torstai 29. syyskuuta 2022

Unettomat yöt, pimeät päivät




Kyllä ihmisen pitää saada nukkua yönsä. Muuten elämästä katoaa ilo ja päivistä valo. Uneton yö takaa sen, että päivästä tulee sumuinen ja olosta sekava. Kun unettomia öitä on takana monta, on olo sen mukainen. Uupunut, jopa tuskainen. En uskalla edes kuvitella miltä vuosien unettomuus tuntuu. Itsellä näitä unettomia öitä on takana "vasta" kuukausien ajalta ja väliin mahtuu monia hyvin nukuttuja öitä.

Nukahtamisen kanssa ei minulla ole mitään ongelmaa. Nukahdan helposti luettuani ensin puolisen tuntia kirjaa. Sitten sammutan valot ja nukahdan saman tien. Mutta sitten tulee herätys - melko täsmälleen samaan aikaan joka yö. Kellon digitaalisessa näytössä loistavat punaiset numerot 01.30. Miten numerot näyttävätkin pimeässä kuin kiiluvilta verenhimoisilta silmiltä. Herääminen tapahtuu kuin salamaniskusta, olen täysin hereillä eikä uudelleen nukahtamisesta ole tietoakaan. Valvon tunnista kahteen tuntia, jonka jälkeen nukahdan herätäkseni uudestaan punasilmäisen kellokaverin näyttäessä lukua 05.00 tai niillä main. Herätyskello on soimassa seitsemän maissa, joka aiheuttaa oman tuskansa. Jos pääsisin heti takaisin uneen, ehtisin nukkua vielä pari tuntia. Vaan kun en pääse. Uni tulee hetkeä ennen kuin herätyskello soi, siltä se ainakin tuntuu.

Kellon soidessa tiedän, että päivästä on tulossa taas kauhea, kun uupumus painaa päälle heti aamusta alkaen ja iltaan on pitkä matka.


Muumi-pussilakanat kutsuvat nukkumaan kauniita unia, vaan ei auta...


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.


keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Britit ja muurahaiset


Mitä yhteistä on briteillä ja muurahaisilla?

Molemmat palvovat kuningatartaan sokeasti ja muodostavat pitkiä jonomuodostelmia. 

Tämän luin maanantain 26.9. Hesarista Niko Kettusen luontoartikkelista. Tiedetoimittaja poimii lehteen juttuja luonnon kummajaisista. 



Kuinka paljon maailmassa on muurahaisia? Tosi paljon. Niitä on tutkijoiden arvion mukaan 20 tuhatta biljoonaa. Ja luultavasti vielä enemmänkin. Jokaista maapallon ihmistä kohden on 2,5 miljoonaa muurahaista. 



Muurahaisia on maapallolla enemmän kuin Linnunradassa tähtiä. Muurahaiset painavat enemmän kuin koko maapallon villit nisäkkäät ja linnut yhteensä. Yhdessä niiden massa on 12 miljardia kiloa. Saman verran kuin kaksi egyptiläistä jättipyramidia painaa yhteensä. 



Tutkijat ovat perustaneet arvionsa 500 aikaisempaan tutkimukseen, joissa muurahaisyhdyskuntia on seurattu 1300 paikassa ympäri maailmaa.

Jos haluaa kokonaan välttyä muurahaisilta, pitää mennä pohjoisnavalle tai Etelämantereelle. Siellä ei ole muurahaisia. 

Tästä tulee mieleen eräs laulu.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen 

Veikko Lavi

Ihmisiä on kuin muurahaisia ne loputonta polkuansa taivaltaa On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia Niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen Niin kahta samanlaista eipä ois Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyteen Häneltä monta ystävyyttä jääkin pois

Jokainen ihminen on laulun arvoinen Jokainen elämä on tärkeää Jokainen ihminen vain elää hetken sen Sen minkä kohtalo on hälle määräävä

Jos sä olet saanut hyvän ystävän, tee kuni saituri mi aarteen piilottaa Ei koskaan kaupittele muille kalleintansa hän Pois hopeoista kaikki tahrat kiillottaa Lämmitä siis kalleintasi ystävää Kun suuri aarre sulle suotu on Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää Kun kerran hautakumpu umpeen luotu on

Jokainen ihminen on laulun arvoinen Jokainen elämä on tärkeää Jokainen ihminen vain elää hetken sen Sen minkä kohtalo on hälle määräävä

Jokainen ihminen on laulun arvoinen Jokainen elämä on tärkeää Jokainen ihminen vain elää hetken sen Sen minkä kohtalo on hälle määräävä

Kuvat: Pixabay

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.9.2022 ja lyrics.fi

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.  



maanantai 26. syyskuuta 2022

Gluteeniton, mantelinen ja kinuskinen omenapiirakka


Se on taas sitä aikaa, kun omenoita tulee ovista ja ikkunoista. Ainakin niille, joilla on omia omenapuita. Me olemme saaneet omenoita naapurilta ja niistä on tehty jo kaksi gluteenitonta kaura-omenapaistosta. Ohessa linkki postaukseen, jossa on ohje: 

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/09/parasta-herkkua-kotimaisista-omenista.html

Torilta kävin ostamassa laatikollisen Discovery-merkkisiä kotimaisia omenoita. Ulkomaisia omenoita en juurikaan edes syö. Kotimaisiin verrattuna ne eivät maistu miltään, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Lisäksi ne on todennäköisesti lähtömaassaan uitettu säilöntäaineissa. 

Nyt pyöräytin kaksi omenapiirakkaa ja pohjataikinan tein kutakuinkin tämän K-Ruoka -sivuilta napatun ohjeen mukaan:  


Mantelijauhot vaihdoin gluteenittomiin kaurajauhoihin ja rahkan sijasta laitoin taikinaan piimää. Se vaatikin tietysti sitten vähän enemmän jauhoja. Lisäsin taikinaan vielä puolisen desilitraa mantelilastuja sekä ripauksen vaniljasokeria. 



Päälle lohkottiin muutama kotimainen omena ja ripoteltiin kanelia sekä mantelilastuja. Omenalohkot voivat olla paksuhkoja, mutta niitä ei pidä laittaa liikaa. Taikinan pitää näkyä ja päästä nousemaan uunissa niiden välistä. Koko komeuden päälle tein vielä täytteen, johon tuli yksi purkki kinuskituorejuustoa ja maustamatonta rahkaa, yksi kananmuna ja pari ruokalusikallista sokeria. Piirakan saa tehdä mieluummin vähän korkeamman malliseen piirakkavuokaan, ettei se paisu uunissa astian reunojen yli. 



Uunissa 175 C astetta ja 45 minuuttia. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, piirakka kannattaa suojata leivinpaperilla. Piirakka on kypsää, kun ei se enää ole keskeltä hyllyvää. Tämä ei tarvitse seurakseen enää mitään vaniljakastiketta. 



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, K-Ruoka

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.


lauantai 24. syyskuuta 2022

Se toimii!!


Kerroin 6. elokuuta julkaistussa postauksessa, että palkkasin PT:n opastamaan kuntosaliharjoittelun uudelleen aloittamisessa ja motivaation löytämisessä siihen. 

Nyt ollaan kymmenen kerran (viikon) tapaamisten sarjassa vähän yli puolivälissä. Yksi kerta siirtyi jakson häntäpäähän lievien flunssaoireiden vuoksi.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ”sijoitukseen”. Jos johonkin kannattaa panostaa, niin omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Koska jokainen on sen arvoinen. Kaipasin jo kovasti niitä noin kuuden vuoden takaisia aikoja, jolloin olin elämäni kunnossa ja jaksoin vaikka mitä. Ja vähän liikaakin, millä oli sitten omat ikävät seurauksensa ja kuntosalilla käyminenkin loppui.

Koskaan en ole kuntosalille menemistä katunut, vaikka välillä sohva vetääkin puoleensa ja lähteminen vaatii vähän itsensä karkaisemista. Joka kerta on aina ollut hyvä olo sen jälkeen. Itsekseen jonkun ikivanhan ohjelman mukaan treenatessa ei välttämättä tapahdu riittävästi kehitystä ja mielenkiinto ei säily niin hyvin kuin ammattilaisen ohjauksessa. 



Valmentaja laati minulle sopivan ohjelman oman tasoni huomioiden ja sitä lähdettiin toteuttamaan, lisäämään vähitellen painoja, toistoja ja sarjoja. Viime kerralla lisättiin parikin uutta liikettä ja jätettiin yksi pois. Yhtään kertaa eivät ole lihakset tuntuneet liian kipeiltä seuraavina päivinä. Vain vähän ja terveellä tavalla. Enkä kertaakaan ole ollut treenin jälkeen ihan läkähtynyt, vaikka hiki on tullutkin. 

Sanotaan, että kulutettu energia antaa lisää energiaa. Tämä pitää todellakin paikkansa, tosin rajansa silläkin. 

Uskon lihaskunnon kasvaneen aika nopeastikin, koska kropassa on lihasmuistia ja vanhaa voimaa jäljellä. Jo muutaman kerran jälkeen oli voimaantuneempi olo ja jokin painavampi esine ei tuntunut enää niin painavalta kantaa kuin esimerkiksi vielä keväällä. Peilistäkin katsoo muija, joka on selvästi paremmin ”elossa” kuin ennen. Ja mikä parasta: fibromyalgiakipuihin en ole tarvinnut särkylääkettä moneen viikkoon! Panadolia pitikin ottaa melkein joka ilta 500 mg ja joskus öisin lisää. 

Olen kuullut joidenkin ihmisten sanovan, etteivät pidä kuntosalilla käymisestä. No, syitä siihen voi olla monia.Veikkaan, että silloin ei olla päästy kunnolla tekemisen makuun, ei ehkä ole kunnollista itselle tehtyä ohjelmaa ja ohjausta eikä niin ollen ehditty havaita tuloksia. Joskus vastenmielisyys saliharjoittelua kohtaan voi johtua itse salista ja sen ominaisuuksista tai muista kävijöistä tai niiden määrästä. Silloin kannattaisi vaihtaa salia. 

Halvin ei välttämättä ole paras. Minusta salin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat salin siisteys, ja riittävä tila, jotta laitteet voivat olla tarpeeksi etäällä toisistaan. Toisten kävijöiden määrä ja ”laatu” on myös tärkeää. Ei ole kiva, jos joutuu pitkään odottelemaan jonkun tietyn laitteen vapautumista. Ei ole kivaa sekään, jos ei saa tehdä omaa treeniään rauhassa, vaan joku muu kävijä heittäytyy liian tuttavalliseksi.



En voi tässä mainostaa valmentajaani, mutta hän on blogin Instagramin seuraajien joukossa. 

Kuvat: Pixabay. Kuvien kuntosalit ja henkilöt eivät liity tapaukseen.

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

perjantai 23. syyskuuta 2022

Kasvisruokaa kehiin eli kitusiin


Kävin ystäväni kanssa pitkästä aikaa Helsingissä kekkaloimassa. Kaikki ajoitukset liikenteen ynnä muun osalta osuivat nappiin, paitsi että HSL:lla oli joku häiriö, jonka vuoksi lippuja ei voinut ostaa puhelimen  appilla.

Käytiin muutamasti shoppailemassa muun muassa Beamhillissä, Gudrun Sjödenin liikkeessä Erottajalla sekä Sauson käsineliikkeessä Eerikinkadulla. Molemmista viimeksi mainituista puodeista tarttui ennakkoon mietittyjä tuotteita mukaan. Käsineitä ei voi minun mielestäni ostaa nettikaupasta sovittamatta kuten ei kenkiäkään. 

Sjödenin tuotteet ovat ihania ja värikkäitä, eivätkä mitään ryöstöhintaisia. Niissä on vaan minulle sellainen pulma, että useimmiten tietty koko on liian suuri ja pykälää pienempi on liian pieni. Siis on sovitettava ensin. 

Syömässä kävimme Satu Silvon kasvisravintolassa Hakaniemessä. Hakaniemen väliaikaisessa kauppahallissa kiertelimme. Etsin sieltä paljonkin somessa hypetettyä Keliapuotia ja löysinkin. Sieltä lähti mukaan gluteenitonta näkkileipää, kaksi omenapiirakkaa sekä pienen pätkän wienerpitkoa. Vielä viimeiseksi piipahdimme Pasilassa Rauhanasemalla, jossa ystäväni tytär on töissä. Sopivasti oli YK-liiton kansainvälinen Rauhanpäivä. Ja Rauhanasemalla oli siihen liittyen avointen ovien päivä. Pasilan asemalle änkeydyimme samaan junaan minun tyttäreni kanssa, joka oli myös palaamassa töistä. 

Kasvisruoka Silvoplee-ravintolassa oli hyvin maukasta ja sitä oli saatavilla monenlaista sekä kylmänä että lämpimänä. Vähän jäin kuitenkin kaipaamaan ateriaan enemmän proteiineja. Tarjolla oli vain papuja ja linssejä sisältävää ruokaa. Käynnin ansiosta vähän innostuin kasvisruoasta ja nyt on uunissa aikaisemminkin täällä blogissa esitelty vegaaninen, laktoositon ja gluteeniton kasvispaistos. Alla linkki siihen postaukseen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/kaikkien-aikojen-vegaaninen.html

Ituhippiä minusta ei kuitenkaan tule, mutta terveys-, ilmasto- ja eläinsuojelusyistä aion kyllä jatkossakin suosia kasvispitoisempaa ruokaa. 

Tässä postauksessa en ota kantaa ostamieni tuotteiden hintoihin enkä muihin ominaisuuksiin.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.   

torstai 22. syyskuuta 2022

Fysioterapiaa koiralle


Haukkulin kanssa kävimme eläinfysioterapeutilla polvileikkauksen ja leikkaushaavan tikkien poiston jälkeen. Tikit oli poistettu fysioterapiaa edeltävänä päivänä. Koiruus oli hyvin tarkkana siitä, kuka ja kuinka hänen jalkaansa saa koskea. 

Eläinfysioterapeutti oli loistava kipeän eläimen käsittelijä. Hän voitti Haukkulin luottamuksen puolelleen muutamassa minuutissa siitäkin huolimatta, että Haukkuli on rotunsa edustajaksi melko arka ja epäluuloinen. 

Se käyttää leikattua jalkaansa jo tosi hyvin ja haavakin on jo hyvin parantunut, vaikka leikkauksesta on vasta pari viikkoa. Kiitos siitä kuuluu varmasti polven leikanneelle eläinlääkärille, joka antoi antibioottikuurin kolme päivää leikkauksen jälkeen. Vaikka antibioottien käyttöä yritetään selvästikin vähentää sekä ihmisillä että eläimillä ja ihan syystäkin.

Fyssarilta saimme jumppaohjeet, jotka ovat melko yksinkertaiset ja helpot toteuttaa vaikka samalla, kun kuivataan tassuja ulkoilun jälkeen. Jumppahetki onnistuu siinä vähän kuin puolivahingossa. 



Haavaan saatiin myös laserhoitoa, jonka pitäisi nopeuttaa paranemista. Seuraavaksi on tarkoitus aloittaa viiden käyntikerran putki vesijuoksussa. Vesijuoksupaikka(kin) on onneksi ihan kotimme lähellä kuten on fyssarikin. 



Ensimmäinen vesijuoksukerta on kahden viikon päästä ja jotta se onnistuisi, pitäisi haavan olla täysin parantunut. No mitä tämä koko lysti mahtaa kustantaa? Vesijuoksusarja maksaa kuulemma 150€ ”paljousalennuksen” kanssa. Yksi tunnin fyssarikäynti maksaa 73€. Toinen käynti tarvitaan vielä vesijuoksujen jälkeen. Eläinvakuutus korvaa fysioterapiaa 300€:n verran. 

Kuvat: Pixabay, Evidensia, Koirakuntosali

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvissa olevat eläimet eivät liity tapaukseen.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Suon villi laulu -elokuva



Kun on lukenut oikein hyvän kirjan, melkein pelottaa mennä katsomaan siitä tehtyä elokuvaa. Niin kävi nytkin, mutta turhaan jännitin.

Elokuva lumosi minut niinkuin kirjakin aikoinaan. Kyseessä on siis teos Suon villi laulu <= linkistä pääset postaukseen, jonka kirjoitin kirjasta.

Elokuvan päähenkilöä Kyaa, "rämelikkaa", näyttelevä Daisy Edgar-Jones sukelsi kirjan hahmoon täydellisesti ja hänen ulkonäkönsäkin vastasi kirjaa aikanaan lukiessani syntynyttä mielikuvaa. Elokuvassa oli sama henki kuin kirjassa ja elokuvaa katsoessani uppouduin tunnelmaan niin täydellisesti, että leffajuomaksi varattu Dr Pepper -pullokin jäi korkkaamatta.

Kirjasta tehtävää elokuvaa joudutaan varmastikin aina hieman typistämään, mutta mitään oleellista ei oltu jätetty pois. Se, että olin lukenut kirjan ensin antoi eväät täydentää tarinaa omilla muistikuvilla. Olisin katsonut rämemaisemia ja sen eläimistöä enemmänkin, mutta tämäkään ei ollut varsinaisesti mikään puute.

Suosittelen elokuvaa, olitpa lukenut kirjan tai et! Elokuvan jälkeen saattaa käydä niin, että haluat kirjankin lukea.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

tiistai 20. syyskuuta 2022

Paluu pönttöpääksi

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Viimeisenä postauksessa on kuva leikkaushaavasta, joka ei ehkä ole ihan herkimpien katsottavaa, vaikka siisti onkin.

Haukkulin polvileikkauksesta on vierähtänyt jo kaksi viikkoa ja kolmantenatoista päivänä saatiin otattaa tikit pois haavasta.

Kaikille koiran tai kissan omistajille tuttu haavan nuolemisen estävä kauluri laitettiin Haukkulille jo klinikalla ennen kuin hänet luovutettiin leikkauksen jälkeen minulle. Se sai olla koiruuden kaulassa vielä pari päivää tikkien poiston jälkeenkin. 

Sitten se otettiin pois ja tarkkailimme, josko Haukkuli on kiinnostunut haavasta ja alkaako se sitä nuolemaan. Muutama tunti meni ihan hyvin. Ihan kuin ei koko haavaa ja kipeää jalkaa olisi ollutkaan. Varmuuden vuoksi annoin kipulääkettäkin, etteivät mahdolliset kivun tuntemukset muistuttaisi haavan olemassaolosta.

 


Mutta sitten se tuli Haukkulille mieleen ja se alkoi nuoleskella jalkaansa. Se ylettyi kielellään jalan alaosaan, eli pienen matkan verran se pystyi haavaa nuolemaan. Suihkutin siihen heti kirvelemätöntä desinfiointiainetta ja sidoin jalan elastisella sideharsolla. 

Aika pian sidos alkoi valahdella alaspäin. Kun en millään olisi halunnut laittaa koiralle sitä saakelin "lampunvarjostinta" takaisin, niin yritin keksiä uusia keinoja. Ilmeisesti sisäinen pieni insinööri minussa toimi ja kokeilin vaikeuttaa nuolemista kiertämällä valjaiden pantaosan ympärille erilaisia kankaita. Ensin kaksi bandana-huivia ja kun ei se tehonnut, seuraavaksi moneen osaan taitellun puhtaan tyynyliinan ja sen ympärille ne samat huivit. Tarkoituksena oli saada oikealle taipuminen niin kankeaksi, ettei kieli olisi yltänyt haavaan. Ei auttanut sekään. Kaikesta tekstiilimytystä huolimatta sen kroppa taipui ja se ylettyi nuolemaan jalkaansa.

Seuraava vaihe oli laittaa kauluri takaisin ja se saa olla siinä nyt muutaman päivän niin, että haava on vielä selkeämmin parantunut, vaikka hyvässä kunnossa se on nytkin, kuten fysioterapeuttikin eilen totesi. Siitä enemmän tulevassa postauksessa. 

Laitoin kaulurin ensin vahingossa väärin päin, kuten yllä olevassa oikeanpuolimmaisessa kuvassa kissalla. Myöhemmin tuli mieleen, että miksei se noinkin päin voisi olla. Ei ainakaan tarvisi koiran törmäillä kaulurin kanssa joka paikkaan. Mokoman vehkeen käytön aikana se ei ole juonut paljoakaan, mikä ei johdu siitä, etteikö vettä olisi tarjolla tai tarjottu. Jostain syystä se vain ei tee sitä. Olen juottanut sille vettä vähin erin pienellä lääkeruiskulla ja kyllä se on hyvin maistunut. 

Sain salaa otettua kuvan leikkaushaavata. Näyttää jo aika hyvältä, vai mitä? Vähän siinä on vielä rupea, mikä täytyy saada tippumaan pois itsekseen, ei niin että koira nuolee sen pois. 



Kuvat: Musti ja Mirri, Fruugo.fi, Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

maanantai 19. syyskuuta 2022

Puurohullu

 


Eppu Normaalia mukaillen: " 🎼 Musta on tullu puurohullu 🎵🎶" Siinä missä tuossa biisissä laulajaa ajaa kuntosalille piukempien pakaroiden toive, häämöttää itselläni mielessä paremmat kolesterolitasot. No niin, ja myönnettäköön, myös painon pudotus.

Muutama viikko sitten tämä puurohuuma alkoi. Kirjoittelinkin siitä silloin postauksen: Puuroa kehiin eli kitusiin.

Kolmatta viikkoa jo olemme Ukon kanssa syöneet kaurapuuroa lähes päivittäin eikä yhtään vielä kyllästytä. Eli emme ole vaihtaneet puuron kauraa muihin viljoihin. Kauraahan muutenkin nyt kehutaan ja suositellaan. Ihania uusia kauraleipätuotteitakin on tarjolla vaikka kuinka ja vielä lähellä tuotettujakin.

Uko suosii puurossaan pientä nokaretta Beceliä, minä pidän enemmän marjoista sellaisenaan tai hilloista. Viikko sitten, kun valmistin gluteenittoman kakun ristiäisiin, käytin siihen täytteeksi kuningashilloa. Se pitää sisällään mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Ja on kuulkaas melkoista herkkua 😋 Sitä jäi hieman yli kakkupuuhista ja lätkäisin eräänä päivänä sitä lusikallisen puuroon. Sitähän piti sitten melkein siltä istumalta hakea lisää. Niin hyvältä se maistuu puuron kanssa! Kokeilkaa vaikka! Voin vain kuvitella, miten ihanaa tuo hillo on myös esimerkiksi mannapuuron kanssa. Tai lettujen. Tai vaniljajäätelön.


Mikä on sinun lempipuuroasi ja minkä kanssa syöt sitä?

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat (ei kaupallista yhteistyötä)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Pihalammen huoltotöitä


Nyt kun taas niin sanotusti syksy saa, on alettava pikku hiljaa valmistella pihalampea talvea varten.

Nyt oli pumppukin taas jo puhdistuksen tarpeessa, joten otettiin se ylös, purettiin osiin tavalliseen tapaan ja puhdistettiin niiltä osin kuin pystyi. Tällä kertaa, kuten viimeksikin, käytin hommassa puutarhaletkua ja kylmää vettä ja tein sen takapihalla. Samalla tuli pestyä kesäkukkalaatikot odottamaan ensi kesää. 

Lampisuodattimen läpi ajettiin muutama kymmen litraa vettä sen puhdistusasennossa, mutta eihän sieltä mitään likaa tullut. Sen käyttöohje oli hukassa. Olisimme tarvinneet tiedon, pitääkö suodatin säilyttää talven yli vettä täynnä vai tyhjänä. Löytyihän se manuaali sitten lopulta autotallin hyllyltä, kun kaikki muut mahdolliset paikat oli ensin käännetty moneen kertaan. Netissä olevista manuaaleista ei tätä tietoa löytynyt. Syynä on luultavasti se, että tuollaisia suodattimia käytetään suuremmassa määrin maissa, joissa niitä ei erikseen nosteta talvisäilytykseen. 

Lammen vesi tyhjennettiin uppopumpulla purkuputken kautta tonttiojaan. Ihan kuivaksi lampea ei uppopumpulla saa, mutta ei tarvitsekaan. Vettä sinne sataa kumminkin lisää vielä syksyn aikana. Pohjalle jäi linnuille vähän kylpyvettä. Ainakin kyyhkysiä, rastaita ja variksia on nähty lammella kylpylätunnelmissa. Muutama tikli pyrähti lammelta pihapuuhun, kun menin yllä olevaa kuvaa ottamaan. Lammen pohjalla ja reunoilla on keväällä sinne laitettu verkko, joka ”pyydystää” puista tippuvat lehdet ja muun roskan. 

Joskus loka-marraskuussa irrotamme verkon pois ja samalla kaiken siihen päätyneen moskan, jonka loppusijoituspaikka on komposti. Mutta sen homman aika ei siis ole vielä, vaan vasta sitten kun lehdet ovat tippuneet puista. Vielä lehdet ovat ihan vihreitä. 

Keväällä, kun sammakonkutu on loikkinut pois lammesta tai varikset syöneet sen, tyhjennetään lampi taas talven mittaan kertyneestä vedestä ja pestään kivet ja kivien välit painepesurilla. Sitten likavesi tyhjennetään uppopumpulla ja loput suurin piirtein teelusikalla kunnes lopuksi lasketaan hanasta uusi vesi tilalle ja suodatin sekä pumppu taas käyntiin. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.