Lokakuun lapsi

 

-

Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi

"Kuka on ottanut elämäni haltuunsa ja päättää siitä", Linda ihmettelee omaelämäkerrallisessa romaanissaan Lokakuun lapsi, kun hän miettii elämäänsä ja ajanjaksoa, jonka vietti psykiatrisissa sairaaloissa vuosina 2013 - 2017 saamassa muun muassa sähköhoitoa avuksi sairastamaansa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Linda on kirjoittanut aiheesta aiemmissakin romaaneissaan, Helioskatastrofi ja Tervetuloa Amerikkaan. Myös Lindan kuuluisa kirjailijapuoliso Karl Ove Knausgård on käsitellyt Lindan sairautta ja romahtamista omassa romaanissaan omasta näkökulmastaan. Puoliso otti myös tavallaan Lindan elämän haltuunsa, vangitsi tämän elämää kirjansa sivulle. Määritti hänet tietynlaiseksi omasta katsantokannastaan.

Sähköhoito tuntuu maallikon mielestä rajulta hoitomuodolta, mutta se on ilmeisen tehokas masennuksen hoidossa. Kirjassaan Linda kertoo, että hoito pyyhkii tehokkaasti pois muistoja. Mitä on ihminen ilman muistojaan. Voiko olla kokonainen, jos muistista pyyhkiytyy pois ajanjaksoja. Kuka tekee päätöksen sähköhoidosta, jos potilaalla itsellään ei ole voimia kyseenalaistaa tai kieltää. Lääkäri tietysti ja potilaan parhaaksi, niinkuin aina.

Linda on elänyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa koko tähänastisen elämänsä ajan. Alkuun, samaa sairautta sairastavan isän kanssa ja sitten sairastuttuaan itse noin 20 vuoden iässä. Lapsuuteen kuului isän takia alkoholismin varjossa eläminen, isän äkkipikaisuuden ja arvaamattomuuden tahdittama elämänrytmi. Vanhemmat erosivat, mutta isän vaikutus Lindan elämään ei kadonnut. 

Lindan elämän säie on ollut ohut, mutta silti vahva - eikä se ole katkennut, vaikka on välillä ollut katkeamaisillaan, kun hän yritti sitä itse katkaista. Hän on kulkenut kuin unessa omassa elämässään, ulkopuolisena. Väliin lukiessani mietin, mikä osa on ollutkin unta ja harhaa, kun repaleisen muistin perukoilta on noussut muistoja. Kirjan teksti on suoraa puhetta ilman korulauseita, mutta siitäkin huolimatta hyvin kuvailevaa ja riipaisevaa. Kirjassa Linda muistelee lapsuuttaan ja nuoruttaan, ensirakkauksiaan Erikiä ja Magnusta, perhe-elämäänsä, kirjoittamistaan, sairastumisen aikojaan. Isä saa paljon tilaa kirjassa, onhan hänen vaikutuksensa Lindan elämään ollut ilmeisen suuri. 

Alttius sairastumiselle sekä perintötekijöiden kautta että ympäristön vaikutuksista osuivat molemmat Lindan kohdalle. Miksi jotkut samoista lähtökohdista selviävät terveen paperein ja toiset sairastuvat. Kaikkiin nämä perinnöllisyydet ja elinolosuhteet kuitenkin vaikuttavat. Kaikesta johtuen tai kaikesta huolimatta ja kun kaikkeen ei voi aina itse vaikuttaa. Kirja on sivu toisensa jälkeen vahvaa puhetta ilmeisen herkältä ja tarkkanäköiseltä ihmiseltä. Kirjassa muistoilla ei ole aikajärjestystä. Ne nousevat esiin sieltä täältä. Siitäkin huolimatta kokonaisuus pysyy lukijalle hyvin koossa. Teksti pitää otteessaan, jopa lumoaa lukijansa. Aihekin on aina ajankohtainen, voiko sanoa, valitettavasti.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.