Oliko tosiaan ennen paremmin?

Meillä on ruokaa, vapautta, aikaa ja mahdollisuuksia. Näitä kaikkia puuttui isovanhemmiltamme. 

Luonnonkatastrofeissa ja muissa onnettomuuksissa kuolee ihmisiä vain neljännes siitä määrästä kuin sata vuotta sitten. Vielä kun suhteutetaan tämä siihen, että maailman väestö on kasvanut tässä ajassa viidellä miljardilla, vähennys on vielä dramaattisempi. Paremman elintason ja kehittyneen teknologian ja tieteen ansiosta ihmisillä on paremmat mahdollisuudet suojautua katastrofeilta.

 

Elintaso on noussut ja lapsikuolleisuus romahtanut jopa Afrikassa ja Aasiassa. Yli 90 prosenttia maailman lapsista pääsee kouluun. Sodat ja muu väkivalta ovat vähentyneet. Vuonna 2018 aseellisissa yhteenotoissa kuoli 76 000 ihmistä. Vielä 1970-luvulla kuolleita oli kymmenkertainen määrä. Suomessa oli 1950-luvulla 20-kertainen riski nykyiseen verrattuna tulla surmatuksi alle vuoden vanhana.

 

Äärimmäisessä köyhyydessä elävän väestön osuus on vähentynyt puoleen maapallolla kahdessa kymmenessä vuodessa. Äärimmäisen köyhyyden rajana pidetään 1,90 dollarin päiväbudjetilla eläviä. Näitä ihmisiä on noin 690 miljoonaa, eli noin joka kymmenes maapallon asukas. Toisaalta, jos raja nostetaan kahteen dollariin, äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä lisääntyy yhtäkkiä sadalla miljoonalla ihmisellä. Suurin osa näistä köyhimmistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Nigeriassa, Kongossa, Tansaniassa, Etiopiassa ja Madagaskarissa. 

Köyhyys ei silti katoa mihinkään. Köyhien maiden väkiluku on lisääntynyt kahdella miljardilla. Köyhissä maatalousvaltaisissa maissa lapset ovat työvoimaa ja vanhuudenturva vanhemmilleen.

Väestöräjähdyksestä puhuttiin 1970-luvulla ja arveltiin miljoonien ihmisten kuolevan nälkään jo silloin. Väestöpommi jäi suutariksi. Väestö kasvaa, mutta kasvu on alkanut jo hidastua. Keskimääräinen lapsiluku naista kohti on enää puolet siitä, mitä se oli toisen maailmansodan jälkeen. Tähän kehitykseen vaikuttaa vaurastuminen ja elinkeinojen monipuolistuminen.

Lapsia ei enää hankita työvoimaksi pienille perhetiloille eikä lapsikuolleisuutta paikkaamaan. Lapsi- ja tartuntatautikuolleisuuden väheneminen lienee hyvin pitkälti antibioottien ansiota. Ja oma osuutensa on varmasti myös rokotteiden kehittymisellä ja käyttöönotolla. 

Sekä naiset että miehet ovat paremmin koulutettuja ja haluavat lapsilleen hyvän koulutuksen ja laadukkaampaa ravintoa. Siten pienempi lapsiluku tyydyttää useampia perheitä. Ennusteiden mukaan maapallon väkiluku lakkaa kasvamasta ja asettuu vuosisadan loppuun mennessä 11-12 miljardin välille.

Emme ole koskaan ennen olleet näin terveitä, vauraita ja onnellisia. Niitä asioita on vaikea mitata, mutta elinajanodote voisi olla jonkinlainen mittari. Koko maailmassa elinajanodote 1800-luvulla oli noin 30 vuotta. Vastasyntyneistä puolet kuoli jo pikkulapsina ja aikuisista puolet 50-70 -vuotiaina. Nykyisin elinajanodote koko maailman keskiarvona on noin 70 vuotta. Ennen toista maailmansotaa suomalainen mies eli noin 55-vuotiaaksi ja nyt syntyvän poikalapsen elinajanodote on 78,9 vuotta. Naisten vastaavat luvut ovat 62 vuotta ja 84,3 vuotta.

Lähde: Tiede-lehti nro 2/2021, Jukka Ruukin artikkeli, jonka tiedot perustuvat Hans Roslingin Faktojen maailma -kirjaan sekä Maailmanpankin, Tilastokeskuksen ja YK-järjestöjen tilastoihin ja raportteihin. 

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.