Hamsterit

 

Suurin odotuksin lähdin elokuvateatteriin katsomaan Markku Pölösen ohjaamaa ja Paula Vesalan kanssa yhdessä käsikirjoittamaa Hamsterit-elokuvaa. Kyseisen kirjan olen lukenut aikaa sitten, mutta mainio tarina on silti melko tuoreena mielessäni - kuten monet muutkin Veikko Huovisen (1927 - 2009) tarinat. Hamsterit on julkaistu vuonna 1957.

Elokuvan 1950-lukulainen miljöö sijoittuu pääosin vanhaan kartanotyyppiseen upeaan rakennukseen ja sen lähitienooseen, muun muassa pieni kyläkauppa on aivan autenttisen oloinen. Puitteet ovat mainiot.

Myös elokuvan musiikki lyö upeasti tahdin tarinaan. Sävellystyön on tehnyt Vesa Mäkinen. Paula Vesalakin on tehnyt elokuvaan yhden pienen, mutta tärkeän laulun.

Pääosaa, Hamsteria, esittää Peter Franzén, joka pääsee lausumaan muutaman vuorosanan ranskaksikin nykyisen asuinmaansa mukaisesti. Hyvin Peter näyttelee, kuten aina - mutta parempiakin vetoja on nähty. Esimerkiksi Markku Pölösen ohjaamassa Koirankynnen leikkaaja -elokuvassa (v. 2004), jossa Peterin näyttelijänlahjat pääsevät täysillä oikeuksiinsa. Tämäkin elokuva perustuu Veikko Huovisen kirjaan.

Hamsteri asustelee kaksin Minni-hiirensä kanssa ja yrittää ansaita elantonsa sarjakuvataiteilijana. Talveen varautumisesta on tullut hänelle pakkomielle Robinson Crusoen innoittamana. Jäähän Hamsterin asuttama talo ikäänkuin autioksi saareksi talven eristäessä sen muusta ympäristöstä - tai näin hän sen ainakin kuvittelee. Taloa saapuu asuttamaan hänen kanssaan viisihenkinen perhe, joista äiti Tellua esittävä Vilma Kinnunen ja kuopusta Raisaa esittävä suloinen Emilia Mattila nousevat perheenjäsenistä selvästi askelman muita ylemmäs, edukseen. Perheenisä Rurikia esittävä Jaakko Ohtonen ei mielestäni oikein onnistunut. Hänen ilmiselvä masennuksensa jäi jotenkin irtonaiseksi ja epäselväksi kohellukseksi, aihetta olisi voinut käsitellä enemmän ja jotenkin toisin.

Toki pitää muistaa se, että Veikko Huovisella oli henkilöhahmoihinsa tietty omanlaisensa vekkuli ote, ja omalla tavallaan hahmot olivat hupaisuutensa takana hyvinkin syvällisiä. Tätä ei ehkä ihan tavoitettu tässä elokuvassa. Ja pitikö edes, en osaa sanoa.

Joka tapauksessa, Hamsteri saa Rurikista kumppanin talveen varautumisen suunnitelmiin ja toteuttamiseen. Näin syntyy Hamsterin mukaan toiveikas talvimieli, jota kohti miehet lähtevät tarpomaan ja keräilemään talvivarastoja. Vaan missä viipyy talvi.

Ja kun talvi viimein saapuu, elokuva ottaa kuin loppukirin ja aivan liian nopeasti elokuva säntää kohti loppuaan. Vähän niinkuin elokuva jäisi odottamaan osaa numero kaksi.

Apu-lehden numerossa 2 on juttua Pölösestä ja Franzénista. Heillä on pitkä yhteinen historia sekä ystävinä että elokuvien parista. Ei ihme, että syntyy hyvää jälkeä, kun ystävykset tekevät töitä yhdessä.

Elokuvan puitteet ovat upeat.

Yhtään ei harmittanut, että lähdin katsomaan tämän elokuvan, vaikka jotain jäikin puuttumaan. On aina haasteellista, kun odotukset ovat luetun kirjan perusteella korkealla. Elokuvaan kun ei kuitenkaan saa mahdutettua ihan kaikkea ja jotkin omat kirjaa lukiessani syntyneet mielikuvat särkyvät.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Tunturin tarina

Yhtä hieno kuin on suomalainen luonto ja Lappi tuntureineen, on myös niistä kertova elokuva Tunturin tarina. Elokuva naulitsi katsojan penkkiin vajaaksi puoleksitoista tunniksi. Kuljetti mukanaan kertoen tarinaa musiikin iskiessä ihanasti luihin ja ytimiin.

Elokuvan taustatarinana ovat tunturit. Erään uskomuksen mukaan ensin oli vesi, johon myöhemmin putosi taivaalta kivet ja kalliot. Tunturit olivat alunperin jättiläisiä, jotka ovat elämässään nähneet ja kuulleet kaiken ja täten myös tietävät kaiken, ja aikanaan ne ovat painuneet kumaraan siihen muotoon, jossa ovat edelleen. 

Valkoiset tunturin eläimet, kuten tunturipöllö, kärppä ja riekko sekä lisäksi muun muassa porot, kettu, hirvi ja karhu olivat elokuvan pääroolissa näyttämönään upeaakin upeammat Lapin erämaat Pohjoiselle Jäämerelle asti.

Uskomattoman hieno kuvan ja äänen yhteensovittaminen siivitti esimerkiksi teerien soitimen ja jäiden lähdön lumoavaksi  kokemukseksi. Luonnon voima ja mahti sekä sopusointu saivat vuoroin sijaa kuten myös vuodenaikojen vaihtelu sekä niistä jokaisen uskomaton kauneus.

Tuntureihin ja eläimiin liittyvää mytologiaa luki ääneen Peter Franzén, joka oli tehtävään täydellinen valinta. Hänen äänensä matala sointi, korvaa ja sielua hivelevä tyyneys ja puheen sopiva tempo istuivat kuvan ja musiikin lomaan täydellisesti.

Olipa hurjan hieno elokuva. Yhtä hieno kuin esikuvansa. Elokuvasta suorastaan pursusivat rakkaus ja kunnioitus luontoa kohtaan. Meillä on todellakin upea luonto ja sen eläimistö. Tuli taas mieleen mitä kaikkea itse voin sen eteen tehdä, että maailmamme ja sen kaikki upeus säilyisi seuraaville ja taas seuraaville sukupolville. 

Tunturin tarina on jatkoa aiemmille elokuville Metsän tarina ja Järven tarina. Suosittelen katsomaan kaikki kolme 🥰

Voit tutustua uusimpaan elokuvaan tästä:

 

Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.