Tosiblogisarjamme sairauksista ja niiden toteamisesta jatkuu. Tässä jaksossa pisteet Tri Kummalle.

Keliakia on ruma sana. Ihan kuin keripukki. Tai joku muu vakavaan puutostautiin viittaava. Kai se on minullakin ollut jo lapsesta saakka, mutta ”eskaloitui” vasta kolme vuotta sitten, kun muutenkin terveyden kanssa oli niin sanotusti haasteellista. Tämä kyllä selittää joitain vatsavaivoja jo lapsuuden aikana. En ole koskaan ollut kova syömään mitään leipää, pullaa, makaronia tai puuroja. Myöhempinä aikoina olen tullut siihen tulokseen, että elimistö osaa itse tällä tavoin ohjata mieltymyksiä siihen suuntaan, mikä on omalle terveydelle hyväksi. Niin ollen keliakian esilletulo kolme vuotta sitten vaati lisäksi muunlaisia rasituksia koko kropalle ja päälle. Ihastuin samoihin aikoihin myös erään lähileipomon ruisleipään, jota vedin joka päivä kaksin käsin, mikä tietysti vaikutti oireiden lisääntymiseen. Myötävaikuttamassa olivat myös työstressi ja ahdistavaa ilmapiiriä työyhteisössä luonut henkilö, joka uskoi itsekin omiin valheisiinsa. Rakkaan koiran poismeno sekä liiallinen liikunta vaikuttivat myös. Kummastakaan en ehtinyt tarpeeksi palautua ja liikunnan kuvittelin auttavan työstressiin. Auttaahan se, mutta kohtuullisessa määrin.

Varasin sitten ajan työterveyslääkärille outojen oireiden vuoksi. Tämä Tri Kumma (nimi muutettu) kysyi, että ”Mikä se olis (noin niin kuin) omasta mielestä?” Hyvin outo kysymys lääkäriltä. Lääkärillehän ei pidä maallikon mennä mitään omia ”diagnooseja” koskaan esittämään. Se on lääketieteen ja lääkärin ammattitaidon häpäisemistä. Olen sen joskus erehtynyt tekemään ja silloin huoneeseen laskeutuu hetkeksi hyytävä hiljaisuus ja ilmapiiri muuttuu jäätäväksi. Pätee muuten myös eläinlääkäreihin. No, esitin oman arvioni asiasta hyvillä perusteluilla ja juuri sitä lähdettiinkin sitten hämmästyksekseni tutkimaan. Otettiin verikokeita. Saatiin tuloksia. Otettiin uudestaan. Ei se ollut se mitä itse epäilin ja hyvä niin.

Uusia verikokeita. Keliakiaan viittaavat arvot olivat pilvissä. Gastroskopia ja koepalat. Tähystys meni yllättävän helposti yksityisen lääkärikeskuksen osaavan henkilökunnan ansiosta. Keliakiadiagnoosi oli varma ja minulle aikamoinen ylläri. Tri Kummalle täydet pisteet oikeaan osuneesta diagnoosista, vaikka ensin sainkin esittää omani.

Toisinaan käy niin, että jostain syystä epähuomiossa tulee syöneeksi jotain gluteenipitoista. Itse yritän pitää täydellistä nollalinjaa. Mitään välimuotoja ja ”lievää” keliakiaa ei ole. Joskus käy kuitenkin vahinkoja, vaikka kaikkensa yrittää. Onneksi vatsani ja keliakiani eivät ole sitä sorttia, että täytyy syöksyä oksentamaan välittömästi gluteenia syötyään. Löysin äskettäin työpaikan läheltä hyvän lounaspaikan, kunnes kuulin, ettei kyseinen syöttölä sovikaan keliaakikolle siellä käytettävän soijakastikkeen koostumuksen vuoksi. Ehdin käydä siellä kolmena päivänä ja sen jälkeen vatsa oli useamman viikon ajan täysin sekaisin ja ihan ”varpusina”.

Joskus tapahtuu niin, ettei kekkereissä ole osattu syystä tai toisesta varautua erikoisruokavalioihin lainkaan. Se on vähän outo tilanne kaikkien osapuolten kannalta. Pahin esimerkki on kahvitilaisuudesta, jossa muut vetivät ihanaa mansikkakakkua ja kahvia kaksin käsin. Laktoosittomat oli kyllä huomioitu laktoosittomalla kakulla. Gluteenittomille oli varattu vain kuivia (gluteenittomia ja asianmukaisesti yksittäispakattuja) voisilmäpullia, jotka olivat kaiken lisäksi jäässä. Kyse oli vielä eräänlaisesta palkitsemistilaisuudesta. Tarjoilun järjestäjän tarkoitus tuskin kuitenkaan oli lähettää mitään ”viestiä”, mutta tietynlaisilta mietteiltä ei silti voinut tippaleipäaivoissaan täysin välttyä.

Vähäinen gluteeniton leivonta kotona ei ole juuri sen kalliimpaa ainakaan makeiden leivonnaisten osalta kuin tavallinenkaan leivonta. Riippuu tietysti kulutuksesta. Oman huolellisuutensa se vaatii ainesosien käsittelyssä ja hiivalla kohotettavien leivonnaisten tuottaminen on haastavaa. Jauhot sen sijaan ja valmiit tuotteet ovat ihan törkeän kalliita, minkä vuoksi esim. leivän leipominen itse tulee hintoihinsa. Niukempaankin tarjoiluun makeiden herkkujen osalta tottuu. Eipähän tule ahdettua kitusiinsa kaikkia mahdollisia tarjottuja herkkuja, mikä tietysti tulisi tehtyä, jos noudattaisi normaalia ruokavaliota. On tästäkin siis omat hyötynsä.

Jokainen keliaakikko tietää hyvin, mitä tapahtuu, jos on syönyt gluteenia sisältävää elintarviketta. Suolistonukkaa tuhoutuu ja suolisto joutuu tulehdustilaan. Nukka toki palautuu, mutta siinä voi mennä aikaa vuoden verran tai enemmänkin. Ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy ja seurauksena voi olla vakavia puutostiloja. Täysin hoitamattomana keliakia voi tästä syystä johtaa kuolemaan. Viitaten blogin ihan ensimmäiseen postaukseen, keliakia on mitä suurimmassa määrin vakava sairaus ja sellaisena siihen tulee suhtautua. Vaikka keliakia(kaan) ei näy päällepäin.

Hyödyllisiä linkkejä:

terveysvastaanotto.fi
keliakialiitto.fi
gluteenitontaleivontaa.fi
glu.fi

Avautumisen tällä kertaa hoiti Nymma.