Sikolätti

 

Kun häpeä sattuu enemmän, kuin sen aiheuttanut väkivalta. Henkinen tai fyysinen. Tai sekä että.

Kun näkymätön lieka on niin vahva, ettei sen katkaisemiseen riitä oma tai edes lapsen pelko ja kärsimys, hiljainen ja ja salattu.

Kun kulissien muurit eivät murru samaan aikaan, kun niitä kannatteleva ihminen särkyy. Pala palalta.

Mitä muutos vaatii?

Kun joku kysyy, kielletään.

Kun joku kyseenalaistaa, kaunistellaan.

Kun joku kehottaa, kietoudutaan syvemmälle kivun uumeniin.

Milloin silmät aukeavat?

Kun joku loukkaantuu liian pahasti tai peruuttamattomasti.

Kun pahoinpitelijä jää riittävän monta kertaa kiinni viranomaiselle.

Kun joku tarttuu käteen ja vie pois. Tai kohtalo puuttuu peliin.

Kirjassa kulkee lomittain ja toisiinsa nivoutuen kolmen päähenkilön tarina. He auttavat toisiaan, mutta eivät helposti taivu autettaviksi. Kun on toiveita, joita ylläpitää. Tai painajaisia, jotka eivät hälvene aamunkoittoon. Tehtyjä ratkaisuja, jotka piinaavat. Tai tekemättä jääneitä. Kunnes tapahtuu silmiä avaavia asioita.

Perheväkivallan jäljet jäävät ihmisiin pysyvästi. Haava syntyy usein vähäpätöisiltäkin tuntuvista sivalluksista. Haavat ehkä paranevat, mutta arvet jäävät. Haavoittumiset kehittyvät traumaksi hyvin herkästi. Väkivaltainen henkilö kantaa usein omia traumojaan ja siirtää eteenpäin itse kärsimäänsä pahaa katkaisematta kierrettä, koska siihen ei löydy itseltä keinoja, jos edes ymmärrystä.

Kun on itse väkivallan keskiössä, on hyvin vaikea nähdä kokonaistilannetta. Kun elämä on selviytymistä hetkestä seuraavaan. Varomista ja väistelemistä. Voimat hupenevat hengissä pysymiseen ja lasten suojelemiseen. Siksi moni ei vain pääse irtaantumaan. Toivo paremmista ajoista jaksaa kannatella uskomattoman pitkään.

Jälkikäteen moni väkivallantekijästä irtipäässyt katuu vain sitä ettei lähtenyt aikaisemmin. Itseään ei pidä soimata. Aikaisemmin ei vain kyennyt lähtemään.

Kirjan henkilöiden tarinat ovat valitettavan uskottavia ja siksikin niin riipaisevia. Koko ajan joku jossain kodin seinien sisäpuolella pelkää ja kärsii. Onneksi moni myös pelastuu. 

Kirjassa, niinkuin elämässäkin, kohtalo voi joskus puuttua peliin. Karma. Sattuma. Paha saa palkkansa. Joskus ihminen pystyy äärimmäisiin tekoihin, kun muuta ei enää ole tehtävissä. Onko teko tuomittava, jos se seuraa rikosta. Jos uhriksi joutunut puolustautuu. Kosto ei ole koskaan ratkaisu, mutta sopivat sattumat voivat olla. Kirja kertoo ihmisistä ja suhteista osin trillerimäiseen tyyliin. Tapahtumien eloisa kuvailu herättää henkiin pienen paikkakunnan kesäiset päivät ihmisineen ja heidän tarinansa.

Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista. Kirjan lukee Jonna Järnefelt ja voin sanoa, etten pitänyt hänen oudosta tavastaan lopettaa lauseet, kuin jättäisi ne auki. Intonaatio oli toistuvasti kohoava ja se oli "ihan hitokseen" ärsyttävää. Kuin koko lukeminen olisi ollut yhtä kysymystä ja ihmettelyä. Yritin unohtaa tämän kuunnellessani, mutta se oli mahdotonta. Lukutyyli poikkesi niin paljon puhutusta "normi suomesta".

Kirja on Solinge-sarjan osa I. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkaako osa II samojen henkilöiden parissa vai onko sarjan johtotähtenä tuo paikkakunta, Solingen.  Aioin tarttua seuraaviinkin osiin, ehkä lukien 😉

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat  / BookBeat (ei kaupallista yhteistyötä)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.