Kakin maku

Luin kolmannenkin kirjan Kirsti Kaijalta, romaanin Kakin maku.

Aikaisemmat kirjat olivat Positio 16053 ja Tärveltyneet. Edellisessä oli aiheena kirjoittajan koskettava oma elämäntarina ja jälkimmäisessä olivat kyseessä FAS-lapset eli odottavan äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vuoksi vammautuneet, "tärveltyneet" lapset ja heidän monenlaiset tarinansa.

Ohessa linkit postauksiin, jotka liittyvät edellä mainittuihin kirjoihin

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/positio-16093.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/09/tarveltyneet.html

Kertomisen tyyli on hyvin samankaltainen Kakin maussa kuin kahdessa muussa kirjassa. Kirsti Kaijalla on omintakeinen tyyli, joka sopii näihin aihepiireihin enemmän kuin hyvin. Kakin maussa kerrotaan huostaanotetuista lapsista ja sijaisvanhemmuudesta. Lasten joukossa on tietysti myös FAS-lapsia, joiden elämässä huostaanotto lienee ja useimmiten onkin selvä onnenpotku.

Sosiaaliviranomaiset eivät kovin hyvää arviota kirjassa saaneet. Kirjan sijaisperheen motiivit sijaisvanhemmuuteen olivat myös hetkittäin kyseenalaiset. Sijaislapsista maksettavat korvaukset ovat ilmeisesti kohtuullisen hyvät ja tässä kirjan tapauksessa sijaisvanhempien motiivit olivat ainakin osittain taloudelliset.

Kirjan tarinat ovat ehkä suureksi osaksi fiktiivisiä, mutta varmaankin oikeasta elämästä ainakin toinen puoli. Kirjoittaja vie tarinaa eteenpäin vuorotellen jokaisen osallisen näkökulmasta ja kietoo eri henkilöt kätevästi tarinaan ja toisiinsa. Loppupuolella tekee mieli aloittaa lukeminen uudelleen alusta. Tämä aihealue nyt kuitenkin jo riittää ainakin vähäksi aikaa, koska kaikki aiheet ovat olleet erittäin sydäntäsärkeviä.

Kuten eräs lukijamme Tärveltyneet-postausta kommentoi, täytyy itsekin sanoa samoin: Olen sanaton :((

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Ei kaupallista yhteistyötä. Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

Tärveltyneet

Kirsti Kaijan koskettavasti kirjoitettu romaani Nikosta, Maijasta, Matista ja Markosta. Ja vähän Susannastakin. Oilista ja isästä. Eevasta, Antista, Arvosta, Mariasta ja Ollista. Merjasta ja Sirjestä. Ja kuusikymppisestä kioskinpitäjä-äijästä.

Kaikki kolme perhettä kytkeytyvät toinen toisiinsa tavalla tai toisella kunhan aikaa kuluu ja kirja loppuu.

Yhteisenä nimittäjänä toimii FAS-oireyhtymä, joka kehittyy niille lapsille, jotka ovat oikeasti syntymähumalassa tai -krapulassa. Ovat siis kärsineet sikiöaikanaan äitinsä alkoholinkäytöstä, mikä on vaurioittanut kasvua ja kehitystä jo kohdussa. Kun alkoholilla on elimistössä taipumus hankkiutua sinne, missä on eniten nestettä, se menee sikiölläkin aivoihin ja lapsiveteen ja tekee siellä tuhojaan. Muutkaan elimet ja raajat eivät sen vaikutuksilta säästy, koska kaikki osaset ovat vasta kehittymässä.

Tällainen lapsi syntyy usein äidille, jolla muutenkin saattaa elämä olla haastavaa monellakin tavalla. Syyllistäminen ei auta, mutta juuri sitä tuntuvat eniten harjoittavan juuri hoitoalan ammattilaiset, joiden luulisi olevan tästä tietoisia. Raskauden aikainen päihteiden käyttö on tosi julma ja ajattelematon teko syntymättömälle, omalle lapselle. Silti äidin syyllistämisen sijaan kannattaa mieluummin panostaa ennaltaehkäisyyn ja niinhän siihen panostetaankin. Tämä asia on varmasti yhteiskunnan kannalta yksi vaikeimmista pulmista ratkaistavaksi. Jossain on vilauteltu jopa päihdeäitien laitokseen sulkemista odotusajaksi, mutta sepä ei taida onnistua ainakaan vastentahtoisesti.

Tämä Kirsti Kaijan romaani on koskettavimpia teoksia minkä olen pitkään aikaan lukenut. Ehkä koskaan. Kirjailija kuljettaa kolmea tarinaa hienosti rinnakkain ja kytkee ne toisiinsa vähitellen. Lisänä juonessa on vielä toinen hirmuteko, minkä voi toiselle ihmiselle tyhmyyttään ja sairaalloisuuttaan tehdä: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Kirjaa lukiessa täytyi pitää välillä taukoja ja lukea jotain muuta. Mietin myös, että pystynkö tästä blogiin kirjoittamaan ollenkaan. Muillekin tekee hyvää lukea tämä romaani. Varsinkin kaikille, joiden lapset ovat saaneet syntyä ja kasvaa terveinä ja menestyneet koulussa ja työelämässä niin sanotusti normaalilla tavalla. Vastaavasti samantyyppistä kohtaloa kokeneet voivat löytää vertaistukea. Lääkärien sanelut ja diagnoosit vaikuttavat aidoilta. Hoitolaitosten ja ihmisten nimiä on muutettu, mutta Laskurinteen ja Kelloportin tunnistin sekä yhden muutetun lastenlääkärin nimen.

Ohessa linkki edelliseen postaukseen, jossa arvioin toista saman kirjoittajan kirjaa
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/positio-16093.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

Positio 16093

Ei kahta ilman kolmatta. Viime viikkoina on käsiini osunut huikeita elämänkertateoksia. Jo aikaisemin postasin tänne Edith Piafin sekä Tove Janssonin elämästä kertovista teoksista.

Ohessa linkit postauksiin:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/07/jumalani-kuinka-olen-elanyt-piaf.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/tee-tyota-ja-rakasta.html

Sitten eräs blogimme lukija kommentoi postaustamme ja kertoi omasta elämänkertateoksestaan, jonka yritin varata kirjastosta, mutta eräiden yhteensattumien jälkeen päädyinkin ostamaan sen nettiantikvariaatista. Nyt se on toisella blogimme kirjoittajalla, Nyttellä lainassa ja lähtee varmaankin sen jälkeen "kiertoon" lukurinkiin.

Kirjoittajan elämäntarina on melkoisen tyrmäävä ja vetää täysin vertoja kahdelle ensin mainitulle, vaikka kirjoittaja tai "kohde" ei lienekään koko kansan ja puolen maailman tuntema taiteilija.

Kirjoittaja joutuu kokemaan nuoressa elämässään monia vaiheita aina Australiaa myöten ja törmää toistuvasti asioihin, jotka pistävät pohtimaan omaa erilaisuuttaan verrattuna pikkusiskoonsa ja moniin muihin kanssaihmisiinsä. Miksi pikkusiskoa kohdellaan niin eri tavalla sekä oman äidin että muidenkin ihmisten taholta kuin häntä itseään?

Kirjassa tuodaan hienosti esiin lapsen osoittama lojaalisuus omaa perhettään ja vanhempiaan kohtaan. Vaikka kohtelu on syystä tai toisesta pikkusiskoa kohtaan erilaista, Kirsti ei kuitenkaan osaa tai halua tehdä siitä numeroa, vaan pitää sitä omalla tavallaan luonnollisena asiana. Kunnes vähän myöhemmissä vaiheissa alkaa oivaltamaan taustoja ja miettimään enemmän omaa alkuperäänsä.

Kirja on myös sydäntäsärkevä kertomus erään äidin äitiydestä. Miksei äiti voi jakaa äidinrakkauttaan yhtäläisesti kummallekin lapselleen, riippumatta näiden geneettisestä taustasta? Lasta ei voi syyttää hänen alkuperästään ja taustastaan. Ja tarviiko siitä sen kummemmin syyttää ketään muutakaan? Lapsihan on aina lahja ja suuri ihme. Paitsi ei ehkä ollut siihen maailman aikaan, ainakaan ei-toivottuna.

Kirja on myös sydäntäsärkevä kertomus erään isän isyydestä, joka hänelle lankesi pyytämättä. Kirstin kasvattanut isä, joka ei ollut hänen biologinen isänsä, osoitti ihailtavan lämmintä rakkautta ja aikuisuutta Kirstiä kohtaan verrattuna siihen, miten keskenkasvuisesti Kirstin äiti kohteli lastaan. Päinvastainen tilanne isyyden suhteen ja kertomukset siitä ovat huomattavan paljon tavallisempia. Tai sitten äidin käyttämä karkea kieli ja lapsensa raaka kohtelu oli kuitenkin äidinrakkautta, johon kirjassa vihjattiin, vaikka sitä mahdollisuutta on näin ulkopuolisena vaikea ymmärtää.

Paitsi että teos on kirjoittajan traaginen elämänkerta, kirjassa on hyvää kokemusasiantuntijuutta muun muassa lähimenneisyyden sosiaalihistoriasta, sotavuosien ja pula-ajan tapahtumista sekä suomalaisten maastamuutosta Australiaan paremman elämän toivossa sekä paluusta takaisin Suomeen ja jälleen uuden elämän rakentamisesta alusta alkaen. Samankaltaisia kohtaloita on varmasti ollut monia muitakin, mutta Kirsti Kaija osaa kirjoittaa omastaan elävästi ja mukaansatempaavasti. Ilman voivottelua ja uhriutumista ja muiden tahojen syyttelyä. Tätä kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään. Taas kerran tämän kirjan luettuani tuli mieleen, miten vähästä ja vääristä asioista meillä joskus valitetaan. Kukaan ei voi tietää, millä tavalla ja kuinka paljon kirjan kirjoittaja on lapsuusvuosiensa vuoksi traumatisoitunut vai onko lopulta ollenkaan.

Kirsti Kaija on kirjoittanut ainakin kaksi muutakin kirjaa: Tärveltyneet ja Kakin maku, jotka ovat jo lukulistallani. (Muokattu 8.8.: Tärveltyneet-romaania aloittelin juuri lukemaan. Siitä myöhemmin)
Kiitos Kirstille loistavasta kirjasta!

Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan etu- ja takakansi
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä. Kiitos.