![]() |
Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä |
![]() |
Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä |
Matkalla piti kinastella siitä, ollaanko käyty hotellissa yöpymässä aikaisemmin kerran vai kaksi. Isännän mielestä kerran ja minun mielestäni kaksi ja kumpikin oli mielestään oikeassa. Mutta minä olen oikeasti oikeassa.
Helatorstaiaamuna ajettiin vielä noin tunnin ajomatka Isännän lapsuuden asuinsijoille Etelä-Pohjanmaalle tapaamaan sukulaisia. Siellä olikin enemmän porukkaa paikalla kuin osattiin odottaa.
Veljekset Keskisen kyläkauppa on ollut legenda jo vuosikymmenet. Alkuperäinen liikeajatus on vuosien mittaan varmaan muuttunut, mutta aina se vaan vetää väkeä. Sen alkuperäinen kyläkaupan julkisivu ja sisäänkäynti on säilytetty, vaikka ympärille on rakennettu vaikka mitä. Keskelle peltoja on ollut hyvä laajentaa ja rakentaa lisää.
Nykyään siellä löytyy aina vaan enemmän myös viihdetarjontaa ja monenlaisia tapahtumia. Hotelli on täyteen buukattu ainakin Seinäjoen Tangomarkkinoiden aikaan. Yhtenä vuonna oltiin varaamassa sieltä majoitusta kyseiselle viikonlopulle jo varhain keväällä, mutta se oli silloin jo täyteen varattu.
Hotelli on huikeasti sisustettu ja huoneet ovat isoja. Tilaa ei ole tarvinnut säästellä. Hotellihuoneissa on ihan turhan takia umpipuisia säilytystiloja ja kalusteita, joita tuskin koskaan yhden yön yöpymisessä edes käytetään. Mutta ne antavat arvokkuuden tuntua. Kylppärikin on varmaan tuplasti suurempi kuin monissa ulkomaisissa turistirysissä, missä tilaa on niukasti käytettävissä.
Siitä tulikin mieleeni eräs kesäretki Pariisiin vuonna 2011 entisen koulukaverini seurassa. Valitsimme edullisen majoituksen pienestä hostellista vähän syrjempää keskustasta. Kylppäri oli niin pieni, että suihkussa piti seistä tietyssä kulmassa, että siellä mahtui ylipäätään olemaan. Säästösyistä suihku oli säädetty sammumaan noin puolen minuutin välein. Se oli vähän ”haastavaa” esimerkiksi hiuksia pestessä. Piti sitten seistä niin, että sai perskannikalla tyrkättyä suihkun nappulaa aina, kun vesi lakkasi virtaamasta.
Tavarapuoti on niin suuri, että jos ei pidä varaansa, niin sinne voi helposti eksyä. Myytävä tavara ei ole mitään tokmannityyppistä, vaan oikeasti ihan laadukkaita ja merkkivaatteita ja kaikkea mahdollista. Tavarapuodin kyljessä on erillinen Marimekko-liikekin.
Ulkona on pienempiä erikoisliikkeitä pienemmissä rakennuksissa. Lisäksi meille uutena oli parkkipaikalle ilmestynyt hirmuisen iso kuplahalli, jossa oli Muoti Outlet-myymälä.
Jos aikoo mennä Keskiselle ostoksille, kannattaa ensin katsoa läpi ne pikkuliikkeet ja muotioutlet, ennen kuin menee ”pääkauppaan” eli Tavarapuotiin. Ostin nimittäin sieltä Vilan neuletakin hintaan 29,90€ ja sama takki oli outletissa myynnissä 20€:lla.
Ravintolavalikoima on laajentunut sitten viime näkemän. Burgereita saa suunnilleen joka paikasta, mutta löytyy myös pizzoja ja pihvejä ja salaatteja. Pihalla on lisäksi Kotipizza ja Subway.
Tuurin reissuun voi hyvin yhdistää päiväreissun Alahärmän Powerparkkiin, joka on huima huvipuisto 160 hehtaarin alueella. Netin mukaan sinnekin on noussut suorastaan ”kauppakatu” ja hotellimajoitusta. Ja on sinne tehty raviratakin. Silloin kun itse kävimme siellä lasten ollessa noin kymmenvuotiaita, ei vielä ollut muuta kuin uudehko huvipuisto ja karting-autorata.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
![]() |
Kumpaan suuntaan? |
Neljän hengen aktiivinen tiimi oli tehnyt suuren työn jäljittäessään entisiä koulukavereita. Suuri osa on tapaillutkin noin viiden vuoden välein tässä vuosien mittaan. Muutamaa eivät löytäneet ja yli kuudestakymmenestä henkilöstä paikalle pääsi tulemaan 25 henkilöä. Eli melkein puolet.
Juhlapaikka oli upealla paikalla järvimaisemassa ja ruokailu oli järjestetty hyvin. Ohjelmaakin oli ihan sopivasti eikä se ollut mitenkään vaivaannuttavaa. Illan mittaan suoritettiin ”tilaustyönä” myös morsiamen äidin ryöstö viereisestä juhlatalosta. Kyseinen henkilö oli sattumoisin meidän kaikkien tuntema, myös saman lukion käynyt.
Mahtavaa oli muistaa ja muistella vanhoja koulujuttuja, niitä riittää aina vaan ja pulpahtelee aivokuoren sopukoista. Eräs kaveri muisteli ihailleensa minulla olleita ”Minni Hiiri -kenkiä”, joita en muista itse ollenkaan. Hän taas ei itse muistanut sitä, kuinka me käytimme fysiikan tunnilla aikaa ja huomiota jätkänshakin pelaamiseen kun olisi pitänyt keskittyä ydinfysiikkaan.
Mitään kuvia en valitettavasti voi tähän lisätä, koska ei ole lupia kyseisiltä henkilöiltä. Anopinryöstäjät olivat pukeutuneet lentäjäntakkeihin ja päässä oli huovutetut Nuuskamuikkusen tyyliset hiippalakit. Myös ”lentoemäntä” oli saatu mukaan. Sulhanen joutui tietysti noutamaan tuoreen anoppinsa ja saadakseen hänet, joutui maksamaan suurehkot lunnaat kuohuvan juotavan muodossa.
Kuva: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Kyllä ihminen on onnekas, kun hänellä on lähellään ihmisiä, joita voi kutsua ystävikseen. Tunnen itse suurta kiitollisuutta kaikista ystävistäni. Osa on kulkenut mukana vain kappaleen matkaa - eikä se vähennä ystävyyden arvoa tai merkitystä. Kaikki ystävyydet eivät syystä tai toisesta ole ikuisia.
Parhaita asioita ystävyydessä on keskinäinen luottamus ja asioiden jakaminen, aito läsnäolo ja välittäminen. Joskus, kun on vaikeaa, ajatuskin ystävästä helpottaa.
Ystävien kesken jaetaan ilot ja surut, lähes koko elämäntarina on ystävän tiedossa. On helppo palata asioihin, kun toinen tietää itsestä oikeastaan ihan kaiken. Ystävän kanssa iloitaan onnistumisista, itketään murheita yhdessä ja joskus jauhetaan samoja asioita, kunnes ne on loppuun märehditty.
Ystävä tukee toista tämän valinnoissa ja päätöksissä, vaikka itse voisi toimia toisin. Yhdessä mietitään mikä olisi parasta vallitsevassa tilanteessa, mutta jokainen tekee itse omat päätöksensä ja myös omat virheensä. Ystävä ei tuomitse.
Ystävä ei pidä itseään toista parempana mistään näkökulmasta katsottuna. Ystävät eivät arvota ystävyyttä toisen varallisuuden, koulutuksen, ammatin perusteella. Ystävä on se, joka ihminen on riisuttuna kaikesta ulkoisesta statuksesta ja juuri sellaisena arvokas ja hyväksytty.
Ystävien välinen keittiöpsykologia perustuu kokemuksiin, tuntumaan, uskomuksiin ja oletuksiin. Se ei koskaan voi korvata ammattilaisten tarjoamaa terapiaa, jos sellaiselle on tarvetta, mutta pitää meitä järjissämme ja tolkun ihmisinä elämän polkua kulkiessamme.
Kun puhuu ääneen, asiat järjestyvät omassa päässäkin. Samalla, kun puhuu ystävälle, puhuu myös itselleen ääneen asioita. Jolloin ne myös kuulee itse ja puheääni resonoi puhujan kehossa.
Jörn Donner lausui aikanaan legendaariset sanat "Lukeminen kannattaa aina" ja tämäkin on totta, mutta saman voi sanoa puhumisesta. Turvallisen ihmisen kanssa puhuminen kannattaa aina. Asiat eivät patoudu omaan mieleen ja kasva järjestäytymättömäksi möykyksi.
Viime viikkoina, kun olen sairastellut ja ollut peloissani, ystävät ovat olleet suurena tukena oman perheen lisäksi. Yksin olisi ollut paljon, paljon raskaampaa. Tämä tuki on ollut kultaakin arvokkaampaa. "Mitä kuuluu?" "Miten voit?" Jaksatko lähteä kahville?" tai ❤-viesti ovat lohduttaneet ja auttaneet jaksamaan. Ne kertovat, etten ole yksin ja joku välittää.
Ystävät eivät nimittäin unohda silloin, kun toisella on vaikeaa!
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Pari kesää sitten ammuskelimme eräällä kesämökillä ilmapistoolilla tyhjiin tölkkeihin ja siitä se sitten lähti. Tölkithän nyt ovat helppoja maaleja. Paljon vaikeampaa on osua maalitauluun ja varsinkin keskelle sitä.
Aina välillä on käynyt mielessä oman ilmapistoolin hankkiminen, mutta aina se on sitten jäänyt tekemättä. Kunnes tuli viikonloppu, jolloin minulla oli koko päiväksi muuta menoa. Isäntä oli sillä aikaa keksinyt lähteä asekaupoille.
Mitäs Ilta-Sanomat nyt kirjoittaa: ”Vaimo oli huvittelemassa puoleen yöhön ja kotiin palattuaan mies oli aseen kanssa vastassa.”
No näinkin sen voisi vähän kärjistäen sanoa. Tosin asetta esiteltiin minulle vasta aamupäivällä, kun olin ensin nukkunut kunnon yöunet ja syönyt aamupalan.
Pihamaalle mentiin sitten virittelemään ampumarataa. Maalitaulu kiinnitettiin kuormalavaan, joka nojasi kottikärryihin. Lipputangon juurella oli sopivan tasainen kohta, jossa voi ampujana seistä tai käyttää muita ampuma-asentoja, kuten kuvassa tasapolviasento ja pitää pientä pöytää tarvikkeita varten.
Tässä vaiheessa on vielä aseen kohdistaminen kesken. Saatiin kuitenkin kuva tänne, kun Erikoinen Asiantuntija itse antaa palaa. Kyllä siihen pieneen maalitauluun reikiä tuli, yksi ysi tai melkein käytännössä napakymppi.
Isännällä on tietenkin asepalveluksen suorittaneena lievä etulyöntiasema. Mutta eiköhän se sihti ole yli 40 vuodessa jo vähän heikentynyt. Ikänäkö vaikuttaa tässäkin. Jos tarkentaa katsettaan maalitauluun, ei näe kunnolla lähelle.
Pistooliammunta on olympialaji ja siihen on saatu vuonna 1964 suomalainen olympiavoittaja Väinö Markkanen Tokion olympialaisissa.
Pariisin kesäolympialaisiin on vielä pari vuotta aikaa harjoitella.
Sitähän piti miettiä, että onko ilmapistoolin käyttö järjestyslaissa kiellettyä taajamassa omalla takapihalla. Lain kolmannen pykälän mukaan se on kiellettyä myös muualla kuin yleisellä paikalla, jos toiminnan vaikutus ulottuu yleiselle paikalle.
No ulottuuko se yleiselle paikalle, jos etupihan puolella olevalle kadulle kuuluu laukaisusta lähtevä napsahdus? Minusta ei. Paljon pahempaa vaikutusta tekee moni muu toiminta, esimerkiksi huomattavan ylinopeuden ajaminen 40km/h rajoitetulla kadulla.
Aika hirveää kuunneltavaa on myös eräiden husky-rotuisten koirien rääkyminen, jota kuuluu aina välillä muutaman korttelin päästä. Jos olisin mies, voisin sanoa, että ”sun raaka äänesi saa kokoon kivekset”, kuten eräässä laulussa sanotaan.
Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
![]() |
Punaisen Tuvan pihamaalla kasvaa kahta esikkoa. Tässä niistä toinen eli loistoesikko. |
![]() |
Toinen pihallamme kasvava esikko on kevätesikko. |
On varmasti olemassa monia kasveja, jotka jalostavat itsekseen värimuunnoksia. Näitä kasveja ovat ainakin akileija ja harjaneilikka. Kun antaa kasvien kehittää siemenet rauhassa valmiiksi ja malttaa vielä mielensä, eikä korjaa tuleentuneita kasveja pois, kasvit saavat levittää siemeniään tuulen tai esimerkiksi muurahaisten avustamana. Näin on odotettavissa seuraavien kesien aikana puutarhayllätyksiä pitkin pihaa. Siementaimia voi sitten siirtää parempiin paikkoihin kasvamaan.
Yllätyin itse tänä keväänä iloisesti, kun kaksi edellä mainittua esikkoa ovat risteytyneet keskenään ja tuloksena on kevätesikon mallinen punainen, keskeltä keltainen esikko ja loistoesikon kerrottuja yksilöitä, joissa on valkoisia pilkkuja. En tiedä, onko loistoesikon kerrotut yksilöt risteymiä vai jotakin muunnoksia, "luonnonoikkuja"?
![]() |
Kuin kevätesikko, mutta punaisena keltaisella keskustalla. |
![]() |
Keltaisten kevätesikoiden joukossa punaisia yksilöitä. |
![]() |
Kerrottuja loistoesikoita valkoisin pilkuin. |
Niinpä lyötiin lampeen kaikki ”herkut” muutama päivä sen jälkeen, kun se oli sulanut ja sammakot eivät vielä olleet ehtineet lempimispuuhiinsa. Niitä ei itse asiassa juuri näkynyt missään ja ehdimme jo luulla, että ne ovat hylänneet koko lammen, koska vesi oli ehkä niille liian kirkasta/puhdasta tms. Lempimispuuhathan tunnetusti hoidetaan muiden katseilta piilossa. Niin näyttävät sammakotkin enimmäkseen tekevän. Tosin on niissäkin ”exhibitionisteja”, jotka eivät välitä mistään. No vitsi vitsi.
Suodatinastia aseteltiin vanhaan paikkaan lammen reunalle betonilaatan päälle suoraan ja Isäntä heitti talviturkin osittain kahlaamalla pelkät crocsit (ja reiteen asti käärityt verkkarit) jalassaan viemään pumpun lammen pohjalle, jossa niin ikään on betonilaatta pumppua varten, jotta se pysyy suorassa ja johon pumpun imutassut voivat kiinnittyä. Paitsi etteivät ne näköjään oikein kiinnity ”umpivedessä” mihinkään alustaan.
Sitten pistettiin pumppu sekä suodatinastia UVC-lamppuineen käyntiin. Ensin testasin vikavirtasuojan toimivuuden. Toimii. Sitä piti taas kerran ihmetellä, että miten suodatinastian UVC-lamppu saadaan käyntiin, kun mitään siihen viittaavaa katkaisijaa ei ole missään eikä siitä mainita käyttöohjeessakaan. Joka on muuten yllättävän hyvä ja jopa suomenkielinenkin versio löytyy, vaikka siinä on kaikenmaailman vinkuintian ja hollannin kielet. Alankomaista se on tilattukin. Kunnes muistin, että UVC-lamppu lähtee käyntiin, kun laitetaan töpseli seinään. Suodatinta voi nimittäin käyttää ilmankin sähköä ja UVC-lamppua siten, että pumpun nostama paine vain kierrättää veden mekaanisten suodattimien läpi ja sillä sipuli.
Pumppu ja suodatin toimivat pari päivää hyvin ja poistoletkun (se josta suodatettu vesi palaa lampeen) suulle muodostui pyörre, joka kokosi kivasti pintaroskia puoleensa, josta ne oli helppo kerätä pois. Skimmeriä ei ehkä tarvittaisikaan.
Kunnes tapahtui niin, että veden virtaus suodattimesta takaisin lampeen oli hidastunut. Poistoletkun suulla suodattimen päässä on läpinäkyvä osa, jossa pyörii oranssinvärinen härpätin ja sen pyörimisnopeudesta voi tehdä päätelmiä veden virtausnopeudesta.
Syytä veden virtausnopeuden hidastumiseen ei heti keksitty. Lisäksi poistoletkusta tuli koko ajan ilmakuplia, mikä aiheutti vielä enemmän ihmettelyä. Suodatinastia on erittäin tiivis ja ilmaahan ei veden joukkoon voi tulla lammen pohjasta umpsukkeluksista mitenkään.
Lopulta sammutettiin kaikki laitteet ja purettiin letkut, Isäntä kahlasi hakemaan pois lammen pohjasta pumpun, joka oli kaatunut kyljelleen. Ja siinä se vasta näkymä odotti: pumppu suodattimineen oli aivan tupaten täynnä sammakonkutua. Ihan tiukassa. Hyi että. Elämäni ällöttävimpiä hommia koskaan oli purkaa pumppu ja putsata se sammakonkudusta. Huuhtelin suodatinta aika pitkään wc-pöntön päällä bideen avulla.
Sitten kasasin pumpun ja laitoin sen takaisin talviaikaiseen säilytyspaikkaansa, eli vedellä täytettyyn saaviin autotalliin. Seuraavan kerran rakennamme systeemin uudelleen, kun kaikki sammakonkutu on loikkinut pois lammesta.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Osallistumme taas Sus' ulvoo -blogin runotorstaihin. Voit kurkata Sus'n ja muiden osallistujien runoja tästä linkistä Runotorstai: Valta ja lukea minun runoni tästä alta.
Valta
Valta voi tuntua ihanalta,
valtavan mahtavalta.
Vaan vallan alta,
saattaa löytyä jotain kamalalta,
kavalalta tuntuvaa,
vihaa, pahaa, sikalalta
haisevaa, katkeruutta katalaa.
Lauri Viidan hieno runo Alfhild alkaa seuraavin sanoin:
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Tässä Viidan runon alkusanoissa valta saa ihan toisen merkityksen kuin omassani. Minun mieleeni tulee tässä vallan synonyymeiksi sanat: oikeus, mahdollisuus, velvollisuus...
Valta tuo vastuuta ja velvollisuuksia, ja myös toisinpäin, vastuu ja velvollisuudet voivat antaa vallan tunnetta. Ja ihan väärissä käsissä valta voi saada paljon pahaa aikaan.
Kuvat: Pixabay