Kuu ja muut taivasystävät

 

Kuu 14.1.2022

Tulimme perjantai-iltana työviikon päättyessä Ukon kanssa tänne Punaisen Tuvan rauhaan tumman taivaankannen suojaan. Kun olimme saaneet tavarat purettua kasseista ja Uko alkoi viritellä tulia uuneihin minä vetäisin vaatteet päälle, lämpimät Kuomat jalkoihin ja tähtikiikarin kaulaan.

Kuu oli melkein täysi, ihan täysi muutaman päivän kuluttua eli tiistaina 18.1. Ulkona oli niin valoisaa, että näin kulkea kuunvalossa ja kirkkaasta Kuusta huolimatta pikkuhiljaa aloin nähdä kirkkaimpia tähtiäkin. Katselin kiikarilla kuitenkin ensin Kuuta, tuin kyynärpäät vasten terassin kaidetta ja ihmettelin yksikseni ääneen miten selvästi näin niin moneen kertaan aiemmin kiikaroidut Kuun pinnanmuodot. Yhtä pysäyttävää joka kerta. Joka kerta mietin myös sitä, että tuollakin ihminen on ehtinyt käymään. Ja toisaalta, mietin myös, että miksi sinne pitäisi nyt mennä uudestaan. Voi sitä Kuuta katsella Maastakin käsin. Kuun ja Marsin asuttamisen suunnitelmista olen omaa mieltäni, pitäisi ennemmin laittaa nämä kotinurkat kuntoon. Mutta tänään en mieti sitä, vaan nautin näkymistä.

Orionin tähdistö on Kuun vierellä. Tähdistön ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti Auringon jälkeen eli Sirius on niin alhaalla, etten näe sen välkehtivää olemusta tarkkailupaikaltani. Niinpä siirrän okulaarit kohti Orionin vyöltä riippuvaa Orionin miekkaa tai suomalaisen kansanperinteen mukaan Väinämöisen viikatteen vartta. Tämä miekka tai viikatteen varsi muodostuu kolmesta "tähdestä" ja keskimmäinen näistä on Orionin kaasusumu. Tänään se ei näykään paljain silmin, koska Kuu loistaa niin kirkkaana. Mutta kiikarilla sen erotan kuin taivaalla, kaukana, niin kaukana leijuvan hahtuvapyöryläisen. 

Orionin kaasusumu eli M46 (Messier 46) on tähtitaivaamme kirkkain tähtisumu ja se on myös varsin lähellä meitä, vain 1500 valovuoden päässä. Sumu on myös tähtitaivaan nuorikkoja. Ikää sen nuorimmilla tähdillä on vasta noin 300000 vuotta.

Aikani Orionia ihailtuani käännän sille selkäni ja etsin silmiini luoteistaivaalla vinosti taivaannavalta Maata kohti lentävää Joutsenen tähdistöä. Se on helppo löytää sen kirkkaan pyrstötähden, Denebin, avulla. Ja kun on löytänyt Joutsenen, löytää helposti myös Vegan, jota halusinkin tänään kiikaroida. Vega löytyy Joutsenesta vähän pohjoiseen päin ja se on tällä hetkellä sillä suunnalla yksi kirkkaimmin loistavista tähdistä ja kiikarilla katsottaessa erottaa ihan selvästi sen kauniin sinisen värin. Vega on Suomessa näkyvän tähtitaivaan kolmanneksi kirkkain tähti Siriuksen ja Arcturuksen jälkeen.

Maapalloa lähestyy tällä hetkellä asteroidi 7482. Lähimmillään asteroidi on Maata 18.1  ja se on tällöin noin 1,9 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Kuun etäisyys Maasta on 384400 kilometriä eli asteroidin rata kulkee viisi kertaa kauempana kuin on Maan ja Kuun välimatka. Mutta avaruuden mittakaavoissa asteroidi liippaisee läheltä Maata. Koska samaan aikaan Kuu on täysi, on asteroidi havainnointi haasteellista. Paljain silmin asteroidia ei voi nähdä.

Tähtitaivasta voi ihailla ilman, että tähtiä täytyisi yrittää tunnistaa. Mutta muutaman helpon kohteen opettelu voi antaa hieman lisämaustetta tähtitaivaan ihasteluun. 

Avuksi löytyy monenlaisia sovelluksia, mutta yksi mukavimmista on mielestäni Ursan tähtikartta. Kurkkaa sitä tästä: URSAN TÄHTIKARTTA

Tätä juttua kirjoittaessani puhelimeeni saapui Kuopukselta kuva ja viesti: Revontulia! Eikun takkia, hattua, Kuomaa ylle ja juoksujalkaa mökkitietä kohti tähystysmutkaa. Ehdin ja näin. Vihreää ja punaista loimutusta taivaan täydeltä ja näin vielä bonuksena tähdenlennon eli meteorin eli meteoroidin palamisen aiheuttaman valoilmiön ilmakehässä.

Revontulia Etelä-Suomessa 14.1.2022

Kaukoputkikuva Kuusta: Erikoisen Asiantuntijan Esikoinen

Revontulikuva: Erikoisen Asiantuntijan Kuopus

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Joulukuun tähtitaivas

Taivaallamme on noin 2000 vuotta sitten loistanut kirkas tähti - se on varmaa. Johdattiko se ketään minnekään, on sitten toinen juttu. Matteuksen evankeliumin mukaan taivaalla loistanut kirkas tähti opasti itämaan tietäjät Jeesus-lapsen luokse. Tänäkään päivänä ei ole täyttä varmuutta siitä mikä tai mitkä tähdet taivaalla loistivat. Suosituimpana teorioista on Jupiterin kohtaaminen eli konjuktio joko Venuksen tai Saturnuksen kanssa. Yksinäänkin kirkkaat planeetat olisivat loistaneet kohdatessaan huomioita herättävän kirkkaina joulukuun taivaalla.  Muita teorioita ovat mahdollinen supernovaräjähdys tai komeetta. 

Tähtitaivaan kiertolaisten radat kohtaavat toisensa täydellisesti vuosisatojen tai -tuhansien kuluessa aina jossakin vaiheessa. Mikäli Beetlehemin tähti loisti planeettojen kohtaamisen johdosta, syttyy tämä "joulun tähti" taivaalle seuraavan kerran vuonna 2065, kun Jupiter ja Venus kohtaavat taivaalla niin, että näyttävät sulautuvan yhdeksi tähdeksi. Jos kyseessä oli Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen, näkevät tulevat sukupolvet Beetlehemin tähden noin vuonna 2400.

Uusia teorioita Beetlehemin tähdeksi syntyy aika ajoin. Eräs niistä on näkemys siitä, että useat tutut taivaankappaleemme olisivat olleet samalla suunnalla lähekkäin yhtäaikaa: Jupiter, Kuu, Saturnus, Venus, Merkurius ja Mars olisivat kaikki olleet taivaalla idässä ja tietäjät lähtivätkin seuraamaan näennäisesti yhden tähden sijaan useampaa.

Ehkä Beetlehemin tähden arvoitus ei koskaan varmasti ratkea, kun ehdokkaita on useita. Ehkä se onkin parasta, että salaisuus säilyy ja myytti pysyy myyttinä ja osana ikiaikaista tarinaa.

Joulukuun tähtitaivas tarjoilee tänäkin vuonna monta hienoa kohdetta.

Meteoriparvi geminidien maksimi 13./14.12. välisenä yönä.Tällöin voi nähdä jopa 70 tähdenlentoa tunnissa.

Talvipäivänseisaus on 21.12. Tällöin päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla. Sitten päivä alkaa taas pikku hiljaa pitenemään.

Täysikuu 30.12.

Planeetoista joulukuussa näkyy Mars, joka nousee etelätaivaalle kuun alkupuolella illalla puoli yhdeksän jälkeen ja kuun loppupuolella jo iltaseitsemältä.

Saturnus ja Jupiter löytyvät hämärtyvältä taivalta - erityisesti 21.12. niitä kannattaa tähyillä, kun planeetat ovat todella lähellä toisiaan. Etäisyys on vain kuusi kaariminuuttia eli ne ovat noin neljäsosan Kuun halkaisijan päässä toisistaan. Melkein kuin joulun tähti syttyisi taivaalle.

Venus ja Merkurius himmenevät Auringon loisteeseen. Venus matkaa Vaa´an tähdistöstä Skorpioniin ja edelleen 21.12. Käärmeenkantajaan. 

Käärmeenkantajan tähdistö näkyy Suomessa parhaiten alkusyksyllä ja loppukeväällä, silloinkin sen eteläisimmät osat ovat juuri ja juuri horisontin yläpuolella. Tähdistö kulkee taivaanekvaattorilla, samalla kuvitteellisella radalla, jota pitkin Aurinkokin näyttää kulkevan taivaalla. Aurinko näkyykin Suomesta katsottuna Käärmeenkantajan suunnassa noin 29.11. - 17.12. välisen ajan ja itseasiassa tällä aikavälillä syntyineiden horoskooppimerkin tulisikin olla käärmeenkantaja. Tätä epävirallista 13. tähtimerkkiä eivät useimmat astrologit tunnusta. Osa jousimiehistä siis itse asiassa onkin horoskooppimerkiltään käärmeenkantajia. Käärmeenkantajien sanotaan olevan salamyhkäisiä ja vetovoimaisia, kapinoivia ja itsenäisiä, tiedonjanoisia ja omistushaluisia. Merkin ominaispiirteet ovat sekoitus jousimiestä ja skorpionia.

 

Lähteet: ursa.fi, Alison Davies: Tähtitaivaan tarinoita

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Syyskuun tähtitaivas

Syyskuu tarjoilee tähtitaivaan näkymiä aina vain aiemmin illalla. Syyspäivän tasaus on tänä vuonna 22.9. jolloin Aurinko siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle ja Maa lähenee radallaan Aurinkoa. Tasauspäivänä valoisan ja pimeän aika ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkät.

Lue vuoden takainen juttu syyspäiväntasauksesta: Pysy vaan kallellaan, Maa

Syyskuussa voit yrittää hakeutua pimeään paikkaan bongaamaan Linnunrataa, jonka himmeä valovyö leikkaa taivaan koillisesta lounaaseen. Lähiseudullasi olevia hyviä pimeitä bongauspaikkoja voit kurkata tästä linkistä: Taivaanvahti

Planeetoista helposti paljain silmin nähtävät Mars ja Venus näkyvät aamutaivaalla, Mars etelässä ja Venus idässä. Iltataivaalla etelästä matalalta horisontista löytyvät Saturnus ja Jupiter.

Syksystä joulukuun alkuun tähtitaivas on samassa asennossa pimeän tullessa. Tähtitaivaan asento muuttuu kiertyessään näennäisesti taivaannavan ympäri, mutta pimeä tulee aina vain aikaisemmin.

Syyskuu on hyvää aikaa bongata Kuun maatamoa. Otollisin aika on ennen ja jälkeen uusikuuta (17.9.), jolloin Kuun sirppi on pienimmillään. Tällöin Kuusta katsottuna Maa näkyy täysimaana ja Maan ilmakehästä heijastuva valo valaisee Kuun pimeän puolen, Maan oman varjon. Voit siis nähdä Maan varjon Kuun pinnalla. Tämän ilmiön nähdessään ei ehkä ole tullut ajatelleeksi mistä on kyse ja miten se syntyy. Kuun sirpin lisäksi näkyy siis Kuun loppuosa himmeänä, ehkä hieman punertavana. Kannattaa yrittää tsiikailla maatamoa.

Öiseen aikaan voi myös yrittää kuulostella yömuuttajalintuja äänten perusteella. Kaksi kolmasosaa noin 250 muuttavasta lintulajista on yömuuttajia. Yksi selkein vain yöllä muuttava lintulaji ovat rastaat. Arktiset hanhet muuttavat myös Etelä-Suomen yli öiseen aikaan. Petolinnut taasen muuttavat lähes kaikki päivällä. Yömuutto tapahtuu tähtitaivaan asennon ja maapallon magneettikentän avulla.

Lue myös juttumme muuttolinnuista: Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa.

Revontulia on mahdollisuus nähdä syyspäivän tasauksen aikaan, vaikka juuri nyt Aurinko ei ole aktiivisimmillaan revontulien näkymisen kannalta.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Tanssin tähtien kanssa

Katselen tähtitaivasta ja tunnen huimauksen käyvän läpi vartaloni päästä varpaisiin. Katsoessani taivasta nyt 2000-luvulla, tiedän jo paljon siitä mitä näen. Ymmärränkö kaiken, se on eri asia.

Tiedän, että maapallo on pyöreä. Pyörimme Auringon ympäri muiden planeettajärjestelmäämme kuuluvien kappaleiden kanssa. Aurinkokuntamme sijaitsee Linnunrata-nimisen sauvaspiraaligalaksin Orionin haaraksi kutsutun kierteishaaran osassa, tuhansien valovuosien päässä galaksin keskustasta. Linnunradan keskustassa on todennäköisesti supermassiivinen musta aukko. Huimaa vielä enemmän näitä ajatellessani.

Linnunrata

Sijainnistamme johtuen meillä maapallolaisilla on pimeinä, kirkkaina öinä mahdollisuus nähdä Linnunrata koko taivaankannen halki kulkevana vaaleana juovana. Katsoessani sitä, tiedän mitä siellä on – noin suunnilleen – satoja miljardeja tähtiä. Meitä lähin tähti on oma Aurinkomme, joka näyttäytyy meille kovin erilaisena, kuin taivasta pilkkovat pikkuruiset tähdet. 

Tähdet ryhmitellään erilaisiin tähdistöihin ja tähtikuvioihin. Taivaalta löytyy tutut Iso Karhu (Ursa Major) ja Pikku Karhu (Ursa Minor), jotka pysyvät Etelä-Suomesta katsottuna aina horisontin yläpuolella eli näkyvät taivaallamme aina, kun on riittävän hämärää ja pilvetöntä. Sijainti vain näennäisesti vaihtuu.

Monien tuntemat tähtikuviot Otava ja Pieni Otava löytyvät Karhujen tähdistöistä. Kauhan muotoiset seitsemän tähden muodostamat tähtikuviot. Karhun jalat ja pää ovat Otavan ulkopuolella. Otavan kahden kirkkaimman tähden kautta piirretty suora osoittaa Pohjantähteen.

Pohjantähti eli Alfa Ursae Minoris on Pienen Karhun tähdistön ja samalla Pienen Otavan tähtikuvion kirkkain tähti ja se sijaitsee lähellä taivaannapaa. Muut tähtitaivaamme tähdet näyttävät ikäänkuin kiertävän tätä napaa.

Orionin tähdistö

Talvitaivaan kaunistus on Orionin tähdistö. Sen keskellä on kolmen tähden muodostoma rivi, Orionin vyö. Orionin vyön alapuolella sijaitsee Orionin sumu, tähtien välisen aineen muodostama pilvi, tähtihautomo. Sumun alueella syntyy taivaallemme uusia tähtiä. Orionin vyön linjaa pitkin katsottaessa vasemmalle alaviistoon löytyy myös tähtitaivaamme kirkkain kiintotähti Sirius. Sirius eli Alfa Canis Majoris, Koirantähti. Se on yksi meitä lähimpänä olevia tähtiä, etäisyys on "vain" 8,6 valovuotta. Lähin tähtikumppanimme oman Aurinkomme jälkeen on Proxima Centauri, 4,27 valovuoden päässä. Valovuosi on matka, jonka valo kulkee vuodessa. Sekunnissa valo matkaa noin 330.000 kilometriä.

Sirius

Itse asiassa Sirius on kaksoistähti, jonka kumppani on valkoinen kääpiö, jonka valo ei ole paljain silmin nähtävissä. Sirius on 30 kertaa omaa Aurinkoamme kirkkaampi ja niin sanottu valkoinen tähti, mutta näyttäytyy meille välkkyvänä ja matalalla ollessaan kaikissa sateenkaaren väreissä ilmakerrosten vaikutuksesta. Sirius onkin helppo tunnistaa tästä tuikinnastaan.

Taivaanpallo on jaettu nykyään 88 tähdistöön. Tähdistö on tietty alue tähtitaivaasta, jonka tähdet muodostavat Maan pinnalta katsottununa jonkin kuvion. Oikeasti tähdistön tähdillä ei ole sellaista yhteyttä, kuin saattaisi ajatella. Ne sijaitsevat hyvin erilaisilla etäisyyksillä meistä, mutta koska välimatkat ovat niin suuria, ne näyttävät meiltä katsottuna olevan samassa tasossa, kuviossa. 

Osa tähdistöistä ei koskaan näy Suomessa ja esimerkiksi edellä mainittu Orion näkyy vain talvikuukausina. Taivaankantta katsoessamme, me näemme sen osan kuviteltua taivaanpalloa, joka on taivaanrannan yläpuolella. Taivaanpallo ympäröi maapalloa kaikkialla, ja kysessä on käsite, jonka avulla tänäkin päivänä on helpompi käsittää tähtitaivaan liikkeitä, vaikkei mitään maapalloa ympäröivää taivaanpalloa ole oikeasti olemassakaan. Käsitteet taivaankansi ja taivaanpallo olivat olemassa jo kauan sitten. Taivaankansi jo muinaisuomalaisillakin.

Ihailen ja ihmettelen tähtitaivasta. Innostun pohtimaan, mitä löytöjä maailmankaikkeus meille vielä tarjoilekaan. Mitä emme vielä tiedä, mitkä kaikkeuden kolkat ovat kartoittamatta. Mitkä kaikki tähdet yhtyvät tanssiin tähtikirkkaana yönä tähtitaivaan tanssisalissa.

Mitä mahtoi pohtia esiäitini, muinaissuomalainen, kun katsoi laillani tähtiin? Samoja pohti, niillä tiedoilla, mitä tuolloin oli käytettävissä. Oli ajatuksineen enemmän yhtä tähtien kanssa, uskoi tähtiin enemmän kuin minä nyt. Hieman pelkäsikin, luulen, ja kunnioitti, niinkuin minäkin.

Taivaankantta katsoessamme, me molemmat näemme sen melkein samanlaisena. Vähän on muuttunut näkymä, tieto vain on lisääntynyt ja uskomukset vähentyneet.

Pohjoista taivaankantta tai kirjokantta, kuten sitä myös kutsuttiin,  katsellessaan esiäiti kiinnitti huomion Pohjantähteen, taivaannapaan, jonka uskottiin kannattelevan taivaankantta. Tästä syystä sitä kutsuttin myös pohjannaulaksi tai naulatähdeksi. Pohjantähti näyttää pysyvän tänäkin päivänä paikallaan ja muu tähtitaivas vaikuttaa pyörivän hitaasti sen ympärillä.

Pohjantähti

Pohjantähteen kiinnittyi maailmanpylväs ja koko kuvun muotoinen taivaankansi. Maailman pylväs seisoi keskellä kiekkomaista maanpintaa. Ja kannan juuressa sijaitsi valtaisa pyörre ja sen lähettyvillä oma Pohjolamme, ikikylmä maa, ongelmien ja sairauksien tyyssija. Taivaankannen reunan ja Maan reunan välisessä raossa oli Lintukoto, jonne muuttolinnut lensivät talveksi. Tiedettiin jo tuolloin, että Lintukoto oli etelän tai lounaan suunnassa. Linnunrata eli kotigalaksimme vaalea juova taivaalla oli muuttoreitti, jota linnut käyttivät matkallaan lintukotoon ja takaisin. Alunperin muinaissuomalainen nimitys Linnunrata juontuu itämerensuomalaisten pyhän linnun joutsenen reitistä taivaan halki Lintukotoon.

Esiäiti ajatteli tähtien olevan joko kiinni taivaankannessa tai taivaankannen reikiä, joista valo paistoi läpi. Aurinko ja Kuu sijaitsivat taivaankannen alla. Esiäidin aikaiset tietäjät katsoivat ja tutkivat tähtitaivasta ja varsinkin Otavaa. Muita tärkeitä tietäjien voimanlähteitä olivat luonnollisesti Aurinko ja Kuu, Pohjantähti, Orionin tähtikuvio ja Orionin vyö, Kalevan miekka, Seulaset eli Väinämöisen virsut, aamutähti eli Kointähti eli Venus ja ehtootähti, myöskin Venus. Tuolloin ei ymmärretty, että kyseessä oli sama tähti, joka ilmaantui taivaankannelle eri vuoden aikoina eri vuorokauden aikaan ja vielä eri paikkaan.

Esiäiti katseli taivaankantta varmasti sama tunne sydämessään kuin minulla on tänä päivänä. Minä luulen tietäväni enemmän, hän eli enemmän läsnä ja oli luonnon kanssa yhtä. Molemmat tunnemme uteliaisuutta, mielenkiintoa ja pelkoa hieman eri näkökulmista. Kumpikaan meistä ei tiedä kaikkea eikä ymmärryksemme riitä kaikkea saatavilla olevaa tietoa käsittelemään. Kun tulevaisuuden äitihahmo tuhansien vuosien päästä Maan kamaralla pohtii tähtitaivasta katsoessaan samoja asioita, kuin esiäiti ja minä omana elinaikanamme, mitä tietoa mahtaa hänellä olla käytettävissään ja mitä hän mahtaa tuumailla meidän uskomuksistamme ja tiedoistamme silloin.

Tekstin lähteet: www.ursa.fi ja Wikipedia

Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.

Kuvat: Pixabay

Mökkipäiväkirja vol2 Paikoilleen asettuminen

Ja nyt pari päivää sitten luvattua tarinaa vuokramökistä ajalta 12.10.-19.10.2019

Vuokrasimme mökin Mikkelin kupeesta. Olemme olleet tällä samalla mökillä kahdesti aikaisemminkin. Ja olleet hitokseen tyytyväisiä. Mökki sinällään ei edusta mitään tolkutonta luksusta, mutta ei tarvitsekaan. Meille se on varustelultaan täysin riittävä. No on täällä pyykinpesukone, tiskikone, wc ja suihku sisällä ja puulämmitteinen sauna. Saunassa jaksaisi olla vaikka kuinka pitkään. Mökissä on takka ja kattolämmitys. Lämmin ja kylmä vesi tulee ja menee. Mikroaaltouuni, jääkaappipakastin, keraaminen liesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, televisio, radio ja wifi. Astioita ja ruoanvalmistusvälineitä on mökkikäyttöön riittävästi. Taas tulee mieleen se Leevi and the Leavingsin biisi: ”Vaimo, älä ole onneton. Meillä melkein kaikki laitteet on...”

Wifi on ilmestynyt tänne sen jälkeen kun viimeksi kävimme vuonna 2016. Sen jälkeen saunan kiuas on uusittu ja minun mielestäni myös tv ja radio. Isännän mielestä ne ovat samat kuin viimeksi. Sijainti on keskellä "ei mitään" ison ja rauhallisen lammen rannalla. Lähistöllä ei ole yhtäkään mökkinaapuria eikä muutakaan asumusta, ainoastaan omistaja asuu mökille johtavan hiekkatien alkupäässä. Arkipäivisin hän on ilmeisesti töissä jossain muualla ja satunnaisesti askaroi jotain kotipihassaan, mistä saattaa lähteä ääntä, esimerkiksi traktorin hurinaa puuhommissa.

Kun tällä kertaa tulimme tälle mökille, mökin ovet olivat auki ennalta sovitusti ja avaimet pöydällä. Omistaja oli lämmittänyt mökin takan ja laittanut saunan pesäänkin puut valmiiksi. Seuraavat takkapuut jo odottivat telineessä ja jääkaappi oli valmiiksi kylmänä odottamassa eväitämme. Takkaa oli lämmitetty vähän liikaakin, mökin lämpömittari näytti 28,5 astetta. Jostain ihmeen syystä lämpö ei ollut noussut mökin yläkertaan, jossa makuutilat sijaitsevat, vaan makuutilat olivat ihanan viileät.

Haukkulin mökkielämässä ongelma on se, että se ei uskalla itse nousta eikä laskeutua jyrkkiä portaita yläkertaan, vaan sitä pitää kantaa rappuja ylös ja alas. Ja Haukkuli kun haluaa joka paikkaan ihmisen perässä, joutuu joko kanniskelemaan koiraa tai välttämään yläkerrassa kulkemista. Jokainen koiranomistaja tietää, että koira ei mielellään kulje tällaisia portaita, ei ainakaan alaspäin. Tämä oli kyllä odotettavissakin. Sama tilanne oli edellisen koiramme kanssa, joka oli mukanamme ensimmäisellä kerralla tällä mökillä vuonna 2015. Mökin omasta päiväkirjasta saimme lukea, että olimme olleet täällä tasan kaksi kuukautta ennen sen poismenoa.

Toisella kerralla olimme siis vajaa vuosi ennen joutuneet luopumaan ensimmäisestä koirastamme ja nykyisen Haukkulimme hankkimispäätös syntyi tämän mökin laituripenkillä istuessamme.

Tätä kirjoitettaessa sauna on lämpenemässä, uimaranta ja laituri on tsekattu ja Haukkuli on omalta osaltaan tarkastanut mökin sisältä ja ulkoa. Ja rauhoittunut sen verran, että malttoi syödä iltaruokansa.

Nytten aikaisemmin postaama kaikkien aikojen ysärimättö odottaa uuniin menoa. Vielä toivotaan kirkasta säätä ja tähtitaivasta, jota voimme jonain yönä ihailla täydessä pimeydessä laiturilta.

Ohessa linkki kaikkien aikojen ysärimättöön:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kaikkien-aikojen-ysarimatto.html

Valmiista ysärimätöstä ei valitettavasti ehditty saada kuvaa. Se katosi parempiin suihin ennen kuin tuli kuvaaminen mieleen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Maa kutsuu, kuuleeko ISS

Tähtitaivasta tiiraillessasi et ole voinut välttyä huomaamasta tasaiseen tahtiin taivaankantta halkovia valopisteitä. Satelliitteja. Ne etenevät radoillaan melkoista vauhtia. Alimmillaan satelliittien rata kulkee 200 kilometrin korkeudessa ja kaukaisimmat ovat noin 36.000 kilometrin etäisyydellä.  Mitä lähempänä Maata rata kulkee, sitä kovempi on satelliitin vauhdin oltava - muuten käy huonosti, kun Maa kutsuu, konkreettisesti. Paljain silmin nähtävät satelliitit kulkevat kaikki alle 1.000 kilometrin korkeudessa,

Maata kiertää hurja määrä kaikenlaista ihmisen avaruuteen tavalla tai toisella sinkoamaa roinaa. Varsinaisia toimivia satelliitteja on tuhatkunta, mutta niiden lisäksi valtava määrä toimintansa lopettaneita satelliitteja, monenlaista törmäysromua, kantoraketteja ja niiden osia.

Isoveli valvoo, sanotaan. Tottahan se on. Monen laitteemme ja toimintamme kautta olemme tarkkailun alaisina. Satelliitit paikantavat meitä useammin kuin arvaammekaan. Piiloon emme pääse, mutta mitäpä jos iskisikin takaisin samalla mitalla.

Se on nimittäin ihan mahdollista. Kenelle tahansa. Oman älylaitteen avulla voi paikallistaa lähes kaikki Maata kiertävät satelliitit ja niiden tehtävät.

Hyvä sovellus tarkoitukseen on esimerkiksi Androidin Play-kaupasta ladattava Heavens-Above -sovellus, jonka avulla voi tunnistaa juuri nyt ylilentävän satelliitin. Sovellus kertoo myös satelliitin etäisyyden maasta ja vauhdin. Sovelluksesta voi myös hakea tähtitaivaan yöllisiä tapahtumia, vähän niinkuin maanpäällisiä menomestoja muista tietolähteistä. Myös kansainvälisen avaruusaseman ISS:n voi hakea sovelluksen avulla, mutta sille löytyy myös monta omaa sovellusta. Itse latasin ISS Live Now:n, joka lähettää livekuvaa aseman kameroilla. Karttakuva kertoo, missä ISS kulloinkin posottelee. ISS:n ratakorkeus on keskimäärin hieman päälle 400 kilometrissä ja vauhtia on noin 27.500 kilometriä tunnissa.

Heavens Above näyttää ylilentävät satelliitit virtuaalisen kompassin avulla

Öisiä tapahtumia luvassa.

Hetkinen, kun tsekkaan missä ISS nyt viilettää...näyttää tavoittavan kohta Saudi-Arabian ja  rata kulkee pikapuoliin kohti Saksaa. Tämä kierros ei yltä Suomeen saakka, jotta voisi kurkata yläilmoista ISS:n silmin mitä kotimaahan kuuluu. Sen sijaan voi katsoa tallennetta avaruuskävelystä tai miltä ISS:n sisällä näyttää. Kun laittaa livelähetykseen äänen päälle, voi kuulla mitä miehistö siellä puhelee.

Sovelluksesta näkyy Iss:n sijainti ja näkymät Maahan.

Auringonlaskua ja revontulia Euroopassa

ISS koostuu moduuleista, joista ensimmäinen laukaistiin avaruuteen vuonna 1998. Tämän jälkeen useat eri maat ovat lähettäneet ensimmäisen moduulin jatkoksi omansa, joilla jokaisella on oma tehtävänsä ja koko rakennelma on tätä nykyä noin jalkapallokentän suuruinen. Avaruusasemalle viedään tarvikkeita ja ruoka-aineita rahtialuksilla ja paluumatkalle takaisin maanpinnalle pakataan mukaan jätekuorma. Muun muassa Elon Muskin luotsaaman SpaceX:n Dragon-rahtialus on yksi näistä maan ja ISS:n välillä kulkevista aluksista. Eikä henkilökunnan sinne asemalle tarvitse työvuoroonsa millään omalla kulkuvälineellä lähteä. Miehistön kuljetuksen hoitaa avaruustaksi Sojuz. Taksitolppa sijaitsee Kazakstanissa. Taksikyydin taksa taitaa vain olla melkoinen, jos kyytiin pyrkisi.

"Terveisiä Maahan", toivottelee ISS:n miehistön jäsen avaruuskävelyltään.

Maankamara auringonlaskun aikaan ISS:stä katsottuna.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi laukaistiin viimein 3.12.2018 radalleen Suomi100-satelliitti.
Lisätietoa Suomen omasta satelliitista löytyy sivulta: http://www.suomi100satelliitti.fi

SpaceX Dragon liikennöi Maan ja ISS:n väliä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä jutussa mainittujen tahojen kanssa. Elon Muskin kanssa yhteistyötä voisi hieroa, jos olisi tällöin mahdollista päästä Maata kiertävälle radalle Dragonin kyydissä.

Ohessa linkki toiseen juttuumme, jossa myös seurataan liikennettä taivaalla.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/sisainen-lennonjohtaja-calling.html