Tukholman yliopiston kestävyystieteen keskus määritteli vuonna 2009 yhdeksän planetaarista rajaa, joiden sisäpuolella ihmiskunnan täytyy pystyä pysymään, jotta elinmahdollisuudet maapallolla säilyisivät. Nämä rajat koskevat hiilidioksidipäästöjä, luontokatoa, otsonikerrosta, maankäyttöä, juomavettä, merten happamoitumista, liikalannoitusta, ilman pienhiukkasia ja kemiallisia saasteita. Näistä yhdeksästä turvarajasta on ylitetty jo viisi.
Rajojen ylittyessä maapallon elinolot muuttuvat epävakaiksi ja vaikeasti ennustettaviksi. Myös riski peruuttamattomiin muutoksiin kasvaa.
Yksi näistä ylitetyistä turvarajoista on kemiallisen saasteen määrä. Kemiallinen saaste kattaa kaikki ihmisen luomat uudet yhdisteet, kuten esimerkiksi teollisuudessa ja kulutustuotteissa käytettävät kemikaalit, lääkkeet, muovit ja torjunta-aineet.
Kemikaalien tuotanto on vuoden 1950 jälkeen 50-kertaistunut ja vuoteen 2050 mennessä tuotannon arvioidaan vielä kolminkertaistuvan. Ihmiskunta on tuottanut noin 350 000 erilaista kemiallista yhdistettä. Niiden haitoista on olemassa kattavaa tietoa vain vähän. Uusia kemikaaleja tuotetaan nopeammin kuin niiden aiheuttamia riskejä voidaan seurata.
Kemikaalit koettelevat maapallon kantokykyä koko niiden elinkaaren ajan. Raaka-aineiden louhinta tuhoaa elinympäristöjä ja tuotantoon käytettävät fossiiliset polttoaineet nopeuttavat ilmastonmuutosta. Suuri osa kemikaaleista päätyy luontoon, missä ne aiheuttavat häiriöitä eläinten hormonitoiminnalle, aineenvaihdunnalle, kasvulle ja lisääntymiselle. Torjunta-aineet tuhoavat pölyttäjiä, jotka ovat elintärkeitä ekosysteemeille ja ruuantuotannolle.
Muovit aiheuttavat suurimman yksittäisen kuorman. Niiden massa on jo kaksinkertainen kaikkien eläinten massaan verrattuna. Kemikaalien tuotantoa tulisi säädellä samalla tavalla kuin hiilidioksidipäästöjä ja kertakäyttöisistä materiaaleista pitäisi luopua ja siirtyä kemikaalien kierrätykseen.
Lähde: Tiede-lehti nro 3/2022
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen tai muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
