Saattaa sisältää vähäisiä määriä sanoja ja kuvia, jotka voivat järkyttää herkimpiä katsojia. ;)
Kielitoimiston mukaan se tarkoittaa huonoa tai kuivunutta leipää. Alun perin kyrsä on ollut jonkinlainen ohut leipä. Ja tietenkin ruisleipä.
Kun leipää on alettu tehdä valkoisista jauhoista, se on ollut herkumpaa syötävää ja vanhanaikainen sana kyrsä on saanut halventavan sävyn.
Siitä on tullut puhekieleen sana kyrsiä, joka tarkoittaa harmittamista.
Ilomantsin suunnalta on merkitty muistiin kansanruno, jossa sana kyrsi tarkoittaa samaa kuin kyrpä eli penis.
Siitä on johdettavissa toinenkin harmittamista ilmaiseva sana samalla logiikalla. Jostain syystä kansa käyttää sitä paljon vähemmän kuin vastaavaa v-kirjaimella alkavaa sanaa. Varsinkin miehet. Ei toteudu yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tässäkään asiassa.
Sanat kyrsä ja kyrpä ovat peräisin jo esihistorialliselta ajalta ja tarkoittavat siis ihan eri asioita.
Tuohon viimeksi mainittuun sanaan Erikoinen Asiantuntija pääsi perehtymään ensimmäistä kertaa alakoulussa kolmannella luokalla. Tilanne tuli päälle niin sanotusti yllättäen ja pyytämättä.
Luokallamme oli kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Osa pojista oli äskettäin saanut haltuunsa tämän sanan ja pitivät hauskaa meidän asiasta tietämättömien tyttöjen kustannuksella.
Emme olleet koko sanaa kuulleetkaan eikä sen merkitys auennut meille vielä siinäkään keskustelutuokiossa. Olisiko tilanne pitänyt nähdä jonkinlaisena varhaisena me too -juttuna?
Sana perso juontaa sanasta perse, joka taas perustuu ikivanhaan perä-sanaan. Tähän sanaan tutustuin tarkemmin aikuisella iällä. Olin lääkärin tutkimuspöydällä ja hän pyysi minua siirtämään vähän perääni. Olin huomaavinani (ehkä vain kuvittelin), että hän jopa hihitteli hiukan itsekseen sisään päin.
Ajattelin silloin, että johan on törkeää käytöstä lääkäriltä. Ihan hävytöntä. Eikä hän ollut edes mikään jolppi, vaan vanha tuttu lääkäri. Pian sen jälkeen hän jäikin sitten eläkkeelle.
Mutta siis perähän on ihan käypänen sana tarkemmin ajatellen. Kun se on vielä ikivanhakin, niin lääkärin käyttämänä se on ihan ok. Parempi, että hän ilmaisi toiveensa selvällä suomen kielellä eikä latinaksi. Hanuris horribilis? Olisin kyllä senkin ymmärtänyt.
Kuvat: Tiede-lehti nro 2/2020 ja Pixabay
Lähde: Tiede-lehti nro 2/2020 artikkeli: Kaisa Häkkinen, suomen kielen emeritaprofessori / Turun yliopisto.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Pohjois-karjalassa kun lapsuuden elin, oli paljonkin sellaisia sanoja, joita ei täällä lounais-suomessa käytetä ollenkaan, mutta harmi kun ne on jo melkein kaikki unohtuneet, tiesin että leipää sanottiin kyrsäksi, lapsia sanottiin kersaksi.
VastaaPoistakielenkäyttö taas ei ollut niin härskiä mun lapsuudessa, kuin se on nyt kouluissa, ihan pikku kakarat saattaa haukkua homoksi toista poikaa, mutta sehän on ymmärtämättömyyttä, toiselta kuultua matkimista.
Itse olen säilyttänyt oman itä-suomen murteeni, en huomaakkaan kun sitä puhun, ja varsinais-suomalainen kahttoo suu ammollaan.
Mutta näistä murteistahan ei ollutkaan nyt kysymys.
Aurinkoista päivää !
(kiitos kun kävitte blogissani,substraalia en ole koskaan laittanut kasveihini,mutta nyt lähden hiihtämään Auringonpaisteeseen.:)
Nämä kielet ja murteet voivat tarkoittaa eri asioita. Mies on Pohjois -Karjalasta kotoisin ja suolaton on heillä tuimaa meillä taas suolasta. Minä sanoin joskus että kun laittaa ruokalusikallisen suolaa suuhun ilme muuttuu kyllä tuimaksi. Mistäköhän nämä sitten mahtaa juontaa ja ovat saaneet alkunsa ❓🤔 Kerran vuosia sitten minä kirosin töissä oikein kunnolla perkele ja saatana. Yksi työkaveri katsoi minua oikein pahasti ja kielsi minua kiroamasta. Minua harmitti kun oli niin siveän näköinen ja tuomitseva. Sanoin minä vaan lausuin muutamia päähenkilöiden nimiä vanhimmasta kirjasta eli Raamatusta. Jotenkin tunnuin pääsevän niskanpäälle. 🤗😀
VastaaPoistaHyvin mielenkiintoisia nuo sanojen synnyt. Joku kertoi minulle, että kerätyssä kansanrunoudessa on paljon hävyttömiä sanoja. Lönnrot sievensi Kalevalan runot.
VastaaPoista