Pieni sukkatehdas

Erikoisen Asiantuntijan pieni sukkatehdas aktivoitui mökkiloman aikana. 

Aloitin taas sukkien kutomisen Ukrainan sotilaille ja siviileille. Kevään ja kesän aikana kudoin myös muutaman pipon, kaulaliinan ja yhden vauvanpeiton. 

Tässä välillä kudoin jotain myös omille lastenlapsille. Vauvanpeitot molemmille sekä villahaalarit, joista toisesta puuttuu vielä napit. Siitä tuli tehtyä vähän isompi koko, olisko ollut 110 cm tai jotain. Nuoret vanhemmat tuumasivat, että se on niin iso, että sitä tarvitaan varmaan vasta rippileirillä… 🤣

Facebookissa ja muuallakin on ryhmiä, johon ovat kokoontuneet samanhenkiset, Ukrainaan neuleita tekevät ihmiset. Heillä lienee enemmän aikaa ja ehkä vakavampi ”neuloosi” kuin minulla, koska kuvissa näkyy kasoittain valmiita, kauniita neuleita. Vauvaneuleet ovat suloisia ja melkein tulee itku niitä katsellessa ja miettiessä minkälaisissa olosuhteissa elävien vauvojen päälle ne puetaan. Ja ovatko enää eläviäkään. 😔

Eräässä ryhmässä kysyttiin, että saako villasukkien varsiin kutoa Ukrainan lipun värejä eli sinistä ja keltaista? Joku vastasi, että mieluummin nämä värit kudottaisiin näkymättömämpiin kohtiin, eli sukkien teriin. Miksi? Ettei vastapuoli provosoituisi. Siis että mitä?? Jäin miettimään tätä vastausta näihin päiviin asti.

Oma sotilasurani on jäänyt olemattomaksi, mutta silti veikkaan, että sodassa vastapuolelle esitellään ensin ihan jotain muita välineitä, mistä se ”voi provosoitua”, kuin villasukkia. Villasukkien esittelyn vuoro voi tulla vasta myöhemmin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Lankoja nämä himokutojat ovat saaneet lahjoituksina muun muassa Finnairin lentävältä henkilökunnalta, mikä on tosi upea ele heiltä. Minä kudon niin vähän, että pystyn ostamaan tarvittavat langat itse.

Liipasinlapasien kutomista en ole alkanut opettelemaan. Niitä näkyy ryhmissä aika paljonkin. Lapasia en ole kutonut sen jälkeen kun koulussa piti kutoa se pakkolapanen. Sukkien kutominen sujuu helpommin ja nopeammin. 

Koko ajan sitä tietysti miettii, että voi kun näille sotilassukille ei enää ensi talvena olisikaan tarvetta. Voihan niitä antaa myös kotimaan vähävaraisille viluvarpaille.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Huono omatunto

Blogin suhteen meinaa tulla ihan tosi huono omatunto, kun en ole ehtinyt kirjoittaa enkä saada mitään aikaiseksi edes ajatuksen tasolla. 

Neuloosi vie naista nyt aika pahasti. En muista tämmöistä tartuntaa kokeneeni. Pitkään aikaan. 

Sukkaa ja pipoa tulee Ukrainaan lähetettäväksi niin, että alan kohta miettiä, että pitäisikö jo omallekin perheelle välillä kutoa jotain. Tai itselle. 

Myös oman maakunnan vähävaraisille vanhuksille voi kutoa villasukkia ja juuri äsken valmistuneet laitankin menemään Facebook-ryhmän kautta sinne jakoon. 

Nämä sukat ovat oikeasti harmaat, mutta kuvassa väri on jotain ihan muuta. Ne on kudottu 7 veljeksestä ja lisänä on mohairsekoitelankaa, jossa on 20% mohairia. Sukat ovat ihanan pehmeät ja paksut.

Uudet sukat aloitin heti saman tien ja nyt käytän raidoituksiin ja kärkiin värillisiä lankoja, jotka ovat jääneet yli Ukrainan sukista. 

Facebookissa on mahtava ryhmä ”Neulomuksia Ukrainaan”, jossa neuloosin puremat kansalaiset kertovat omista töistään ja lähettävät kuvia niistä muidenkin nähtäville. Moni kutoo sotilaan käsineitä, joissa on erillinen paikka etusormelle tai aukko, josta sen (etusormen) saa ulos. Liipaisinsormen siis. 

Ylinnä olevassa kuvassa näkyvät sukat ja pipot lähetin eteenpäin autaukrainaa.fi -sivuston kautta. Avustuspaketin lähettäminen on tehty tosi helpoksi, jos itsellä vain on mahdollisuus täyttää ja tulostaa lähetyslomake paketin päälle. 

Ja tietysti tarvitaan paketointimateriaalit. Sen verran aina jostain tulee pahvilaatikkoa tai muuta vastaavaa, josta voi askarrella kääreen lähetettäville neuleille.

Autaukrainaa.fi -sivustolla vain on mainittu potentiaaliseksi paketin lähetyspaikaksi esimerkiksi paikallisen Citymarketin asiakaspalvelupiste, joka toimii postipakettien noutopaikkana. Kävin eilen siellä yrittämässä paketin lähettämistä.

Ei onnistunut. Citymarketin pisteestä voi ainoastaan noutaa postipaketteja ja palauttaa sieltä noudettuja, jos on palauttamisen tarvetta. Mutta ”uusia” paketteja sieltä ei voi lähettää. Paketti oli vietävä ”oikeaan” postiin, joka sekin on nykyään R-kioski. 

Tältä osin paketin lähettämistä ei siis oltu tehty helpoksi. Annoin palautetta asiasta autaukrainaa.fi -sivun infoon. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

Villasukkarokki

Ystävän kutomat villasukat ❤

Jotkut teistä saattavat muistaa 1970-luvulta valistuskampanjan, jossa ideana oli saada lapsia pukemaan lämmintä ylle eli ulkohousujen alle. Tuon aikainen uutisankkurilegenda Heikki Kahila kertoi televisiouutisissa, että itse tasavallan presidentti on antanut määräyksen käyttää villahousuja. Kyseessä oli siis valtakunnallinen villahousupakko, joka oli voimassa uutistenlukua seuraavasta päivästä klo 05.00 alkaen aina seuraavan vuoden vappuun saakka. Heikki Kahilan lisäksi villahousumuotia esittelivät muun muassa Pirkko-Liisa Tikka ja Esa Pakarinen junior Jussi Raittisen laulaman Villahousurockin tahdissa.

Asian tiimoilta kirjoitettiin myös komedia Villahousupakko, joka oli vasta- ja tietoisku pintaan nousseelle farkkumuodille, jossa ajan hengen mukaisesti farkut olivat yläosastaan tiukkaakin tiukemmat lahkeiden viistäessä leveinä maata.

Muistan itse tuon komedian elävästi sekä myös omat villahousuni. Niitä taisi olla useampiakin, mutta erityisesti on mieleen jäänyt puoleen reiteen ulottuvat villahousut. Nehän puettiin sukkahousujen päälle ja siitäkin huolimatta ne kutittivat.

Liikuntatunnit olivat yhtä tuskaa, kun sisäliikunnan osuessa kohdalle pukuhuoneessa piti jännittää farkkujen riisumista. Muistan hidastelleeni, jotta ehtisin nähdä oliko kellään muulla villahousuja ja jos ei tuntunut olevan, niin joko yritin riisua villahousut farkkujen kanssa yhtä aikaa tai hidastella lisää, jotta muut ehtivät siirtyä liikuntasalin puolelle. Vaikka kyllähän meillä ala-asteikäisillä taisi olla villahousut käytössä, kun kerran oli tuo pakkotilanne päällä.

Nykyään talvivaatteet ovat niin lämpimiä ettei villahousuja löydy kaapeistani. Ehkä niiden aika tulee myöhemmin, kun verenkierto heikkenee ja alkaa vanhemmiten paleltaa. Mutta villasukat on jo kaivettu esiin ja käytän niitä päivin sekä öin. Töistä kotiin tultuani vaihdan mukavampaa ylle ja vedän villasukat jalkaan. Yöksi vaihdan eri sukat, ”yövillasukat”, sellaiset, jotka ovat oikein väljät eivätkä yhtään kutita. Vaikka eivät nykyajan villalangat enää kutitakaan. Mistähän sekin johtuu?

Villa on siitä mukava materiaali, että se sekä lämmittää että viilentää. Moni pitää villasukkia kotioloissa ympäri vuoden, mutta itse tassuttelen kotona keväästä syksyyn mieluiten paljain jaloin, Punaisella Tuvalla ollessa myös pihamaalla.

Syksyisin iskee usein mielihalu ruveta käsityöpuuhiin. Jospa tänä syksynä syntyisi villasukat, vaikka ihan pikkuruiset omalle lapsenlapselle. Prinsessalla on jo monet villasukat, mutta kuten olen itse huomannut, niitä ei taida koskaan olla liikaa.

Ohessa linkki villahousupakon julistukseen.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Lokakuu on lepokuu

Punaisen Tuvan puutarhuri on ahkeroinut huhtikuusta syyskuun loppuun ja lokakuun koittaessa on aika huokaista ja huilata. Lokakuussa ihastelen levolle laskeutuvaa puutarhaa, kuljeskelen ja katselen pihapiirissä ja mökkitiellä jättäen hyvästejä perennoille ja luonnonkasveille. "Näkemiin taas keväällä!"

Yksi ja ainoaksi jäänyt kurpitsa on korjattu talteen ja odottamaan Halloweenia. Kuopus nimittäin ehdotti, että koverretaan kurpitsasta lyhty tuvan rappusille. Näin tehdään! 🎃

Syysasterit ovat vielä kauniita ja ne saavat kaunistaa tuvan sisäänkäyntiä niin kauan kuin pakkanen sammuttaa niiden loiston.

Viimeiset mehukkaat ja makeat Kuokkala-luumut on kerätty puusta parempaan talteen.

Vilkutan jokaiselle ylilentävälle lintuauralle ja toivotan ne tervetulleiksi takaisin, tapaamisiin ensi keväänä. Lintujen lähtö koskettaa aina yhtä paljon. Keväällä niiden paluu ei ole yhtä näkyvää, kun ne tekevät paluulentojaan myös valoisina kevätöinä - mutta niin ihanaa on aina kuulla kevään ensimmäiset pakahduttavat linnunlaulut.

On sohvan nurkkaan käpertymisen ja villasukkien aika. Nämä ystävän kutomat lohtusukat lämmittävät aivan erityisellä tavalla ❤

Pumpulia taivaalla ja pellolla. Horsmapelto on kaunis syksylläkin.

Ruska 🍁🧡🍁💛🍁🧡🍁💛🍁🧡🍁💛🍁🧡🍁

Ruusunmarjat ❤ Tulee mieleen lapsuuden kepponen, kun ruusunmarjojen pisteleviä siemeniä tipautettiin kaverin niskaan. Se oli sellaista luomusyyhypulveria. Muistan hyvin, miten niskassa kutisi ja poltteli, kun sain siemeniä omaankin niskaani.

Kasvihuone on siivottu ja yritän kypsyttää viimeiset tomaatinraakileet kypsien joukossa.

Pidätkö sinä lokakuusta?

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.