Mikko Hyppönen: Internet, WSOY Helsinki 2021.
Hyppösenhän me tunnemmekin ennestään F-Securen tutkimusjohtajana. Toinen on saman alan guru ja tietokirjailija on Petteri Järvinen. Vähintään jompi kumpi on julkisuuden valokeilassa aina, kun jotain merkittävää ja käsittämätöntä (tavallisen tallaajan näkökulmasta) tapahtuu tietotekniikan alalla.
Molemmat miehet ovat varmaan syntyneet ensimmäisen tietokoneensa salasana jo valmiina mielessään. Hyppönen oli jo teininä ohjelmoimassa tietokonepeli Commodore 64:ää. Nykyään hän toimii vapaa-ajallaan haittaohjelmamuseon intendenttinä, mikä kuulostaa ihan vitsiltä. Että sellainenkin museo jo on olemassa. Joukossamme kulkee vielä vanhemman polven ihmisiä, jotka eivät ole haittaohjelmista kuulleetkaan. Tai edes hyötyohjelmista.
Hyppönen on pitänyt myös TED-puheen. Samaan puhujapönttöön ei pääse kuka tahansa, vaan muita puhujia ovat olleet esimerkiksi Bill Gates, Bill Clinton, Al Gore, Bono, Linus Torvalds ja Karoliina Korppoo sekä Googlen ”luojat” Sergey Brin ja Larry Page.
Mutta puhutaanpas nyt Hyppösen kirjasta. Kirja on hauska ja humoristinen, helppoa ja otteessaan pitävää luettavaa asioista, jotka meistä monia tai useimpia koskettavat. Siinä on paljon sanoja ja käsitteitä, joista en ymmärrä hevon mitään, mutta isossa kuvassa kuitenkin kerrottu asia on selvä kuin pläkki. Kirja on myös kattava historiateos internetin kehityksestä. Siellä vilisee tuttuja aiheeseen liittyviä sanoja vuosikymmenten takaa, jotka olivat jo unohtuneet. Esimerkiksi TCP/IP, Ethernet ja Lotus Notes.
Kirja on ohut ja sisällysluettelo pitkä, joten yhtä aihetta ei vatuloida sivukaupalla ja liian ammattimaisin sanakääntein. Hyppönen on jo sen verran meritoitunut ammattilainen, ettei hänen tarvitse snobbailla omalla tietämyksellään, vaan maallikkokin pystyy lukemaan ja lukee mielellään tällaisen kirjan.
Lotus Notes -ohjelmapaketissa oli muun muassa sähköpostiohjelma. Isännällä oli sellainen työkoneessaan joskus 1990- luvulla ja ihmettelin, että mihin ihmeeseen ihminen töissä tarvitsee sähköpostia? Vaikka konttorirottia olimme molemmat silloin ja olemme nyt. Kohta samaa asiaa saa ihmetellä uudelleen, kun tilalle on tulleet Skypet ja Teamsit ja ties mitkä muut yhteydenpitovälineet. Niin se maailma muuttuu parissa kolmessa vuosikymmenessä.
Hyppönen antaa kirjassa myös hyviä vinkkejä. Jos toistuvasti unohtaa pankkikorttinsa PIN-koodin, asia ratkeaa sillä kun menee sen automaatin luo, missä useimmiten käy ja kirjoittaa PIN-koodin tussilla sen etupeltiin. Siitä se on helppo tarkistaa. Tämä ei ollut ihan Hyppösen omaa keksintöä, mutta pesee Niksi-Pirkan konstit mennen tullen.
Etukäteen on ehkä liikaakin hypetetty kirjan kauhukuvista ja että yöunet menee, kun sen lukee. Eikä uskalla enää tehdä ostoksia verkkokaupoista jne jne. No ehkä tämä viimeksimainittu vähän jääkin vaivaamaan. Ja se, että salasanat todellakin täytyy olla tarpeeksi pitkiä ja monimutkaisia eikä samoja salasanoja saa käyttää useammassa palvelussa.
Hyppönen ei kirjassaan maininnut mitään salasanojen säilyttämisestä pilvipalvelussa. Ja varta vasten siihen suunnitelluissa palveluissa. Niiden pitäisi olla näppäriä ja turvallisia. Foliohattu päähän tai ei, mutta itse en ainakaan omia salasanojani säilyttäisi sellaisessa paikassa. Siitä asiasta pitäisi saada jonkun gurun näkemys.
Se oli itselleni yllätys, että whatsapp-viestit ovat salatumpia ja vaikeammin murrettavissa kuin olin luullut. Tästä kirjasta jokainen Android-puhelimen käyttäjä pääsee käsitykseen siitä, mikä ero on Androidilla ja Iphonella (Iphonen eduksi), suosittelen tutustumaan.
Toinen mielenkiintoinen tieto meikäläisen tasoiselle ”nörtille” on se, mitkä netissä toimivista jättiyrityksistä touhuavat mitäkin kuluttajalle näkyvän liiketoiminnan ohessa. Toisin sanoen mitkä niistä tutkivat elämämme ja myyvät keräämänsä profiilitiedot eteenpäin mainostajille ja ties minne. Ja mitkä niistä eivät sitä tee.
Kirjasta selviää sekin, miksi puhelimeen alkaa kohta putkahdella esimerkiksi maalikaupan mainoksia, jos juuri äsken olet jutellut kaverisi kanssa maaleista ja remonttiasioista. Tai autokauppojen mainoksia, jos kahvipöydässä on hetki sitten puhuttu autoista. Ja se, mistä navigaatiolaitteet sun muut mapsit ja gepsit tietävät, missä on liikenneruuhkia juuri nyt ja missä ei. Sekin on aika nerokas ja yksinkertainen keksintö.
Kerrassaan mielenkiintoinen ja nopeasti ahmittava kirja, eikä lainkaan puuduttava, vaikka sellaisenkin aiheesta saisi. Internet ja kaikki mitä siihen liittyy nyt ja tulevaisuudessa, on vasta alkua. Me, jotka nyt elämme ja käytämme sitä, olemme nähneet internetin alkutaipaleet ja suuren murroksen, minkä se on saanut aikaan, mutta emme ehkä ehdi nähdä, mihin kaikkeen se vielä johtaa. Kybersodankäynti on jo tätä päivää ilman sotatilaa. Tulevaisuudessa käydään ehkä nanosotaa.
On se kyllä vähän pelottavakin kirja, jos liikaa päästää mielikuvituksen laukkaamaan. Suurin tietoturvariski on siinä napin ja tuolin välissä eli käyttäjien sinisilmäisyys ja tietämättömyys siitä, minkä napsautuksen takana se mörkö vaanii.
Kuvat: Adlibris, Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
