Tämän postauksen tiedot ja kertomukset on enimmäkseen koottu Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjasta, joka on aivan mainio teos niille, joita perinnetieto ja -tavat kiinnostavat. Aikaisemmissa postauksissamme keskityimmekin enemmän faktatietoon, helmikuun merkittäviin päivämääriin ja maapallon liikkeisiin liittyen.
Helmikuun nimi on tullut metsään muodostuvista jäähelmistä, jotka syntyvät sydäntalven suojasään ja sitä seuraavan äkkipakkasen seurauksena. Kuun alkuun sijoittuva kynttilänpäivä on ollut menneinä vuosisatoina merkittävä kynttilöiden siunaamisen päivä. Kynttilöillä oli tärkeämpi merkitys kuin nykyään. Kynttilöiden sytyttämisellä suojeltiin rajusäällä majaansa tuulelta ja salamaniskulta. Lapsivuoteessa oleva sai suojattua pienokaisensa kaikenlaiselta pahuudelta ja myös kuoleva astui turvallisemmin ajasta iäisyyteen kynttilä kädessään. Kynttilänpäivä on Heikin ja Paavalin ohella merkkipäivä, josta ennustettiin tulevia säitä ja josta alettiin tosissaan odottaa kevättä. "Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön."
Sipin päivä 15.2. on ollut merkittävä lähinnä sikojen ja kanojen kannalta. "Sipristä sika seinustalle, kynttilästä kukko tunkiolle." Tarkoittaa siis sitä, että noista päivämääristä alkaen nuo eläinlajit saivat etsiä ainakin osan ravinnostaan ulkoa. Suojasää on Sipin päivänä hyvän ja varhaisen kevään merkki. "Jos Sifferin päivänä kana saa rästäsalta juara, tulee hyvä vuosi." Tämä ennustaa myös suurta munamäärää.
Matin päivä 24.2. on apostoli Mattiaan mestauksen muistopäivä. Kuten aikaisemmassa postauksessa todettiin, Matin päivänä varisten elämä vilkastuu ja ne palailevat kotiseuduilleen. Matin päivään liittyy moninaisia kieltoja, joilla pyritään vaikuttamaan tulevaisuuteen ja ne juontavat ilmeisesti läheisestä laskiaisesta. Jos Matin päivänä kampasi tukkansa, se alkoi lähteä ja mureta. Jos ompeli, puri käärme ja kesällä sai pistoksia. Jos kehräsi tai käytti vyyhdinpuuta, tuli kesällä sisiliskoja tupaan tai näki paljon käärmeitä. Mattina ei saanut päivällä maata, vaan oli oltava jalkeilla, muuten itikat olivat riesana koko kesän ajan. Kaikkia pelottavia uhkauksia ei uskalla millään tähän edes kirjoittaa.
Säiden suhteen Matin päivä on kevättalven alku. Jos Matin päivänä riippui räystäässä pitkä "parta", eli pitkiä jääpuikkoja, kevät venyi sitä pidemmälle mitä pidempi parta oli. Nykyään ovat rakennusten lämpöeristykset jo sen verran parempia, ettei kovin pitkiä partoja pääse räystäille muodostumaankaan. Matin päivän tuisku tietää lämmintä kesää ja hyönteisten runsautta, jolloin kaikki kasvillisuus menestyy.
Karkauspäivä on innostanut normaalista käytännöstä poikkeaviin tekoihin ja näistä tunnetuin lienee ikiaikainen perinne, jonka mukaan naiset saavat karkauspäivänä kosia. Tänä tasavertaisuuden aikana kuulostaa aikansa eläneeltä tuokin perinne. Vähän maakunnasta riippuen naimaton nainen joutui eri ikäisenä "raatikkoon" tai "Kyöpelinvuorelle". Hämeessä ja muuallakin sinne jouduttiin jo 25-vuotiaana, jossain muualla vasta 30- tai 40-vuotiaana. Isojoen suunnalta kuuluu sellaista, että myös vanhatpojat joutuivat Kyöpelinvuorelle. Miespuolisten Kyöpeliin joutumista ei kuitenkaan tunneta kaikkialla.
Laskiaissunnuntai voi olla aikaisintaan 8. päivänä helmikuuta ja myöhäisintään 7. päivänä maaliskuuta. Tänä vuonna se on 23. päivänä helmikuuta. Laskiaiseen liittyy suuri määrä erilaisia tapoja, menoja, uskomuksia. enteitä ja määräaikaisia taikoja. Laskiainen on kansanperinteessä ollut ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan liittyvä päivä. Lähes kaikki silloin tehty tai tekemättä jätetty kohdistui naisten käsitöiden tai viljelystöiden raaka-aineisiin tai tuotteisiin tai karjanhoitoon. Miesten toimiin kohdistuvat uskomukset ja taiat löytyvät vastaavasti enemmänkin joulunpyhien perinteistä.
Laskiaisena saunaan piti mennä päivänvalon aikaan ja miehet ja naiset menivät sinne kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, syntyi tulevana keväänä enemmän sonnivasikoita ja jos naiset ehtivät ensin, syntyi enemmän lehmävasikoita. Saunassa ei saanut puhua, jotta kesällä saisi olla rauhassa hyönteisiltä. Ruoka piti olla laskiaisena rasvaista ja sitä piti olla riittävästi, näin runsauden kuviteltiin riittävän koko vuodeksi. Perunan syönti oli kiellettyä, siitä tuli paiseita.
Pellavasta mainitaan aina laskiaisen perinteiden yhteydessä. Siihen liittyneet perinteet ovat alkujaan kuuluneet ikivanhaan työnjuhlaan, jolloin pellavien, villojen ja hamppujen kehrääminen langoiksi lopetettiin ja aloitettiin kankaiden kutominen, kun päivänvalo lisääntyi. Lattia piti lakaista moneen kertaan ja roskat viedä kauas, jotta pellavapelto pysyi rikkaruohoista puhtaana. Naiset pukeutuivat valkoisiin ja sukivat ahkerasti hiuksiaan, jotta pellavasta tulisi hienoa ja valkoista. Mäkeä laskiessa huudettiin "pitkiä pellavia" ja "hienoja hamppuja" ja tytöt laskivat mäkeä hiukset hajallaan samassa tarkoituksessa. Mitä pitemmälle kelkka liukui, sitä pitempiä pellavia oli tulossa.
Laskiaiseen ei ole liittynyt mitään aattopäiviä eikä lopettajaisia. Saman tyyppisiä enteiden ottoja tulevalle vuodelle on laskiaiseen liittynyt kuin vuoden vaihteeseen. Laskiaisena ei ole saanut käsitellä mitään teräviä eikä äänekkäitä esineitä eikä paukutella muutenkaan mitään. Raskaita töitä ei ole myöskään laskiaisena saanut tehdä. Osa näistä tavoista ja uskomuksista on kulkeutunut meille roomalaisilta ja osa on peräisin katoliselta ajalta, kuten remuisat rekiretket, joista nykyiset karnevaalikulkueet ovat kehittyneet.
Kansainvälistä harvinaisten sairauksien päivää vietetään maailmanlaajuisesti vuosittain helmikuun viimeisenä päivänä. Tänä vuonna tuo päivä osuu siten myös karkauspäivälle. Nyt päivää vietetään jo kolmattatoista kertaa. Aiheeseen liittyvät kaikille avoimet Harvinaismessut järjestetään 29.2.2020 Helsingin Musiikkitalossa. Messujen lisäksi järjestetään myös alueellisia tapahtumia ja seminaari, johon voi osallistua verkossa. Harvinaisia sairauksia sairastavia ihmisiä on maailmassa yli 300 miljoonaa ja Suomessakin yli 300 000. Harvinaiset-verkosto jakaa tietoa ja järjestää tapahtumia harvinaissairauksiin liittyen.
Ohessa linkit aikaisempiin helmikuuta koskeviin postauksiimme
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/01/mita-tapahtuu-helmikuussa-2020.html
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/02/mita-tapahtuu-helmikuussa-2020-osa-ii.html
Lähteet:
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1985
harvinaiset.fi
Kuvat: Pixabay
Tekstin ja kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.
