Elämä on kuin palapeli. Toiset palat löytyvät peliin helpommin, osa paloista on niin samaa sakkaa, että ääriviivoja on vaikea erottaa valmistuvasta kollaasista. Jokunen pala saattaa matkan varrella kadota tai palasesta irrota väkänen, jonka tilalle jää roso, josta päivä paistaa läpi tai loka peittää aukon vuosien saatossa. Elämän palapeli koostuu päivistä, kuukausista, vuosista, kohtauksista. Sanotaan, että elämämme on valmiiksi suunniteltu ja kun viimeinen pala on paikoillaan, se päättyy. Että käsikirjoitus on valmiina syntymämme hetkellä. Tiedä sitten - kuvittelisimme, että voimme itse vaikuttaa elämämme kulkuun vai onko meillä vain mielikuva ajoittaisesta hallinnan tunteesta.
Karnevaali 2020 on otteita elämästä. Koko sen kaari, alusta loppuun ja kohtauksia siltä väliltä. Katsomon viidennen penkkirivin uumenista imeydyimme mukaan näyttämön eloon ja elon irvikuviin täysin siemauksin. Joukko taitavia eri alojen eri ikäisiä taitureita tanssi, lauloi, rummutti, paukutti, taipui, vääntyi, kiipeili, taituroi monin eri tavoin ihmiseloa läpi.
Päällimmäisenä löi tahtia loputon kiireen tuntu, tahallinen ja tarkoituksellinen. Sekasorto ja epäkesko. Laulujen ja soiton soinnut särähtivät korvaan suunnitellun epämelodisina. Harmonian sijaan nähdään ja kuullaan dystopiaa ja apokalyptinen, tumma tunnelma vallitsi läpi esityksen. Henkilöt olivat hymyttömiä ja riisuttuja. Ruumiin kieli puhui ja soitti sielujen synkkiä säveliä. Hetki ennen loppua, henkäyksen päässä kuolemasta - sitä on elämän jokainen hetki, loppujen lopuksi, herää oivallus - tässäkö tämä nyt oli. Suunnitelma tai suunnittelematon polku, vääjäämättä johtaa meidät kaikki samaan lopputulokseen. Mutta sitä ennen meidän tulee elää, eikä kiirehtiä kohti loppuunpalamista, tuhoa, kuolemaa.
Tarinassa tarinoiden joukossa kerrotaan nuoren Ville Haapasalon tositapahtumiin perustuva, näin otaksumme, Venäjälle saapuminen, joka johti menestykseen, jonka tunnemme. Tarina nivoutuu silmukaksi sukupolvien ketjuun, jonka lankakerää keri yhteen taiteilijan oma isä ja tytär ja tyttären suusta kuullut aiemmat esi-isät ja -äidit. Näin me kaikki jäämme jatkamaan kiertokulkua, perimänä tulevien sukupolvien geeneihin.
Pidimme esityksessä kaikkein eniten nerokkaista lavastuksista, valojen ja ihmisvarjojen leikistä ja niiden symboliikasta. Taiturimaisia Salpauksen sirkusopiskelijoita oli päätä huimaavaa seurata kiipeämässä köysiin ja Terhi Hildénin luotsaama Laulupuu-kuoro ihastuttaa kerta toisensa jälkeen eksaktilla esiintymisellään.
Olemme iloisia, että meille tarjoitui mahdollisuus nähdä tämä Jemina Sillanpään käsikirjoittama ja ohjaama Karnevaali 2020, jonka musiikin on säveltänyt pääosin hänen sisarensa Selina Sillanpää. Koreografiasta vastaa Panu Varstala ja sirkuskoroegrafiasta Inga Björn työryhmineen ja kaikesta muusta lukuisa joukko ammattilaisia. On nimittäin niin, että ihminen on usein ennakkoluuloinen erilaisia, uudenlaisia esityksiä kohtaan ja valitsee itselleen helpommin eli tutun ja turvallisen, esimerkiksi juoninäytelmän. Todennäköisesti teemme niin ensi kerrallakin, mutta olemmepahan jo nyt yhtä, toisenlaista näyttämökokemusta rikkaampia.
Perinteisimmistä teatterikappaleista pitävät Erikoiset Asiantuntijat antoivat kouluarvosanoja Karnevaalille seuraavasti:
* Kaikille esiintyjille 9,5
* Musiikista 6
* Tansseista ja akrobatiasta 10
* Lavasteista 9,5
* Kokonaisarvosana yleisilmeestä ja tunnelmasta 7
Karnevaali 2020 on Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 14.2.2020 kantaesityksensä saanut musiikkiteatteriteos. Teoksessa on mukana usean taiteenlajin eri-ikäisiä lahtelaisia henkilöitä sekä yhteistyötahoja. Esityksessä kohtaavat teatteri, sirkus, tanssi ja musiikki. Tarinassa on läsnä totuus ja tarinat. Teos kuljettaa meitä matkassaan kiihkeästi läpi elämän, jossa jokainen haluaa kokea kaiken ja vieläkin enemmän.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay
Tekstin ja kuvien kopioiminen luvattu on kielletty.
