 |
| Delia Owens: Suon villi laulu |
Delia Owens on ottanut romaanissaan sen henkilöt haltuunsa, valinnut oikeat sanat ja luonut näiden avulla sellaisen tarinan, joka lumoaa minut kertaheitolla. Kansien välistä löytyy maailma, joka vetää puoleensa ilta toisensa perään. Herättää eloon rämemaisemat ja sitä ympäröivän luonnon eläimineen. Näyttää minulle, lukijalleen elämän julman puolen ja sinkauttaa kaiken keskelle ihmeellisen, elossa pitävän ja eteenpäin vievän voiman.
Taianomainen tarina, joka on taitavasti rakennettu kahteen aikatasoon. Nykyhetkeen ja nykyhetkeä kohti kulkevaan aikaan. Kirjaa lukiessani haluaisin hetken pysähtyvän ja silti juoksevan eteenpäin. "Mitä seuraavaksi tapahtuu?" sykkii mielessäni.
Kirjan päähenkilö Kya selviytyy hänen eteensä asettuvista vastoinkäymisistä yksi toisensa perään. Hän oppii luottamaan itseensä, mutta luottamus muihin ihmisiin karisee usean pettymyksen jälkeen. Ympäröivästä luonnosta tulee koti ja ystävä. Kya on kuin luonto itse, osa sitä. Luonnossa vallitsevat luonnon lait ja lopulta asiat menevät niin kuin niiden pitääkin, oikein.
Kirjan muhkeat luontokuvaukset avaavat kuin ikkunan marskimaahan. Kirja on tulvillaan aistinautintoja, hienolla taajuudella värähteleviä tunnelman kuvauksia. Tunnen, kuinka valpastun kuulemaan ja sieraimeni värähtävät aistimaan tuoksuja. Silmät sirrillään tähyilen lintuparvia yhdessä Kyan kanssa.
Kirja puhuu viisaita sanoja myös yhteisön ulkopuolelle jättämisestä ja jäämisestä. Kumpi tulee silloin ensin, ulkopuolisuus vai oudon leima. Miksi yksin viihtyvä ihminen tuomitaan miltei automaattisesti joukkoon kuulumattomaksi. Kuin olisi jotenkin sopimatonta olla erilainen. Ja niinhän se on. On oltava niinkuin muutkin tai tulee syrjityksi, loukatuksi, jää yksin.
Miksi ihminen, kaikessa viisaudessaan, on niin irtaantunut ystävästään luonnosta? Lähtisin milloin tahansa kirjan maisemiin, mielellään Rämelikan matkassa.
Tämä kirja on parhaita lukemiani romaaneja.
Suosittelen lämpimästi lukemaan!
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Vaikuttaa kauniilta ja puhuttelevalta kirjalta. Rakastan luontoa ja luontokuvauksia kirjoissa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaKirja oli kuin aikuisten satu, ihana sellainen. Luontokuvauksia parhaasta päästä ja itse tarina, ah - niin ihana!
Luonto on minulle tosi rakas, nautin niin metsässä olosta kesällä marjoja ja sieniä poimien, myös materiaalia askarteluihin,ja siellä voi nähdä joitakin eläimiä. kun on lapsena asunut maalla,ja marjassa aina kakarat mukana, niin sieltä se tulee, koulu aikana mentiin metsään retkelle ja koko koulu myös uimarannalle, tehtiin majoja ja oltiin paljon ulkona.
VastaaPoistaSilloin ei ollut varaa luokkien lähteä johonkin kaupunkiin, oli tiukempia aikoja.
Miten lie nykyisin, tehdäänkö koulusta retkiä luontoon, enempi taitavat mennä Bussilla johonkin kaupunkiin.
Silloin kun nuorimmainen oli ala-asteella, 5-6 lk. niin tekivät retken Lappiin viikoksi, opettaja kun oli lapista kotoisin.
Niin on sanottu että nykyään ihmiset on vieraantuneet luonnosta.
Lukisin kyllä tuon kirjan.
Kiitos kommentistasi!
PoistaLuonto tarjoilee sellaisia elämyksiä, että parempia saa hakea. Metsässä rauhoittuu! Metsän antimet! Metsäpolut! Eläimet!
Omat lapset ainakin ovat saaneet nauttia koulun kanssa luontoretkistä, mutta siitä on jo hieman ailaa, kun olivat ala-asteella. Toivottavasti tapa on edelleen käytössä.
Lue ihmeessä tuo kirja! Se on vähän surullinenkin, mutta tarina on jotenkin niin lumoavan kaunis!
Vitsi kun kirjoitat hienoja kirja-arvioita, välillä oikein lyyristä lentoa kun intoudut ;) Tykkään, arvosta.
VastaaPoistaOi joi, kiitos kovasti!
VastaaPoistaHieno tarina siivitti omat ajatukset ja sanat lentoon. Ne lensivät kuin linnut kohti korkeuksia ja piirsivät taivaankannella värejä, loputtomasti värejä!