torstai 30. kesäkuuta 2022

Aikamoista seksuaalista häirintää


Nyt kun taas kohkataan otsikon aiheesta ihan Eduskuntaa myöten, niin ei malta EA:kaan olla ottamatta aiheeseen kantaa. 

Aivan aluksi haluan korostaa, että keskustelu tästä asiasta on useimmiten ollut aiheellista ja asiallista. Naisten (eikä miestenkään) ei pitäisi missään nimessä joutua eikä olisi pitänyt joutua kärsimään kaikki nämä vuosikymmenet ja -tuhannet seksuaalisesta häirinnästä kaikissa sen muodoissaan. 

Otetaanpas asiaan toinenkin näkökulma. Näin sen kohua herättäneen, Eduskunnan kahvilassa eräästä Vihreitten kansanedustajasta otetun kuvan, josta viimeisin kuohunta lähti liikkeelle. 



Toisen ihmisen kuvaaminen ilman hänen lupaansa on ehdottomasti tuomittavaa ja varsinkin kuvan julkaiseminen somessa tai muualla ilman kuvattavan lupaa. 

Mutta. Kuvassa kansanedustaja istuu hyvin hyvin lyhyessä mekossa jalat ristissä niin päin, että näkyy melkein ”se”, joka alkaa, kun reidet loppuvat.  Kansanedustaja näyttää kuvassa katsovan kohti kameraa ja jopa hymyilevän kameralle.

On vahvasti perusteltua, että hän varsin hyvin tuli tietoiseksi siitä, että häntä juuri äsken kuvattiin. Myös voisi ajatella hänen olleen hyvin tietoinen vaatetuksestaan ja siitä, mikä/mitkä vartalon osat olivat selvästi näkyvillä ja tulivat myös kuvatuiksi. 

Kuvaaja saattoi olla kansanedustajalle ennestään tuttu kuin myös hänen mahdollinen poliittinen ajatusmaailmansa, mikä luultavasti poikkeaa paljonkin kuvattavan omasta. 

Niin ollen kansanedustaja olisi tilanteessa voinut päätellä, että kuvaaja ei kuvannut häntä puhtaasti fanitusmielessä, vaan että kuvaajan tarkoitusperät saattoivat olla kansanedustajalle epäedulliset. 

Niinpä tässä hetkessä kansanedustajalla olisi ollut täysi oikeus pyytää kuvaajaa poistamaan juuri ottamansa kuvat kamerastaan/puhelimestaan. Luultavasti näin ei tapahtunut, koska kuvat päätyivät kuvaajan Twitteriin. 

Nyt kyseinen kansanedustaja sitten nirisee asiasta julkisuudessa niin, että Eduskunnan puhemiehen on pitänyt antaa kuvan ottaneelle henkilölle porttikielto eduskuntaan. Mennäänkö tässä taas vähän hiekkalaatikkotasolle? Eikö tärkeämpää tekemistä olisi?



Toisekseen, kansanedustajilta edellytetään asiallista ja toimenkuvaan sopivaa pukeutumista. Se ei tietenkään tarkoita kaulaan ja ranteisiin asti napitettua tummaa puseroa, vekkihametta ja paksuja sukkahousuja. 

Voidaan olla silti montaa mieltä siitä, onko reisien yläosan esitteleminen valtakunnan demokratian pyhäkön tiloissa sopivaa pukeutumista vai ei. Ja tokihan jokainen saa ja pitääkin pukeutua niin kuin haluaa, mutta hyvän maun rajat ja työnantajan ohjeistus pitäisi muistaa. 

On myös varauduttava tietynlaisiin riskeihin, jos pukeutuminen on paljastavaa. Niin se vaan on, vaikka se ei saisi olla niin. Vai menikö kuvan ottaja tässä varta vasten viritettyyn ansaan?

Ja sitten itse asiaan: eikö tällaisessa tilanteessa (ja monissa muissa vastaavanlaisissa) tuo kuvattava henkilö itse ollutkin juuri se, joka aiheutti seksuaalista häirintää paikalla oleville miehille kuvaaja mukaan luettuna ja mahdollisesti muille paljaista reisistä kiinnostuneille? 

Miesten vietithän tunnetusti aktivoituvat juuri näköaistin avulla. Moni mies saattaa joutua noloon tilanteeseen, jos väärällä hetkellä alkaa näkymästä johtuen pukkaamaan tietynlaista miehekästä olotilaa. 

Parikin miespuolista henkilöä on työyhteisössä kertonut kokemuksistaan tämäntyyppisissä tilanteissa, kun omassa työssään ovat joutuneet silmätysten vähäpukeisten naisten kanssa. 

Vai mitä mieltä mahtavat miehet asiasta olla? 

Eihän tätä olisi varmaan saanut ottaa puheeksi, mutta otinpa kumminkin. Koska asioilla tuppaa usein olemaan monta puolta. Tässä tapauksessa molemmat toimivat väärin, mutta vain toinen tuomittiin. 

Kuvat: Pixabay. Kuvat eivät liity tapaukseen.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



 


keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Kaikkien aikojen kaaliherkku

 



Varhaiskaali on herkkua! Paras ja makein kaalilaatikko syntyy varhaiskaalista. Kaali on hyvän makuista myös tuoreraasteena, ja jos oikein haluaa herkutella, niin raasteen sekaan voi lisätä helpon kastikkeen (kastike riittää yhdelle kaalikerälle)

- puoli desiä majoneesia

- rkl omenaviinietikkaa

- sokeria, suolaa, pippuria

Näin syntyy "melkein coleslaw-salaatti".


Mutta varsinainen kaaliherkku valmistui grillissä ja näin se tehdään:

- leikkaa kaalikerä neljään osaan

- höyrytä melkein kypsäksi

- siirrä kaalit grillausalustalle ja valele päälle öljyseos (rypsiöljyä, hunajaa, mustapippuria, suolaa) ja grillaa niin, että kaali on ihan kypsää ja saa hieman väriä.





Kätevä grillausalusta.


Naudan ulkofileetä, kaaliherkkua ja salaattia. Kaali sopii erinomaisesti myös possun kylkeen.



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

tiistai 28. kesäkuuta 2022

Muija trimmaa


Helle läkähdyttää, mutta tänään päätettiin tehdä pihatöitä, koska alkaa olla pakko. 

Isäntä leikkasi nurmikon ja minä trimmasin nurmikon  reunat ja pensaiden alustat ynnä muut mitä jää. Lisäksi ajelin trimmerillä pihakivien väliin kasvaneet rikkaruohot. Ne ovat lähinnä pienen pieniä koivun taimia. 

Leikkasin myös aronia-aidan seasta pois muutaman vaahteran taimen. Yksi niistä oli jo ehtinyt aidan korkuiseksi. Joka paikkaan sekin tunkee. 

Yhtä siperianpihtaa leikkasin ja sahasin siistimmäksi. Kuivia tai muuten rumia ja liian alhaalla olevia oksia pois. Tuli paremmin hengittävän näköiseksi. 

Trimmerin teriä sain kolme kappaletta kulumaan ihan nysäksi. Eniten ne kuluu siinä pihakivien välien trimmauksessa.

Yllä olevassa kuvassa ovat loppuunkuluneet trimmerin terät sekä laturi ja toinen akku. Trimmerin teristä kulkeutuu mikromuovia luontoon. Siimatrimmeri olisi varmaan siinä mielessä parempi. Seuraava trimmeri on varmaan sellainen, kunhan tästä vehkeestä joskus aika jättää.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista thteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 


maanantai 27. kesäkuuta 2022

Penkkiurheilija Jumalan armosta



Ja tapahtui niinä päivinä vuoden 1984 vappuna, että tapasin vappuriennoissa tulevan aviomieheni, joka oli silloin aktiivinen pesäpalloilija. Hän oli puoli vuotta ennen muuttanut isosta seurasta pieneltä paikkakunnalta isommalle paikkakunnalle pienempään seuraan. Työn perässä. Työ ei siis liittynyt kyseiseen urheilulajiin.

Niinpä ensimmäisenä kesänä monet sunnuntait ja välillä arki-illatkin kuluivat tämän isomman paikkakunnan pienessä katsomossa hänen joukkueensa ja vastustajan joukkueen välisiä pelejä seuraten. Opin lajista paljon ja huomasin, että se on hiukkasen erilaista kuin aikanaan koulussa. 

Muutama vuosi ja kesä meni näin, kotijoukkueella oli harjoituksia melkein jokaisena arki-iltana ja harjoituspelejäkin sisähallissa silloin tällöin. Niitä en vaivautunut katsomaan. Alkuvuosina minulla meni päivät ja illat opintojen parissa. Katson jääkiekkoa ja joskus jopa jalkapalloa vasta sitten, kun on isommat panokset kyseessä. 

Silloin tällöin käydään katsomassa Superpesistä paikanpäällä, kun sattuu sopivasti lähimaastossa olemaan peli, jossa Vimpeli pelaa. (Vimpeli ei ole hänen kasvattajaseuransa, mutta samoilta suunnilta). Lisäksi hän seuraa Vimpelin pelit jostain nettikanavalta. Ehkä Ruutu+:sta tai C-Moresta, en pysy aina kärryillä kaikesta. Pesäpallo ei ole kovin kätevää katsottavaa telkkarista. Parempi sitä on katsoa paikanpäällä. 

Viime viikolla kävimme Kouvolassa katsomassa Vimpelin Vedon ja Kouvolan Pallonlyöjien välistä ottelua. Vimpeli on tällä hetkellä sarjataulukon kärjessä ja Kouvola kolmosena. Tiukkaa oli, mutta Vimpeli voitti ottelun lopulta selvin numeroin. 



Yllä olevassa kuvassa ovat Kouvolassa ennen peliä esittäytymässä pelituomarit (viisi oikeanpuolimmaista) ja ”pallosedät”. Normaalisti ovat mukana palloPOJAT, jotka ovat kotijoukkueen junioripelaajia, jotka ottavat kiinni rajojen yli menevät pallot ja palauttavat ne peliin, ajan säästämiseksi. Tällä kertaa oli mukana siis ”sedät”, joiden yhteenlaskettu ikä oli lähempänä kolmeasataa vuotta. Hauska yksityiskohta.

Iän myötä Isännän into ja kuntokin rapistuivat sen verran, että jossain vaiheessa hän siirtyi harrasteen puolelle ja pelasi siellä muutaman kesän. Nyt sekin on jo jäänyt pois ohjelmasta varmaan noin 10 vuotta sitten.

Pelin säännöt ovat muuttuneet siitä, kun aloitin lajin seuraamisen. Tunnen säännöt suurin piirtein, mutta kaikesta taktiikkaan liittyvästä en ihan aina ole kartalla, mutta ei se minua haittaa. Isäntä saa pelin seuraamisesta paljon enemmän irti, koska tuntee paremmin yksittäistenkin pelaajien taidot ja ymmärtää koko lajin sielun ihan eri tavalla kuin minä. Voisi melkein sanoa, että hän on syntynyt räpylä kädessään. 

Kotipesän takana seisoo aina liuta lyöntivuoroaan odottavia pelaajia. Heillä kuten myös pelinjohtajalla on jos minkälaista viuhkaa, keppiä, värikästä rukkasta ja mailaa käsissään, joilla he antavat tiettyjä merkkejä kentällä etenemässä oleville oman joukkueen pelaajille. Vastustajan tarkoitus on tietysti saada selville mikä on minkäkin merkin tarkoitus ja osa tiedetään jo entuudestaan. 

Pelinjohtajan värillisen viuhkan mukaan annetaan merkki etenijälle sekä lyöjälle, millä lyönnillä kolmesta kukakin etenijä lähtee seuraavalle pesälle. Mutta aina kaikki ei mene putkeen ja taitava lukkari voi saada aikeet selville ja omilla konsteillaan polttaa etenijän. Välillä lyödään tahallaan, aika useinkin, koppilyöntejä ja joskus laittomia lyöntejä. Kopit ja laittomat lyönnit eivät siis läheskään aina ole vahinkoja tai taitamattomuutta, kuten voisi luulla. Peli vaatii järjettömästi nopeutta ja hoksottimia, taitoa ja fyysistä kuntoa. Pitää osata myös ”lukea” peliä ja vastustajan aikomuksia. Siinä mielessä se on suuren yleisön joukossa ihan liian aliarvostettu laji.



Sitä voisi verrata vaikka raviurheiluun, jossa liikkuu todelliset asiantuntijat ja heidän lisäkseen satunnaisia harrastelijoita ja penkkiurheilijoita, jotka ovat enemmän tai vähemmän perillä asioista.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhtristyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 


sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Keltainen on väri auringon



Aiemmin en ole juurikaan pitänyt keltaisesta väristä. En oikeastaan missään "olomuodossa" - en vaatteissa, kukissa, sisustuksessa. Tosin 1990-luvun muotitrendien mukaisesti meilläkin oli olohuoneessa keltainen tapetti persikanvärisellä boordilla, mutta siitä on päästy eroon jo monta vuotta sitten.

Yllätyksekseni olen huomannut, että keltainen väri varsinkin Punaisen Tupamme luontopihalla on alkanut miellyttää aina vain enemmän. Joitain keltaisia vaatteitakin on tullut ostettua, jopa yhdet kengätkin. Keltaisia tapettimallistoja en ole ruvennut selailemaan enkä usko, että siihen asti tämä keltaiseen hurahtaminen tulee johtamaankaan.

Keltainen on yksi kolmesta pääväristä, kaksi muuta ovat punainen ja sininen. Näitä sekoittamalla saadaan aikaiseksi kaikki maailman muut värit. Se, miten värit näemme on fysiikkaa ja biologiaakin - siihen liittyy valon heijastuminen ja ihmissilmän ominaisuudet. Koiran sanotaan näkevän maailman mustavalkoisena, liekö tämä totta? Musta ja valkoinenhan eivät ole värejä lainkaan. Musta imee kaiken valon itseensä ja valkoinen heijastaa kaiken valon pois. Helteellä siis valkoinen hellehattu on mustaa parempi vaihtoehto.

Otsikossa on virhe. Aurinko ei ole keltainen, vaan valkoinen. Mutta keltaisena sen näemme, tämä asia liittyy ilmakehään ja valon taittumiseen. Itse asiassa auringon valohiukkaset sisältävät kaikki tuntemamme värit. Väriloistoa pääsemme ihailemaan esimerkiksi sateenkaaressa, kun valon säteet kulkevat sadepisaroiden lävitse.

Olisi kyllä aika haasteellista piirtää valkoiselle paperille yläkulmaan valkoinen aurinko säteineen. Niinkuin lapsena ainakin keltainen aurinko sinne yläkulmaan piirrettiin. Muistatko?
























Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

lauantai 25. kesäkuuta 2022

Tekstiilipesurilla puhdasta jälkeä


Pari vuotta on varmaan jo aikaa siitä, kun yritin vuokrata tekstiilipesuria ja se jäi saamatta, kun edellinen vuokraaja oli ”huomaavaisesti” unohtanut palauttaa sen ajallaan vuokrauspisteeseen. Puolisen tuntia taisin odotella palautusta huoltoasemalla paikanpäällä ja lopulta ajelin takaisin kotiin kymmenen kilometrin päähän turhautuneena. Vaadin ja sain rahat takaisin vuokraajafirmalta. 

Päätin, että mieluummin ostan oman tekstiilipesurin kuin käytän jotain vuokravehkeitä, joita vuokrausten välillä kukaan tuskin tarkastaa, onko ne huollettu asianmukaisesti käytön jälkeen (lue: puhdistettu) ja että ne ylipäätään toimivat ja että kaikki lisäosat ovat tallella. Meissä ihmisissä kun on niin uskomattoman moneen junaan riittäviä laitteiden käyttäjiä. 

Monen mielestä vuokrakoneesta ei tarvitse huolehtia kuin omastaan. Muutenkaan en ole koskaan ollut kovin innostunut lainaamaan keneltäkään toiselta hänen tavaroitaan ja päinvastoin. Pakettiauton vuokraaminen tms. on sitten kokonaan toinen juttu, koska ne ovat sitä varten. Kuten tietysti tämä tekstiilipesurikin, mutta homma ei nyt sillä kertaa ”skulannut” odotetusti.

Niinpä sitten eräänä päivänä ostaa päräytettiin oma Kärcher -merkkinen tekstiilipesuri. Oli talviaika, joten sohvia ei voinut kyörätä ulos pestäväksi. Käytimme tekstiilipesuria siis ihan vaan olkkarissa ja pyydystettiin valuva vesi isoihin pyyhkeisiin. Sitä ei haluttu päästää laminaattilattiaa pilaamaan. Olihan se vähän vajavaista sen pesemisen ja pesutuloksen suhteen, kun koko ajan piti olla varovainen veden kanssa.

Viime viikolla kiikutettiin sohvat ulos pesua varten, kun näytti olevan kuivaa säätä tulossa. Ensin pienempi sohva, kahden istuttava, joka mahtui nippa nappa suoraan terassin ovesta ulos. Pientä mutkaa siinä aiheuttaa takka, josta ei tässä ollut suurta haittaa. Pikkusohva pestiin vettä ja ”lihaa säästämättä”. Olihan siinä aika kova homma. Vähän kun se ehti kuivahtaa, löytyi paikkoja, joita piti pestä uudelleen. Kärcherillä on ihan oma mattojen pesuun tarkoitettu pesuaine, jota käytettiin tässä. Ihan sama, matto tai sohva, kun kuitenkin lika on suht samanlaista.



Alun pitäen oli tarkoitus pestä vain yksi sohva kerrallaan, koska luultiin, että kuivumiseen voi mennä parikin päivää. Aika tylsää olisi olkkarissa telkkaria katsoa kovalta lattialta tai ruokapöydän tuolilta. Mutta kun nähtiin, miten nopeasti pikkusohva kuivui auringonpaisteessa, päätettiin isokin (kolmen istuttava) pestä saman tien, kun oli vehkeet otettu esiin ja ”hööki” päällä. Ja valmiiksi hiki. 

Iso sohva on selvästi isompi ja painavampi ja se piti viedä ulos pääoven kautta, koska siinä ei tarvinnut väistää takkaa ja muutenkin reitti oli suora. Ihan normaaliasennossa se ei ovesta mahtunut, vaan piti vähän kallistaa sitä. Sitten varoa paria porrasaskelmaa ulkona (niitä, jossa nilkkani murtui vuonna 2001) sekä sohvan kanssa kiertää puoli taloa, jotta päästiin sen kanssa takapihalle. 

Ison sohvan pesu ei edes tuntunut enää niin suurelta urakalta. Molemmat saatiin kuivaksi auringonpaisteessa muutamassa tunnissa ja roudattiin ne takaisin sisälle vielä samana iltana, mitä hämmästelin kovasti. Sen jälkeen pestiin vielä tuulikaapin matto ja yksi kynnysmatto. 



Tekstiilipesurihan toimii niin, että samassa laitteessa on märkäimuri ja pieni painepesuri. Laitteen sisällä on säiliö puhtaalle pesuvedelle, johon annostellaan pesuaine valmiiksi sekä eri säiliö likavedelle. Peseminen tapahtuu niin, että laite suihkuttaa ensin paineella pesuvettä pestävälle pinnalle ja märkäimuri imuroi sen saman tien pois. Myös pelkkää märkäimuria voi käyttää, kun itse pesutapahtuma on valmis ja saada näin mahdollisimman paljon vettä pois. Laitetta voi käyttää myös kuivaimurina. Pesutapahtumaa autettiin niin, että ennen pesua kostutettiin pinnat suihkupullolla ja suihkutettiin toisesta pullosta toista pesuainetta ikäänkuin liottamaan likaa pois. 

Lohduttava näkymä oli, että aika paljon vettä saatiin likavesisäiliöön, joten sitä ei paljoa jäänyt sohvan pintaan. Ja pestävän kohteensa voi pestä niin moneen kertaan kuin haluaa ja lopuksi vielä ”huuhdella” puhtaalla vedellä ilman pesuainetta.

Kyllä tekstiilipesuri on jo tähän mennessä ”hintansa haukkunut”. Pienempiä mattojakin sillä voi siis pestä tasaisella alustalla. Esimerkiksi vanha hetekka olisi tähän tarkoitukseen hyvä, jos sellainen sattuu olemaan. Meillä ei ole, joten pestiin kaksi pientä mattoa ihan vaan pihakivien päällä. Ne huuhdeltiin mattotelineen päällä puutarhaletkulla.

Seuraava samantyyppinen homma on sitten pestä pihakivet painepesurilla. Niihin pinttyy ilmasta nokea yms. saastaa, mikä mustuttaa niitä kuten kuvissa näkyy sekä jotakin pientä kasvillisuutta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen sekä muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 




perjantai 24. kesäkuuta 2022

Kun kädet hävisivät



Tämän vuoden maaliskuun puolesta välistä alkaen alkoi yöllä tapahtua kummia. Heräsin muutaman tunnin nukuttuani siihen, että käteni olivat hävinneet. Ensi alkuun näin tapahtui silloin tällöin, ei siis joka yö, ja kädet löytyivät ja tokenivat pienen ravistelun jälkeen. 

Kevät eteni ja puutumista alkoi olla useampina öinä eikä se enää loppunut pieneen eikä suurempaan ravisteluun eikä venyttelyyn. Puutuminen saattoi kestää toista tuntia ja mitä silloin tein? Valvoin, koska oli pelottavaa mennä ilman käsiä takaisin nukkumaan.

Toukokuun puolella puutuminen levisi. Selkä lapojen välistä puutui. Rintakehä puutui. Kaula puutui. Leukaperät puutuivat. Posket puutuivat. Nenänpää puutui. Korvalehdet puutuivat. Käsien lisäksi jokainen neliösentti kainaloista ylöspäin puutui jossain vaiheessa. 

No, arvaatte ehkä etten tätä puutumisepisodia vain seuraillut, vaan kävin lääkärissä - useammankin kerran. Myös kiirevastaanotolla ja akuuttivaataanotolla. Kävin myös hierojalla, fysioterapeutilla, laboratoriokokeissa  röntgenkuvissa, varjoainekuvassa ja kolmessa eri magneettikuvauksessa (tutkimuksiin oli muitakin syitä kuin puutuminen kuten pitkään jatkunut kylkikipu). Jumppasin ja venyttelin. Yöunet lyhenivät alle viiteen tuntiin, joka piti sisällään heräilyä ja valvomistakin.

Kaikkien kokeiden ja tutkimusten johdosta löytyi niin sanottuina sivulöydöksinä vaikka mitä, mutta ei syytä puutumiseen. 

Oma työterveyslääkäri laittoi viimein lähetteen fysiatrille ja vihdoinkin, vaikka olin toivoni jo melkein menettänyt, selitys ja vaivan alkusyykin alkoivat löytyä.

Fysiatri teki niin sanotun kliinisen tutkimuksen eli haastatteli ensin ja kuunteli tarkalla korvalla ja tutki sitten kropan. Jo alkoi Lyyti kirjoittamaan.

Taannoin noin kaksi vuotta sitten loukkasin jalkani kesäloman ensimmäisenä päivänä. Voitte lukea episodista tästä linkistä: Viimeinen pisara. Tuolloin kaikki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä ja siitä voitte lukea tästä: Tuskallisia joutopäiviä ja miten asia sitten lopulta eteni: Tohtori Uni (Tohtori Uni muuten enää ole työpaikkaläkärimme).

Kaksi vuotta sitten alkaneet tapahtumat lyhyesti:

- liukastuin ja loukkasin jalkani

- murtumia ei heti löydetty, jalkaa hoidettiin ruhjeiden ja turvotuksen perusteella jumppaamalla

- murtumat (kolmen varpaan tyvet) löytyivät muutaman viikon kuluttua ja sain uudet hoito-ohjeet

- nilkutin menemään toisen jalan varassa ties missä asennossa

- jalka parani ja noin puoli vuotta tapahtumien jälkeen aloin kärsiä kylkikivusta, johon ei tepsinyt oikein mikään. Eniten kipu haittasi öisin

- kun kylkikipuun ei löytynyt apua, totuin siihen

Ja nyt fysiatrin vastaanotolla kaikki oli yhtäkkiä päivänselvää. Olen saanut aikaiseksi virheasennon, jonka seurauksena lanneranka oli monta senttiä vino. Josta syystä olen ollut kokonaan vinossa ja lihaskalvot aivan jumissa. Fysiatri mobilisoi rangan suoraksi ja lupasi, että kylkikipu loppuu ja puutumiset myös. 

Kylkikipu hävisi saman tien eli yhden yön yli nukuttuani se oli hävinnyt. Kivun ja jumin hoitoon kuuluu tietynlainen venyttely, jota aloin heti tehdä. Helpot liikkeet, joiden tekemistä en lopeta, vaikka vaiva on poissa.

Käsien puutuminen väheni yö yöltä ja nyt kun fysiatrilla käynnistä on neljä yötä, on  puutuminen vähentynyt hieman. Tähänkin vaivaan liittyy venyttelyt, joita tein jo ennen fysiatrilla käyntiä ja jotka oikeastaan vain pahensivat tilannetta, mutta nyt kun paikat ovat niin sanotusti paikoillaan, venyttely auttaa.

Tähänkin episodiin liittyy se totuus, että ihmiskeho on kokonaisuus. Kun joku kohta pettää, se vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin toisaalle. Ja se "toisaalla" voi olla hyvinkin kaukana siitä vahingoittuneesta kohdasta. 

Tästä olen ottanut nyt opikseni. Ei ole uusi asia, että ihmisen pitää venytellä. Tämänhän tietävät eläimetkin. Katsopa makuulta nousevaa koiraa tai kissaa - mitä ne tekevät ensimmäiseksi? Venyttelevät.







Kuvat: Pixabay

torstai 23. kesäkuuta 2022

Mökkipäiväkirja nro 6


Tätä kirjoitettaessa 18.6. on tehty jo come back kotiin. Matkalla pysähdyimme pikaisesti jättämässä kukkienhoitajille (esikoistytär ja -vävy) palkkiot viikon kukkien hoidosta. 

Kukkamekoille ja shortseille ei sitten tosiaan ollut mökkilomalla käyttöä. Melkein tuli oltua samoissa tamineissa jos ei nyt ihan yötä päivää, niin melkein. 

Smart10 -tietopeliä tuli pelattua melkein joka päivä ja melko pitkiäkin rupeamia. Se on siitä kätevä peli, että sitä voi ihan hyvin pelata kahdestaankin. Peruskorttien lisäksi olemme hankkineet siihen ainakin kolme uutta lisäpakkaa. 

Kaksi uusinta aihepiiriä muistan: luonto sekä ruoka ja viini. Tarjolla olisi ollut myös lisäpakka, jossa olisi ollut tietokonepeliaiheisia kysymyksiä sekä jalkapalloon liittyviä, mutta tietenkään en niitä ostanut, kun en kummastakaan tiedä yhtään mitään. 

Isännän parasta osaamisaluetta ovat urheilu (ylläri) sekä kirjallisuus. Minä pärjään parhaiten luontoon ja terveyteen liittyvissä aiheissa sekä ruoka ja viini -aiheissa. Lähinnä siis ruoka. Viinitietous on sen verran avaruustiedettä, että sitä pitäisi ihan tosissaan harrastaa, ennen kuin siitä tietäisi tarpeeksi. 



Kokeiltiin muuttaa sääntöjä siten, että yksi pelaaja sai vastata yhden kortin kysymyksiin niin paljon kuin halusi ja kysymyksiä riitti ja vasta sitten vuoro siirtyi toiselle, eli toiselle jäi ”jämät”. Ja hän vastasi niihin sen verran kuin halusi ja osasi. Sitten vastausvuoro vaihtui toiselle. Itse pidin tästä käytännöstä enemmän kuin siitä ”perinteisestä tyylistä”, että korttipino siirtyy jatkuvasti yhden kysymyksen jälkeen pelaajalta toiselle. 

Ne jotka eivät ole kyseistä peliä pelanneet, eivät ehkä ymmärtäneet edellisestä mitään. Sori siitä. Suosittelen kokeilemaan Smart10:ä, jos yhtään tykkää lauta- yms. peleistä. Sitä pelatessa yleissivistyskin saattaa karttua. 

Löysimme muuten pari virhettäkin näistä korteista, joita pelattiin. Korteissa väitettiin, että 48 olisi alkuluku. Ja erään entisen naispuolisen pääministerin kuuluisa lausahdus oli väärässä sanamuodossa. Mutta kysymys olikin siitä, kuka sen sammakon oli päästänyt suustaan, ei lausahduksen tarkka sanamuoto. 



Kun joutilasta aikaa on, niin toisinaan tulee mieleen yrittää jekuttaa kaveria jollain konstilla. Jekku pitää vaan olla niin hyvä, että se menee läpi, muuten koko touhu kärsii inflaation. Keksin Isännälle hyvän jekun ja sain sen menemään läpikin, mutta se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi eikä ole kerrottuna yhtään niin hyvä kuin koettuna. Jekku liittyi siihen, kun yksi terassituoleista oli päätynyt erinäisten vaiheiden jälkeen tahattomasti järveen ja edelleen sen pohdintaan, että mihin toimenpiteisiin sen suhteen pitäisi ryhtyä. 

Pieni jäynä on aina silloin tällöin paikallaan, varsinkin lomaolosuhteissa, kun on aikaa eikä ole kiirettä ja aikatauluja noudatettavaksi. 



Ainahan se loma ja mökkielämä kotiolot voittaa, vaikka olikin taas tyypillinen tuuri mökkisäiden kanssa, hyttyset pistää, uimavesi on kylmää ja p***ekin palaa kiukaaseen. 

Kotiin tultuamme Isäntä heitti urheilutoimittajatyylisen kysymyksen, joka näissä hetkissä sisältyy perheen sisäiseen huumoriin: ”Mitkä olivat mielestäsi mökkiloman suurimmat kohokohdat?”

Vastasin, että ”Se hetki, kun SÄ uit järvessä.” Itse en vielä alkuun uinut, vaan ajattelin säästää uimiset loppuviikkoon, koska a) jotta flunssa ensin tokenisi b) vesi vielä lämpenisi. Olisi kannattanut uida, koska persauksen kärtsääminen kiukaaseen lopetti minun osaltani sekä saunomisen että varsinkin uimisen, ennen kuin se oli alkanutkaan.



Isännän mielestä parasta oli ”Se, kun lomaviikon viimeisenä iltana tuuli tyyntyi ja lämpötila kipusi jopa plus 18 asteeseen.” Kolme päivää ennen sitä oli nimittäin 12-14 astetta lämmintä ja jatkuva pohjoistuuli noin 15 metriä sekunnissa. Ja sitä ennen satoi pari päivää putkeen. 

Samaa mieltä ilman mitään itseironiaa olimme siitä kohokohdasta, kun sai nukahtaa ja nukkua lintujen ympärivuorokautisessa laulukonsertissa. 

Haukkulin mielestä kysymättäkin parasta oli, kun sai loputtomasti ottaa aaltoja kiinni rannassa. Niitähän nimittäin riitti.

Unohdin loppusiivouksen yhteydessä rapsia kiukaan luukkuun tarttuneet nahkariekaleet pois, joten ne jäivät sinne roikkumaan seuraavien lomailijoiden ihmeteltäviksi. 



Oriveden keskustassa on muuten järjettömän hyvä konditoria-kahvila-ravintola, josta sai ostaa myös gluteenittomia tuotteita. Suosittelen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 


 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Mökkipäiväkirja nro 5


Tämänvuotinen mökkilomaviikko meni monella tavalla ja kirjaimellisestikin ihan persiilleen, kuten olette jo varmaan lukeneetkin.

Säätiedotuksia katseltiin viime viikolla ja havaittiin, että koko viikon ajan olisi suht koht aurinkoista ja lämpötila liikkuisi siinä 20 asteen molemmin puolin. 

Kun en halua kuljettaa ylimääräistä tavaraa mukana yhtään enempää kuin on pakko, kävi niin, että ainakin minulla oli liian vähän vaatteita mukana. Kun lämpötila liikkuu ennusteesta poiketen siinä 12-14 C -asteen kieppeillä ja pohjoistuuli puhaltaa suoraan järveltä, niin että meinaa tukka lähteä, niin ei siinä näissä shortseissa ja kesämekoissa paljoa ulkona oleilla. 

Vielä kun tuli kompuroitua siellä saunassa, niin saunominen ja uiminenkin ovat poissuljettuja. Tänä vuonna ei panostettu edes ruokaan, vaan yritettiin senkin kanssa päästä mahdollisimman vähällä. Koska osattiin arvata, ettei pikkumökissä välttämättä ole kovin kattavaa ruoanvalmistusvälineistöä. Miten esimerkiksi laitat jotain uuniruokaa, jos ei ole ainuttakaan uunivuokaa? No tuolla mökillä loppujen lopuksi oli astiat ihan suht ok. Minä en juurikaan syö grillimakkaraa ja lihan tai muun sellaisen grillaaminen ei oikein innosta kumpaakaan. 

Sitten on vielä tuo kesäflunssa, joka häiritsee sekä omia että Isännän yöunia. Haukkuli arkana koirana ei suostu ainakaan minun kanssani lenkkeilemään edes hieholaitumen kohdalle asti, joten lenkkeilynä täytyy tyytyä laiturilla seisoskeluun ja ympärilleen pällistelyyn. No, kyllä tämäkin kotiolot voittaa. Tuulisesta säästä on se hyöty, ettei hyttysiä juuri näy. Jostain syystä nekin hyttyset, jotka pääsivät pistämään, eivät saaneet aikaan kovin pahasti kutiavia paukamia. Läyhäset oli hyttysetkin siis. 😁

Vaatteiden vähyyden ja tuulisen sään sekä flunssan vuoksi en ole lähtenyt Isännän seuraksi Helvetinjärven kansallispuistoonkaan. Hän kävi siellä itsekseen eräänä päivänä ja oli kuulemma hieno paikka. Siellä oli ollut ravintolakin, jossa ehkä olisimme voineet käydä syömässä sillä edellytyksellä, että Haukkulin saisi viedä esimerkiksi terassille. 

Isäntä oli ostanut sieltä tuliaisiksi ”Helvetin hyvää villisian lihaa” niinsanotun nötkötin muodossa, eli säilykkeenä. Yksi luontopolku oli kartan mukaan nimeltään ”Helvetistä itään”. Niinkin äärimmäisen kammottava paikka jäi tällä kertaa siis kokematta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Arvauskilpailun tulos


Järjestimme äskettäin blogissamme kuva-arvoituksen pohjalta arvauskilpailun. Oikea vastaus julkaistiin eilisessä postauksessa.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2022/06/mokkipaivakirja-2022-nro-4.html

Kaikki arvaukset olivat hyviä, mutta yksikään ei osunut ihan oikeaan. 

Niinpä arvoimme kahden puolivirallisen valvojan (Isäntä ja Haukkuli) läsnä ollessa kirjapalkinnon, jonka saa DZINNI.

Voisitko laittaa tarkemmat yhteystietosi joko blogin sähköpostiin tai tämän postauksen kommentiksi. Kommenttia ei tietenkään julkaista ja kaikki blogimme kommentithan tarkastamme itse ennen mahdollista julkaisua.

Kiitos osallistumisesta ja hyvistä arvauksista ja kauniita kesäpäiviä kaikille lukijoillemme. 

Älkää te muut polttako itseänne auringossa, kiukaassa tai kokossa eikä missään muuallakaan ja viettäkää kaikkien aikojen juhannus! Ja vesille ei sitten mennä ilman turvaliivejä, eikös niin? Myös lemmikeillä pitää olla turvaliivit.

Kävin muuten eilen näyttämässä palovammaa sotekeskuksessa haavahoitajalle, joka totesi, että se on hyvässä kunnossa ja hyvin hoidettu. Ei ole tulehtunut yhtään. Siihen laitettiin joku uudenlainen suojaava sidos, joka on monikerroksinen ja päästää kuitenkin ilmaa läpi ja kerää tihkuvaa kudosnestettäkin. Netin mukaan sellaista voisi pitää haavan päällä vaikka viikon, mutta tämä neuvottiin vaihtamaan parin - kolmen päivän päästä. Sain kaksi samanlaista sidosta mukaan hoitajan vastaanotolta. 



Yhteensä viidestä apteekista kävimme hoitotarvikkeita kyselemässä (Isäntä mökkipaikkakunnalla kahdesta ja minä kotipaikkakunnalla kolmesta). Missään ei tarjottu tällaista haavasidosta. Jostain verkkokaupoista niitä olisi saanut tilata, mutta ne olisivat olleet tähän puolen jalkapallokentän kokoiseen palovammaan liian pieniä. Olivat myös melko hintavia. Noin puolet pienempi sidos kuin tämä mikä minulla nyt kulkee mukana tuolla ahterin puolella, kustantaa netissä noin 10 euroa kappaleelta. Ilmeisesti koko vekotin on tarkoitettukin vain ammattilaiskäyttöön. Erinomaisen hyvää ja ystävällistä hoitoa sain julkisella puolella, jonka pisteet taas nousivat kuten myös minua hoitaneen ammattihenkilöstön. Kyllä he ovat palkankorotuksensa ansainneet moneen kertaan.

Liian usein ei nykytietämyksen mukaan sidosta saa vaihtaa ja ilmakylvyt ovat aivan last season. Näin netin mukaan. Tämä haavahoitaja ei puhunut mistään rasvalapuistakaan  mitään. Mielenkiinnolla odotan, minkä näköinen haava on huomenna jos/kun sidos vaihdetaan. Siitä iloitsen erityisesti, ettei enää tarvitse olla "p*****ttä repimässä" aamuin illoin kuten tähän asti olimme tehneet. Ja toden totta, olisi kannattanut mennä ammattilaisen käsittelyyn jo tuoreeltaan siellä mökkipaikkakunnalla. Rikkoutuneelle iholle ei pidä myöskään Bepanthenia laittaa, sen luinkin käyttöohjeesta jo mökillä. 



Sairaanhoitajalta sain lisäksi neuvon hankkia hunajavoidetta apteekista, kun haavan päälle on kasvanut omaa ihoa. No sitä kävin ostamassa lähiapteekista ja proviisorin mukaan sitä voi laittaa vaikka peräpukamiin. Kiitos siitäkin tiedosta ja hyvä tieto varmasti niistä kärsiville.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.