Julkaisimme äskettäin blogissa muistelon kätilöistä.
Meidän kuopuksemme syntymässä oli mukana myös postauksessa mainittu Riitta-kätilö ja koko sessiossa meni aikaa kaiken kaikkiaan noin kahdeksan tuntia. Vauhti kiihtyi loppua kohti niin, että Riitalle meinasi tulla kiire. ”Jos vielä kolmannen kerran tulet asioimaan, niin lähdet sitten kotoa ajoissa, ettei tarvitse alkaa matkalla synnyttämään”, neuvoi hän. Ei sitten kuitenkaan tullut sitä kolmatta asiointireissua.
Esikoisen maailmaan tulossa avustaneiden kätilöiden nimet eivät jääneet mieleeni. Siinä oli niin paljon kaikkea muuta ihmeteltävää. Sen muistan vain, että yövuoroon tullut kätilö, joka hoiti synnytyksen, oli täysi tyranni. Tämän tajusin oikeastaan vasta seuraavana vuonna, kun olin tutustunut Riittaan. Ja sen muistan, että kirjurina toimi mustapartainen mieskätilö, jota luulin ensin vahtimestariksi.
Se tyrannikätilö tuli seuraavan päivän iltana osastolle luokseni pitämään ilmeisesti jonkinlaista loppukeskustelua. Hän ensimmäiseksi loihe lausumahan, että: ”Ei ne olleet mitään synnytyssupistuksia, mitä sulla oli sairaalaan tullessasi.” Noin kymmenen tunnin kuluttua sairaalaan saapumisestamme oli kuitenkin perijätär maailmassa. Tämä hänen logiikkansa on vähän jäänyt mietityttämään.
Kätilöitäkin on siis monenlaisia ja kirjavaa ammattitaitoa löytyy heidänkin ammattikunnastaan. Varsinkin ensikertalaiselle toivoisi kätilöksi mahdollisimman empaattisen ihmisen, joka osaisi poistaa ennakkoluuloja ja pelkoja. Eikä ainakaan lyttäisi toisen ”suoritusta”, kuten tyrannikätilö teki lausunnollaan seuraavana päivänä. Kaikkein tärkeintähän on tietysti sellainen osaaminen, jolla saadaan pidettyä sekä äiti että lapsi (ja isäkin) hengissä ja tolkuissaan koko rutistuksen ajan.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
