Asenteellinen viikkoruno

 

Elämässä, viikkorytmissä ja verenpaineessa on oma temponsa. Lääkäri sanoi, että kun verenpaine heittelee, tietää ainakin olevansa elossa. 

Päivät, viikot ja vuodet ovat erilaisia. Viikonpäivistä maanantai on monelle syystä tai toisesta raskas, ikävä, alakuloinen. Kun arkipäivät ovat työpäiviä ja viikonloput vapaita, on maanantaiaamusta pitkä matka perjantai-iltaan. Tai siltä se ainakin tuntuu. Ne, jotka tekevät töitä myös viikonloppuisin kokevat maanantain varmasti toisin. Puhutaan myös ruuhkavuosista ja kiireisistä eläkevuosista. Kesällä ja varsinkin kesälomalla aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin marraskuun pimeinä päivinä.

Tässä viikkorunossakin tempo muuttuu päivien mukaan. Alkuviikko kulkee laiskoin ja laahaavin askelin ja loppuviikkoa kohti mentäessä sanoihin tulee enemmän rytmiä - juuri tällaiselta viikkoni usein tuntuu.

Perjantai-ilta on minulle yksi viikon parhaista hetkistä.

Maanantai,

tuo päivistä pisin. 

Siltä se ainakin tuntuu.

Tylsästi ennalta arvattava,

yllätyksetön -

lempeästi kääntyessään jo kohti iltaa, muistuttaa - 

pahin on pian ohi.

Tiistai,

maanantain jälkeen aina

hyvillä mielin vastaanotettu.

Iloinen,

positiivinen, aavistuksen jo nauruakin tarjoava.

Keskiviikko,

tuo veijari

nykyisin onkin huijari.

Kas näin oli aikoinaan,

kun viikon aloitti sunnuntai,

ja kun alusta laskettiin, 

keskiviikko keskimmäiseksi huomattiin.

Vaan toisin on,

keskimmäisen paikkaa pitää torstai nyt.

Torstai,

totta tosiaan

toivoa täynnä on olevinaan.

Mutta totuus on toinen,

niinkuin usein on.

Täynnä työtä ja puuhaa,

joskus mahdotonta. Vauhti kiihtyy.

No – ripaus on sentään jotakin muuta...

myös viikonlopun odotusta.

Perjantai,

tuo päivistä paras.

Viimein tässä, 

kuin toivottu vieras,

jonka kyläilyn toivoisi jatkuvan.

Mutta kiire on vieraalla,

kuten aina.

Ja pian on perjantai ohi.

Lauantai,

tuo puuhapäivä.

Askarta on mieluista,

herkkuruuan kokkausta.

Lenkkeily tai ulkoilu,

käy myös töllön katselu.

Teetpä sitten niin tai näin,

aina menee oikein päin.

Sunnuntai

on löysä päivä.

Kiire ohi, kaikki hyvin.

Teenkö vaiko enkö tee,

ihan itse päätän sen.

Menenkö vai tulenko,

päättää sama henkilö.

Tsiisus, tää on luksusta.

Viikko meni,

vierähti.

Taas se alkaa alusta,

päiviemme laskenta.

Toistuu päivät,

samanmoiset, erilaiset.

Mitä tuo ne tullessaan,

lähdetäänpä katsomaan.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kevät koittaa aina

Lähdettiin Nuuskijan kanssa aamulenkille luonnonsuojelualueelle. Kyllä on maa vielä kovin ruskeanharmaa.

 

Lenkkimme alkaa kapuamisella korkealle harjun päälle pitkin kiemurtelevia polkuja. Huilataan vähän välillä.

Valkovuokkomättäitä on siellä, täällä ja tuolla. Niitä on niin paljon, että voin tunnistaa ilmassa niiden tuoksun.

Joku on käynyt koputtelemassa kerran jos toisenkin.

Kaunis vanha kelo.

Luonnon taidetta.

Oksan paikalla on nyt kolo.

Kelo kurottelee kohti korkeuksia.

Harjun laella kuulostellaan lintuja. Peipposia ja muita pikkuystäviä on joka puolella. Kuuluu liverrystä, viserrystä, solinaa ja koputusta. Loilotusta, pulputusta, piipitystä ja vihellystä.

Harjulta laskeutuminen on paljon vaikeampaa kuin sinne nouseminen.

Nuuskija lähtisi vielä toiselle kierrokselle. Se ei kyllästy koskaan metsälenkkeihin. Enkä minäkään.

Kirjoittelin aiemmin kuun alkupuolella tuntojani huhtikuusta: 

Marraskuu vs.huhtikuu

Mielestäni marraskuun pimeä voittaa huhtikuun valon. Nyt kun huhtikuu lähestyy loppuaan, huokaisen jo helpotuksesta. Pahin on jo takana ja tästä eteenpäin kevät on yhtä riemua ja koko ajan vain paranee.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Marraskuu vs. huhtikuu

Huhtikuun valo paljastaa liikaa.

Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo marraskuussa, kun monet kanssaihmisistä kärvistelivät pimeyden kourissa. Kun useimmille se kamalin kuukausi iski päälle ja heitti mustan viitan maisemaan ja mieleen. Pienen valoisan ajan taivas oli betonin harmaa eikä maa jalkojen alla tarjoillut kuin mustaa asfalttia tai kuraisia polkuja. Valon pilkahdukset olivat pieniä ja lyhytkestoisia, viistoja ja vaisuja. Sade tuli vetenä ja vaakasuoraan. Tuuli repi päästä hupun ja melkein hiuksetkin. Öisellä taivaalla ei paistanut täysikuu eikä iltaisin loistanut tähtitaivas, pilvirintama synkensi taivaan kellertävän harmaalla muodostelmalla. 

Olinko minä alamaissa? En ollut. Enkä ymmärtänyt muiden tuntemuksia masentavasta marraskuusta. Kun syyspäivän tasauksen jälkeen päivä otti ripeämpiä askeleita pimeyttä kohti, minä vain nautin. Ilakoin ja riehaannuin. Jäi siksi tämä alakulon postauskin kirjoittamatta. Kaivoin kynttilöitä ja lyhtyjä esiin ja istuin niiden loimussa kuunnelleen sateen ropinaa ja tunnelmoin villasukat jalassa. Mitä pimeämpää sen parempaa. Mitä kovempaa sateen ropinaa, sen ihanampaa. Ulkona lenkkeillessäni tuuli heitti minua milloin etu- ja milloin takakenoon. Hiukset karkasivat hupun alta ja sadepisarat loistivat silmälasien pinnalla kuin tuhat pientä timanttia. Kotiin palattuani keitin kupillisen kuumaa chai lattea ja notkahdin sohvan kulmaan viltin alle kirja tai puhelin kädessä. Ah, ihanutta!

Huhtikuun ankeutta 

Huhtikuun ankeutta

Huhtikuun ankeutta

Mutta nyt, kun huhtikuu on täällä, koen alakuloa. Huhtikuu, joka on kuin koettelemusten portti, jonka läpi on kuljettava kohti oikeaa kevättä, jolloin on heleän vihreää ja tuoksuissa taikaa. Huhtikuu lyö kasvoille kuin märkä rätti. Viimeiset risuista ja sotkusta likaiset lumenriekaleet vetäytyvät ja paljastavat armottomasti maan, joka on ruma ja repaleinen. Kuin peto, joka nostaa huulensa irvistykseen ja paljastaa repivät hampaansa ja hönkii pahanhajuista hengitystään vasten kasvoja. Alati kirkkaammin paistava aurinko paljastaa hiekan ja pölyn sieltä missä sitä ei pitäisi olla. Nuhjuiset ja tallautuneet heinät ja talventörröttäjät heiluvat tuulessa kuin luurangot, ilman sisältöä, ilman sielukkuutta. Armoton aurinko osoittaa kauheuksia ja kamaluuksia minne ikinä katsonkin enkä voi iloita mistään, näen vain inhottavan, likaisen, paljaan maan.

Tiedänhän minä, että tämä aika on pian ohi. Mutta en kestäisi odottaa. En katso peilistä valkoista, kalpeaa ihoani. Pidän silmäni sirrillään liiasta kirkkaudesta. Haluan sulkea verhot ja vetäytyä peiton alle odottamaan, kunnes tämä sieluani syövä aika on ohitse. Mutta huhtikuun valoisat päivät ovat pitkiä. Ne venyvät molemmista suunnista pimeää kohti ja peittävät sen alleen. Eikä säkkipimeää piilopaikkaa enää löydy.

Kunnes tulee se aamu, kun nurmi tuoksuu ja järveltä päin käy lempeä tuuli. Talven nuhjaannuttamat haavan lehdet ovat kadonneet tuulen mukana ja käenrieskan kirkas keltainen loistaa kilpaa auringon kanssa. Nurmi vihertää peittäen alleen mustan maan ja puiden silmut ovat juuri puhkeamaisillaan vihreään.

Sitten se on ohi. Huhtikuun tuska.

Mitä pimeäpää, sen parempaa.
Ihana marraskuu.

Kumpi on sinulle pahempi kuukausi, huhtikuu vai marraskuu? Vai onko kumpikaan?

Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Mitä tapahtuu huhtikuussa

Kevätkiireiden vuoksi tämä postaus on nyt pahasti myöhässä.

Suomen kansan kalenteria 2020 on taas luettu kuten myös Kustaa Vilkunan vuotuista ajantietoa.

Huhtikuun nimi juontaa juurensa - yllätys yllätys - agraariyhteiskuntaan ja sen arkeen. Huhta tarkoittaa havupuukaskea, jota oli huhtikuussa tapana lähteä kaatamaan. Kaskenkaato liittyy alkukantaiseen maanviljelytekniikkaan, jossa metsä hakataan ja puut poltetaan ja siten puuhun sitoutuneet ravinteet päätyvät maaperään tuhkana. Tuhka on ravinteikasta ja niin ollen maaperä ei tarvitse muuta lannoitusta.

Terminen kevät alkaa Suomessa huhtikuussa ja sen lasketaan alkavan silloin, kun päivän keskilämpö pitkäaikaisten säätilastojen mukaan kohoaa plussan puolelle. Terminen kevät alkaa luonnollisesti Turun korkeudella ensimmäiseksi huhtikuun alussa ja Enontekiön korkeudella noin kuukautta myöhemmin. Huhtikuun korkeita lämpötiloja ei ole koskaan pidetty hyvänä asiana, vaan huhtikuun lämmön on ajateltu enteilevän kylmää kesää ja kesäkuuta. Huhtikuussa on useita "merkkipäiviä", joiden säästä on ennustettu tulevan kesän säätä. Näitä ovat erityisesti Yrjön ja Markun päivät.

Yrjön päivä 23.4. on ollut perinteinen karjan laitumelle laskemisen päivä ja sitä edeltävänä yönä on huhuiltu, kolisteltu ja huudeltu metsissä susien karkottamiseksi kauemmas asutuksen läheltä. Markun päivällä on ollut merkitystä tulevan marja- tai viljasadon kannalta. Jos Markun päivän 25.4. vastainen yö on lämmin, on luvassa hyvä marja- tai viljasato riippuen siitä, missä päin maata asiaa tarkastellaan. Pohjoisemmassa Suomessa Erkin päivä 18.5. on ollut merkityksellinen tässä samassa suhteessa. Kylmä Markun päivän vastainen yö taas on tiennyt huonoa marja- tai viljavuotta.

Markun päivästä alkaen on odotettavissa käen kukuntaa. Vanhan sanonnan mukaan "Markku käelle kielen antaa". Terveisiä vaan naapurin Markulle, joka on äskettäin liittynyt blogimme lukijakuntaan.

Aprillipäivä on kautta maailman ollut iloisen pilanteon päivä. Suomessa aprillipäivä ei ole vielä kovin vanha perinne. Täällä on sen sijaan hyväuskoisia ja varsinkin lapsia "uunotettu" ympäri vuoden ja enimmäkseen erilaisiin työnteon vaiheisiin liittyen. Tällä on ollut oma tärkeä merkityksensä lasten kasvatuksessa. On tarkoituksella yritetty kehittää lasten ja muiden keskenkasvuisten arvostelukykyä ja vähentää herkkäuskoisuutta lähettämällä hakemaan naapurista lainaksi vaikkapa tarhavinkkeliä, uuninlestiä, makkaranlukkoa tai muita olemattomia esineitä. Aprillipäivänä on lähetetty lapsia ostamaan apteekista muun muassa lapikkaannousua, maantien jytyä, äkkinäistä uloslähtöä tai villakoiran siemeniä.

Muistan itsekin tulleeni lapsena uunotetuksi. Isä lähetti minut kysymään äidiltä, että missä hänen äitiyspuseronsa on. Siis isän äitiyspusero? Itse en yhtään ymmärtänyt minkälaisesta esineestä mahtaa olla kysymys. Äiti varmaan luuli, että olin keksinyt omasta päästäni koko jutun. Varmaan keskenään hirnuivat minulle myöhemmin.

Ilosta ja huvituksista kirjoittaa Elias Lönnrot Talonpojan koti-lääkäri -kirjassaan vuodelta 1839:

"Kauniit ilot, leikit ja huvitukset ovat rasitusten jälestä virvoittavaisia. Kohtuullisesti nautittuna ne kartuttavat sekä ruumiin että mielen hyvää, panevat veren ja muut ruumiin nesteet paremmin liikkeelle. Töistä päästyään sopii siis itse kunkin ilahutella itseänsä ja toimittaa muillenki, erittäin lapsille ja nuorelle kansalle syyttömiä huvituksia. Itsekullaki iällä on omat huvituksensa. Hypyt, tanssit, moninaiset kisat ja leikit, kiekan ja pallon nakkelot, lymyset, hiipat j.n.e. ovat kyllä syyttömiä ja somia huvituksia nuorukaisille, jos vaan katsotaan, ettei mitään tapaturmasta vahinkoa sattuisi ja ettei niitä ylenmäärin pitkitetä tahi ettei mitään tarpeellista työtä niiltä viivytetä. Joka yhä huvituksia etsii, niillen tulee ikäväksi huvitukseksi eikä heistä ole viimmen minkän ilon nautitsiata."

Tänä vuonna on sattuneesta syystä tapahtumakalenterin kaikki messu- ja festivaalitapahtumat peruttu.

Huhtikuussa aikaisemmin tapahtunutta:

8.4.1812 Helsinki julistettiin Suomen pääkaupungiksi
9.4.1557 piispa Mikael Agricola kuoli
17.4.1733 juopottelulle laitettiin sakkorangaistus. Teho jäi vähäiseksi.
19.4.1614 Turun linna paloi
22.4.1715 oli niin täydellinen auringonpimennys, että tähdet näkyivät keskellä päivää
29.4.1828 Elias Lönnrot lähti ensimmäiselle runonkeruumatkalleen

Lähteet: Suomen kansan kalenteri 2020, Kustaa Vilkunan vuotuinen ajantieto, Wikipedia.
Kuvat: Erikoiset asiantuntijat /edellä mainitut teokset sekä Pixabay.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Blogin linkkiä saa jakaa.