Anonyyminä pysyttelevä vieraskynäilijämme on jälleen ahkeroinut blogiimme uuden tekstin.
Istuin iltaa Kaisankodissa. Olin Aslak-kuntoutuksessa. Seurasin keskustelua, jota käytiin, kun eräs osallistuja kertoi, ettei aio toistaa vanhempiensa virheitä lasten kasvatuksessa. Havahduin ja yllätyin, kun erään sairaanhoitajan kommentti oli, ettei elämää voi hallita vaan pitää elää ja olla mukana. Tämä kommentti havahdutti minua. Olen myöhemmin käyttänyt sitä kohdatessani ihmisiä, jotka yrittävät suunnitella ja hallita elämäänsä.
Meillä on se käsitys elämässä, että pitää pärjätä ja olla osaava sekä saavuttaa tietty yhteiskunnallinen asema, jotta kokisi olevansa tarpeellinen. Oikean ammatin valitseminen on hyvin tärkeää. Kun suomalainen kohtaa toisensa, hän kysyy: ”Mikä olet ammatiltasi?”. Italialaisen lähestyminen poikkeaa meidän tavasta. Hän kysyy: ”Mikä on lempiruokaasi?”
Kun pitää pärjätä ja olla osaava ja vahva eikä saa näyttää heikkoutta, vaarana on romahataminen jossain elämänvaiheessa. Eräässä humoristisessa Putous-nimisessä tv-sarjassa oli Imatralta kotoisin oleva Antsku, joka jokaisessa jaksossa mainitsi miten hän romahti. Totesi usein: ”Mie romahan!”
Mikä sitten tämä sairaus sitten on. Sairastua vahvuuden heikkouteen. Se perustuu siihen, että sinun pitää olla vahva kaikkialla tajuamatta, että jossain vaiheessa romahdat. Siksi on vahvuutta, kun myöntää heikkoutensa, silloin voi saada apua. Pelkästään se on vahvuus, kun myöntää olevansa heikko.
Ajatukseni perustuivat osittain Tommy Hellstenin kirjaan Saat sen mistä luovut. Kirjapaja, Helsinki 2000. ISBN 978-951-6-25665-1.
Kuvat: Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
