vaikka munat olisi jo valloitettuun pönttöön pyöräytetty. Kirjosieppo munii omat munansa tiaisen munien päälle. Suututtaahan tämä meitäkin siinä missä tiaisiakin, mutta minkäs teet - luonnon laki.

Tänään puuhastelin omia juttujani pihamaalla, kirjosiepon valloittaman pöntön lähettyvillä. Poikanen kurkisteli suuaukosta ruokaa odotellen ja kun emo sitten lähestyi alkoi pöntön uumenista kuulua vaativa sirinä. Hetkinen - mietin....! Jäin seuraamaan tilannetta. Hoksasin saman tien, että nyt on saanut kirjosieppopariskuntakin häädön pöntöstään ja tilalle on jossain vaiheessa asettunut käenpiikapariskunta. Asukkaiden vaihtuminen toiseen kertaan oli jäänyt meiltä huomaamatta, mutta nyt poikasten kova ja omanlaisensa sirisevä ääni kiinnitti huomioni.

Kerran aikaisemmin on käenpiikapariskunta pesinyt pihapiirissämme, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun samasta pöntöstä tuli häädetyksi kaksi pesimään asettunutta lintupariskuntaa.

Käenpiika on sellainen piiloutuja, että sitä pääsee harvoin näkemään, paitsi jos se päätyy pesimään omaan pihapiiriin. Siksi sekin saa anteeksi röyhkeytensä pesänhankkimistavoissaan. 

Käenpiika on helppo tunnistaa pyrstön poikkiraidoista ja selän tummasta kuviosta

Tiaisten pönttöpuuhista voit lukea tarinan tästä linkistä: Tarinoita lintumaailmasta: Ensiasunto

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen on kielletty.

Sähköistä kauppaa pikkuyksiöstä

Tässä on nyt pari päivää (2.-3.5.) mennyt sohvalla istuessa ja pihalintujen elämää kytätessä. (Tekosyy sohvalla maleksimiseen?)

Niin sanotussa kaivokoivussa, joka on jo saanut kaatotuomionkin, on toinen meidän pihapiirin pikkuyksiöistä. Kesäisin siinä on pesinyt kirjosieppopariskunta vaihtelevalla menestyksellä. Viime kesänä pesintä onnistui. Päinvastoin, kuin As Oy Rantakoivun yksiössä, joka oli selvästikin toiminut vain jonkun tiltaltin miesluolana. Kaivokoivu saa olla pystyssä vielä tämän kesän, koska linnut ennättivät paikalle ennen moottorisahaa.

Eilen As Oy Kaivokoivun yksiön ovella hääräsi kirjosieppo jo omistajan ottein. Kävi sisälläkin. Yhtäkkiä paikalle lehahti talitiainen ja kävi myös pöntössä. Mietin, että kuka mahtaa olla yksiön todellinen haltija? Onko talitiaisilla ja kirjosiepoilla joku kimppakiva menossa? Vai onko kyseessä vasta näyttö? LKV Tali Tiainen esittelee näppärää pikkuyksiötä kirjosiepolle. Tai sitten kumpikin on pesänrakennuspuuhissa toisistaan tietämättä. Karmea totuus paljastuu toiselle osapuolelle siinä vaiheessa, kun sen toisen puoliso pyöräyttää munat pönttöön ja alkaa hautomaan. Näitä skenaarioita pyöritän mielessäni. Touhuhan alkaa muistuttaa Kauniita ja rohkeita.

Toisella pariskunnalla voi alkaa uuden kohteen etsintä ja kaupat on saatava aikaiseksi pian. Onneksi nykyään asuntokaupat voi tehdä sähköisesti. Aika sähköiseltä tuokin touhu vaikuttaa. Tätä kirjoitettaessa pönttöön vilahtaa taas talitiainen.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.

Uusi sovitus vanhasta laulusta ja muita ääniä

Tähän aikaan vuodesta kuuluu ympärillä yleensä aina se tavallisin laulu.

Nyt siitä oli tehty taas uusi sovitus, jota sain tänään kuunnella töihin pyöräillessäni. Se menee näin: tyyy-tyyy-tyyy-ti-ti. Perinteinenhän on se ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. Muutaman vuoden aikana on listaykkösenä ollut ti-tyy, ti-tyy, ti-tyy, ti.

Käpytikka on aktivoitunut taas kotikadun varrella koputtelemaan katulamppujen metallisia kupuja. Sama ilmiö oli vuosi sitten. Se on varmaankin ihastunut siihen heleään ääneen, joka siitä lähtee, verrattuna tavanomaisempaan materiaaliin. Ihmettelin tätä tikan materiaalivalintaa Isännälle, jolta tuli asiaan heti miesnäkökulma: ”Sillä saa varmaan paremmin naisia”. No ei kyllä näytä saavan, kun se on jo pari viikkoa kulkenut koputtamassa lamppujen kupuja. Se aloittaa sen jo heti aamulla. Karkottaa vaan ne loputkin morsianehdokkaansa.

Tänä aamuna piti olla Haukkulin kanssa hiiren hiljaa, ettei olisi häiritty takapihallamme käynyttä aamiaisvierasta. Metsän eläin syö maahan pudonneita linnunruokia. Se kilpailee samoista apajista oravan kanssa, joka pääsee kyllä kiipeämään ja käsiksi rautalangan päässä roikkuvaan ruokintapönttöönkin. Haukkuli aluksi vähän murisi ja haukahteli tälle satukirjahahmolle, mutta tyytyi sitten sohvalta hiljaa seuraamaan sen ruokailua. Kuvat on otettu kaihtimien raosta. Vieressä on pihalampi, joka on vielä umpijäässä. Odottelin, että peura/kauris (mikäsenykyäänonkaan) menisi lammen jäälle liukastelemaan, jolloin olisin saanut aitoja satukirjakuvia, mutta ei se mennyt. Lähti siitä naapurin puolelle ja loikkasi avaraluontomaisesti aidan yli.

Ohessa linkki aikaisempaan postaukseemme lintumaailman äänistä
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/05/kakikin-sen-tietaa-kieli-muuttuu.html

Kuvat ja videot: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien, videoiden ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Siivekkäistä naapureista

Oletko koskaan seurannut ja laskenut kuinka monta eri lintulajia liikkuu pihapiirissäsi ja lähimaastossa? Asian havainnointi on toki hankalaa, jos on vaikka samantasoinen ornitologi kuin isävainajani. Hänen mielestään jokseenkin kaikki varista pienemmät linnut olivat varpusia.

Erikoiset Asiantuntijat alkoivat asiaa pohtimaan tarkemmin. Aiemmin on tullut ajateltua, että eihän siellä pihalla muita lintuja juuri näy kuin talitintit ja varikset.

Kun miettii ja muistelee kaikkia näkemiään lintulajeja koko tämän vuoden ajalta, kertyykin niitä loppujen lopuksi aikamoinen määrä. Asutaan kuitenkin muutaman kilometrin päässä suurehkon kaupungin keskustasta. Lukuun on laskettu pihamaalla nähdyt linnut sekä ne, joiden laulu on kuultu pihamaalla ollessa. Yli lentäviä muuttolintuja ei lasketa eikä pihalammen muovijoutsenta. 

Lintulajeja on kertynyt tähän astisen laskelman mukaan 31. Kaksi siivekästä livertäjää ovat vielä jääneet tuntemattomiksi. Vahva epäilys on kuitenkin siitä, että toinen on jonkin sortin kerttunen (pensas-?) ja toinen on kuhankeittäjä. "Viralliseksi" kokonaismääräksi sovitaan 31.

Tässä kaikki ”varmat” tapaukset:

Talitiainen

Kuusitiainen

Sinitiainen

Kirjosieppo

Västäräkki

Punarinta

Leppälintu

Peippo

Viherpeippo

Tiltaltti

Kivitasku

Räkättirastas

Mustarastas

Närhi

Jouhisorsa

Käpytikka

Palokärki

Korppi

Harakka

Varis

Naakka

Sepelkyyhky

Hiirihaukka

Kiuru

Punatulkku

Varpunen

Haarapääsky

Naurulokki

Käki

Tilhi

Keltasirkku

Kuvat: Pixabay

Näistä pihapiirissä olivat tänä kesänä pesimispuuhissa ainakin sinitiainen, kirjosieppo ja västäräkki. Kaksi ensin mainittua tekivät pesän ”näppäriin pikku yksiöihin”, jotka Isäntä on ripustanut tontin kahteen isoimpaan koivuun. Västäräkillä oli pesä ilmeisesti pihalla olevan lammen reunalla olevassa kivikossa. Kovasti se tuli ainakin näkyville hätäilemään aina, kun Haukkuli oli liikkeellä. Haukkuli taas ei piitannut västäräkistä mitään. Ei tainnut huomata koko tirppaa.

Mustarastas on sympaattinen ja yhtä aikaa utelias mutta arka. Se on kaikista ahkerin laulaja. Se aloittaa ensimmäisenä ja lopettaa viimeisenä. Tänäkin vuonna ekat sävelet kuultiin jo helmikuun lopulla. Mahtaa pyöräyttää parikin poikuetta kevään ja kesän mittaan. Sorsapariskunta käy säännöllisesti keväisin levähtämässä pihalammella päivänä tai parina. Sepelkyyhkyt ovat lisääntyneet näillä seuduilla. Jokunen vuosi sitten niitä ei vielä näkynyt. Käpytikka, palokärki, haukka ja korppi ovat kaikki aika vaikuttavia näkyjä. Tulee vähän sellainen olo, että seuraavaksi tulee varmaan korppikotka maisemiin. Tällä meidän käpytikalla on varmaan joku geenivirhe, kun se on koputellut katulampun kupua muutamana iltana. Ei tainnut toukkia löytyä kuitenkaan. 

Katso myös:

BirdLife Suomi ry on lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö, joka edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. BirdLife Suomi on osa BirdLife International -järjestöä, joka on maailman suurin ympäristöjärjestöjen verkosto www.birdlife.fi