maanantai 20. syyskuuta 2021

Maailman siivouspäivä


Lauantaina 18.9.2021 oli Maailman siivouspäivä. Netistä löytyi asiasta seuraavanlaista tietoa:

"Maailman siivouspäivä sai alkunsa vuonna 2008, kun joukko virolaisia kokoontui ensimmäisen kerran yhteen pitääkseen huolta maastaan keräämällä roskia ympäristöstään. Viiden tunnin aikana yli 50 000 ihmistä keräsi yhteensä 10 000 tonnia jätettä. Vuodesta 2018 saakka alkaen päivä on ollut maailmanlaajuisesti vietetty tapahtuma,  Maailman siivouspäivä, joka on kerännyt yhteen lähes 20 miljoonaa ihmistä yli 100 eri maasta pitämään huolta yhteisestä planeetastamme. Maailman siivouspäivää vietetään myös tänä vuonna 18. syyskuuta.

Maailman siivouspäivä on kansalaisten järjestämä liike, jonka tavoitteena on puhdistaa planeettamme yhdessä päivässä. Sen visiona on kestävä maailma, joka ylläpitää sosiaalista hyvinvointia ja keskittyy samalla luonnon säilyttämiseen ja hoitamiseen. Liike on saanut miljoonat ihmiset mukaan valtakunnallisiin siivouskampanjoihin sekä aloitteisiin jätteiden ja roskaamisen nollatoleranssin puolesta. Kampanja haluaa myös lisätä ympäristötietoisuutta ja ympäristövastuullisuutta sekä osoittaa, että meidän kaikkien tulisi pyrkiä samaan päämäärään - tekemään maasta, kodistamme, puhtaampi ja kauniimpi paikka meille kaikille."

Siivouspäiviä on ollut muistaakseni keväisinkin. Ja silloinhan lumen alta paljastuu kaikki, mitä talven aikana on roskattu. Tästä aiheesta olemme aikaisemminkin postanneet. Vanhoja postauksia selatessa tämähän vaikuttaa olevan ihan lempiaiheemme! Olen joskus pitänyt "omia" siivouspäiviä ja kerännyt lähimaastosta roskia koiralenkillä tai itsekseni. Paikallinen asukasyhdistys on hankkinut seudun ilmoitustaululle kahdet roskapihdit, joista toiset on näköjään unohtuneet jäädä käyttäjältä palauttamatta. Siivouspäivänä järjestetään erilaisia kirppistapahtumia ympäri maata, esimerkiksi peräkonttikirppiksiä. Niissä en ole koskaan tykännyt käydä jostain syystä. Ehkä siksi, kun myyjä siinä edessä koko ajan toiveikkaana odottaa, että tulisi kauppoja, eikä asiakas voi omassa rauhassa hypistellä tuotteita.

Kaupunkipihat ja niiden rytökasat

Ei niin tavallista siivousta

Roskaamisesta ja siivoamisesta

Bloggaajasta ploggaajaksi

Älä osta mitään tarpeetonta -vuosi

Roskapussiepisodi kolmessa näytöksessä






Noin muuten tykkään käydä kirppiksillä joskus vaan katselemassa ja joskus etsimässä jotain tiettyä asiaa, yleensä astioita tai liinavaatteita. Aika suuri osa meidän ruoanvalmistusastioista onkin hankittu kirppikseltä. Paitsi ne kymmenet Tupperware-tötsät, joita on varmaan jokaisella kaapit täynnä eikä ole koskaan käytetty tai vain harvoin. T-kutsuilla ollessa joku kulho tai härpätin saadaan vaikuttamaan ihan ehdottoman välttämättömältä ja kutsuvieras ihmettelemään, että miten sitä onkaan ennen tullut toimeen ilman tuollaista. 

No suuri osa niistä on tosi käyttökelpoisia ja suurin osa meidänkin T-kipoista on koko ajan käytössä. Niitäkin saa muuten ostettua kirpputoreilta. Melkein uusina tai ihan uusina, eikä maksa kuin murto-osan siitä, minkä kutsuilta uutena ostetut. Anteeksi kaikki T-ware myyjät! Uutta tai vähän käytettyä tavaraa päätynee kirppiksille usein kuolinpesistä. Olen ostanut melkein kaikki nyt käytössä olevat lakanat ja tyynyliinat kirppikseltä. Ja havainnut, että jotkut varmaankin ompelevat lakanoita ja tyynyliinoja varta vasten ja kirppikselle lahjoittamista varten. Ne ovat parhaita. Kun tietää, että joku on nähnyt vaivan ja ihan omin käsin ommellut ne. 

Meidän siivouspäivä tänä vuonna oli päivän teemapäivää myöhässä ja siivottiin itsekkäästi vain oma autotalli, jota käytetään lämpimänä varastona. On siellä joskus autoakin pidetty, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Auton (nasta)renkaat ovat syöneet lattiaa. Tytärten rippi- ja lakkiaisjuhlissa autotalli viritettiin juhlakäyttöön siten, että tyhjennettiin se ylimääräisestä tavarasta ja peitettiin seinillä olevat hyllyt mansikkaharsoilla. Lattialle mattoja ja hyvä väliaikainen juhlatila kahvittelua varten oli valmis. Viimeiset tällaiset kahvittelut olivat yli kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen ei autotallia ole aktiivisesti siivottu, vaan satunnaisesti heitetty jotain turhaa pois. Roskaa ja pölyä oli myös ehtinyt kertyä niin paljon, että varsi-imurille oli käyttöä. 



Tämänkertainen siivous alkoi, kun kesäkalusteille piti raivata tilaa talvisäilytystä varten. Homma lähti vähän lapasesta ja käytiin kaikki hyllyt läpi ja roskiin lähti rojua, jota ei voisi viedä kirppiksellekään. Sen sijaan löytyi kaikenlaista mukavaa. Tytärten vanhoja piirustuksia ja askarteluja, lampaantaljan pala, joka on ollut kauan hukassa. Käytän sitä talvisin autossa peffan alla. Lyhyen ajomatkan vuoksi ei kannata auton penkinlämmitystä laittaa päälle. Lukuisa määrä erilaisia mattoja oli hyllyillä vähän siellä sun täällä, kun niitä oli aina tungettu sinne mihin kulloinkin sattui mahtumaan.

Autotalliin ei viedä koskaan likaisia mattoja, vaan melkein kaikki olivat pesun jäljiltä ja osa vielä pesulan pussissakin. Niitä ei raaski viedä kirppikselle, kun ei ikinä tiedä, miten sitä saa päähänsä rymsteerata kämppää uudestaan ja sitten voi taas tarvita tietyn kokoista tai -väristä mattoa. Autotalli on hyvä säilytyspaikka kaikille lämmintä säilytystilaa tarvitseville laitteille, esimerkiksi ruohonleikkurille. Aikaisemmassa postauksessa mainitut lammessa käytettävät pumput säilytetään myös täällä saavissa, jossa oleva vesi ei saa jäätyä..



Ja saatiin aikaiseksi tyhjääkin hyllytilaa. Sitä ei ole koskaan liikaa. Sinne kyllä ajan oloon löytyy täytettä, siitä on elävä esimerkki koko autotalli. Alussa se tosiaan toimi autotallina, mutta sittemmin päätettiin ottaa se varastokäyttöön. Talvet ovat harvoin niin kylmiä, etteivät autot lähtisi ulkoa käyntiin, vielä kun käyttää lohkolämmitintä ja sisätilan lämmitintä. 

Isäntä sai ostettua jostain edullisesti metallisia, tukevia varastohyllyjä, jotka asennettiin molemmille sivuseinille. Päädyssä on pari vanhaa kirjahyllyä, joissa säilytetään jotain auton hoitoon tarvittavia aineita tai muita kemikaaleja, jotka saattavat vähän haista, niin ovat lasioven takana hyvässä tallessa. 

Autotallin takanurkassa on myös huushollin toinen jääkaappi-pakastin, joka siirrettiin aikanaan keittiöstä autotalliin siksi, että saatiin keittiöön lisää kaappitilaa. Muun muassa niille T-ware-tötsille. Jääkaappi-pakastin on koko ajan käytössä ja siellä on tietysti sellaista tavaraa, jota ei ihan joka päivä käytetä. Joulun ja muiden juhlien aikaan se on hyvä lisä säilyttää enemmän tilaa vieviä herkkuja. 



Kuvat Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat. 

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 













Lähde: visitestonia.com

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Syyskranssi


 

Tarvikkeet:
- kanaverkkoa noin 25 cm × 100 cm (tai       haluamasi kokoinen) 
- ohutta rautalankaa tai narua
- pihdit verkon leikkaamiseen
- oksanpätkiä
- sammalta
- jäkälää
- käpyjä
- hortensian kukintoja - jätä vartta mukaan

Sammalen ja jäkälän kerääminen toisen mailta EI kuulu jokamiehenoikeuksiin. Oksanpätkiä ja käpyjä SAA kerätä maasta.


Verkko on uusiokäytössä - mukana edellisen  kranssikyhäelmän käpyjä.

Tee kanaverkosta pötkylä - tai vähän niinkuin kouru, päästä katsottuna U:n muotoinen. Täytä kouru sammalella niin, että nätimpi puoli tulee verkkoa vasten. Laita sammalta reilusti, niin kranssista tulee muhkea.  Tämän jälkeen sido pötkylä pitkältä sivulta umpeen rautalangan pätkillä niin, että pötkylä on päästä katsottuna O:n muotoinen. Yhdistä pötkylän päät toisiinsa rautalangan pätkillä.

Nyt pitäisi näyttää tältä:



Tämän jälkeen kiepauta kranssiin pieniä keppejä ja käpyjä sinne tänne rautalangan tai narun avulla. Kiinnitä seuraavaksi hortensian kukinnot niin, että ujutat varrenpätkät syvälle sammaleeseen. Seuraavaksi täytä välit jäkälätupoilla kanaverkon reikiin niin, että painat jäkälän "juuriosan" syvälle sammaleeseen.


Valmis! 🥰



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

lauantai 18. syyskuuta 2021

Storyn granola itse tehtynä ja gluteenittomana


Sain lapseltani joululahjaksi ison lasipurkillisen itsetehtyä granolaa ja sen reseptin. Sen jälkeen olen tehnyt sitä itse ja syönyt vähintään kerran päivässä. Resepti on netissä, joten eipä se taida mikään Storyn liikesalaisuus olla.  




Granolan ansiosta tulee syötyä se suositeltu kourallinen pähkinöitä ja siemeniä ja siten hyviä rasvoja ja vitamiineja ja mitä kaikkea niissä onkaan. Reseptiä voi tietysti muunnella mielensä mukaan ja vaihdella aina välillä eri pähkinälajeja. Olen välillä käyttänyt esimerkiksi cashew-pähkinöitä, koska niissä on paljon rautaa.

 


Mantelilastujen sijasta käytän mantelirouhetta, koska se antaa mukavan suutuntuman. Pähkinät murskaan puhtaan keittiöpyyhkeen sisällä lihanuijalla. 



Aikaisemmin laitoin pähkinät blenderiin, missä ne menivät ihan jauhoiksi ja tukkivat sen niin, että jouduin veitsen kanssa sohimaan, että kaikki pähkinät tulivat rikottua. Se alkoi olla jo työturvallisuuden kannalta arveluttavaa. Paitsi etten tietenkään sohinut veitsellä blenderin käynnissä ollessa. 😱

Granolaa paahtaessa saa olla tarkkana, ettei vahingossa käräytä sitä. Valmiiseen granolaan olen lisännyt kuivattuja marjoja. Viimeksi siinä oli kuivattuja karpaloita ja nyt tämänkertaiseen, joka on juuri uunissa, tulee marjasekoitusta, jossa on mustikkaa, mansikkaa, karpaloita ja vadelmaa. Sitä edellisessä oli mustikoita.



Tämän marjapussin hinta/laatusuhde oli surkea. Marjoja oli hädin tuskin kourallinen ja hinta 1,85euroa. 

Ja kun kaurahiutaleet ovat puhtaasta kaurasta, niin ne ovat gluteenittomia. Aamupalaksi en yleensä muuta syökään kuin 200g soijajugurttia ja muutaman ruokalusikallisen tätä granolaa ja kupillisen teetä.

Tässä granolan alkuperäinen ohje:

75 g voita

75 g ruokosokeria

100 g hunajaa

10 g suolaa

Kuumenna edellä mainitut hiljalleen kattilassa ja kiehauta. 


225 g gluteenittomia kaurahiutaleita

150 g auringonkukansiemeniä

150 g kurpitsansiemeniä

150 g hasselpähkinää

150 g mantelilastuja (rouhetta)

75 g saksanpähkinää

Sekoita kattilan keitos kuivien aineiden kanssa ja levitä seos tasaisesti leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunissa 160 asteessa noin 25-30 minuuttia. Sekoittele pariin-kolmeen otteeseen paahtamisen aikana. 

Anna jäähtyä ja sekoita jäähtyneeseen granolaan kuivattuja marjoja. 


Tässä juuri valmistunut erä granolaa. Lasipurkin vetoisuus on 1,5 litraa. Lisäksi pakastusrasiassa on 0,75 litraa.

Divertikuloosia sairastaville tätä ei välttämättä voi suositella. Itsellänikin oli kesällä vatsakipukohtaus, jonka syyksi arveltiin divertikuliittia. Se parani antibiooteilla muutamassa päivässä. Sen jälkeen en ole granolaa ihan kaksin käsin vetänyt, mutta en siitä aio luopuakaan, jos vaan vatsa kestää.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Blogiin ja postauksiin johtavia linkkejä saa jakaa mielin määrin. 








torstai 16. syyskuuta 2021

Elämän tarkoitus


Frank Martela: Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Laura Jänisniemi. Gummerus 2020.

Kirjoittaja on vuonna 1981 syntynyt filosofian ja valtiotieteiden tohtori, diplomi-insinööri, filosofi, inhimillisen kokemusmaailman tukija ja hyvinvoinnin psykologian dosentti. Hänen kutsumuksenaan on pyrkiä luomaan uusia oivalluksia, jotka vahvistavat ihmisten kykyä elää hyvä elämä.

Miksi olemme usein tyytymättömiä siihen, mitä meillä on ja on ollut elämässä? Mikä on elämän tarkoitus ja miten sen voi edes määritellä? Onko sitä loppujen lopuksi ollenkaan? Sitä samaa on mietitty suunnilleen ajanlaskumme alusta alkaen ja varmaan aikaisemminkin. 

Onko olemassa Jumalaa tai mitään muutakaan yliluonnollista? Keskiajalla alkoi ateismi saada jalansijaa. Sitä ennen ei Jumalan olemassaoloa kukaan kyseenalaistanut. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän Jumalan olemassaolo kyseenalaistetaan. Jos ateisti olisi esittänyt kysymyksensä ennen keskiaikaa, olisi häntä pidetty päästään seonneena. Niin selvää Jumalan olemassaolo oli silloin. Kaikki uskoivat Jumalaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa. 

Nyt jos menisi kysymään joltain kadunmieheltä tai -naiselta (tai -henkilöltä), että "Uskotko sähköön?", olisi se yhtä outo kysymys kuin ennen ateismin alkuun pääsyä olisi kysytty: ”Uskotko Jumalaan?”, sillä kaikki uskoivat. Kaikkihan sähköön "uskovat". Tai lähinnä sen olemassaoloon.

Elämän tarkoitus ja merkitys ovat kaksi eri asiaa. Elämästä pitää tehdä merkityksellistä siten, että on itse merkityksellinen muille, tärkeinä pitämilleen ihmisille. Tässä on Martelan kirjan lähes koko juoni. Koska olemme merkityksellisiä niille, joiden elämään meillä on myönteinen vaikutus, sen ansiosta omakin elämämme täyttyy merkityksellisyydestä.

On myös tärkeää saada mahdollisuus tehdä asioita, jotka kokee omikseen ja joilla on yhteys omaan itseen. Yhteys toisiin ihmisiin ei yksistään riitä. Mahdollisimman runsaan materian tavoittelu saattaa joistakin tuntua elämän tarkoitukselta ja antavan sille merkityksen. On kuitenkin useissa maissa tutkittu, että mitä suuremmat tulot ja omaisuus on, sitä vähemmän ihminen kokee onnellisuutta. Kaikissa maissa ja kulttuureissa onnellisuuden tavoittelu ei edes ole elämän tarkoitus vaan se on suorastaan paheksuttavaa.

Tämän kirjan kanssa kävi vähän niin kuin vuosia sitten erään omaan ammattiin liittyvän kirjan kanssa. Ensimmäisellä lukukerralla se tuntui melko kuivalta enkä ymmärtänyt puoliakaan mistä puhuttiin. Toisella lukukerralla siitä alkoi löytyä koko ajan jotain uutta. Kolmannella lukukerralla se tuntui jo liian yksinkertaiselta ja tylsältä.

Martelan kirjaa olen nyt lukemassa toista kertaa, eli löydän siitä uutta koko ajan. Takakannessa sanotaankin: kirja "on muheva sekoitus filosofisia oivalluksia ja käytännön ohjeita. Se on kiehtovaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa selvittää merkityksellisen elämän salaisuuden." Saatan silti lukea kirjan vielä kolmannenkin kerran. Joka kerralla sen lukeminen on aina vaan hitaampaa, kun pitää pysähtyä miettimään lukemaansa.

Kuva: Gummerus

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



Pihalampi talviunille nyt jo


Kun meidän tontilla ei pahemmin lehtiä ole tapana haravoida syksyisin, alkavat tämän kesän ja kohta syksynkin pihahommat olla paketissa. 

Komposti on tyhjennetty toiseen astiaan jälkikompostoitumaan. Siitä ainakin pintakerroksia (jotka tähän asti olivat pohjalla) voi keväällä laittaa esimerkiksi pensasmustikoille, marjapensaille ja kukkapenkkiin pioneille. 

Se ennakkoon mainittu lammen tyhjennys vedestä ja lampiverkon virittäminen tyhjän lammen päälle tehtiin tänään. Verkko sen vuoksi, etteivät puista putoavat lehdet päädy lammen pohjaan rehevöittämään sitä. 



Ensimmäisenä puhdistettiin suodatin sen omalla puhdistusmekanismilla. Odotettiin, että poistoletkusta tulee ihan kamalaa ryönää. Mutta yllätys olikin melkoinen, kun poistovesi oli täysin kirkasta. Melkein juomakelpoista. Suodatinsienet olivat tottakai vaihtaneet väriä. Eivät olleet sinisiä ja keltaisia kuin uutena, vaan tasaisen ruskeita. Likaisuus ei vielä ohjeen mukaan kuitenkaan vaatinut suodattimen purkamista atomeiksi ja suodatinsienien tarkempaa pesemistä. 



Sitten poistettiin pumppu lammen pohjasta ja letku, jota pitkin vesi pumpattiin suodattimeen. Pohjassa ollut pumppu purettiin osiin ja puhdistettiin kaikki osat. Tällä kertaa ilman pesuainetta. 🙈

Vasta sen jälkeen päästiin tyhjentämään lampea uppopumpulla. Sen poistoletkun puolittamista mietittiin jo kesällä ja nyt se pistettiin noin puolivälistä poikki ja työnnettiin lammen ylivuotoputkeen, josta pumpattu vesi juoksi suoraan tonttiojaan ja sieltä kaupungin hulevesijärjestelmään ja edelleen vedenpuhdistamolle. Uppopumppu on aika tehokas peli, vaikka on pieni. Tuon 8,5 kuution vetoisen lammen se hörppää tyhjäksi reilusti alle tunnissa. 





Sekä aikaisemmin pesty skimmerin pumppu että tämä nyt vedestä nostettu suodattimen pumppu täytyy säilyttää talven yli vesiastiassa, jossa vesi ei pääse jäätymään. No siihen tarkoitukseen oli joutilaana kannellinen saavi, johon ne molemmat sopivat varsin hyvin. Pumput pohjalle ja vettä perään niin, että ne reilusti peittyivät ja sähköjohdot nippusiteillä kiinni kahvoihin ja kansi päälle. Sitten saavi autotalliin pöydän alle odottelemaan uutta kevättä. Autotallihan meillä on kokonaan varastokäytössä. On siellä joskus autoakin pidetty, mutta missä silloin mahtoi olla kaikki se tavara joka siellä nyt on ? 😱



Seuraava operaatio oli sitten levittää tyhjän lammen ylle 12m x 12m verkko, joka estää lehtien päätymisen lampeen kerryttämään sen humusta ja rehevöittämään sitä. Täysinhän ei siltä voi välttyä, mutta lampeen on käyetty tarkoituksella kasvillisuutta, joka kuluttaisi sitä humusta omaan kasvuunsa. Aurinkoisimmalla laidalla kasvaa lisäksi sammalta, joka saa reunakivet pysymään paremmin paikoillaan. Niiden joukkoon istutin kesällä lisäksi muutamia kivikkokasveja, joiden toivotaan pärjäävän ja leviävän. 



Verkko oli vähän liiankin iso, mutta parempi niin päin. Sitä jouduttiin kolmelta suunnalta rullaamaan reunoista kasaan, ennen kuin kiinnitettiin se maahan suht koht tasaisin välein verkon mukana tulleilla kiinnitystapeilla. Verkon poisto tapahtuu säistä riippuen joko syksyllä ennen pakkasia tai sitten vasta keväällä. Syksyllä, jos lehdet ovat ehtineet pudota ennen kuin pakkaset tulee ja verkko jäätyy kiinni. Jos ei näin käy, niin sitten palataan asiaan keväällä heti kun on mahdollista. 



Jo nyt näyttää siltä, että ensi keväänä ei tarvitse painepesurin kanssa heilua ihan niin paljoa kuin aikaisempina kesinä. Kiitos suodattimen ja skimmerin.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.  

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Tavoitteena tavoitteeton oleminen



Kuinka moni tunnustaa, että lupaa itselleen siivota sitten kesäloman ensimmäisellä viikolla tai muutoin tuonnempana koko huushollin mukaan lukien keittiökaapistojen vetolaatikoiden alapohjatkin ja heittää saunan uuniin koko viime vuosituhannen maksettujen maksujen toista metriä korkean paperilaskuarkiston. Haaveeksi jää. Ja jää vielä mielenkin päälle sitten sitä seuraavaa lomaa odotellessa.

Olen jo kauan sitten lopettanut tämän turhanpäiväisten tekemättömien askareiden siirtämisen ensin lomaan ja sitten lomasta seuraavaan. Aina välillä ne hommat pyrkivät mieleen - lähestyvien lomien lisäksi joulun ja muiden juhlapyhien alla. Voi mitä typeryyttä näin ensin kuormittaa ja sitten syyllistää itseään.

Paitsi, jos todella pitää edellä mainituista puuhista ja tekee ne mieluiten lomalla, niin ei kai sille estettä ole - mutta muuten: haaveilla pitää, vaan ei tekemättömien hommien tekemisestä.

Rästilistan saa halutessaan kasvatettua vaikka kuinka pitkäksi. Tekemätön työ on siitä kiitollista, että se ei lopu koskaan. Mutta miksi, oi miksi - koko vuoden töissä ahkeroituani ja loman jo häämöttäessä alkaisin tehdä itselleni työlistaa - kas kun en aikataulutettua työjärjestystä. Aamulla vain ylös ennen kukon pieremää nappaamaan mato aikaisen linnun nokan edestä. Täältä pesee ja pölinä vain käy. Ja illalla sitten ajoissa nukkumaan - koska uusi touhupäivä rästien parissa alkaa taas aamulla anivarhain.

On jäänyt mieleen joidenkin vuosien takaa viisaiden Marttojen ohje, joka meni suunnilleen näin: "Jollet aio viettää joulua komerossa, sitä ei tarvitse jouluksi siivota." Olen soveltanut ohjetta ympärivuotisesti ja koskemaan kaikkea arkipuuhista ylijäävää vapaa-aikaa. Kyllä ne rästit ja "kuolinsiivous", suurempikin, hoituu pikkuhiljaa kotitöiden ohella ja jos ei hoidu, niin mitä sitten.  Mikä on pahinta mitä voi käydä? Nolot jäämistöt?

Beessit aluspöksyt ja muuta noloa jäämistöä

Lomalle voisi ottaa tavoitteeksi enemmän tavoitteetonta ja aikaansaamatonta oloa, hetkiä tai jopa päiviä miksei viikkojakin, joille ei ole mitään etukäteissuunnitelmia eikä ainakaan tekemättömiä kotitöitä. Mieleen voi tällöin putkahdella mitä mielenkiintoisempia ajatuksia ja myös hetken mielijohteesta tehtäviä puuhasteluja - ja silloin on kyseessä tavoitteettomana oleilusta seurannut ex tempore -toiminta. Ihan eri juttu!


Suunnittelemattomia vai suunniteltuja lomapuuhia? 😊


Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

tiistai 14. syyskuuta 2021

Koskealaskevan porohenkilön uunilohi



Tänään piti tehdä perheelle lounaaksi uunilohta aikaisemman ohjeen mukaan, johon on linkki alla:

Uunilohta koskenlaskijan makuun

Edellä mainitusta postauksesta ovat valitettavasti jääneet pois ne valmistusvaiheisiin liittyvät kuvat. Mutta uunilohta nyt osaa varmaan jokainen tehdä ilman niitä kuviakin.

Koskenlaskijan Ruoka Maustamaton -purkki oli tuotu kaupasta ja Paprika-Koskenlaskijan puuttuessa kaupan hyllystä sen sai korvata Savuporo-Koskenlaskija. Lohta olikin pakastimessa pari sopivaa palaa.

Ja kuivattua tilliä maustekaapissa, koska se ajaa kypsennettävissä ruuissa ihan saman asian kuin tuorekin tilli, voisi melkein sanoa, että kuivattu on parempaa. Myös kevätsipulin varsia oli vielä viime keväältä pieni pussillinen pakkasessa.

Mausteena käytin sitruunapippurin sijasta Salpausselän Kalan valmistamaa kalamaustetta. (Merisuola, sipuli, paprika, valkosipuli, mustapippuri, kurkuma, korianteri, chili, sarviapila, kumina, basilika, persilja, tilli, glukoosi, perunatärkkelys, aromi).




Poro-Koskenlaskijasta sulatin 3/4 osaa koko paketista tilkkaan (1 1/2 dl) laktoositonta maitoa. Se kannattaa sulatella hiljaisella lämmöllä ja mieluummin teflon -pohjaisessa kattilassa.

Koskenlaskija Ruoka Maustamaton meinasi päätyä kokonaan erilaiseen paistokseen. Pöydällä tuoksuivat Järvisen omenatilan kotimaiset omenat ja yhtäkkiä alkoi kauheasti tehdä mieli omenapiirakkaa. 



Siihen olisi löytynyt muut aineet, mutta ei mitään rahkaa eikä kermaviiliä tms. Ajattelin tehdä kokeilevaa kulinarismia ja laittaa omenapiirakan päälle Koskenlaskija Ruoka Maustamatonta, parilla lusikallisella sokeria ja ehkä ripauksella vaniljasokeria makeutettuna. Ehkä omenien alle olisi voinut laittaa vielä Bonnen trooppista hedelmäsosetta, jota oli jääkaapissa vähän purkin pohjalla viimeisen mansikkakakun jäljiltä. 

Järki kuitenkin voitti ja säästin toiseen kertaan sen Koskenlaskija Ruoka Maustamattoman, koska toinen jälkiruoka oli jo valmiina. Lähin kauppa on kilometrin päässä ja parin kilometrin päässä toinen kauppa, joka on auki 24/7 ja viiden kilometrin päässä vielä toinen 24/7. Niin että omenapiirakan ainekset voisi hakea noista vaikka paljain jaloin juosten, jos tarve on riittävän kova.



Niinpä tuunasin alkuperäisestä ohjeesta tämän Koskealaskevan porohenkilön uunilohen. Alkuperäiseen ohjeeseen tuli muutoksena siis vain toisenlainen viritys Koskenlaskijasta sekä maustaminen. Ja porotilallisissa on sekä miehiä että naisia. Eli ei voida puhua vain poromiehistä. Muutenkin nämä ”sukupuoliasiat” ovat nykyään hyvin tulenarkoja asioita. 



N. 1kg lohta tai kirjolohta

1 1/2 dl maitoa

3/4 pkt Koskenlaskija Savuporo -sulatejuustoa

ruohosipulia tai kevätsipulin varsia

1-2 rkl sitruunamehua

kalamaustetta

tilliä

Paista 175C uunissa 45 min. 


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.





maanantai 13. syyskuuta 2021

Pedon hymy

 



Kirjailijanimen Nicci French taakse kätkeytyy brittiläinen kirjoittajapari Nicci Gerrard ja Sean French. He ovat kirjoittaneet Nicci Frenchinä seitsemän jännäriä, jotka kaikki on suomennettu, viimeisin tämän vuoden keväänä. Tämä nyt äänikirjana kuuntelemani Pedon hymy on julkaistu jo vuonna 2004 ja on ensimmäinen kuuntelemani kirja heidän tuotannostaan. Aion ihan varmasti lukea tai kuunnella loputkin. Kirja oli erittäin hyvä.

Tarina kertoo, kuinka Miranda löysi Brendanin ja sitten hyvin pian jätti tämän. Niinhän se välillä menee, kun haetaan sopivaa seurustelukumppania eikä sitten toinen nappaakaan. Sehän on viisautta toimia juuri niin - mitä sitä jatkamaan alkua pidemmälle.

Mutta psykopaattia ei jätetä. Sen voi jokainen arvata. Jos joku jättää, se on hän. Vain hän.

Menee jonkun aikaa, kunnes eräänä päivänä Mirandan sisko esittelee uuden poikaystävänsä. Ja kukas hän onkaan. Kukapa muukaan kuin Brendan. Ja häneen ihastuvat kaikki - paitsi tietysti Miranda, joka on kauhuissaan kaikesta mitä alkaa sattua ja tapahtua. Ja yllättäen kaikki ikävien tapahtumien jäljet johtavat Mirandaan.

Kirjassa ei märehditty psykopaatin mielenmaisemaa hänen ajatustensa kautta, vaan tekojen ja monenlaisten vihjausten ja aavistusten kautta. Myös se näkökulma on hyvä, kuinka kukaan ei näe totuutta, vaikka se on aivan silmien edessä ja sille on todistajakin, Miranda - kukaan ei vain usko häntä. Näinhän se ilmeisesti usein menee oikeassakin elämässä ihan oikeiden psykopaattien kanssa. 

Kirja oli uskottava monista käänteistään huolimatta ja piti hyvin otteessaan. Lukija oli hyvä: Johanna Kakko ja kirjan on suomentanut Hëlene Butsow. Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista.

Annan kirjalle jännärikategoriassa maksimipisteet ⭐⭐⭐⭐⭐


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.




sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Koko kesän puuhia osa 2


Aiemmassa postauksessa kirjoitin viiltävää analyysia koko perheen silmän ilosta, pihalammesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kuten Dome Karukoskikin on todennut, ahdistukseen auttaa parhaiten tekeminen. Tänä kesänä ryhdyttiin pihalammen kanssa tositekemiseen. Ohessa linkki siihen edelliseen postaukseen.

Koko kesän puuhia osa 1


Nyt kun syksy saa ja alkaa lehdet putoilemaan puista, koittaa pihalammen hoidossa seuraava vaihe. Sääli. Juuri kun saatiin lammen vesi kirkkaaksi, pientä ruskehtavaa väriä lukuunottamatta. Suodatinjärjestelmä saatiin käyntiin tosin vasta 6.7. ja suodattimen valmistaja lupailikin näkyviä tuloksia vasta 6-8 viikon kuluttua ja näinhän tapahtuikin. 




Emme halua koko kylän tai edes oman tontin kaikkia lehtiä lampeen ja sen pohjalle. Niinpä vesi poistetaan uppopumpulla ja lammen päälle viritetään ihan siihen tarkoitukseen tehty ja hankittu tiheäsilmäinen verkko, johon lehdet kerääntyvät. Kun lehtisade alkaa olla loppusuoralla, poistetaan verkko lehtineen lammesta tai ainakin viimeistään ensi keväänä. 



Ensimmäiseksi piti kuitenkin poistaa lammesta skimmeri, eli pintaroskien kerääjä. Se on kelluva muovinen vekotin, jossa on pieni sähkömoottorilla toimiva pumppu. Se saa imua ja pyörrettä aikaan itsensä ympärillä ja näin keräilee pinnalla olevista roskista suurimman osan omiin ”kitusiinsa”, eli kahteen erilaiseen suodattimeen. 

Nämä suodattimet on pitänyt puhdistaa kerran päivässä, joskus kaksikin kertaa. Pumpun olen puhdistanut pari kertaa kesän aikana. Sekin ohjeistetaan puhdistamaan aina kun sen teho tuntuu heikkenevän. Useamminkin olisi siis voinut sen tehdä.

 


Tänään poistin skimmerin lammesta kokonaan talvisäilöön laittamista varten ja purin sen osiin pumppua myöten, pesin ja kuurasin sitä puhtaaksi. Käytössä oli tiskiharja ja hammasharja. Siinä on ihan joka pinnalla ja nurkassa vihreää haisevaa niljaketta, johon ei pysty edes Saaren Taika -siivoussaippua. 

Taikaa saaresta


Eikä myöskään pihakivien pesuun tarkoitettu Kärcherin Stone and Paving Cleaner, jota käytetään tavallisesti painepesurin kanssa. Vasta sitten kaivettiin esiin käyttöohje, jossa sanottiin, että laitteen puhdistamiseen ei saa käyttää pesuaineita. 

Tämähän on niin sanotusti ”perus”. Eli luetaan käyttöohje vasta sitten kun. No, ehkä sillä tarkoitettiin lähinnä pumpun ja sen moottorin puhdistamista. Hyvä kuitenkin, että tuli ohjeet luettua. Ehdin jo nimittäin kätevänä emäntänä pohtia, että voisiko ne osat (pumppua + moottoria lukuunottamatta) laittaa tiskikoneeseen. 🤣

On kuitenkin mukavampi säilytellä laitetta talven yli autotallissa, kun osat ovat puhtaat. Vihreä kerros ei siis lähtenyt kokonaan irti ja märkänä vekotin haisi kodinhoitohuoneessa, jolloin sen kohtaloksi tuli ”ulkoistaminen”, kunnes se on kuivahtanut ja sen jälkeen se pääsee autotalliin talvisäilöön. 



Projekti jatkuu siis sunnuntaina 12.9. suodatinlaitteen puhdistamisella sekä letkujen ja suodatinpumpun puhdistamisella. Jälkimmäinen on viettänyt koko kesän lammen pohjassa ilman, että siihen on koskettu millään lailla. Letkut pestään luultavasti painepesurilla. Sen jälkeen päästään tyhjentämään lampea uppopumpulla ja virittelemään sitä verkkoa. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Blogin ja postausten linkkejä saa jakaa vapaasti. 


lauantai 11. syyskuuta 2021

En ole koskaan nähnyt...

 ...karhua luonnossa. Mutta voi olla, että se tulee tapahtumaan lähiaikoina. Jos hyvin käy. Tai sitten ei.  En oikein tiedä kumpaa toivon enemmän. Olisihan se toisaalta hienoa nähdä tämä metsiemme kuningas omassa valtakunnassaan.

Näin lähelle ruskeakarhuja pääsin etelä-ranskalaisessa eläintarhassa pari vuotta sitten. Välissämme oli syvä "vallihauta". Hädin tuskin uskalsin kääntää selkäni karhuille selfietä varten. Tuntui, että ne voisivat halutessaan hypätä niskaani. Vaan eivätpä onneksi halunneet. Karhut olivat puolikesyjä ja tekivät kaikenlaisia temppuja herkkujen toivossa. Niille sai heitellä varta vasten tarjolla olevia hedelmäherkkuja. 

Täällä kotimaassa olemme Ukon kanssa nähneet kaikenlaisia merkkejä mökkimme lähellä liikkuvista karhuista useampana vuotena. Hurjin niistä oli eräänä keväänä juuri karhujen talviunilta heräämisen aikoihin. Saavuimme mökkipihalle ja ihmettelimme, kun todella jyhkeän puisen, paksun tukin päällä olevan lintujen ruokinta-automaatin saranoilla kiinni ollut katto oli lentänyt parin metrin päähän ja itse jyväjemma oli nurin maassa. Ihan ensimmäiseksi ajattelimme kovaa myrskyä, jonka olisi täytynyt olla todella kova. Sitten tuli mieleen ilkivalta, mutta se ajatus hälveni saman tien. Hetken päästä huomasimme, että toinenkin, pienempi ruokinta-automaatti oli rikottuna maassa.

Kyllä riitti ihmettelemistä, kun kaikki muu oli pihamaalla ihan kunnossa. Kunnes Uko yhtäkkiä huusi minua katsomaan tassunjälkiä. Pehmeässä hiekassa auton parkkipaikalla oli valtavan isot tassunjäljet. Karhu se oli käynyt talviunilta herättyään nälissään syömässä pikkulintujen jyvät. 

Samaisena keväänä kaikki lähitienoon muurahaispesät oli vedetty isolla tassulla sileiksi. Niin se karhu kuulemma juuri tekee. Ei tongi kuonolla eikä kuopsuttele tassulla vaan pyyhkäisee keon sileäksi kertalaakista. Syksyyn mennessä pikkuiset ahkerat muurahaiset olivat saaneet kekonsa kuntoon.


Muurahaispesä karhun keväisen eväsretken jäljiltä. Tämä kuva on tämän vuoden keväältä ja nyt keko alkaa jo olla taas kunnossa.


Ranskalaiset ruskeakarhut



Parisen viikkoa sitten mökkinaapuri ilmoitti meille, että edellisenä iltana oli täpärä tilanne mökkitiellä ja oli ollut vain muutamista metreistä kiinni, ettei käynyt karhukolari. Auringonlaskun aikaan oli yhtäkkiä karhu tulla tupsahtanut pöpeliköstä suoraan auton eteen. Se olisikin ollut elämäni ensimmäinen ikinä kuulemani karhukolari. Vaan onneksi molemmat osapuolet, kuski sekä karhu selvisivät säikähdyksellä. Niin pitkään karhu siinä kuitenkin autoa tuijotteli, että naapuri ehti napsaista nallesta valokuvan ja lähetti sen meillekin. 

Seuraavana aamuna mieli teki metsään sienien perään. Sitä varten oltiin mökille tultukin. Mutta sovittiin, että pidetään Nuuskija taluttimessa eikä mennä kovin syvälle metsään. Eikä tarvinnut kauas mennäkään, kun törmättiin...valtavan suureen ja tuoreeseen karhun jätökseen. Se riitti meille tällä kertaa ja hipsittiin pikkuhiljaa takaisin mökille. Siellä metsässä karhuun törmääminen ei tuntunut enää yhtään houkuttelevalta.

Niin että jatkossakin sitten mieluummin katsomme karhut Tv Ykkösen Avarassa luonnossa kuin luonnossa.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.