perjantai 12. elokuuta 2022

Henkilönpalvontaa


Loiri lähti ja on monipuolisena ihmisenä; taiteilijana ja urheilijana hypetyksensä ansainnut. Täytyy sanoa, että taiteilija on ansioitunut ja jäänyt sydämiin, kun tasavallan presidenttikin kirjoittaa muistosanat Facebookiin ihan itse. Hänen itse kirjoittamansa tekstithän tunnistaa siitä, että lopussa on nimikirjaimet SN. Ilman niitä olevat päivitykset ovat ”koneiston” aikaansaannoksia.

Henkilönpalvontaa en ole koskaan tajunnut. Eikä Loiri sellaisen kohteena ole ollutkaan, tulipahan nyt tässä yhteydessä mieleen. Tai ehkä siinä mielessä kyllä, että juuri hänen kuolemansa jälkeen yksi jos toinenkin katsoi tarpeelliseksi jakaa mitä erilaisimpia ”uutisia” hänen poismenostaan somessa. Pelkkää Loiria tuli joka tuutista paitsi lehtien sivuilla, myös somessa.

Vaikka on kuinka hyvä ja mieleinen esiintyjä, niin en ole koskaan osannut kuvitellakaan itseäni hysteerisenä kiljumassa ja pyörtyilemässä esiintymislavan edessä. Tai heittelemässä alusvaatteitani (käytettyjä) esiintyjää kohti.

Tämän tyyppistä henkilönpalvontaa sai osakseen äskettäin Kaisaniemessä esiintynyt Justin Bieber, joka ei enää edes ole samanlainen söpöstelijä kuin vuosia sitten suosionsa huipulla. Nyt on tullut mukaan kaikenlaiset ”tavanomaiset” popparin elkeet sekä uutena elementtinä uskonnollisuus, jota tähti tuputtaa jo keikoillaankin. Olisiko ollut parempi jättää vanha mielikuva elämään ja jatkaa sairaslomaa pitempään? 



Henkilönpalvonta on mielenkiintoinen ilmiö suuremmassa mittakaavassa. Puhutaanko nyt sitten sosiologiasta vai sosiaalipsykologiasta. Ehkä niillä on jonkinlainen ero. Mistä riippuu ja roikkuu se, onko henkilö taipuvainen henkilönpalvontaan? Läheskään kaikkihan eivät sitä ole. Mitä sillä korvataan tai mihin lokeroon ja tarpeeseen se tuo täytettä ja tyydytystä?

No, yhtä kaikki, sillä on monet tähtitaivaan isot ja pienemmätkin starat repineet leipänsä, joka on ollut silläkin alalla toisilla pienempinä murusina maailmalla kuin toisilla. 

Suorastaan noloa on ollut se, että on menty joukoittain katsomaan jotain Johanna Tukiaista tai Matti Nykästä. Heistä ei kumpikaan itse selvästikään ymmärtänyt sitä, miksi kansa ylipäätään tuli heidän keikoilleen. Tuskin kuitenkaan hittibiisien tai heidän laulutaitonsa vuoksi.

Loiri oli laulajana ennen kaikkea hyvä tulkitsija. Hänellä oli komea ääni, mutta ihan joka paikkaan se ei lainkaan sopinut. Kuuntelin hänen kuolinpäivänään Youtubesta hänen esittämänään Laura Närhen biisin Hetken tie on kevyt. Esitys lienee peräisin jostain Vain elämää -jaksosta. Loirin ääni oli siihen biisiin aivan liian ”iso”. Toisin on monien muiden Loirin esittämien biisien laita, kuten esimerkiksi Lapin kesä tai Sydämeeni joulun teen. Loirin tulkintoja niistä ei kyllästy koskaan kuuntelemaan.



Päädyin jotenkin lukemaan vauva.fi:n sivuilta keskustelua siitä, mitä tuon edellä mainitun biisin sanat merkitsevät. Siellä oli yhtä monta näkemystä kuin oli näkijöitäkin. Monen mielestä sanoissa oli kyse lesborakkaudesta. Jos oli, niin siinäkin mielessä Loiri ei ollut oikea laulaja tulkitsemaan sitä. Ja edelleen jos oli kyse lesborakkaudesta, niin aika pervot on sanat, kun sanoissa mainitaan useasti pikkusisko. 

Loiri ei kuitenkaan saanut osakseen mitään niin järjetöntä henkilönpalvontaa kuin monet ulkomaiset starat. Täällä se on onneksi ihan asiallisissa rajoissa. Tulee mieleen joku Michael Jackson, joka sekoili päihteiden ja lääkkeiden kanssa ja käytti lapsia hyväkseen ja silti kansa palvoi. Mutta musiikki oli hyvää, ihan parhaasta päästä koskaan. 

Silloin kun Michael Jackson oli juuri kuollut, olimme perheen kanssa matkalla Italiassa. Joku fani oli maalannut idolinsa kuvan katuun. Olipa upea taideteos. Sääli, että se liukeni siitä pois seuraavan sadekuuron aikana.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 





torstai 11. elokuuta 2022

Kun julkkis kuolee



Julkkiksen elämä on yleisön mielenkiinnon kohteena monessa kohtaa. Kun hänestä tulee kuuluisa, kun hän menestyy tai töppäilee, kun hän häviää julkisuudesta ja tekee comebackin. Kun hän kuolee. Silloin hänestä tulee viimeisen kerran tähti. Vaikka suosio olisi ennen kuolemaa jo hiipunutkin.

Kun julkkis kuolee, tulee surusta yleisön yhteinen. Aletaan muistella edesmennyttä. Muistelu tapahtuu ihmisten kohtaamisissa, mutta erityisesti lehtijuttujen, radio- ja tv-ohjelmien kautta.

Grease-tähtenä loistanut Olivia Newton-John kuoli 8.8. Tiistaina 9.8. kuoli muusikko Jussi Hakulinen ja tänään tämän postauksen kirjoituspäivänä 10.8. Vesa-Matti Loiri. Media ja some täyttyvät muisteluista, musiikista, kuvista, osanoton ilmaisuista. Kuinka monta R.I.P.-julkaisua olenkaan jo nähnyt.

Kyllä se itsellenikin kolahti, kun kuulin Loirin kuolemasta. Hän on niin tuttu, että tuntuu melkein läheiseltä. Olen varttunut ja kasvanut tämän ikäiseksi Loirin viihteen eläessä rinnalla. Tyhjä tunne - mitäs nyt?

Joidenkin julkkisten kuolema koskettaa enemmän kuin toisten. Tunsin suurta surua, kun Armi Aavikko kuoli. Hänet kruunattiin Miss Suomeksi, kun olin teini ja missejä ihaitiin tuohon aikaan  paljon enemmän kuin nykyään. Tapasinkin hänet henkilökohtaisesti. Myös hänen elämänsä traaginen loppuaika ja kuolema syvensivät suruani. Samoin koin, kun laulaja Kikka menehtyi, puhumattakaan prinsessa Dianasta.

Kesken jäänyt elämä ja vastoinkäymiset elämässä tekevät kuolemasta jotenkin vielä surullisemman. Kuten esimerkiksi Matti Nykäsen. Myös Kari Tapion, Topi Sorsakosken ja Speden kuolemat tuntuivat minusta erityisen ikäviltä.

Kaikkein eniten kosketti aikanaan Elvis Presleyn kuolema. Hän kuolinpäivästään voit lukea tästä linkistä: 16.8.1977

Toivon taas totisesti, että kun näiden vastikään kuolleiden julkkisten elämää aletaan ruotia lehtien sivuilla, jätettäisiin ne ikävät juorumaiset jutut kirjoittamatta ja esittämättä. Kuollut kun ei voi olla enää itseään puolustamassa. Ja omaistenkin surua on syytä kunnioittaa. Mutta karu totuus on, että se, mikä myy, ratkaisee.


Taannoin postasimme Vesa-Matti Loirin omaelämäkerrasta: Jari Tervo: Loiri

Armi Aavikosta tehdystä kuunnelmasta kirjoitimme myös: Ei sitten tarvinnut euroja opetella ja Siinä välissä hän oli elossa

 

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.



tiistai 9. elokuuta 2022

Yhtäkkiä ikävä






Kiven päällä istuvat,
kerran toisiinsa ihastuneet,
rakastuneet.
Pesän rakentaneet,
perheen perustaneet.
Lapsensa maailmalle saattaneet,
vanhempansa haudanneet.
Työnsä tehneet,
paljon puurtaneet.
Kerran täältä lähteneet,
taivaassa, tai jossain, toisensa taas tavanneet.




Aina joskus minulle tulee ihan yhtäkkiä kova ikävä omaa äitiä ja isää. Enää he eivät ole päivittäin mielessäni. Äiti kuoli yli 20 vuotta sitten ja isän kuolemasta tulee pian neljä vuotta. Mutta he ovat monin tavoin minussa. Olenhan heistä lähtöisin ja olen heidän kanssaan varttunut. Joskus peilistä hymyilee äiti, joskus näen isäni siniset silmät.




Kun kova ikävä iskee, niinkuin tänäänkin, käyn vanhempieni haudalla, jos se vain on mahdollista. Kuljen tuttua reittiä heidän luokseen, näiden lintusten luokse, jotka ikään kuin kuvaavat vanhempiani. Eivät he siellä ole, mutta tunnen heidän läsnäolonsa. Hautausmaan hiljaisuudessa ja kauneuden keskellä aika ja kaikki maailman kiire pysähtyy. Rauha saavuttaa minut ja ikäväkin hellittää. Joskus puhelen ääneen niitä näitä. Joskus olen hiljaa.




Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla, viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa - ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää --. Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan!

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa!

- Lauri Viita



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

maanantai 8. elokuuta 2022

Vatelma on totellinen hetelmä


Meidän omakotitontin pienellä "viljelyalalla" on parinkymmenen vuoden aikana kokeiltu vähän yhden jos toisenkin kasvin kasvattamista. Maaperä on savipitoista, joten ei tässä mikään vähänkään vaativampi kasvi kasva. Ei edes peruna. Sitä istutettiin kesällä 2002, vaikka tiedettiin, että peruna viihtyy parhaiten hiekkaisessa maassa. Sieltä tuli muutama mukula ja ensimmäisen kappaleen kaivoi ansiokkaasti esiin silloinen koiramme, valkoinen länsiylämaanterrieri Peppi.

On kokeiltu myös mansikkaa sekä vadelmaa. Ensin mainittu saatiin tapettua varmaan sillä, että viljelystä perustettaessa käytettiin liian tuoretta kompostimultaa, eli taimille liian vahvaa. Tai sitten ne kokivat talven pakkaset liian koviksi. 

Vadelma viihtyi kohtalaisen hyvin, mutta ei oikein tuottanut satoa. Muutaman kesän jälkeen riivittiin se pois ja tilalle istutettiin neljä pensasmustikan tainta, kaksi Ainoa ja kaksi Alvaria. Nyt niistä on jäljellä enää kaksi. Luultavasti yksi Aino ja yksi Alvar halusivat jäädä siihen kahden kesken. Rivin pohjoisen puoleisesta päästä kaksi pensasta on hiipunut pois.

Tontin perällä on joutilas nurkka, johon istutimme jokunen vuosi sitten muutaman vadelman taimen. Paikka ei ole oppikirjan  mukainen, mutta maaperä lienee vähän parempi kuin edellinen. Se on pienessä rinteessä ja maaperä on multavampaa. Paikan pitäisi olla aurinkoisempi, mutta se nyt vaan ei ole. Paras näköala paikalta aukeaa pohjoisen suuntaan, mikä tarkoittaa auringonpaistetta vain alku-ja keskikesällä aamupäivästä. Istutetut lajikkeet olivat Ottawa ja Maurin makea. Ottawa jäi nimenä mieleen jotenkin muuten ja toinen sen vuoksi, että minulla on serkku, jonka nimi on Mauri.

Oikeilla vadelmatiloilla varret on tuettu jämäkästi puisilla tuilla ja rautalangoilla. Näitä on tuettu toistaiseksi vasta vihreillä kukkien tukemiseen tarkoitetuilla metallisilla noin metrin mittaisilla tuilla. Voi olla, että ne riittävätkin toistaiseksi. Ne puiset jämäkämmät tuet ovat aika ruman näköisiä. On siellä tänäkin kesänä muutama marja tulossa. Satoa tuottavat versot kasvavat viime vuoden versoihin kesän mittaan. Niinpä ei pidä huolestua, jos keväällä näyttää huonolta. Vadelma ei vaadi paljoa lannoitusta eikä muutakaan hoitoa, paitsi ylivuotisten versojen poistamista.

Meidän pensaista ei riitä muuhun kuin muutama marja silloin tällöin suuhun, mutta hyvä sekin, jos ne viihtyvät ja kasvavat tuolla tontin nurkassa, jossa ei ole oikeastaan mitään muutakaan. No on siellä yksi tammen taimi, jonka olemme antaneet kasvaa siellä rauhassa. Ehkä siitäkin joskus kasvaa komea puu.

Jos vadelmat eivät siellä tule viihtymään, istutan sinnekin pensasmustikkaa, koska sille maaperä on ainakin suotuisa. Paikalla oli aikaisemmin vuorimäntyjä, jotka katkaistiin ennen vadelmien istuttamista ja niin ollen maaperä lienee lievästi hapan ja siitä taas pensasmustikka tykkää.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimmäiset marjat, jotka poimin pensaista. kaksi muutakin löytyi, mutta niissä oli mato. Kaksi vuotta sitten olimme vuokramökillä, jonka vieressä oli vadelman viljelytila ja sesonki oli ohi. Mökki-isäntä oli tilalla osakkaana ja antoi meille luvan poimia vadelmia ihan ilmaiseksi ja niinpä me poimittiin sieltä mukaan noin seitsemän litraa ihania puutarhavadelmia. Ja niitä oli vielä jäljellä aika paljon. Ne olisivat jääneet pensaisiin ja menneet hukkaan. Ukrainalaiset kausityöläiset olivat kuulemma edellisellä viikolla lähteneet pois.

Ohessa linkki siihen postaukseen, jossa kerroin edellä mainitusta tapauksesta ja mökkilomasta. Sekä muita marjanpoimintaan liittyviä postauksia.





Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



sunnuntai 7. elokuuta 2022

Ihanin sinä

 

Erina Stene ja Ebba Mörner: Ihanin sinä 


Kaksi älykästä korkeasti kouluttautunutta ihmistä lyö hynttyyt yhteen ja perustaa uusperheen. Mikäpäs siinä! Kaikki etenee kovin nopeasti toisen osapuolen toimesta toisen kulkiessa mukana kuin räsynukke, tahdottomana ja vastaan panematta.

Lapsikin syntyy tähän lukijan näkökulmasta jo alusta pitäen tuhoon tuomittuun suhteeseen ja toinenkin lapsi olisi tullut - mitä ihmettelin suuresti, ihan kuin naisosapuoli olisi ollut täydellisen ymmärtämätön ehkäisystä, nelikymppisenä! Toista lasta kun ei käsittääkseni toivottu eikä yritetty. 

Käsittämätön tarina, joka kuitenkin ilmeisesti on aivan tyypillinen, kun suhteen toinen osapuoli on psykopaatti, joka taiturimaisesti ensin liehikoi, kietoo toisen pauloihinsa ja sitten alkaa kaikenlainen väkivalta ja manipulointi. Ihan hirveää ajatella, että tämä tarina oli tosi ja samanlaisia "rakkaustarinoita" on lukematon määrä.

Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Tositarinoita elämästä -sarjasta. Kirjan lukee Anna Saksaman, jonka vaikeroivalta ja uhriutuvalta kuulostava ääni sopi juuri tähän kirjaan mainiosti.

Kirjasta jäi mieleeni jälkikaiku. Mieleeni nousi myös eräs perhe, jossa ilmeisesti tapahtui jotakin vastaavaa. Nainen puhkesi kuin kukkaan muutamia vuosia avioeron jälkeen, kun ex-puoliso menehtyi. Vasta silloin hän taisi päästä lopullisesti irti kahleistaan. Mietin myös, kuinka moni tuntemistamme ihmisistä kärsii perheväkivallasta, kun kulisseja pyritään pitämään yllä kaikin keinoin. 

Jos epäilee perheväkivaltaa, miten siihen voisi puuttua? Sillekin on omat kynnyksensä. Valitettavasti.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.

lauantai 6. elokuuta 2022

Uusi suhe


Tapasin eräänä päivänä kuntosalilla nuoren miehen ja aloitin heti suhteen hänen kanssaan. Vastapuoli vaikuttaa kaikin puolin pätevältä. 

Kysyin mikä hän on koulutukseltaan. Päätoiminen ammatti olikin jo selvillä aikaisemmin. On kuulemma alunperin fysioterapeutti sekä nyt myös personal trainer. Ei siis mikään itseoppinut pullistelija.



Noin viiden vuoden takainen hyvä peruskuntoni ja lihaskuntoni ovat kadonneet ja tilalle on tullut jotain ihan muuta. Tahdon hyvän kunnon takaisin ja sen muun pois. 



PT:n palkkaamisella haen hommaan ”boostia” ja hyvän motivaation, joka kantaisi pitemmällekin. Aloitellaan varovasti, koska vanhoja vammoja on ja pitkä aika siitä, kun olen jotain salilla yritellyt. 

Aerobista liikuntaa ei kuitenkaan kokonaan unohdeta. Työmatkapyöräily pitää tehdä kerran tai pari viikossa ja sen lisäksi yksi pitempi pyörälenkki, n. 20 km viikossa. Sähköpyörällähän tuo ei ole matka eikä mikään. Lisäksi vielä Haukkulin kanssa lenkkeily kerran, kaksi päivässä. 



Uskalsin tämän tänne kirjoittaa, niin sekin toivottavasti motivoi toimimaan. Lokakuun loppuun saakka on nyt tapaamiset sovittu. 



Kuva: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay. 

Ylläolevassa kuvassa oleva henkilö ei liity tapaukseen.

Kuvan ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.


perjantai 5. elokuuta 2022

Harri Syrjänen tekee salaattia


Ei kaupallista yhteistyötä.

Koukussa

 



Enpä olisi koskaan uskonut, että jään näinä aikoina koukkuun johonkin typerään kännykkäpeliin saati että edes pelaisin sellaista. Viimeiset puhelinpelimuistot ulottuvat 1990-luvun nokialaisen grafiikaltaan unohtumattomaan mato-peliin. Se aiheutti tuolloin matokoukun monelle muullekin kuin minulle.

Mutta näin on päässyt käymään ja kehtaan sen myös tunnustaa. Riippuvuus aiheuttaa hieman ahdistusta ja ärtyvyyttä. Pystyn olemaan pelaamatta, kunhan en vaan klikkaa peliä auki, mutta jos sille tielle lähden, se on menoa saman tien.

ONNEKSI pelissä on rajoituksia peliajan suhteen. Ilmainen peliaika päättyy tietyn ajan kuluessa. Ja mitä enemmän pelin kanssa töpeksii sitä lyhyempi on peliaika. Jotta pelin saisi tällöin jatkumaan, pitäisi siitä MAKSAA! Ja siinä kulkee raja.

Tässä kyseisessä pelissä kerätään tietyn ajan puitteissa pyydettyjä hahmoja. Hahmoröykkiön sekaan on piilotettu kuvakkeita, joilla saa ko. pelisessioon esimerkiksi lisäaikaa. Pelissä kehittyy luultavasti hieman jokin tarkkanäköisyyteen liittyvä aivoalue, koska selvästi kehityn koko ajan paremmaksi 😂 ja se lisää pelin koukuttavuutta. 

Tänään kuitenkin päätin, että peli on hoitanut osaltani tehtävänsä. Tehtävä oli tärkeä! Kun keväällä sairastuin ja aloin kiinnittää ihan liikaa huomiota olotiloihini sain lääkäriltä vinkin tehdä jotakin, mikä vie huomion pois itsestä ja vaatii keskittymistä. Esimerkiksi kuunnella äänikirjoja ✔, ratkoa ristisanatehtäviä ✔ ja sudokuja ✔ja pelata erilaisia pelejä ✔. Kaikkia tuli tehtyä ja nyt voin taas keskittyä paremmin itseni sijaan minua ympäröivään maailmaan 🥰 




Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

torstai 4. elokuuta 2022

Kantarelli-pekonipiirakka versio 2


Aloin sitten eräänä päivänä tekemään Nytten ohjeella Kaikkien aikojen kantarelli-pekonipiirakkaa.  Ohessa linkki ohjeeseen:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2022/07/kaikkien-aikojen-kantarelli.html

Sillä erotuksella, että minun kantarellit tulivat pakastimesta (viimevuotisia jämiä) ja molemmat sipulit olivat punasipuleita. Kaikki pekoni, mitä meillä käytetään, on Gourmet -pekonia, koska läski. Sekä pekonissa että omalla vyötäröllä. 

Piirakkapohjan jauhoina käytin gluteenittomia kaurajauhoja, koska keliakia. Edellä mainitut jauhot sopivat oikein hyvin suolaiseen leivontaan, vaikka ei olisikaan vaatimusta gluteenittomuudesta.

Sitten sain havaita, ettei minulla mitään Koskenlaskija Ruokaa olekaan, vaikka sitä piti ostaa kaupasta. Siispä soveltamaan. Laitoin yhden purkin ruokakermaa, kaksi kananmunaa ja desiltran verran Aurajuustomurua sekä punaleimaista emmentaljuustoraastetta. 

Sienet, pekonit ja sipulit maustoin suolalla ja pippurilla kuten alkuperäisessä ohjeessa. Persiljana käytin kuivattua versiota, kun ei tuoretta ollut. Lisäksi laitoin mausteeksi ruokalusikallisen verran umamia.

Tämäkin piirakka tuli siis varsinkin täytteen osalta sovellettua niistä aineista, mitä sattui löytymään. En laiskuuttani viitsinyt lähteä kilometrin päästä kaupasta hakemaan ohjeen mukaisia aineksia. 

Aurajuuston rippeetkin löytyivät pakastimesta. Ja tuo oli juuri sopiva määrä. Pohjasta tuli melko murumainen. Ehkä siihen olisi voinut kaksikin kananmunaa laittaa. Ohjeesta poiketen laitoin siihen vähän suolaa ja leivinjauhetta.

Hyvää siitä tuli näinkin ja saan napostella koko piirakan yksin, koska Isäntä kieltäytyy sienistä jyrkästi.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Synkkä sopimus

 

Amanda Craig: Synkkä sopimus

Amanda Craig on minulle uusi kirjailijatuttavuus ja kuunneltuani tämän hänen yhdeksännen teoksensa aion lukea myös aiempia, joita ei ainakaan tällä hetkellä löytynyt kuunneltavaksi BookBeatin valikoimista. Tarkistinkin heti kirjaston nettisivuilta mitä sieltä löytyy - vain tämä nyt kuuntelemani. Höh 😔 Toivottavasti Sirpa Saari, joka on tämän teoksen suomentanut, saa pian työpöydälleen uutta käännettävää Craigin tuotannosta.

Kyseessä on jännäri, jonka lähtökohtana on vaihtokauppa. "Murhaa sinä minun mieheni niin minä murhaan sinun. Kumpikin saa täydellisen alibin." Päähenkilöitä on kohdannut onnen sijaan epäonni aviomiesvalinnoissa. Mutta eipä hätiä mitiä, suunnitelma kuulostaa alkuun varsin kätevältä. Vaan kuinkas sitten käykään.

Fiktiivistä kirjaa varten on tehty loppusanojen mukaan taustatöitä. Moni lopulta eronnut nainen ja mieskin on huonon avioliiton aikana hautonut murhasuunnitelmia - niitä kuitenkaan koskaan toteuttamatta. Harva kai olisi lopulta valmis niin äärimmäiseen tekoon. Vaikka moni myös mainitsee, että olisi helpompaa olla leski kuin eronnut - syitä tähän lienee monia, kuten merkittävä perintö tai loppuelämä ilman ikävän ex-puolison juonitteluja.

Pidin tarinasta enkä arvannut loppukäänteitä, kuten en yleensäkään. Kirjan luki ääneen Karoliina Kudjoi, jonka lukutapa ja ääni miellyttävät minua. Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐/5 ja lukijalle täydet ⭐⭐⭐⭐⭐/5.

Toivottavasti suomennoksia tulee lisää. Englanninkieliseenkin voisi tarttua, jos ei ala suomenkielisiä kuulua. Tosin, ainakaan kirjastosta ei englanninkielisiäkään löytynyt. Jään odottamaan...


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat /BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.