perjantai 5. kesäkuuta 2020

Makuasia



Kesä lähestyy ja jäätelökioskit ilmaantuvat katukuvaan. Joka sesongille ilmestyy uusia  makuhoukutuksia, omaan suuhun maistuvia ja vähemmän miellyttäviä. Tarjontaa on joka lähtöön ja varmasti löytyy herkku jos toinenkin jokaiselle jäätelönsyöjälle.

Jäätelöä on tarjolla tikun päässä, tuutissa, keksin välissä, purnukassa ja paketissa. On pikkuisia puikkoja ja jättimäisiä jättiksiä. Ja sitten vielä mehujäät, sorbetit ja vege-tarjonta.

Kun olin lapsi, makuina olivat lähinnä vanilja, mansikka ja suklaa. Tikusta tai tuutista nuoltiin herkku parempiin suihin tai lapikoitiin puisella tikulla desin vetoisesta pahvisesta purnukasta, joskus muovisestakin. Muovikippo jäi sitten pyörimään nurkkiin, kunnes äiti vaivihkaa siivosi sen pihan perälle.

Pinna-nimistä appelsiinimehujäätä suklaakuorrutteella maistoin aikanaan yhden ainoan kerran. Kaakaoisen suklaan ja tymäkän appelsiinin maku jääkylmänä tarjoiltuna iski ikeniin ja makuhermoihin sellaisella voimalla, että kerta riitti.

Samoiten kävi kaikkien suklaajäätelöiden kanssa. Syöminen tyrehtyi suunnilleen yhteen kertaan per maisteltu suklaajäätelö.

Hämmästyinkin nyt suuresti, kun Yhteishyvän mukaan suklaajäätelö on suomalaisten herkkua, kun peilaan sitä omiin makumuistoihin.

Minun suussani suklaa takertuu kitalakeen ja jättää tunkkaisen tunteen suuhun. Suklaajäätelö ei maistu raikkaalta, vaan samalta kuin mättäisi lusikalla kaakaojauhetta suuhunsa.

Mutta, makuasia tämäkin, josta ei sovi kiistellä. En ole niin suklaan perään muutenkaan. Mutta jännityksellä odotan tämän kesän jäätelöiden uutuusmakuja ja sopivaa hetkeä jäätelötötterön maisteluun.

Mikä on sinun suosikkimakusi?


Lähde: Yhteishyvä 3/20
Ei kaupallista yhteistyötä jutussa mainittujen tuottajien tai tahojen kanssa.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Patikointia harjun ytimessä


Me paikalliset alkuasukkaat emme aina ymmärräkään, miten paljon ja monipuolisia ulkoilureittejä on kohtuullisen ajomatkan päässä ja ihan kotinurkillakin.

Keväisenä sunnuntaiaamuna 24.5. startattiin klo 7.25 aamupalat reppuun pakattuna ja ajettiin jokusen kilometrin päähän harjuilla kiertävälle kävelyreitille. Reitti oli suurimmaksi osaksi ihmisen jalan tallomaa kivikkoista ja juurakkoista polkua vaihtelevassa maastossa.


Viikonloppuisin pyrimme käymään tällaisella retkellä paitsi omaksi virkistykseksi, myös Haukkulin iloksi. Se kun joutuu olemaan paljon kotona ja ulkoilee vain omalla pihalla ja arkisin samoilla moneen kertaan kolutuilla kaduilla ja poluilla, joissa on aina samat maisemat ja ”postit”. No, monilla kerrostalokoirilla on asiat paljon huonommin.

Jääkauden jälkiä on maastossa nähtävissä paljon ja niitä katsellessa tulee jännä ”fiiwinki”, kun ajattelee, että tuo kivi on voinut olla paikoillaan vaikkapa 100 000 vuotta.




Siirtolohkareita kallion korkeimmalla kohdalla. Pienen talon kokoinen oli vähän kauempana. Kivien kyljissä on nähtävissä yhdensuuntaisia raapimisjälkiä, jotka ovat mitä ilmeisimmin mannerjään aiheuttamia.

Pirunpesä

Puissa oli naavaa paikoitellen paljonkin. Naava kasvaa puuhun vain puhtaassa ilmassa. Oltiin melko korkealla muuhun maastoon nähden. Ilma varmaan pysyykin puhtaana sellaisessa paikassa.



Tällä reitillä ei näkynyt roskan roskaa missään. Ei edes laavun ympäristössä. Täkäläiset ovat fiksuja retkeilijöitä.




Lintuja, joita näimme ja/tai kuulimme: haapana, peippo, pajulintu, mustarastas, tiltaltti, hippiäinen, töyhtötiainen, sekä yksi jonka henkilöllisyys jäi vielä selvittämättä.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin ja postauksen linkkiä saa jakaa.