Pieni sukkatehdas

Erikoisen Asiantuntijan pieni sukkatehdas aktivoitui mökkiloman aikana. 

Aloitin taas sukkien kutomisen Ukrainan sotilaille ja siviileille. Kevään ja kesän aikana kudoin myös muutaman pipon, kaulaliinan ja yhden vauvanpeiton. 

Tässä välillä kudoin jotain myös omille lastenlapsille. Vauvanpeitot molemmille sekä villahaalarit, joista toisesta puuttuu vielä napit. Siitä tuli tehtyä vähän isompi koko, olisko ollut 110 cm tai jotain. Nuoret vanhemmat tuumasivat, että se on niin iso, että sitä tarvitaan varmaan vasta rippileirillä… 🤣

Facebookissa ja muuallakin on ryhmiä, johon ovat kokoontuneet samanhenkiset, Ukrainaan neuleita tekevät ihmiset. Heillä lienee enemmän aikaa ja ehkä vakavampi ”neuloosi” kuin minulla, koska kuvissa näkyy kasoittain valmiita, kauniita neuleita. Vauvaneuleet ovat suloisia ja melkein tulee itku niitä katsellessa ja miettiessä minkälaisissa olosuhteissa elävien vauvojen päälle ne puetaan. Ja ovatko enää eläviäkään. 😔

Eräässä ryhmässä kysyttiin, että saako villasukkien varsiin kutoa Ukrainan lipun värejä eli sinistä ja keltaista? Joku vastasi, että mieluummin nämä värit kudottaisiin näkymättömämpiin kohtiin, eli sukkien teriin. Miksi? Ettei vastapuoli provosoituisi. Siis että mitä?? Jäin miettimään tätä vastausta näihin päiviin asti.

Oma sotilasurani on jäänyt olemattomaksi, mutta silti veikkaan, että sodassa vastapuolelle esitellään ensin ihan jotain muita välineitä, mistä se ”voi provosoitua”, kuin villasukkia. Villasukkien esittelyn vuoro voi tulla vasta myöhemmin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Lankoja nämä himokutojat ovat saaneet lahjoituksina muun muassa Finnairin lentävältä henkilökunnalta, mikä on tosi upea ele heiltä. Minä kudon niin vähän, että pystyn ostamaan tarvittavat langat itse.

Liipasinlapasien kutomista en ole alkanut opettelemaan. Niitä näkyy ryhmissä aika paljonkin. Lapasia en ole kutonut sen jälkeen kun koulussa piti kutoa se pakkolapanen. Sukkien kutominen sujuu helpommin ja nopeammin. 

Koko ajan sitä tietysti miettii, että voi kun näille sotilassukille ei enää ensi talvena olisikaan tarvetta. Voihan niitä antaa myös kotimaan vähävaraisille viluvarpaille.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Joskus on ollut kaikki paremmin

Tänään postitan kolmannen villasukkapaketin Ukrainaan. Tällä kertaa keskityin kutomaan isokokoisia villasukkia sotilaille. Pakettiin sujahti myös neljän kappaleen pakkaus naisten pikkareita, jotka tilasin eräästä verkkokaupasta ja jotka osoittautuivat minulle liian suuriksi. Sen huomasin jo heti nipun avattuani. Vaikka olin käyttänyt mittanauhaa ja kyseisen verkkokaupan mittataulukkoa. Sovitin yhtä paria varmuuden vuoksi leggingsien päälle ja silti ne melkein hölskyivät ylläni. Ei pidä mittataulukotkaan enää paikkaansa.

No, tilasin sitten uuden neljän setin yhtä pykälää pienempää kokoa. Ne ainakin näyttävät paremman kokoisilta, joten ne menevät käyttöön sovittamatta. Pudotkoot sitten vaikka lattialle jalastani. Aikaisemmin viime vuonna tilasin toisesta verkkokaupasta Sloggi-pikkareita, useampaakin eri mallia. Niissäkin on laatu heikentynyt siihen verrattuna, mitä se oli joskus vuosia sitten, kun edellisen kerran vannoin Sloggi-tuotemerkin nimeen. 

Tähän mennessä on jo kaksista pöksyistä mennyt kynsi läpi siitä kohdasta, mistä niitä kiskotaan jalkaan. Ei ennen koskaan tämmöistä tapahtunut, vaikka mielestäni ennen kangas oli ohuempaakin. Tietysti asiaan voi vaikuttaa rakennekynnet. Ne eivät ole terävät, päinvastoin. Mutta ne ovat ”vahvat”. 

Ukrainaan sukkia kutoessani olen ihmetellyt, miten nykyään mahdetaan lankakerät keriä. Ennen lankakerän sisältä sai helposti napattua langan alun, jolloin koko kerää ei tarvitse kutoessaan kierittää (jos ottaisi langan aloituksen ulkopinnalta), vaan kerä pysyy paikallaan. Näistä nykyisistä lankakeristä langan päätä kaivaessa tulee noin puoli kerää kerralla ulos ja lisäksi lanka on tiukalla sykkyrällä. Ihan kuin missään tapauksessa ei olisi tarkoitettukaan, että langan alkupää otetaan kerän sisältä. 

Valivali. Tämmöisiä havaintoja, jotka vaikeuttavat arkea ihan mahdottomasti (huumoria). Joillain muilla on melko paljon isompia vaikeuksia sekä kotimaassa että ulkomailla. Heitä tässä sohvalla loikoillessa yritän auttaa. Pian tulee eräs henkilö hakemaan kassillisen koiranruokaa vietäväksi vähävaraiselle perheelle, jolla ei elämäntilanteesta johtuen meinaa olla ruokaa itselleenkään saati sitten koiralle. Samalla kyydillä menee tietysti ruokaa ja muuta tarviketta koko perheelle, mutta minä keskityin tällä kertaa koiraan.

Keräsin autotallista märkäruokapurkkeja sekä nappuloita, jotka jostain syystä olivat jääneet käyttämättä. Haukkuli on hyvin herkkävatsainen ja -hipiäinen. Jos ei maha mene ripulille niin sitten se menee kovalle. Ja useista ruoista tulee korviin hiivaa. On vain yksi ruokamerkki ja ”malli”, mikä hänelle sopii. Kokeilut ovat turhia. Toivottavasti ruoat saavan perheen koira ei ole yhtä herkkä kuin Haukkuli. 

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty