Tapaninpäivä eli Pyhän Stefanuksen muistopäivä ja samalla kaikkien marttyyrien muistopäivä on Suomessa ollut hevosten ja hevosmiesten päivä. (Stefanos kivitettiin kuoliaaksi jumalanpilkasta syytettynä. Stefanoksen muistoa alettiin viettää 300-luvulla).
Siihen aikaan Suomen maaseudulla, kun ainoa kulkupeli oli hevonen ja reki, käytiin joulukirkossa hevoskyydillä. Lounaissuomalainen tapa on ollut ajaa kilpaa hevosilla joulukirkkoon. Joulukirkosta paluumatka tehtiin rauhallisesti, ilman kilpa-ajoa. Äitini, joka nyt olisi 96-vuotias jos eläisi, on kertonut, että hänen isänsä nuoruudessa oli hevosilla ajettu kilpaa joulukirkosta KOTIIN. Voi olla kuitenkin, etten muista suuntaa oikein.
Tästä hevosten päivästä lienee tullut puhekieleen lähteä ”Tapaninajelulle”, eli ylipäätään liikkumaan rauhallisemman joulunajan vieton jälkeen. Ehkä tavataan sukulaisia ja ystäviä. Jospa sekin olisi taas ensi vuonna mahdollista.
Otsikon mukainen lausahdus (Tapania taikka tantari poikki!) on perimätiedon (ei Kustaa Vilkunan kirjasta) mukaan ollut käytössä Pohjanmaalla, kun nuoret miehet ovat Tapaninajelullaan kiertäneet talosta taloon ja vaatineet tarjoilua (viinaryyppyä). Tantari on hellan käyttöön ja ruoan valmistukseen olennaisesti liittyvä metallinen tanko. Uhkaus oli siis otettava vakavasti ja kaivettava vaaditut tarjoilut esiin.
Vanhassa talonpoikaiskulttuurissa on ollut myös tapana, että talon miehet ovat kokoontuneet talliin viettämään Tapaninpäivää. Siellä heillä on ollut ihan omat ruoat, paistia ja tahvanaskakkaraa (ilmeisesti jonkinlaista leipää) ja tietysti asianmukaiset juomat siinä ohessa.
Satakunnassa on ollut tapana keittää ruoaksi jänis tai orava (hyyiii!!) ja nautittu se tallissa oluen ja viinan kanssa. Jäniksen ja oravan luita ei ole saanut rikkoa eikä heittää niitä ulos, muuten hevoset eivät sinä vuonna menestyisi. Naisilla ei näihin kekkereihin ollut asiaa. Tapaninpäivänä ensimmäinen vastaantulija ei myöskään olisi saanut olla nainen, koska nainen siinä tilanteessa kohdattuna tuhoaisi hevosonnen.
Kaksi Tapaninpäivän jälkeistä arkipäivää ovat olleet vielä 1500-luvulla pyhäpäiviä kunnes ne poistettiin vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä. Näistä kahdesta jälkimmäinen, eli 28. joulukuuta on Viattomien lasten päivä, jota vietetään Herodeksen tapattamien lasten muistoksi.
Lähde: Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
