Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta. Kyseessä on tämän vuoden Finlandia-voittajan vuonna 2015 kirjoittama teos, joka Hävitys-nimisen, palkitun kirjan siivellä on paremmin päässyt päivänvaloon.
Sivuja kirjassa on 476 ja kuuntelurupeama kestää noin 15 tuntia.
Hävityksestä postasinkin jo aikaisemmin tänne blogiin. Jo nimenkin perusteella voi päätellä, että tässä kirjassa kerrotaan juuri siitä. Ja matematiikasta. Minun mielestäni aika tyhjänpäiväistä hölynpölyä, eikä kirjan ”clou” auennut ainakaan sen 36 prosentin aikana, minkä ehdin kirjasta kuunnella.
Lukija oli Krista Kosonen, joka oli lukijana vähemmän lakoninen kuin se Hävityksen lukija. Kosonen selviytyi urakasta ihan hyvin, ainakin siihen 36 prosenttiin saakka, jolloin lopetin kuuntelun ja päätin käyttää aikani johonkin mielenkiintoisempaan kuunteluun.
Storyteliltä lainasin tämän tekstin:
” Saksaan asettunut suomalaismatemaatikko Erika on vältellyt koko elämänsä pimeyttä, järjettömyyttä, kosteutta ja kuvottavaa hajua. Sitten pahin tapahtuu, ja Erikan on paettava kotimaahansa. Samoihin aikoihin Suomenlahdella öljytankkeri valuttaa sisältönsä mereen. Varsinainen katastrofi syntyy kuitenkin siellä, missä laivat kuljettavat lastinsa luotettavasti perille.
Iida Rauma kirjoittaa kriisiytyvästä elämäntavastamme ja rajoihinsa törmäävästä järjestä. Lajikadon, lämpenevän ilmaston ja yleisen epävakauden maailmassa on kysyttävä, mikä ajattelussamme on johtanut meidät tähän.
Seksistä ja matematiikasta on loistelias romaani kummituksista ja ihmisistä, unihalvauksista ja rytmihäiriöistä ja peruttamattomista virheistä. Se on romaani Erikan pissahädästä ja seksuaalisesta halusta. Järki kiskoo meitä tuhoon, rakkaus ei voita kaikkea, ja rappukäytävässä odottaa se, jonka kaikista vähiten haluaisit kohdata.”
Siinä se lyhyesti. Kovin viiltävään analyysiin ja veretseisauttavaan lukukokemukseen teos ei yllä. Finlandian voittanut teos pisti siinä paremmaksi. Sitä mietin, mikä vimma on nykyään kirjoittaa homoseksuaalisuudesta. Molemmissa edellä mainituissa kirjoissa se on paikoitellen esillä. Luultavasti myös Rauman esikoisteoksessa, jonka vielä ajattelin kuunnella.
Onko niin, että aihe ”myy” juuri nyt parhaiten. Ja sen ansiostako Hävitys sai Finlandiansa?
