perjantai 26. helmikuuta 2021

Lääkärisarja osa 5


Minulle oli varattu aika jatkotapaamiseen Tri Oudon vastaanotolle. Päivystävällä yleislääkärillä ei nimittäin ollut tarpeeksi ”natsoja” kirjoittaa lähetettä mahdollisesti tarvittaviin jatkotutkimuksiin.

Tässä linkki lääkärisarjamme edelliseen osaan, jolle tämä postaus on jatkoa: 

Lääkärisarjamme jatkuu

Aikaisemmin olen lähes aina asioinut eräällä neljännellä lääkärillä, jota ei näissä meidän postauksissamme ole vielä mainittukaan. Hän ottaa koronan vuoksi vastaan vain etänä eikä ollut nyt tähän hätään käytettävissä. Olen hänellä asioinut sekä etänä että tykönä. Hänen ansiotaan itse asiassa on se, että meillä on nyt Haukkuli koirana. Mutta se on taas kokonaan toinen tarina.

Keksitään hänellekin salanimi. Tri on tyypiltään ja olemukseltaan hyvin rauhallinen ja miellän hänet isälliseksi, vaikka luultavasti hän ei ole edes montaa vuotta itseäni vanhempi. Lisäksi hän usein ehtii vastaanottoajan puitteissa kertoa tarinoita kissoistaan. Nimetään hänet jatkoa ajatellen nyt vaikka Tri Kissa-isukiksi. 

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Tri Outoon, lue ensin alla oleva postauksemme. 

 Potentiaalinen paloittelumurhaaja

Tarpeeksi emme varmaan korosta sitä, että Tri Outo on erinomainen lääkäri kuten myös Tri Kissa-isukki ja molemmat todellakin ihmisiä oikeassa paikassa. Kunhan nyt muuten vaan pidämme hyväntahtoisesti hauskaa heidän kustannuksellaan. 

Istuin odottelemaan käytävälle kuten Nyttekin kertoi edellä olevassa postauksessa. Odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Olin myös tullessani huomannut erään Isännän sekä minun tunteman henkilön ottavan vastaan toisessa, Tri Oudon huonetta lähellä olevassa huoneessa. Otin kuvan nimitaulusta ja lähetin whatsappilla Isännälle. Hän vastasi: ”Lähe karkuun!” No en sitten lähtenyt. Toivoin, ettei se ovi odotellessani aukeaisi, koska tuo henkilö on tuttavamme ihan muista ympyröistä. 

Tri Oudon ovi aukesi etuajassa (taas) ja sieltä ponkaisi esiin aivan päinvastainen olemus kuin olin kuvitellut paloittelumurhaaja-postauksen perusteella. Piirsin käynnin jälkeen kuvan olettamastani Tri Oudosta. 



Mies ei ollut vähääkään kuvassa olevan näköinen. No ehkä silmälasikehysten muoto natsasi esikuvan kanssa. Muuten tapaaminen alkoi ja jatkui juuri kuten Nyttekin kertoi: ”No mitäs?” 

Isoa reppua ei näkynyt naulakossa tällä kertaa eikä Tri Outo mutustanut pastillia. Näillähän oli ilmeinen syy-yhteys, viitaten edellä linkitettyyn postaukseen. Sen sijaan minulla oli mukanani iso reppu ja tavallaan käyntini syy liittyi etäisesti siihenkin. Pyysin Tri Outoa kokeilemaan reppuani. Ja hän kokeili. 😊 

Jatkotutkimuksia (kuvauksia) ei tarvittu eikä niin ollen määrätty. Varmistin sen vielä kysymällä. Parempi kysyä kaikki kerralla mikä mietityttää, ettei tarvitse niin paljoa kotona tohtoroida itseään netin avustuksella. Säästyy sekin aika muuhun. Lääkkeet apteekista ja loppuviikko vielä saikutusta. Sitä ihmettelen, ettei Tri Kissa-isukki vastaavassa tilanteessa viime syksynä puhunut saikusta mitään, vaikka olen sen tällä kertaa huomannut oleellisesti vaikuttavan paranemisprosessiin. Eikä muuten määrännyt lääkkeitäkään. Vain lähetteen fysioterapeutille. Siitäkin oli kyllä pitkässä juoksussa apua, kunnes tilanne niin sanotusti eskaloitui uudelleen. 



Pitäisi ilmeisesti itse osata vaatia enemmän. Meihin suomalaisiin iskostettu joku sotien aikainen ”itse pärjäämisen” eetos kai estää sen. Ainakin meillä aikanaan kotona piti itse pärjätä kaikessa, apua ei pyydetty eikä saanut olla heikko. Kouluun piti mennä sairaanakin ja pää kainalossa, paitsi silloin jos oli kuumetta tai oksensi kurkku suorana. Mikä autuaaksi tekevä asia se kuume on? Voi sitä muutenkin olla toimintakyvytön esimerkiksi jos henki ei kulje ja nenä vuotaa räkää niin kuin puutarhaletkun pää. Paraneminen vain hidastuu, kun viimeisillä voimillaan yrittää tehdä parhaansa.

Korona-aikana pitää pysyä pois työpaikalta ja koulusta, jos on vähänkään kurkkukipua tai muita oireita. Tästä saisi mielellään tulla uusi normaali ja se sairaana työhön tuleminen ja työnsankarina keikkuminen toisia tartuttamassa saisi jäädä vanhaksi normaaliksi. Vaikka korona joskus loppuisikin. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.  

4 kommenttia:

  1. Kansakoulu aikoina tuli sairastettua tuhkarokko, sikotauti, vihuri ja vesirokko, ehkä minua ei rokotettu niitä vastaan, vai likkö ollut rokotteita kaikkiin, ei media silloin niistä missään huudellut,
    esim. sikotauti oli pojille vaarallinen, minun kurkku turposi ja kaula myös, hengittämistä hankaloitti. minulla oli myös hirvittävät korva säryt, että vieläkin sen muistan.
    Nykyisin kun lääketiede on kehittynyt huimasti, löytyy ne viruksetkin helpommin, niitähän on maailma täynnä, ja niitä on tarpeellisiakin,
    joku lääkäri luennoi niistä netissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Aika moneen noista taitaa jo ollakin rokotus. Vihurirokkokin on kai hävitetty kokonaan. Sehän on vaarallinen odottavan äidin vauvalle ja siksi meillä rokotetaan tyttölapset noin 14-vuoden iässä. Tuhkarokkoa vastaan otin rokotuksen pari vuotta sitten ihan omin kustannuksin, kun en tiedä, olenko sen sairastanut. Sitähän alkoi tulla taas meille uudestaan jostain ulkomailta.

      Poista
  2. Toivon vaivasi asettuneen saikun aikana.
    Ei me suomalaiset olla kovin vaativia asiakkaita, ei edes lääkärin vastaanotolla.
    Tosiaan tästä sairaana kotiin jäämisestä saisi tulla uusi normaali. Vaan, jos kyse on palkattomasta vapaasta, monet menevät mieluummin töihin tartuttamaan kolleegat (ja asiakkaat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Käsi alkaa jo olla huomattavasti paremmassa kunnossa. Lepo ja tulehduskipulääkekuuri ovat auttaneet. Saapa nähdä kun taas palaan töihin tietokoneen ääreen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!