Loiri lähti ja on monipuolisena ihmisenä; taiteilijana ja urheilijana hypetyksensä ansainnut. Täytyy sanoa, että taiteilija on ansioitunut ja jäänyt sydämiin, kun tasavallan presidenttikin kirjoittaa muistosanat Facebookiin ihan itse. Hänen itse kirjoittamansa tekstithän tunnistaa siitä, että lopussa on nimikirjaimet SN. Ilman niitä olevat päivitykset ovat ”koneiston” aikaansaannoksia.
Henkilönpalvontaa en ole koskaan tajunnut. Eikä Loiri sellaisen kohteena ole ollutkaan, tulipahan nyt tässä yhteydessä mieleen. Tai ehkä siinä mielessä kyllä, että juuri hänen kuolemansa jälkeen yksi jos toinenkin katsoi tarpeelliseksi jakaa mitä erilaisimpia ”uutisia” hänen poismenostaan somessa. Pelkkää Loiria tuli joka tuutista paitsi lehtien sivuilla, myös somessa.
Vaikka on kuinka hyvä ja mieleinen esiintyjä, niin en ole koskaan osannut kuvitellakaan itseäni hysteerisenä kiljumassa ja pyörtyilemässä esiintymislavan edessä. Tai heittelemässä alusvaatteitani (käytettyjä) esiintyjää kohti.
Tämän tyyppistä henkilönpalvontaa sai osakseen äskettäin Kaisaniemessä esiintynyt Justin Bieber, joka ei enää edes ole samanlainen söpöstelijä kuin vuosia sitten suosionsa huipulla. Nyt on tullut mukaan kaikenlaiset ”tavanomaiset” popparin elkeet sekä uutena elementtinä uskonnollisuus, jota tähti tuputtaa jo keikoillaankin. Olisiko ollut parempi jättää vanha mielikuva elämään ja jatkaa sairaslomaa pitempään?
Henkilönpalvonta on mielenkiintoinen ilmiö suuremmassa mittakaavassa. Puhutaanko nyt sitten sosiologiasta vai sosiaalipsykologiasta. Ehkä niillä on jonkinlainen ero. Mistä riippuu ja roikkuu se, onko henkilö taipuvainen henkilönpalvontaan? Läheskään kaikkihan eivät sitä ole. Mitä sillä korvataan tai mihin lokeroon ja tarpeeseen se tuo täytettä ja tyydytystä?
No, yhtä kaikki, sillä on monet tähtitaivaan isot ja pienemmätkin starat repineet leipänsä, joka on ollut silläkin alalla toisilla pienempinä murusina maailmalla kuin toisilla.
Suorastaan noloa on ollut se, että on menty joukoittain katsomaan jotain Johanna Tukiaista tai Matti Nykästä. Heistä ei kumpikaan itse selvästikään ymmärtänyt sitä, miksi kansa ylipäätään tuli heidän keikoilleen. Tuskin kuitenkaan hittibiisien tai heidän laulutaitonsa vuoksi.
Loiri oli laulajana ennen kaikkea hyvä tulkitsija. Hänellä oli komea ääni, mutta ihan joka paikkaan se ei lainkaan sopinut. Kuuntelin hänen kuolinpäivänään Youtubesta hänen esittämänään Laura Närhen biisin Hetken tie on kevyt. Esitys lienee peräisin jostain Vain elämää -jaksosta. Loirin ääni oli siihen biisiin aivan liian ”iso”. Toisin on monien muiden Loirin esittämien biisien laita, kuten esimerkiksi Lapin kesä tai Sydämeeni joulun teen. Loirin tulkintoja niistä ei kyllästy koskaan kuuntelemaan.
Päädyin jotenkin lukemaan vauva.fi:n sivuilta keskustelua siitä, mitä tuon edellä mainitun biisin sanat merkitsevät. Siellä oli yhtä monta näkemystä kuin oli näkijöitäkin. Monen mielestä sanoissa oli kyse lesborakkaudesta. Jos oli, niin siinäkin mielessä Loiri ei ollut oikea laulaja tulkitsemaan sitä. Ja edelleen jos oli kyse lesborakkaudesta, niin aika pervot on sanat, kun sanoissa mainitaan useasti pikkusisko.
Loiri ei kuitenkaan saanut osakseen mitään niin järjetöntä henkilönpalvontaa kuin monet ulkomaiset starat. Täällä se on onneksi ihan asiallisissa rajoissa. Tulee mieleen joku Michael Jackson, joka sekoili päihteiden ja lääkkeiden kanssa ja käytti lapsia hyväkseen ja silti kansa palvoi. Mutta musiikki oli hyvää, ihan parhaasta päästä koskaan.
Silloin kun Michael Jackson oli juuri kuollut, olimme perheen kanssa matkalla Italiassa. Joku fani oli maalannut idolinsa kuvan katuun. Olipa upea taideteos. Sääli, että se liukeni siitä pois seuraavan sadekuuron aikana.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
