Seitsemän veljestä Orimattilan kesäteatterissa

Harvoin koko EA:n bloggaajauralla olemme päässeet kirjoittamaan arviota teatterikappaleesta johtuen ehkä eniten koronasta. 

Kävimme Isännän kanssa katsomassa Aleksis Kiven perinteisen Seitsemän Veljestä Orimattilan Jätinpesän kesäteatterissa. 

Kun ekan kerran näin mainoksen tästä näytelmästä, ajattelin, että tuota nyt en ainakaan mene katsomaan. Samaa vanhaa tarinaa, boooooring…!!

Mutta jostain luin sitten näytelmästä tarkemmin. Sen on ohjannut Tapani Kalliomäki, joka on tuttu Lahden kaupunginteatterista ja monesta muustakin teatterista sekä muutamista tv-sarjoista, muun muassa Hovimäestä. 

Näyttelijät olivat selvästikin hyvin kokeneita ja moni oli muun muassa Lahden Lauantainäyttämön näyttelijöitä. Googletin nimittäin. Taidoissaan eivät hävinneet ammattinäyttelijöille yhtään. Ohjauskin oli hyvin onnistunutta. Eikä kohtausten väliin jäänyt ”kuolleita” hetkiä, niin kuin usein amatöörimäisemmissä kesäteattereissa saattaa käydä. 

Kyseinen kappale oli tietyiltä osin tuotu nykyaikaan ja sisälsi siinä mielessä tosi hauskoja yksityiskohtia. Joulusauna -kohtauksessa veljekset eivät olleet ihan nakuina, koska muuten olisi menty K-18 -alueelle. Kaikilla oli pikkarit jalassa ja yhdellä oli stringit!! 🤣 Loppuvaiheessa kuultiin musiikkina Sandstormia. 

Kaikki veljekset oli saatu omanlaisikseen tyypeiksi ja osiin oli valittu oikeanlaiset näyttelijät. Kukaan ei jäänyt sivuosaan, vaikka Juhani olikin tietysti eniten äänessä. Pikku-Laurilla muun muassa oli tosi pitkä monologi, josta hän saikin ansaitut aplodit. 

Näytelmä oli aika pitkä, 2 tuntia 40 minuuttia. Suosittelen, mutta kannattaa ottaa pehmuste peffan alle. Kovalla puupenkillä istuminen alkaa helposti puuduttaa. Väliajalla sai ostaa ainakin kahvia, pullaa, jäätelöä, irtokarkkia ja makkaraa. 

Näyttämön sijainti on kätevästi supassa, joka antaa vähän amfiteatterin vaikutelmaa. Ainakin siellä ollaan suojassa tuulelta ja osin auringonpaisteeltakin. Katsomo on osittain katettu, joten mahdollinen pieni sade ei haittaa ainakaan katsojia. Eikä ehkä veljeksiäkään, joista melkein jokaisen päätä vuorollaan uitetaan vesisaavissa. 

Vaikuttavin kohtaus oli varmasti härkälauman ampuminen, joka oli toteutettu erikoisella tavalla, mutta ei jättänyt epäselväksi, mitä juuri oli tapahtumassa.

Kuvat käsiohjelmasta

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Akselin ja Elinan hääfarssi

 

Antto Terraksen kirjoittama komedia Akselin ja Elinan hääfarssi

Mieleeni tulvahtaa ajatus ja muisto. Ajatus siitä, että kuunnelmathan ovat iankaiken vanha ja toimiva juttu. Kaikkine ääniefekteineen ja lisukkeineen...miten nostalginen juttu tämä kuuntelukokemus onkaan.

Muistan kuinka kesälomilla sadepäivän sattuessa pötköttelimme torkkupeittojen alla radiota kuunnellen ja mikä onni olikaan, jos sattumoisin osui radiokuunnelma kohdalle. Kunpa tämä taiteenlaji elpyisi äänikirjojen oheen. Vai onko se koskaan kuollutkaan. Ne ovat ehkä vain menneet itseltä ohi, kun on niin paljon kaikkea viihdykettä tarjolla.

Mieleeni nousee myös lämpöisistä melkein kaikkein lämpöisin muisto omista häistämme. Ne olivat yllätyshäät kuopuksen ristiäisten yhteydessä. Meistä tuli toistemme elämän valot ihan virallisestikin. Uko lauloi minulle alttarilla Akselin ja Elinan häävalssin papin säestäessä kitaralla. Sen saman kappaleen, jonka tahtiin olisimme tanssineet toisenlaisissa häissä. Laulun tarina osuu niin hyvin meidän tarinaamme, että se piti saada mukaan tavalla tai toisella.

Mutta takaisin tähän komediakuunnelmaan taikka nykyaikaisemmin sanottuna audiokomediaan. Tarina on kuin paraskin kesäteatteriesitys. Hupaisat henkilöhahmot, joita on riittävästi ja jotka kaikki ovat tavalla tai toisella outoja tai oudon hauskoja. Polttarit, häät, häämatka ja lisukkeena morsiamen ja sulhasen menneisyys sekä molempien sukulaiset ja erikoiset ystävät. Tilanteet, joissa toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä huvittavat kuulijaa, joka tietää asioiden oikean laidan. Anoppia sätitään oikein huolella, mikä jaksaa aina naurattaa. Plussaa ovat myös useat ääninäyttelijät, joista kukin esittää vielä montaa roolia. 

Kuunnelman pituus on reilu neljä tuntia ja kuuntelin kokonaisuuden noin neljällä kuuntelukerralla eli tunnin kerrallaan. Enempää ei olisi tätä hupailua jaksanutkaan kuunnella. Niinkuin tiedetään, ei makeaa mahan täydeltä, tai tulee övereistä yökötys. 

Kivaa kesään sopivaa viihdettä ja hauskoja yhtymäkohtia omaan tai naapurin elämään löytyi pilvin pimein. Tämä sopii hyvin kuunneltavaksi jonkun tylsän ja pakollisen homman oheen. Tai yhtä hyvin mukavankin.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.