Kaikkien aikojen grilliherkkusienet

Valmiit grilliherkkusienet grillausalustalla.

Kuopus tuli viettämään muutaman kesäisen päivän Punaiselle Tuvalle. Ei tarvinnut kysyä ruokatoivetta, hän kertoi sen itse. Hyvä meininki - ei tarvitse pähkäillä mitä kokataan. Toivomuksena oli grilliruokaa: täytetyt herkkusienet pekonilla, kasviksia ja kanan fileeleikkeitä.

Herkkusieniä tarvitaan 2-3 kpl ruokailijaa kohti. Jokaiseen herkkusieneen tulee yksi pekonisiivu. Täytteeksi tuorejuustoa. Meillä oli kantarellituorejuustoa.

Pyyhkäise sienet puhtaaksi. Irrota jalka (säästä grillikasvisten sekaan) ja täytä kuoppa tuorejuustolla. Kietaise sienen ympärille pekonisiivu => valmista grilliin laitettavaksi.

Yhtäaikaa grillissä valmistuvat grillikasvikset ja kananfileeleikkeet. Kasviksiksi valikoitui tällä kertaa punaista ja keltaista paprikaa, kesäkurpitsaa, herkkusienten jalat, esikypsennettyä maissia, punasipulia ja valkosipulia. Kasvikset pilkotaan ja laitetaan kulhoon. Tee rypsiöljystä, hunajasta, paprikajauheesta ja soijakastikkeesta seos ja sekoita se kasviksien kanssa. Kaada kasvikset omalle grillausalustalle.

Grillaa herkkusienet, kasvikset ja leikkeet kypsiksi.

Halutessasi voit tehdä kasviksille helpon kastikkeen. Purkillinen kermaviiliä, purkillinen Creme Fraichea, yksi muserrettu valkosipulinkynsi, ruohosipulia, ripaus suolaa ja sokeria, pieni töräys sinappia. Sekoita kaikki ainekset.

Kuopus toiveaterian kimpussa 😋

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Kaikkien aikojen kaaliherkku

 

Varhaiskaali on herkkua! Paras ja makein kaalilaatikko syntyy varhaiskaalista. Kaali on hyvän makuista myös tuoreraasteena, ja jos oikein haluaa herkutella, niin raasteen sekaan voi lisätä helpon kastikkeen (kastike riittää yhdelle kaalikerälle)

- puoli desiä majoneesia

- rkl omenaviinietikkaa

- sokeria, suolaa, pippuria

Näin syntyy "melkein coleslaw-salaatti".

Mutta varsinainen kaaliherkku valmistui grillissä ja näin se tehdään:

- leikkaa kaalikerä neljään osaan

- höyrytä melkein kypsäksi

- siirrä kaalit grillausalustalle ja valele päälle öljyseos (rypsiöljyä, hunajaa, mustapippuria, suolaa) ja grillaa niin, että kaali on ihan kypsää ja saa hieman väriä.

Kätevä grillausalusta.

Naudan ulkofileetä, kaaliherkkua ja salaattia. Kaali sopii erinomaisesti myös possun kylkeen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Nakkarimuistoja

Käyn silloin tällöin hakemassa paikallisesta grillistä syötävää akuuttiin nälkä- ja mielitekotilanteeseen. Kunnon nakkari on ihan liian aliarvostettu pikaruuan hankintapaikka. Mieluummin haen lihapiirakan parilla nakilla, kuin höttöisen vehnäsämpylän valmisjauhelihapihvillä jostakin pikaruokaketjusta. Vaikka hyvää se on hampurilainenkin joskus.

Nykyisin puhutaan grilleistä, mutta minun varhaisaikuisuudessani, 1980-luvulla,  nämä samat mestat olivat nakkikioskeja. Yksi parhaista paikkakunnallani oli Eetun Nakkari, jossa Eetu itse möi muun muassa nakkisämpylöitä (nykyisin puhutaan hot dogeista). Eetun Nakkarilla tutustuin elämäni ensi kerran valkosipuliin tässä yhteydessä ja siitä se rakkaus valkosipuliin sitten syttyikin. Muut paikkakunnan nakkarit ottivat valkosipulin lisukevalikoimaan paljon myöhemmin. Eetun Nakkari oli pieni, metallinen koppi, jonne Eetu juuri ja juuri itse mahtui myymiensä elintarvikkeiden lisäksi.

Saman tyyppisiä nakkareita oli vähän joka kadunkulmassa. Ne olivat neliskulmaisia peltihökötyksiä, joiden ulkopinta kuumentui kesähelteillä polttavan kuumaksi. Voi vain kuvitella, kuinka kuumaa oli kopin sisällä kuumien tuotteiden keskellä. Mutta höyrystetyt lihapiirakat maistuivat nakkisisälmyksineen ja mausteineen ah, niin ihanilta.

Valikoimaa oli vähänlaisesti. Lihapiirakka nakeilla, grillimakkaralla tai suomimakkaralla. Sitten oli porilainen, jossa paksu sipulimakkarasiivu on kahden paahtoleipäviipaleen välissä. Lisänä sipulia, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Olin jo unohtanut koko porilaisen, kun eräänä ex tempore nakkisämpyläiltana grillillä viereisellä myyntiluukulla asiakas tilasi porilaisen. Sisälläni läikähti lämmin muisto, ilahduttava ja viihdyttävä. Joku tilasi porilaisen noin vain ja sen sai. Jotkut asiat pysyvät. Makkaraperunoitakin sai ennen vanhaan ja saa edelleen.

Nakkarikulttuuriin kuuluu myyntipaikka, jossa asiakas tekee ostoksensa ulkosalla seisten. Ostajan ja myyjän erottaa alhaalta ylöspäin avautuva lasinen luukku, jonka nostohetkeä seuraa kasvoille löyhähtävä kostea ja tuoksuva höyrypilvi. Ja seuraavaksi kuuluu kysymys: "Mitäs laitetaan?" Jonka jälkeen nälkäinen tekee tilauksensa. Seuraava kysymys: "Mitäs mausteita?" Jolloin kulinaristi vastaa: " Laitetaan kaikki!" ja jos kyseessä on huumorihenkilö, niin jatkaa: "Tai jätetään sentään muillekin!" Myyjä nauraa, vaikka on kuullut vitsin taatusti satoja kertoja. Se on sitä asiskastyytyväisyyden varmistamista.

Tulee mieleen muisto, kun sain nuorena kesätyöpaikan. Vanhemmat lähtivät oman lomansa ajaksi mökille ja jättivät ruokarahaa. "Laita keittoja ja laatikkoruokia, niin ei tarvitse joka päivä kokata!" äiti opasti. Näinhän minä lupasin. Vaan mitä teinkään. Kävin nakkarilla joka päivä!


Arvaatko tai muistatko mikä luultavimmin on suosituin juoma nakkarilla?
Sen on pakko olla "pieni maito".

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.