Melkein kuin olisi ulkomailla

Näkymä Keisarinsataman terassilta merelle

Tämän kesän toistaiseksi ainoa kesälomamatkamme suuntautui kaakon suunnalle. Nupit siis kaakkoon ja myös ikenet, heti loman alkajaisiksi. Aluksi autoilimme Myrskylään, josta Isäntä bongasi geokätkön ja sai taas uuden paikkakunnan ”maailmankartalleen”. EA tutustui sillä aikaa vanhan hautausmaan näkymiin. Havaitsin muun muassa, että ruotsin kielellä alkaa jo olla jalansijaa näillä kulmilla. Löysin sattumalta myös erään paikkakuntalaisen olympiavoittajan esivanhempien ja vanhempien sukuhaudan. Sankarihautausmaa vetää aina vakavaksi hilpeämmänkin hämäläisen. Varsinkin, kun katsoo vainajien ikähaarukkaa.

Välietappina oli Loviisa, jossa kumpikaan emme olleet ennen käyneet. Loviisa on viehättävä pikkukaupunki. Siellä tuli tutkittua paikallinen upea tiilikirkko sekä yksi geokätkö. Söimme myös lounasta, jotta jaksoimme jatkaa matkaa.

Loviisan kirkko

Seuraava etappi oli Kotka, jossa kumpikin olimme vuosia sitten piipahtaneet vain kerran. EA jotakin musiikkiteatteriesitystä katsomassa legendaarisessa ravintola Kairossa ja Isäntä pelaamassa ottelun harrastamassaan urheilulajissa. Lähestulkoon vieras kaupunki oli Kotka meille molemmille siis.

Ensiksi suuntasimme katsomaan Keisarillista kalastusmajaa Langinkoskella, jossa Kymijoki yhdessä kolmesta kohdastaan laskee Itämereen. Sekä kalastusmaja että koski olivat vaikuttavia paikkoja. Olipahan keisarilla ollut melkoinen maja. Se on iso, kaksikerroksinen rakennus umpihirrestä. Keisarin työhuoneen yhteydessä oli oikein vesivessakin.

Langinkoski

Keisarillinen kalastusmaja

Voimakkaasti virtaavan veden katseleminen puistattaa. Yksi viimeisimmistä puuhista mihin vapaaehtoisesti ryhtyisin, olisi minkään sortin sekaantuminen tuohon kuohuvaan koskeen. Koskenlaskuun en lähtisi isostakaan rahasta. Olen varmaan jossain entisessä elämässä hukkunut virtaavaan veteen. Juuri sellaiseen kuin on esimerkiksi Heinävedellä sijaitseva Kermankoski. Tämä Langinkoski näytti aikalailla samanlaiselta virtaavanvedenkammoisen silmään. Mutta oli se silti upea näky.

Langinkosken jälkeen jatkettiin vesiaihetta ja käytiin katsomassa kaupungin ylpeyttä, Sapokan vesipuistoa. Siitähän oli äskettäin juttua pääuutislähetyksessäkin. Sapokan aluetta on rakennettu ja kehitetty jo vuosien ajan ja pääpukarina on toiminut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Sapokasta löytyi yksi geokätkökin. Vesiputouksen päällä kävimme katsomassa kiviset kotkat, jossa oli näytillä lähes kaikki suomalaiset rakentamisessa käytettävät kivilajit. Graniittia enimmäkseen, kuinkas muuten. Sapokka on saanut nimensä venäjänkielisestä nimestä, joka tarkoittaa saapasta. Merenlahti, jonka ympärille vesipuisto on rakennettu, on saappaan muotoinen.
https://www.kotka.fi/asuminen-ja-ymparisto/puistot-ja-viheralueet/puistot/sapokan-vesipuisto/

Näkymä Sapokanlahdelle kalliolta, josta vesiputous alkaa.

Puistossa oli useita eläinaiheisia veistoksia.

Kasvilajien määrä on Sapokassa valtava. Alppiruusujen paras kukinta oli valitettavasti jo ohi. 

Vesi pumpataan virtaamaan putoukseen merestä.

Monenlaista rakennuskiveä on näytillä. Tässä vain osa.

Illalla kävimme syömässä Keisarinsatama -nimisessä ravintolassa meren rannalla, jonka vastarannalla on Mussalon saari. Ruotsalaisittain Mussal ö. Siellä on satama, jonne kulkee rautatie ja asutustakin noin 3500 asukkaan verran. Keisarinsataman rakennus on vanha höyrypanimo, josta tuotanto oli lopetettu pian sen jälkeen, kun Mallasjuoma Oy oli ostanut sen pois kuleksimasta. Aikansa häpeäpilkku, nyt kunnostettuna yksi kaupungin ylpeydenaiheista. Keisarinsatamassa palvelu oli erittäin ystävällistä, vähän liiankin. Jotain hiljaista, neutraalia taustamusiikkia olisi kaivattu, kun laineiden liplatus ei kuulunut terassille asti.

Päivän päätteeksi saimmekin sitten nukahtaa Karhulan Hovin kartanohotellin sileiden lakanoiden väliin. Samassa hotellissa ovat yöpyneet muiden muassa presidentit Kekkonen ja Koivisto rouvineen sekä Ruotsin kuningaspari Kaarle Kustaa ja Silvia. Myös entisen Romanian presidentti Ceausescu on vieraillut tässä hotellissa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä.

Omakuva neljänä eläimenä

Luovan kirjoittamisen vapaus ja vimma -kurssimme yksi tehtävistä oli kirjoittaa omakuva neljän erilaisen teeman avulla, esimerkiksi neljänä elementtinä, eläimenä, kasvina tai neljässä paikassa. Valitsin tuon neljä eläintä. Ja runostani tuli tällainen.

Kissa kehrää lämmössä,

pehmeässä ja kuivassa.

Nukkuu mielellään

ja jos suinkin mahdollista,

paljon. 

Se valitsee itse, tuleeko syliin.

On kaikkiruokainen,

mikä vaan ei silti kelpaa.

Tämä yksilö pitää vedestä, 

mutta valitsee miten.

Vain lasissa, sadepilven sisällä

ja itse pinnalla pysyen.

Se ahertaa 

omaa työtään.

Se noudattaa 

yhteisiä sääntöjä

eikä kehittele omiaan.

Se tekee yhteistyötä,

muuten homma ei toimisi.

Kyllä se lepää

silloin kun on levon aika. 

Ei muurahainen hullu ole, 

eikä virheetön,

vaikka joskus 

hullulta näyttää. 

Leijonaemo on Äiti

isolla äällä kun 

pennut ovat pieniä.

Se käyttää niihin kaiken.

Valmistaa niitä elämään.

Tyrkkii omille jaloilleen.

Antaa tilaa ja löysää.

Hyväksyy jatkumon.

Tirauttaa vähän,

kun pentu nousee omilleen.

Nauttii lopputuloksesta 

ja haikailee perään

vielä vähän. 

Ulkoilutan karvaista perheenjäsentä

ja pohdin neljättä eläintä.

Kysyn vaakasuoralta mieheltä.

Muusa vastaa välittömästi:

Kotka

Pitihän se arvata.

Muusa nauraa sisäänpäin.

Yli kolmenkymmenen

avioliittovuoden jälkeen

sitä uskaltaa jo heittää

mitä mieleen juolahtaa. 

Tai mistäpä minä tiedän

kuinka kauan hänellä
tämä on ollut mielessä.

Lue myös toisen asiantuntijan omakuva:

Neljä sijaa

ja juttu kurssistamme:

Luovan kirjoittamisen kurssimme vapaus ja vimma

Kuvien ja tekstien luvaton kopioiminen on kielletty.

Kuvat: Pixabay

Ylpeyskö vai ilo

On yleisesti tapana sanoa, että "Olen ylpeä siitä, että..." tai "Olen ylpeä teistä/sinusta..." tai "Tästä asiasta olen erittäin ylpeä..."

Ei ole vielä pitkäkään aika siitä (noh, ehkä parikymmentä vuotta), kun noin ei olisi voinut sanoa. Se olisi kuulostanut kummalliselta. Sanalla ylpeä tai ylpeys oli vielä negatiivinen kaiku. Nyt sillä ilmaistaan iloa ja tyytyväisyyttä, yleensä jonkun kanssaihmisen aikaansaannoksiin.

Sarjassamme, jossa käsittelemme katolisen kirkon seitsemää kuolemansyntiä, on tänään erikoisella tavalla esillä sana ylpeys. Muistin virkistyksenä todettakoon vielä, että mainitut seitsemän kuolemansyntiä ovat: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Aikaisemmissa jaksoissa olemme käsitelleetkin jo kateuden, vihan, laiskuuden ja ahneuden.

Liiallinen ylpeys voidaan rinnastaa ylimielisyyteen, joka on haitallista kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Liiallisen ylpeyden vuoksi syttyy sotia, syntyy ääriliikkeitä ja häikäilemätöntä kilpailua luonnonvaroista.

Positiivisessa mielessä ylpeys rinnastetaan itsevarmuuteen, joka näkyy arjessa jämäkkyytenä ja omien puolien pitämisenä sekä rohkeutena heittäytyä uusiin haasteisiin. Kehittynyt itsetunto on osa tervettä ylpeyttä, joka edesauttaa unelmien toteuttamisessa.

Ajat muuttuvat ja sanojen merkityksetkin muuttuvat. Ehkä tällä "nyky-ylpeydellä" saakin olla erilainen kaiku kuin tuolla keskiajalta peräisin olevalla katolisen kirkon opetuksella.

Mielenkiintoinen mainoslause oli Instagramissa eräällä lemmikkieläinruokamerkillä: ”Autamme ylpeinä eläinsuojeluyhdistyksiä, jotka tarjoavat suojan kodittomille kissoille ja koirille.” Tuosta mainoslauseesta tulee väkisinkin mieleen, että mainostaja haluaa niinsanotusti ylentää itseään sen vuoksi, että auttaa eläinsuojeluyhdistyksiä. Ei hyvä. Voisiko sen muuttaa jotenkin? ”Olemme iloisia siitä, että olemme saaneet olla mukana auttamassa eläinsuojeluyhdistyksiä....”??

Minkälaisia ajatuksia sinussa herättää suomen kielen sanojen merkityksen muuttuminen? Kommentoi alla olevaan kenttään. Olemme kiitollisia kommenteistanne.

Ohessa linkki aikaisempaan postaukseemme, jossa käsittelimme ahneutta
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/ahneus-kuolemansynti.html

Kuvat: Pixabay

Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.