sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Satavuotias lumen alla


Kylläpäs oli hautausmaalla järkyttävän paljon lunta. Näin keskitalven aikaan siellä eivät muutkaan ihmiset näytä paljoa vierailevan. Kuvassa olevaan hautakiveen on lokki onnistunut tähtäämään omat terveisensä ihan täysosuman muodossa.

Jos isäni olisi elossa, hän täyttäisi sata vuotta tätä kirjoitettaessa Ystävänpäivänä vuonna 2021.

Isäntä ehdotti, että kirjoittaisin isästä postauksen blogiin. Mutta enpä kirjoita. 

Isäni oli syntynyt aikana, jolloin oltiin juuri pääsemässä jaloilleen ensimmäisestä maailmansodasta. Siis todellakin, niin kauan sitten. Maaseudullakin joihinkin asumuksiin saatiin sähköt ja jopa puhelin. Toinen maailmansota oli vielä niin kaukana edessä päin, ettei sellaista osattu pelätä. 

Sodat muuttivat jokaisen suomalaisen elämän jollain tavalla. Niin kävi myös tälle tämän päivän satavuotiaalle, joka palveli aikanaan jatkosodassa. 

Isäni kuului siihen koulukuntaan, joka ei puhunut sotaan liittyvistä asioista koskaan mitään. Korkeintaan harvoille ja valituille. Meillä kotona kävi välillä iltaa istumassa naapurin vanha isäntä, joka ei saanut isästä juttukaveria sotamuisteluihin, vaikka sitkeästi yritti. 

Nyt vasta vuosien kuluttua satavuotiaan poismenon jälkeen olen osannut yhdistellä asioita. Harmi, etten tullut kysyneeksi tarkemmin parikymmentä vuotta sitten. Mutta olisin luultavasti jäänyt vaille vastauksia ja sotakertomuksia silloinkin. 

Isästä en kirjoita postausta koska arvelen, että hän ei sitä itsekään haluaisi. Matala profiili kaikessa toiminnassa oli hänen mielestään parempi. Hän ei osallistunut mihinkään harrastuksiin, seuratoimintaan, politiikkaan, metsästykseen tai muihin rientoihin aktiivisesti, paitsi nuorisoseuratoimintaan paikallisessa nuorisoseurassa aikanaan alle parikymppisenä, ennen sotia. Paljon aikaa vienyt työ ja kaikessa toiminnassa haitannut keuhkosairaus vähensi intoa osallistumiseen. Vähäinen vapaa-aika kului lepäämiseen.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.





lauantai 27. helmikuuta 2021

Lanttucarbonara


Maku-lehden ohjeella tuli todella hyvää lanttucarbonaraa.

 



Kuorimaveitsellä suikaloidusta lantusta tulee tosi hyvä ja terveellinen pastan korvike. Gluteeniton ja jopa viljaton. 

Tähän käytin 2 pakettia (2x140g) gourmet-pekonia, jotta ei ruoasta tulisi kovin rasvaista. 

Kaapissa on aina kuivattua persiljaa, aina ei tarvitse olla tuoretta. 

Tähän määrään käytin yhden kokonaisen yksikyntisen valkosipulin. 

Lanttua ei pidä keittää liikaa, ettei siitä tule mössöä. Pari-kolme minuuttia kuulostaa tosi lyhyeltä ajalta. Ehkä keitin sitä kolme minuuttia siten, että se kiehui ihan kunnolla.

Tämän kokemuksen perusteella voisi kokeilla tehdä lasagnea samalla periaatteella. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä.


Lokakuun lapsi

 

-
Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi

"Kuka on ottanut elämäni haltuunsa ja päättää siitä", Linda ihmettelee omaelämäkerrallisessa romaanissaan Lokakuun lapsi, kun hän miettii elämäänsä ja ajanjaksoa, jonka vietti psykiatrisissa sairaaloissa vuosina 2013 - 2017 saamassa muun muassa sähköhoitoa avuksi sairastamaansa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Linda on kirjoittanut aiheesta aiemmissakin romaaneissaan, Helioskatastrofi ja Tervetuloa Amerikkaan. Myös Lindan kuuluisa kirjailijapuoliso Karl Ove Knausgård on käsitellyt Lindan sairautta ja romahtamista omassa romaanissaan omasta näkökulmastaan. Puoliso otti myös tavallaan Lindan elämän haltuunsa, vangitsi tämän elämää kirjansa sivulle. Määritti hänet tietynlaiseksi omasta katsantokannastaan.

Sähköhoito tuntuu maallikon mielestä rajulta hoitomuodolta, mutta se on ilmeisen tehokas masennuksen hoidossa. Kirjassaan Linda kertoo, että hoito pyyhkii tehokkaasti pois muistoja. Mitä on ihminen ilman muistojaan. Voiko olla kokonainen, jos muistista pyyhkiytyy pois ajanjaksoja. Kuka tekee päätöksen sähköhoidosta, jos potilaalla itsellään ei ole voimia kyseenalaistaa tai kieltää. Lääkäri tietysti ja potilaan parhaaksi, niinkuin aina.

Linda on elänyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa koko tähänastisen elämänsä ajan. Alkuun, samaa sairautta sairastavan isän kanssa ja sitten sairastuttuaan itse noin 20 vuoden iässä. Lapsuuteen kuului isän takia alkoholismin varjossa eläminen, isän äkkipikaisuuden ja arvaamattomuuden tahdittama elämänrytmi. Vanhemmat erosivat, mutta isän vaikutus Lindan elämään ei kadonnut. 

Lindan elämän säie on ollut ohut, mutta silti vahva - eikä se ole katkennut, vaikka on välillä ollut katkeamaisillaan, kun hän yritti sitä itse katkaista. Hän on kulkenut kuin unessa omassa elämässään, ulkopuolisena. Väliin lukiessani mietin, mikä osa on ollutkin unta ja harhaa, kun repaleisen muistin perukoilta on noussut muistoja. Kirjan teksti on suoraa puhetta ilman korulauseita, mutta siitäkin huolimatta hyvin kuvailevaa ja riipaisevaa. Kirjassa Linda muistelee lapsuuttaan ja nuoruttaan, ensirakkauksiaan Erikiä ja Magnusta, perhe-elämäänsä, kirjoittamistaan, sairastumisen aikojaan. Isä saa paljon tilaa kirjassa, onhan hänen vaikutuksensa Lindan elämään ollut ilmeisen suuri. 

Alttius sairastumiselle sekä perintötekijöiden kautta että ympäristön vaikutuksista osuivat molemmat Lindan kohdalle. Miksi jotkut samoista lähtökohdista selviävät terveen paperein ja toiset sairastuvat. Kaikkiin nämä perinnöllisyydet ja elinolosuhteet kuitenkin vaikuttavat. Kaikesta johtuen tai kaikesta huolimatta ja kun kaikkeen ei voi aina itse vaikuttaa. Kirja on sivu toisensa jälkeen vahvaa puhetta ilmeisen herkältä ja tarkkanäköiseltä ihmiseltä. Kirjassa muistoilla ei ole aikajärjestystä. Ne nousevat esiin sieltä täältä. Siitäkin huolimatta kokonaisuus pysyy lukijalle hyvin koossa. Teksti pitää otteessaan, jopa lumoaa lukijansa. Aihekin on aina ajankohtainen, voiko sanoa, valitettavasti.


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

perjantai 26. helmikuuta 2021

Lääkärisarja osa 5


Minulle oli varattu aika jatkotapaamiseen Tri Oudon vastaanotolle. Päivystävällä yleislääkärillä ei nimittäin ollut tarpeeksi ”natsoja” kirjoittaa lähetettä mahdollisesti tarvittaviin jatkotutkimuksiin.

Tässä linkki lääkärisarjamme edelliseen osaan, jolle tämä postaus on jatkoa: 

Lääkärisarjamme jatkuu

Aikaisemmin olen lähes aina asioinut eräällä neljännellä lääkärillä, jota ei näissä meidän postauksissamme ole vielä mainittukaan. Hän ottaa koronan vuoksi vastaan vain etänä eikä ollut nyt tähän hätään käytettävissä. Olen hänellä asioinut sekä etänä että tykönä. Hänen ansiotaan itse asiassa on se, että meillä on nyt Haukkuli koirana. Mutta se on taas kokonaan toinen tarina.

Keksitään hänellekin salanimi. Tri on tyypiltään ja olemukseltaan hyvin rauhallinen ja miellän hänet isälliseksi, vaikka luultavasti hän ei ole edes montaa vuotta itseäni vanhempi. Lisäksi hän usein ehtii vastaanottoajan puitteissa kertoa tarinoita kissoistaan. Nimetään hänet jatkoa ajatellen nyt vaikka Tri Kissa-isukiksi. 

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Tri Outoon, lue ensin alla oleva postauksemme. 

 Potentiaalinen paloittelumurhaaja

Tarpeeksi emme varmaan korosta sitä, että Tri Outo on erinomainen lääkäri kuten myös Tri Kissa-isukki ja molemmat todellakin ihmisiä oikeassa paikassa. Kunhan nyt muuten vaan pidämme hyväntahtoisesti hauskaa heidän kustannuksellaan. 

Istuin odottelemaan käytävälle kuten Nyttekin kertoi edellä olevassa postauksessa. Odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Olin myös tullessani huomannut erään Isännän sekä minun tunteman henkilön ottavan vastaan toisessa, Tri Oudon huonetta lähellä olevassa huoneessa. Otin kuvan nimitaulusta ja lähetin whatsappilla Isännälle. Hän vastasi: ”Lähe karkuun!” No en sitten lähtenyt. Toivoin, ettei se ovi odotellessani aukeaisi, koska tuo henkilö on tuttavamme ihan muista ympyröistä. 

Tri Oudon ovi aukesi etuajassa (taas) ja sieltä ponkaisi esiin aivan päinvastainen olemus kuin olin kuvitellut paloittelumurhaaja-postauksen perusteella. Piirsin käynnin jälkeen kuvan olettamastani Tri Oudosta. 



Mies ei ollut vähääkään kuvassa olevan näköinen. No ehkä silmälasikehysten muoto natsasi esikuvan kanssa. Muuten tapaaminen alkoi ja jatkui juuri kuten Nyttekin kertoi: ”No mitäs?” 

Isoa reppua ei näkynyt naulakossa tällä kertaa eikä Tri Outo mutustanut pastillia. Näillähän oli ilmeinen syy-yhteys, viitaten edellä linkitettyyn postaukseen. Sen sijaan minulla oli mukanani iso reppu ja tavallaan käyntini syy liittyi etäisesti siihenkin. Pyysin Tri Outoa kokeilemaan reppuani. Ja hän kokeili. 😊 

Jatkotutkimuksia (kuvauksia) ei tarvittu eikä niin ollen määrätty. Varmistin sen vielä kysymällä. Parempi kysyä kaikki kerralla mikä mietityttää, ettei tarvitse niin paljoa kotona tohtoroida itseään netin avustuksella. Säästyy sekin aika muuhun. Lääkkeet apteekista ja loppuviikko vielä saikutusta. Sitä ihmettelen, ettei Tri Kissa-isukki vastaavassa tilanteessa viime syksynä puhunut saikusta mitään, vaikka olen sen tällä kertaa huomannut oleellisesti vaikuttavan paranemisprosessiin. Eikä muuten määrännyt lääkkeitäkään. Vain lähetteen fysioterapeutille. Siitäkin oli kyllä pitkässä juoksussa apua, kunnes tilanne niin sanotusti eskaloitui uudelleen. 



Pitäisi ilmeisesti itse osata vaatia enemmän. Meihin suomalaisiin iskostettu joku sotien aikainen ”itse pärjäämisen” eetos kai estää sen. Ainakin meillä aikanaan kotona piti itse pärjätä kaikessa, apua ei pyydetty eikä saanut olla heikko. Kouluun piti mennä sairaanakin ja pää kainalossa, paitsi silloin jos oli kuumetta tai oksensi kurkku suorana. Mikä autuaaksi tekevä asia se kuume on? Voi sitä muutenkin olla toimintakyvytön esimerkiksi jos henki ei kulje ja nenä vuotaa räkää niin kuin puutarhaletkun pää. Paraneminen vain hidastuu, kun viimeisillä voimillaan yrittää tehdä parhaansa.

Korona-aikana pitää pysyä pois työpaikalta ja koulusta, jos on vähänkään kurkkukipua tai muita oireita. Tästä saisi mielellään tulla uusi normaali ja se sairaana työhön tuleminen ja työnsankarina keikkuminen toisia tartuttamassa saisi jäädä vanhaksi normaaliksi. Vaikka korona joskus loppuisikin. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.  

torstai 25. helmikuuta 2021

Hyvän mielen juttu


Paras hyvä mieli tulee pienistä asioista. Niistä tutuista jutuista, arkirutiineista tai sitten niistä, jotka yllättävät iloisesti ja antavat päivään sellaista loistetta ja päivänpaistetta, että tekee mieli tarjoilla sitä samaa jollekin toiselle.

Tänään, lauantaina 20.2.2021 tätä kirjoittaessani, minulle on tullut hyvä mieli monesta asiasta. Hyvän mielen päivä alkoi heti aamusta, kun heräsin kahvin tuoksuun. Uko oli hipihiljaa noussut vierestäni ja touhunnut aamupalat valmiiksi. Kun hän tuli minua herättelemään, olin jo hereillä - mutta halusin, että hän tulee ja sanoo ovelta: "Jokos täällä ollaan hereillä. Kahvit on keitetty." Niinkuin hän aina tekee, kun herää ennen minua.

Aamupalan nautittuamme lähdin Nuuskijan kanssa aamulenkille. Pakkanen oli yön aikana hieman laskenut ja pyrytti kunnolla. Minähän pidän kunnon lumipyrystä ja lähdimme Nuuskijan kanssa vastatuuleen, toisella hiukset ja toisella korvat tuulessa lepattaen. Tehtiin kunnon lenkki ja kotiin palatessa molemmilla oli hyvä ja reipas mieli.

Lauantai on kauppa- ja siivouspäivä. Minä menen kauppaan ja Uko siivoaa. Hyvä diili, hyvä mieli. Pakkasin kestokassiin tyhjät pullot kauppaan palautusta varten, nakkasin repun selkään ja läksin kohti parkkipaikkaa, jossa naapuri putsaili omaa autoaan pyryn tuotoksista. Ennen kuin ehdin autolleni, oli naapuri jo putsaamassa sitä ja kun ehdin perille, minua odotti puhtaaksi sudittu auto. Arvaatte varmaan, mitä tästä seurasi. Niinpä - ja molemmille!

Ajelin kauppaan ja ensimmäiseksi kohti pulloautomaattia. Saalis tänään: 5,15 euroa. Kaikesta hyvästä mielestä innostuneena tyrkkäsin pullokuitin löytöeläintalon hyväksi ja taas kuljin kuin keijupölyssä. Pieni hyvä teko, entistä parempi mieli.

Ostokset tehtyäni ajelin sitten takaisin kotiin päin. Kotia lähestyessäni jäin vartomaan suojatietä ylipyrkiviä jalankulkijoita. Ensin meni sukset olalla kulkeva nuori nainen, joka heilautti kättään. Seuraavaksi hanhiemo poikasineen, eikun äiti lapsineen, joista noin 10-vuotias poika oikein odotti, että katson häneen ja sitten nosti kätensä tervehdykseen ja hymy hänen kasvoillaan levisi korvasta korvaan. Tunsin hymyn nousevan omillekin kasvoille. Niin valloittava oli tuo tilanne, kun poika niin "isäntänä" kiitti, kun äidin pesue pääsi kadun yli.

Miten voi yhteen aamupäivään mahtua näin paljon hyvää mieltä, että se alkaa pursuta yli. Eikä se haittaa, antaa tulla vaan. Ja eikö mitä, sitä saa mitä tilaa. Päästyäni pihaan ja saatuani auton parkkiin läksin kasseineni kohti omaa rappukäytävää, kuulin kuinka takaani lähestyi joku ripein askelin. "Tarviitko apua?", kysyi vastapäisen asunnon nuori naapuri käsi ojossa kohti ostoskassiani. "No, mikäpä siinä, kun on sama matkakin", sanoin ja annoin ilomielin maito- ja piimätölkit sisältävän kassin hänelle. Muutaman minuutin aikana ehdittiin vaihtaa kuulumisia ja niitä näitä.

Kotioven avattuni kasvoille tulvahti puhtaan tuoksu. Uko oli imuroinnin lisäksi intaantunut pyyhkimään lattiat. Mikä ilon ja onnen päivä tämä olikaan. Siivousvälineet oli jo korjattu paikoilleen ja radioista soi iskelmä. Oi, tekipä melkein mieleni tanssahtaa, pelkästä hyvästä mielestä. Eikä tässä vielä kaikki, aamulla pyykkikoneeseen pyörimään jättämäni pyykit oli korjattu koneesta ja uusi koneellinen oli menossa. Kuopus oli ajankulukseen ja pyytämättä ottanut osaa siivoukseen sekä pyykkisouvissa että laittanut perunat ja porkkanat valmiiksi tulille muuta ruuanlaittoa odottamaan.

Melkein tuli sellainen olo kuin elokuvissa, että täytyykö nipistellä itsensä hereille unesta. Mutta totta tämä oli, ihan jokainen kohta. Iltapäiväksi oli tiedossa hyvää mieltä ja virkistystä päiväunien merkeissä. Päiväunien jälkeen iltapäiväkahvit ja päivän toinen lenkki Nuuskijan kanssa ja illansuussa vielä mukavaa yhdessäoloa television ääressä. 

Ihan tavallinen päivä, jonka kruunasi monta pientä tuikitavallisista rutiinia ja useampi yllätys, jotka ihmeellisesti osuivat samalle päivälle. Ei melkein voinut olla todellista, ja oli silti.

 

Nuuskija on aito lumikoira.


Mistä sinulle tuli viimeksi hyvä mieli?


Kuva: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kpioiminen on kielletty.

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Matopentti ja muut kevään ilmiöt


Matopentin päivänä 21.3. (Pentin nimipäivä) päivä ja yö ovat yhtä pitkät taas kaikkialla maapallolla. Aurinko paistaa silloin zeniitistä eli kohtisuoraan taivaan laelta päiväntasaajalla. 

Sen jälkeen päivä on yötä pidempi pohjoisella pallonpuoliskolla kesäpäivän seisaukseen saakka, joka on kesäkuun 21. päivänä. 



Palataan Matopenttiin. Päivä on saanut nimensä siitä, että kyseisenä päivänä käärmeet nousevat talvikoloistaan auringonpaisteeseen lämmittelemään. Karjaa ei sinä päivänä saanut laskea ulos jaloittelemaan, koska siitä saattoi seurata epäonnea karjalle koko kesäksi. Näin ainakin Etelä-Pohjanmaalla uskottiin. 



Taivaannaula.org -sivustolla kerrotaan muun muassa:

”Vanha kansa suhtautui käärmeisiin kaksijakoisesti. Käärme on ihmisen ja karjan vihollinen, mutta myös onnentuoja, joka suojasi pahalta. Pihapiirissä elätettiin usein rantakäärmeitä eli tarhakäärmeitä, joita kutsuttiin »elättikäärmeiksi» tai »haltijakäärmeiksi».

Käärmeet saattoivat asustella lattian alla, navetassa, maitohuoneessa tai pihassa. Elättikäärme ei ollut tavanomainen lemmikki vaan sillä katsottiin olevan kohtalonyhteys talon onneen. Jos käärmettä kohdeltiin hyvin, talo menestyi. Mutta jos käärmettä ei kunnioitettu tai se peräti surmattiin, koittivat talolle huonot ajat.

.......

Rakennuksiin myös piilotettiin käärmeiden – useimmiten kyiden – päitä suojelemaan taloa pahaa vastaan. Yleisin tapa oli porata kynnykseen reikä, piilottaa käärme sen sisään ja sulkea aukkokohta puutapilla. Tiedetäänkin tapauksia, joissa vanhojen talojen kunnostuksen yhteydessä kynnyksen alta on löydetty tuohiropponen, jossa on ollut käärmeen pää.”



Päivä pitenee huimaa vauhtia. Maaliskuun toisena päivänä aurinko nousee Utsjoella klo 7.33 ja 27. päivänä jo 5.39. Aamusta päivä pitenee kolmessa ja puolessa viikossa siis lähes kaksi tuntia. Illasta päivän piteneminen ei ole ihan niin nopeaa: 2.3. auringon lasku klo 17.17 ja 27.3. klo 18.59.

Helsingissä aurinko nousee 2.3. Muutamaa minuuttia aikaisemmin kuin Utsjoella: klo 7.19 ja laskee selvästikin myöhemmin: klo 17.47. 

Maaliskuun lopussa 27.3. ero on kääntynyt jo selvästi Utsjoen hyväksi: Helsingissä aurinko nousee vasta klo 6.00 ja laskee klo 18.52.



Lähteinä on käytetty: www.taivaannaula.org ja Suomen kansan kalenteri 2021

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty




tiistai 23. helmikuuta 2021

Kaikkien aikojen kana-paprikapelti

 

Värikkäät paprikat


Sitruunatimjami




Neljään reiluun annokseen tarvitaan:

4 isoa tomaattia
2 punasipulia
2-3 eriväristä paprikaa
noin 800 gr maustettuja kanan fileeleikkeitä
valkosipulinkynsiä 
tuoretta timjamia

PAPRIKAÖLJY:
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl jauhettua savupaprikaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria


Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Levitä uunipellille leivinpaperi. 
Leikkaa tomaatit, sipulit ja paprikat lohkoiksi ja levitä uunipellille.
Leikkaa kanan fileeleikkeitä hieman pienemmiksi ja levitä pellille kasvisten viereen.
Kuori valkosipulinkynnet ja halkaise kynnet kahtia ja lisää pellille. Revi pinnalle timjamia.

Sekoita paprikaöljyn ainekset ja kaada pellille raaka-aineiden päälle. Kypsennä uunissa puolisen tuntia.

Meillä kana-paprikapelti tarjoiltiin keitetyn hirssin ja valkosipulimajoneesin kanssa. 

VALKOSIPULIMAJONEESI:
purkillinen creme fraischea
töräys valkosipulimajoneesia sekaan tai majoneesia + valkosipulin kynsi puristettuna
hieman suolaa


Kokonaisuus oli erinomaisen herkullista ja kolmihenkinen kotiraatimme antoi sille pisteitä seuraavasti:

- Pikku Kokki: 5/5 siis viis kautta viis
- Uko 8 1/2 eli kouluarvosana kasi puoli
- minä annoin 10-, koska aina voi parantaa vaikka tämä olikin lähes täydellisen herkullista.





Uuniin menossa...


...uunista tulossa...

...lautasella. NAM!


Alkuperäinen ohje Me Naiset -lehdessä 6/2021

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat (ei kaupallista yhteistyötä kenenkään kanssa)

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Lääkärisarjamme jatkuu



Olemme kirjoittaneet blogiin aikaisemmin erikoisista kohtaamisistamme erikoisten lääkärien kanssa. Nytte hoidatti käsivaivaansa pari vuotta sitten Tri Oudon vastaanotolla. Tri Outohan oli siis se potentiaalinen paloittelumurhaaja, jos muistatte. Postauksen lopusta löytyy linkki juttuun potentiaalisesta paloittelumurhaajasta.

Viitisen vuotta sitten Nymma asioi Tri Kumman luona vatsavaivoineen. Tri Kumma osasikin joidenkin vaiheiden jälkeen paikallistaa asian keliakiaksi. Postauksen lopusta löytyy myös linkki juttuun kohtaamisesta Tri Kumman kanssa. Nämä nimet ovat siis tietenkin keksittyjä ja emme käytä niitä millään pahalla kyseisistä henkilöistä. Henkilöt ovat kuitenkin ihan todellisia, mutta heidän oikeita nimiään ei voi paljastaa. Jotakin nämä salanimet kuitenkin kertovat heidän persoonistaan.

Aamuyöllä Erikoinen Asiantuntija heräsi viiltävään kipuun. Kolmet särkylääkkeet ja kahdesti sivelty Voltaren-geeli eivät vaikuttaneet yhtään mitään. Lopulta yritin kaivella kivun lievitykseen keittiön pakastimesta jotain jäätävän kylmää ja onnistuinkin löytämään kolme tortillalettua. Ne olivat siihen tarkoitukseen vähän tönkköjä ja taipumattomia. Autotallin pakastimesta kävin sitten louhimassa kylmägeelipussin, josta oli parempi apu ja saatoin aamuhämärissä ehkä vähän torkahtaakin.



Jo ennen ylösnousemusta chattailin lääkärikeskuksen sairaanhoitajan kanssa ja sain päivystysajan jo samaksi aamuksi. Nettivarauksen mukaan seuraavat vapaat ajat olisivat menneet seuraavalle viikolle.

Jossain aikaisemmassa postauksessani olen ylistänyt luottavani eniten vanhempiin mieslääkäreihin, mutta tämän kokemuksen perusteella täytyy sittenkin alkaa luottamaan nuoriin (<40v) naislääkäreihinkin. Tämänkertainen ainakin antoi itsestään hyvin vakuuttavan kuvan. Hänellä oli niin suloinen nimikin. Tässä blogissa nimettäköön hänet vaikka Tri Höpöttäjäksi, koska hän oli melko kova puhumaan.

Jatkotapaamiseen ensi viikolla pääsen Tri Oudon vastaanotolle, koska hänellä on jatkotutkimusten tilaamiseen valtuudet, joita ei Höpöttäjällä ollut. Sitä tapaamista jään odottelemaan malttamattomana.



Eikä tässä vielä kaikki: Elettiin siivouspäivän aamua ja viikonlopun pyykkivuori odotti kotona. Lääkäri sanoi: "Ei sitten mitään siivoamisia eikä pyykkien ripustamisia. Eikä mitään painavan kantamista." Isäntä olisi halunnut tämän vielä kirjallisena ;D 

Potentiaalinen paloittelumurhaaja

Keliakia vai jotain muuta 

Tosiblogisarjamme sairauksista ja niiden toteamisesta

 

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen on kielletty ilman lupaa.


sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kasvispiirakka - gluteeniton ja laktoositon


Pohja:

150 g voita tai laktoositonta margariinia

3 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia tummia Jytte-jauhoja

1/2 tl suolaa

2 rkl kylmää vettä

Täyte:

300g kasviksia pilkottuna, esimerkiksi parsakaalia, paprikaa, ruusukaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulinvarsia tai salottisipulia, 1 kynsi valkosipulia, oman maun mukaan

1 muna

2dl laktoositonta kermaa

100g parmesaaniraastetta

2rkl öljyä paistamiseen

mustapippuria

Valmista piirakan pohja ja levitä se piirakkavuokaan. Esipaista sitä 175 asteessa 15 min.

Pehmitä pilkottuja kasviksia pannulla öljyssä. 

Sekoita kerma, muna ja pippuri sekä juustoraaste. 

Ota piirakkapohja pois uunista ja levitä kasvikset pohjalle ja lusikoi muu täyte niiden päälle. Paista vielä puolisen tuntia. Tarjoa lämpimänä. 

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat




lauantai 20. helmikuuta 2021

Juomavettä viemäristä




Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat totta. Tilanne on vakava jo ainakin Australiassa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa. Pulaa on juoma- ja kasteluvedestä ainakin kuukauden ajan vuodessa alueilla, joilla asuu neljä miljardia ihmistä.

Vesi kiertää maapallolla merissä, järvissä, joissa ja ilmakehässä, mutta ilmastonmuutos sotkee kiertoa niin, että toisaalla kärsitään kuivuudesta ja toisaalla nousevan meriveden sisältämä suola pilaa pohjavedet.



Vedenkulutus asukasta kohti on valtavan suurta muun muassa USAssa: 324 litraa päivässä. Etelä-Afrikassa kuluu vettä 233 litraa asukasta kohti ja Suomessakin 140 litraa. Säästökampanjat eivät riitä kulutuksen hillitsemiseen ja käyttöveden riittävyyden takaamiseen. Vettä on tehtävä jostain lisää.

Uutta juotavaa valmistetaan merestä, ilmasta ja viemärien sisällöstä. Juomakelpoisen veden suodattaminen merivedestä on hidasta ja kuluttaa paljon energiaa. Prosessin jätteenä syntyy voimakasta suolaliuosta, josta voidaan ottaa osa hyötykäyttöön lipeänä ja litiumina. 

Takaisin mereen pumpattava jäännös on haitallista meren eliöille. Hommaan käytetään lisäksi fossiilisia polttoaineita, mitkä edesauttavat ilmastonmuutosta. Merivedestä käyttövettä joutuvat tekemään monet saarivaltiot, kuten Malta ja Malediivit.

.



Bill Gates on rahoittamassa Omni Processor -nimistä hanketta, jolla vessajätteistä saadaan juomavettä. Sivutuotteena tulee vielä sähköäkin, joka pitää puhdistusprosessin käynnissä ja siitä riittää vielä sähköverkkoonkin. 



Prosessi toimii niin, että viemäristä otettu liete kuljetetaan hihnalla uuniin, jossa lämpö haihduttaa siitä veden. Vesihöyry suodatetaan, puhdistetaan ja nesteytetään. Sitä voidaan käyttää viljelmien kasteluun tai juomavedeksi. Kuivattu massa johdetaan polttolaitokseen, joka lämmittää vesikattilaa. Kattilassa syntyvä höyry pyörittää generaattoria, joka tuottaa energian puhdistamolle. 


Yllä olevassa kuvassa Bill Gates maistaa ulosteista tuotettua vettä. 

Lähde: Tieteen Kuvalehti nro 4/2020

Kuvat: Tieteen Kuvalehti nro 4/2020 ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



perjantai 19. helmikuuta 2021

Suostumus

 

Vanessa Springoran omaelämäkerta: Suostumus

V. on vangittu kirjan sivuille. Hän tuntee ruumiinsa olevan paperia ja verensä mustetta ja kirjan kannet ovat sulkeneet hänet sisäänsä. Hänen täytyy avata toiset kannet ja kirjoittaa tarina uusiksi. Hänen omansa. Hänen totuutensa.

V.  on nuori tyttö, murrosiässä, seksuaalisuuden kynnyksellä. Viisikymppinen G. on pedofiili, efebofiili. Se on alusta asti selvää, lukijalle. Vaan ei näille tosiaan rakastaville henkilöille. He uskovat rakastavansa toisiaan ja minkä rakkaus sinetöi, ei voi olla kiellettyä tai väärin.

G. selittää motiiviaan. Hän uskottelee, että nuorelle on turvallista tutustua seksin iloihin kokeneen henkilön kanssa. Hän käyttää taktiikkaa, jolla saa mielistelyllään ja palvonnallaan, tuntien itsekin polttavaa rakkautta, nuoren rakastumaan tähän ihailtuna ja haluttuna olemisen tunteeseen, ehkä itseensäkin. Pitäähän hän itsensä myös fyysisesti kunnossa. Mutta epäsuhta on tosi. Nuoren pitäisi tutustua seksuaalisuuteen itsensä ja kaltaisensa kanssa. Herätä ja kasvaa aikuisuuteen opetellen, ei aikuisen, hyväksykäyttäjän taholta käytännön oppia saaden.

G. on älykäs, taitelijaluonne ja kulttuuripiireissä arvostettu. Hän julkaisee uuden teoksen vuosittain. Kaiken älykkyytensä hän käyttää kahteen tarkoitukseen: omien sairaiden seksihalujensa tyydyttämiseen ja näiden tapahtumien kirjoittamiseen kirjoihinsa. Tytöt, ja nuoret pojatkin, ovat uhreja monella tapaa. Hyväksikäytettyjä fyysisesti, henkisesti ja lisäksi G. repii kirjailijapiirien arvostuksensa ja elantonsa leväyttämällä yksityisiksi kuvitellut hetket kaikkien luettaviksi. 

V:n varttuessa hän ymmärtää, että G. on hyväksikäyttäjä. G:n ajatusmaailma ei muutu, vaikka hänen olisi pitänyt aikuistua jo vuosikymmeniä sitten. Hänen seksuaalisuutensa on jäänyt murrosikään ja vastuuntuntonsa ei ole kehittynyt yhtään enempää. V. jättää G:n ystävänsä tukemana, joka järkyttää G:n, mutta uusia uhreja löytyy ja V. päätyy tarinaksi tarinoiden joukkoon.

Älykkyytensä avulla G. pystyy kiertämään lainsäädäntöä ja julkaisee myöhemmin V:stä tunnistettavia valokuvia sekä V:n hänelle kirjoittamia kirjeitä. Vuosia myöhemmin, osin vastentahtoisesti, mutta ehkä vapautuakseen ja kyseenalaistaakseen G:n toimet, V. kirjoittaa omaelämäkerran, Suostumuksen.

On pöyristyttävä ajatus, että taiteellisille ja karismaattisille ihmisille on annettu erivapauksia, niinkuin G:llekin. Hän kirjoitti lukuisia teoksia fantasioistaan seksistä alaikäisten kanssa, toteutti elämässään näitä unelmiaan ja se tiedettiin. Älykkäänä hän osasi kääntää huomion kirjoihinsa ja ihmiset katsoivat hänen ohjaamaansa suuntaan ja käänsivät selkänsä hyväksikäytölle. Sillä sitä se aina on. Aikuisen ja lapsen tai nuoren välinen seksi. Vaikeneminen tulkitaan myöntymiseksi, monessa asiassa, tässäkin ja edelleenkin. On hämmästyttävää ja silti ymmärrettävää, miksi lapsia ei voida pelastaa näiltä sairailta aikuisilta. Aikuiset, kuten G:kin teki sen taitavasti, kietoen lapsen yhteiseen kiihottavaan salaisuuteen.

Aiheestaan huolimatta kirja oli monin tavoin vaikuttava, rohkea, koskettava, feministinen, sanallisesti vahva. Ihmisoikeuksia peräänkuuluttava. Kertojana on uhri, joka ei uhriudu, vaan kuitenkin selviytyy. Ei haavoitta eikä helposti. Eikä G:tä (Gabriel Matzneffiä) koskaan tuomittu seksuaalisista hyväksikäytöistä. Hänen kirjalliset tuotokset ja V:n hänelle lähettämät kirjeet on arkistoitu talteen jälkipolvia varten. Kirjan lopussa Vanessa leikittelee ajatuksella, että leikkelee Gabrielin hänelle lähettämät kirjeet ja heittää ne taivaan tuuliin konfettien tapaan. Tarina tulee julki kirjassa, kansiin vangittuna.





Efebofilia tarkoittaa aikuisen pääsääntöisesti murrosikäisiin tai juuri murrosiän ohittaneisiin (15-19) nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta. Pedofiliassa mielenkiinto kohdistuu alle murrosikäisiin lapsiin. 


Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

torstai 18. helmikuuta 2021

Hävittäjähankinnat päänvaivana


Avasin aamun lehden ja siellä oli laaja juttu tulevista hävittäjähankinnoista. Asiallinen vertailu tarjolla olevien lentokonetyyppien välillä. Miten mikäkin kone on varusteltu, minkälainen on kunkin koneen käytettävyys Suomen pienillä korpikentillä. Paljonko menee ”löpöä” ja kuinka paljon aikaa pilottien on käytettävä kouluttautumiseen. Ei sitä ihan uudenlaisen pelin puikkoihin noin vain hypätä. Varmaan täytyy tutustua muutama viikko ihan vaan kuivalla maalla. Käydä vähän renkaita potkimassa ja siipiä silittelemässä. Tutkia vähän iskareita. Kysellä kouluttajilta, että kulkeeko tää?  Ja saako kaksilla renkailla? Lähteekö kylmänä käyntiin? 

Tarjolla on viisi konemallia: Saab JAS Gripen, Boeing F/A-18 Super Hornet, Eurofighter Typhoon, Dassault Rafale, Lockheed Martin F-35.

Näistä kun en mitään tiedä enkä ymmärrä, on lausuntoja annettava vain nimen ja ulkonäön perusteella. Super Hornet kuulostaa tietysti kaikkein tehokkaimmalta ja tutulta tapaukselta. Lockheed Martinista tulee mieleen joku brittisarjan isoisän menopeli viime vuosisadan alkupuolelta. Eurofighter Typhoon kuulostaa lähikaupasta ostetulta leikkikalulta (Euromarket?), Saab JAS Gripen NG liian ruåtsalaiselta 70- luvun perheautolta ja Dassault Rafale ei vaikuta lentokoneelta ollenkaan. Ennemmin joltain ranskalaiselta trubaduurilta tai taidemaalarilta.

Ulkonäkökisassakin Super Hornet vie pisimmän korren. Se näyttää näpsäkältä ja ketterältä, tosin vatsapuoli on jotenkin sekavan näköinen. Ehkä siinä on jotain ohjuksia tai muita pyssyjä kyydissä. Ja mitä niitä nyt on. Lockheed Martin on raskastekoisen näköinen ja muistuttaa enemmän kuljetuskonetta. Eurofighter Typhoonilla on leveät siivet ja se varmaan pysyykin sitten ilmassa parhaiten. Dassault Rafale on eniten lelun näköinen. Saab JAS Gripen on muuten vaan harmaan ja tylsän näköinen. 

Jos ihan vaan ulkonäön ja nimen perusteella pitäisi valita ilman, että miettii käyttötarkoitusta tai mitään muutakaan, niin valitsisin ranskalaisen Dassault Rafalen. 

Koko 60 uuden koneen satsin hinnaksi ilmoitettiin 9,4 miljardia. Alkoi heti kiinnostamaan, että mikä mahtaa olla yhden koneen hinta? Sen verran on vielä päässälaskutaitoa hatarassa päässä jäljellä, että arvelin sen olevan jotain 1,5:llä kerrottavaa. Tarpeeksi nollia siis perään. Ja onko hinta per kappale 150 tuhatta euroa vai 1,5 miljoonaa? Tuollaiset miljardit ovat niin suuria määriä, ettei niitä ole tullut juurikaan pyöriteltyä sitten kouluaikojen. 



Kännykän laskin meni heti nollista tukkoon. Ei auttanut sekään, että siirsin kummankin luvun (9,4 mrd ja 60 kpl) desimaaleja kolme pykälää. Kännykän laskin ilmoitteli vaan jotain koukeroita tulokseksi. En sillä hetkellä muistanutkaan, että kun kännykän kääntää vaakasuoraan, siitä kuoriutuu sellainen logaritmilaskin, millä pärjäisi vaikka Houstonin avaruuskeskuksessa duunaillessa.

No sehän selvisi sitten, että yhden hävittäjän hinta on 15 666 666 € !!!!! Melko huikea summa. Tuon hintaisen vehkeen kun lentää pusikkoon, niin tulee melko kallis lasku veronmaksajille. Kuski pelastautuu tietenkin heittoistuimen avulla, siitä ei ole huolta. Ja mitä tuohon summaan sitten sisältyy? Onko siinä kaikki mahdolliset koulutukseen ja byrokratiaan ja koneiden siirtämiseen ja ties mihin liittyvät kulut? Vai tuleeko ne vielä siihen päälle?



En vastusta tulevia hävittäjähankintoja millään tavalla. Päinvastoin. Killingit pöytään vaan ja parasta mahdollista tavaraa käyttöön. Ja pian. Koneet pitää valita tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei ole järkevää hankkia mitään vain nykyiset tarpeet täyttävää, joka 30 vuoden kuluttua tuntuu ihan polkupyörältä uudempiin verrattuna. Jos jossain kehitys menee nopeasti eteenpäin, niin varsinkin näissä tuotteissa.

Parikin konemalleista vaikutti olevan muita edistyksellisempiä varusteluiltaan tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Toinen niistä taisi olla amerikkalainen. 

Kaikissa oli jotain hyvää. Joku oli pienikokoisempi kuin muut ja siten helpompi käyttää Suomen pienillä kentillä ja mahdollisesti varalaskukentillä. No ei kai konetyyppiä kentän koon mukaan voi valita. Pitää sitten suurentaa kenttiä. Tarjolla on myös Hornetista se supermalli, johon ei tarvittaisi paljoa lisäkoulutusta. Hyvä pointti sekin. Saadaan pelit taivaalle nopeammin ja käyttö on varmempaa, kun kone on periaatteessa pilotin vanha tuttu. Ainahan se kokonaan uusi menopeli olisi jonkinlainen riski. Pilotitkin ovat vaan ihmisiä.



Erikoinen Asiantuntija turvallisuushakuisena ja lievästi militanttina tuumaa, että jos kansakunnan turvallisuus tai peräti olemassaolo on näistä vehkeistä kiinni, niin valintahan on selvä. Parasta mahdollista ostoskoriin vaan, mitä löytyy. Maksoi mitä maksoi. Kyllä rahaa on, se riippuu vaan siitä, miten se halutaan milloinkin kohdentaa. Sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon ja koulutukseen sitä ei tahdo riittää. Sehän ei tuota uutta rahaa nopeasti, korkeintaan säästää uusia kuluja ja sekin tapahtuu hitaasti. Inhimillisyydestä viis. Mutta jos ei ole keinoa puolustautua vihulaista vastaan, niin sitten ei ole kohta niitä ihmisiäkään, joiden sosiaaliturvasta, terveydenhoidosta ja koulutuksesta tarvitsisi välittää. 

Asia on kyllä niinkin, että jos vieras valta joskus hyökkää meidän kimppuumme, se tapahtuu sähköisesti ja internetin välityksellä. Siihen ei auta mitkään häivehävittäjätkään. 

Kuvissa näkyvät lentokoneet eivät liity tapaukseen. Tai saattaahan niistä joku liittyäkin. 

Mitä sinä ajattelet suunnitteilla olevista hävittäjähankinnoista?

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Ihmistarinoita: Homo sapiens kailotus




Oletteko koskaan osuneet paikalle todistamaan tilannetta, jossa henkilö lisää ääneen volyymia paikkaamaan tiedon puutetta. Minä olen joskus. Voi taivaanvaltias, mikä myötähäpeä valtasi mielen. Kun kova ääni maksimoi typeryyden ja retkottava asento kruunasi kokonaisuuden.

Onko kyseessä tiedostamaton tapa kompensoida pään sisäistä tyhjyyttä. Kun ajatusten kaiku kimpoilee kallon sisällä vapaana tyhjässä tilassa esteettömästi törmäämättä aivomassaan. Ajatus saa vapaana riehuessaan sellaisen vauhdin, että löytäessään ulos suuaukosta, sillä on tehoa äänenvoimakkuuden muodossa.

Kovaan ääneen kailotuksesta voi saada mielikuvan itsevarmuudesta ja osaamisesta, mutta se on juuri päin vastoin. Iso ääni hämää kuulijansa ja hetkellisesti voi erehtyä pitämään tätä mekkaloijaa älyllisenä olentona. Mutta kun keskittyy kuuntelemaan sanomaa desibelien takana, huomaa, ettei sitä ole. Pelkkää kovaäänistä melua. Turhaa huutelua. Joutavaa tärykalvoja rasittavaa saastetta. Itsensä korostamista ja esiintuomista ilman mitään edellytyksiä.



Läheistä sukua Homo sapiens kailotukselle on samoja piirteitä omaava Homo sapiens hohotus. Mutta hohotus on vielä alkeellisemmalla tasolla. Suusta ei tule sanoja, vain koko kehoa liikuttavaa ja leukaperiä raastavaa epämääräistä hieman naurua muistuttavaa mylvintää. Hohotus tapahtuu pääsääntöisesti pidäkkeettömästi ja se näyttää varsin usein tulevan ammollaan olevasta suuaukosta ilman mitään suodatusta. Hohotus hohottaa useimmiten omille tyhjänpäiväisille aivoituksilleen ja tästä syystä tämä toimenpide tapahtuu useimmiten yksin jääden, kanssaihmisten jäädessä ymmälleen tai vaietessa pöyristyneinä tai paetessa paikalta. Kailottajia ja hohottajia löytyy monenlaisista yhteisöistä, mutta järkevää olisi ohjata heidät pois ihmisten ilmoilta esimerkiksi arkistoimaan. Pohjakerrokseen. Yksin.



Ihmistarinoita-sarjassamme on aikaisemmin julkaistu juttu Homo sapiens vahtimuksesta


Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Hanuris horribilis


Saattaa sisältää vähäisiä määriä sanoja ja kuvia, jotka voivat järkyttää herkimpiä katsojia. ;)

Kyrsä kuuluu suomen kielen vanhaan perintösanastoon. 

Kielitoimiston mukaan se tarkoittaa huonoa tai kuivunutta leipää. Alun perin kyrsä on ollut jonkinlainen ohut leipä. Ja tietenkin ruisleipä.

Kun leipää on alettu tehdä valkoisista jauhoista, se on ollut herkumpaa syötävää ja vanhanaikainen sana kyrsä on saanut halventavan sävyn.

Siitä on tullut puhekieleen sana kyrsiä, joka tarkoittaa harmittamista.

Ilomantsin suunnalta on merkitty muistiin kansanruno, jossa sana kyrsi tarkoittaa samaa kuin kyrpä eli penis.

Siitä on johdettavissa toinenkin harmittamista ilmaiseva sana samalla logiikalla. Jostain syystä kansa käyttää sitä paljon vähemmän kuin vastaavaa v-kirjaimella alkavaa sanaa. Varsinkin miehet. Ei toteudu yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tässäkään asiassa.


Sanat kyrsä ja kyrpä ovat peräisin jo esihistorialliselta ajalta ja tarkoittavat siis ihan eri asioita.

Tuohon viimeksi mainittuun sanaan Erikoinen Asiantuntija pääsi perehtymään ensimmäistä kertaa alakoulussa kolmannella luokalla. Tilanne tuli päälle niin sanotusti yllättäen ja pyytämättä. 

Luokallamme oli kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Osa pojista oli äskettäin saanut haltuunsa tämän sanan ja pitivät hauskaa meidän asiasta tietämättömien tyttöjen kustannuksella. 

Emme olleet koko sanaa kuulleetkaan eikä sen merkitys auennut meille vielä siinäkään keskustelutuokiossa. Olisiko tilanne pitänyt nähdä jonkinlaisena varhaisena me too -juttuna? 



Sana perso juontaa sanasta perse, joka taas perustuu ikivanhaan perä-sanaan. Tähän sanaan tutustuin tarkemmin aikuisella iällä. Olin lääkärin tutkimuspöydällä ja hän pyysi minua siirtämään vähän perääni. Olin huomaavinani (ehkä vain kuvittelin), että hän jopa hihitteli hiukan itsekseen sisään päin. 

Ajattelin silloin, että johan on törkeää käytöstä lääkäriltä. Ihan hävytöntä. Eikä hän ollut edes mikään jolppi, vaan vanha tuttu lääkäri. Pian sen jälkeen hän jäikin sitten eläkkeelle. 

Mutta siis perähän on ihan käypänen sana tarkemmin ajatellen. Kun se on vielä ikivanhakin, niin lääkärin käyttämänä se on ihan ok. Parempi, että hän ilmaisi toiveensa selvällä suomen kielellä eikä latinaksi. Hanuris horribilis? Olisin kyllä senkin ymmärtänyt.

Kuvat: Tiede-lehti nro 2/2020 ja Pixabay

Lähde: Tiede-lehti nro 2/2020 artikkeli: Kaisa Häkkinen, suomen kielen emeritaprofessori / Turun yliopisto.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.



maanantai 15. helmikuuta 2021

Kaikkien aikojen makkarapelti


Pellilliseen (4 reilua annosta) tarvitaan:

8 keskikokoista perunaa (Rosamunda)

rasiallinen kirsikkatomaatteja

1 sipuli

1 punasipuli

valkosipulin kynsiä, määrä maun mukaan tai kokonaan ilman

2 prk öljyyn säilöttyjä artisokkia

1 tlk isoja valkopapuja

2 pkt raakamakkaraa

KASTIKE:

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl fenkolinsiemeniä

1 sitruunan mehu + hieman kuoriraastetta

1 tl suolaa

1 tl rouhittua mustapippuria

PÄÄLLE:

vihreää pestoa (tarjolle pöytään, jokainen lisää annokseensa lautaselle)



Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita korkeareunaisen uunipellin päälle leivinpaperia.

Harjaa perunat puhtaiksi, kuivaa ja viipaloi kuorineen noin puolen sentin siivuiksi. Laita uunipellille.

Kuori ja lohko kaikki sipulit. 

Valuta artisokat.

Valuta ja huuhtele pavut

Lisää em.ainekset perunoiden päälle pellille.

Purista raakamakkarat kuorestaan nokareiksi pellille päällimmäiseksi.

Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada pellille aineksien päälle.

Paahda uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä ja makkarat saavat väriä.

Nauti peston ja vihersalaatin kanssa.


Makkarapelti uunista ulos.

Alkuperäinen ohje Me Naiset 6/2021 lehdessä.

Tuunasin ohjetta niin, että laitoin ohjeen viiden perunan sijaan kahdeksan.

Ohjeessa oli 1 pkt raakamakkaraa, laitoin 2 pkt - koska enemmän on aina enemmän.

Yhden sipulin lisäksi laitoin lisäksi yhden punasipulin sekä kahdeksan valkosipulin kynttä siivutettuina.


Aiemmat peltiruokakokkailumme:

Kaikkien aikojen nachopelti

Kaikkien aikojen lihapullapelti

Kaikkien aikojen herkkupelti


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.


 

.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Sydän voi särkyä monesta syystä


Sydän voi särkyä suurista tunteista, hyvistä tai pahoista. Rakkauslaulujen sanoittajat ovat oikeassa. 

Japanin maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen maaliskuussa vuonna 2011 tuhoalueen lähistöllä sydän- ja aivoinfarktien määrä lisääntyi selvästi normaaliin verrattuna.

Sydämen toiminta on tiiviisti yhteydessä mieleen. Sen toiminta voi häiriintyä, jos ihminen on masentunut. Harvardin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että kuolleisuus lisääntyy selvästi puolison kuoleman jälkeen. Puhutaan myös särkyneen sydämen oireyhtymästä. Sen syntymekanismia ei tunneta tarkasti mutta sen arvellaan johtuvan tiettyjen stressihormonien yhtäkkisestä lisääntymisestä elimistössä ja niiden aiheuttamasta sydänlihasvauriosta. 



Tyypillisin särkyneen sydämen oireyhtymän uhri on iäkäs nainen, jonka puoliso kuolee. Vaihdevuosi-iän jälkeen estrogeenihormonin määrä vähenee ja se ei ole enää suojaamassa sydäntä. Suomessa havaitaan tällaisia sydäninfarktitapauksia yli 200 vuosittain. Myös myönteinen yllätys tai suuri ilonaihe voi syöstä sydämen infarktiin. 

Särkyneen sydämen oireyhtymästä käytetään nimitystä takotsubokardiomyopatia. Nimi tulee siitä, että sydämen vasemman kammion alaosa on sydänlihasvaurion seurauksena muuttanut muotoaan. Normaalisti alaspäin sojottava kärki muuttuu pallomaiseksi ja tasapohjaiseksi ja muistuttaa ulkonäöltään japanilaista ruukkua, takotsuboa.



Uusimpien tutkimusten mukaan järkytyksestä johtuva sydänkohtaus on noin yhdellä kolmasosalla potilaista. Toisen kolmanneksen sydänkohtaus johtuu jostain fyysisestä syystä, esimerkiksi liiallisesta fyysisestä rasituksesta tai jostakin sairaudesta. Lopuilta ei selkeää syytä löydy, mutta taustalla saattaa olla pitkäkestoinen henkinen kuormitus, stressi.

Lancet-lehdessä julkaistiin vuonna 2017 Harvardin yliopiston tutkimus, jossa kerrottiin, että jatkuvasta stressistä kärsivien ihmisten elimistö on jatkuvassa taistele tai pakene-tilassa. Sen seurauksena verisuoniin kehittyy tulehdusreaktio, minkä tiedetään edistävän sydäninfarktien ja aivohalvausten kehittymistä.

 


Stressi voi olla yhtä suuri riskitekijä sydämelle ja aivoille kuin tupakointi ja korkea verenpaine. Se voi lisätä myös sydämen rytmihäiriöitä ja sydänperäisiä äkkikuolemia. 

Myös masennuksella ja sydänsairauksilla on yhteys toisiinsa. Valtimotauteja sairastavilla esiintyy masennusta kaksi kertaa tavanomaista enemmän. Sydäninfarktipotilaista 40 prosenttia kärsii masennuksesta. Erään tutkimuksen mukaan sydänkohtauspotilaan kuolemanriski on kolminkertainen, jos potilas kärsii masennuksesta. Ja masennuksesta kärsiville kehittyy useammin sydän- ja verisuonisairaus.



On mahdollista, että edellä mainittujen sairauksien taustalla on yhteinen biologinen mekanismi. Infektiot, tupakointi, alkoholin käyttö, liikkumattomuus ja stressi lisäävät tiettyjä tulehdusproteiineja elimistössä.



Meilahden sairaalan rekistereiden mukaan takotsuboa on aiheutunut muun muassa seuraavista syistä: läheisen ihmisen kuolema, tieto vakavasta sairaudesta, väkivallan uhka, kolariin joutuminen, talon palaminen, riita, muuttostressi, työpaikan vaihto, henkilökohtaiset yt-neuvottelut, jännittäminen, pettymys, raskas fyysinen ponnistelu, raju turistiripuli, migreeni, epilepsiakohtaus, pitkittynyt flunssa, saunominen, putoaminen kylmään veteen. 

Lähde: Tiede-lehti nro 3/2020.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.