Valekalligrafia ja muita tekstaustyylejä

Valekalligrafia-harjoituksia

Käsin kirjoittaminen saattaa olla pian katoava taito. Kouluissa siirrytään työskentelemään tietokoneilla aina vain aikaisemmin, ilmeisesti jo alaluokilla ja kirjoittaminen tapahtuu paukuttumalla tietokoneen kirjainnäppäimiä. Tietokoneelta saa suollettua tekstiä monenlaisilla eri fonteilla. Tuntuu, että käsin kirjoittaminen ja erilaisten tekstaustyylien opettelemiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. Höpö höpö, sanon minä. Ihan varmasti on käyttöä käsin tekstatulle materiaalille. Saattepa nähdä, että käsin kirjoittaminen tulee vielä muotiin, niinkuin monet muutkin kädentaidot ovat tulleet. Esimerkiksi villasukkien kutominen, matonkuteiden leikkaaminen ja mattojen virkkaaminen, makramee-solmeilu, vain muutamia kädentaitoja mainitakseni, ovat olleet pinnalla ja muodissa jo vaikka kuinka kauan oltuaan ensin pitkään hautautuneina vain mummojen taidoiksi. Sitä paitsi, kaikenlaisen mindfullnessin parissa kohkaaminen voisi nostaa tekstaamisenkin arvoa. On nimittäin ihanaa keskittyä tähän kirjainten piirtämiseen, muotokieleen, viivan kulkemiseen paperilla, eri värien ja tekstimuotojen yhteisvaikutelmaan.

Olen joskus muinoin käynyt kurssilla opettelemassa kalligrafiaa eli korutekstausta. Harjoittelu alkoi kynän oikein kädessä pitämisestä, viivan vetämisestä viivoitettuun paperiin - viivoja oli kahden suuntaisia, vaakalinjat (3 eri linjaa) ja vino pystylinja eli tekstin kaltevuutta tukeva linja. Kurssilla oli alkuun käytössä  kalligrafiatussit, mutta harjoittelimme myös terillä, jotka kastettiin "muste"pulloon eli juoksevaan tussinesteeseen.

Tekstaustaidosta on ollut iloa ja hyötyä, mutta käytön puutteessa taidot hapertuvat. Tekstaustapani on saanut aikojen saatossa enemmän oman käden jälkeä ollen näin itsekeksittyä eli personoitua tekstaustyyliä. Innostuin kaivelemaan kynät ja harjoituspaperit esiin, kun lainasin kirjastosta mainion opaskirjan Kirjoita kivasti käsin - parhaat tyylit haltuun, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Cindy Guentert-Baldo. Kirjassa on esitelty monta erilaista leikkisää tekstaustyyliä, joita voi hyödyntää ihan missä vain, milloin ikinä kirjoitetaan käsin. Koska kirja ei ole omani, vaan kirjaston, tein harjoitustehtäviä omalle paperille.

Valekalligrafia, tussini oli hieman kuivahtanut, mutta toisaalta siitä tuli kivaa jälkeä juuri siksi.

Työskentelyvälineitä löytyi omista varastoista.

Ilman apuviivoja teksti alkaa hieman kallistua ja rivivälit tihentyä. Käden jälki saa mielestäni näkyä. Sitten, jos pitää olla jämptiä, niin printataan tietokoneelta.

Harjoitussanaksi valikoitui kananmuna. Kirjaimet voivat olla korkeita tai leveitä. Myös esimerkiksi A-kirjaimen poikkiviivan sijoittelulla on väliä.

Ihastuin tähän tyyliin. Leikkisää ja himpun koristeellista.

Nättiä jälkeä ensi yrittämällä.

Cindy esittelee Youtube-videollaan uutta kirjaansa. Cindyn videoita löytyy lisää Youtubesta.

 

Kirjoittamisessa saa näkyä oma kädenjälki. Vähän niinkuin muissakin käsitöissä. Kutomisessa ja virkkaamisessakin jokaisella on oma käsiala. Siksi mallitekstiä ei kannata välttämättä seurata ihan orjallisesti, vaan antaa tekstin muotoutua omanlaiseksi. Ainakin minulle kävi niin, kun yritin seurata tarkasti mallia, kynän jäljestä tuli katkonaista. Siksi katsoin ensin mallia ja piirsin koko kirjaimen kerralla valmiiksi. Hirveän mukavaa puuhaa. Esimerkiksi omaan muistikalenteriin voi kirjoittaa muistettavat asiat ylös nätillä tekstillä, niin kiire ei ole, ettei ehtisi vähän panostaa! Ja tietysti vaikkapa synttärikortit saavat viimeisen silauksen kauniisti tekstattuina.

 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Käsipelillä

Vielä on terät tallessa ja muste märkää, vaan taidot ehtyvät.

Olen oppinut koulussa kirjoittamaan kolmella eri tyylillä: tikkukirjaimin, tekstaten ja kaunolla. Ensimmäiseksi kirjoittamaan opeteltiin tavuviivoin ja tikkukirjaimin. Omat lapset opettelivat enää tikkukirjaimia ja käsialaa, joka on tekstauksen ja kaunokirjoituksen välimuoto. Sen rantautuessa kouluun jotkut opettajat pitivät sitä ainakin alkuun huonona, verrattuna vanhaan kunnon kaunokirjoitukseen. Myöhemmin elämässäni kävin opettelemassa vielä erilaisia kirjoitustekniikoita, kuten kalligrafiaa eli korutekstausta. Harrastusta varten tuli hankittua kalligrafiakyniä erilevyisine terineen ja musteineen. Taidosta on ollut iloa, kun on voinut kirjoittaa kaunista tekstiä vaikkapa kortteihin.

Vaan eipä taida tämä taito saada kovin suurta arvostusta tämän päivän maailmassa. Kaikenlaista tekstiä voi suoltaa tietokoneelta ja tulostaa ja postittaa vaikka sähköpostilla. Käsinkirjoittaminen on selkeästi vähentynyt sitä mukaa kun digitalisoituminen on edennyt. Kouluissakin, ainakin toisen asteen oppilaitoksissa muistiinpanot tehdään läppärille eikä vihkojakaan enää ole.

On kuitenkin selviä havaintoja siitä, että käsinkirjoitettu teksti jää paremmin mieleen ja asia on helpommin palautettavissa muistista kuin tietokoneelle näppäillyt asiat. Kynällä kirjoittaminen aktivoi aivoja niin, että uusien asioiden oppiminen on helpompaa. Käsin kirjoittaessa aktivoituu monta aistia: tuntoaisti kynää kädessä pidettäessä, kuuloaisti kynän kirjoittaessa paperille ja näköaisti, kun näkee kirjoittamansa tekstin, käsillä tehdyn työn. Nämä aistikokemukset tapahtuvat eri puolilla aivojamme ja luovat yhteyksiä, siksi oppiminen ja muistaminen on helpompaa, kun muistiinpanot on tehty käsin kirjoittamalla eikä tietokoneen näppäimistöä näppäilemällä.

Tutkijat ounastelevatkin, että tulevaisuudessa ihmiset voivat menettää kyvyn kirjoittaa käsin. Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy? Käsin kirjoittamista voi harjoitella myös digitaalisella kynällä näytölle, mutta onko se sama asia? Ainakin se näin ajateltuna, paperille kirjoittamaan opetelleelle, tuntuisi hankalalta. Mutta taas kerran on muistettava, että maailma muuttuu ja ihmisen toimintapojen on muututtava omien keksintöjensä perässä. 

Huomaan käsinkirjoittamattomuuden vaikutukset helposti itsessänikin. En kirjoita enää käsin kirjeitä, päiväkirjaa, runoja. Blogiakin kirjoitan näppäillen. Joulukorttien kirjoittaminen melkein kipeytti käteni, kun pitkään harjoittamaton käteni joutui raapustamaan useita kymmeniä kortteja. Tahmeaksikin se ennen niin kaunis käsiala alkaa muuttua, varmuus viivoihin ja kaariin häviää. Taito ehtyy sitä kauan käyttäneeltäkin. Apua!

Satojen vuosien päästä kynät voivat olla kokonaan historiaa. Niille ehkä naureskellaan alkeellisina kirjoitusvälineinä, samoin kuin vihkoille ja papereille. Ei ole enää väliä opetella tekstausta tai käsialakirjoittamista, kun tietokoneelta löytyy fontteja joka lähtöön. 

Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy, vaan kynät ja käsin kirjoittaminen pysyvät ihmiskunnan taitona, muistimme apureina tulevaisuudessakin. Käsillä tekemisen taidot tuovat iloa paljon enemmän kuin massaan hukkuva, saman näköinen teksti. Onhan jokaisen käden jälki aina omanlaisensa.

Lähde: Tiede 14/2020, artikkeli Käsinkirjoitus edistää oppimista

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.