Ja nyt pari päivää sitten luvattua tarinaa vuokramökistä ajalta 12.10.-19.10.2019
Vuokrasimme mökin Mikkelin kupeesta. Olemme olleet tällä samalla mökillä kahdesti aikaisemminkin. Ja olleet hitokseen tyytyväisiä. Mökki sinällään ei edusta mitään tolkutonta luksusta, mutta ei tarvitsekaan. Meille se on varustelultaan täysin riittävä. No on täällä pyykinpesukone, tiskikone, wc ja suihku sisällä ja puulämmitteinen sauna. Saunassa jaksaisi olla vaikka kuinka pitkään. Mökissä on takka ja kattolämmitys. Lämmin ja kylmä vesi tulee ja menee. Mikroaaltouuni, jääkaappipakastin, keraaminen liesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, televisio, radio ja wifi. Astioita ja ruoanvalmistusvälineitä on mökkikäyttöön riittävästi. Taas tulee mieleen se Leevi and the Leavingsin biisi: ”Vaimo, älä ole onneton. Meillä melkein kaikki laitteet on...”
Wifi on ilmestynyt tänne sen jälkeen kun viimeksi kävimme vuonna 2016. Sen jälkeen saunan kiuas on uusittu ja minun mielestäni myös tv ja radio. Isännän mielestä ne ovat samat kuin viimeksi. Sijainti on keskellä "ei mitään" ison ja rauhallisen lammen rannalla. Lähistöllä ei ole yhtäkään mökkinaapuria eikä muutakaan asumusta, ainoastaan omistaja asuu mökille johtavan hiekkatien alkupäässä. Arkipäivisin hän on ilmeisesti töissä jossain muualla ja satunnaisesti askaroi jotain kotipihassaan, mistä saattaa lähteä ääntä, esimerkiksi traktorin hurinaa puuhommissa.
Kun tällä kertaa tulimme tälle mökille, mökin ovet olivat auki ennalta sovitusti ja avaimet pöydällä. Omistaja oli lämmittänyt mökin takan ja laittanut saunan pesäänkin puut valmiiksi. Seuraavat takkapuut jo odottivat telineessä ja jääkaappi oli valmiiksi kylmänä odottamassa eväitämme. Takkaa oli lämmitetty vähän liikaakin, mökin lämpömittari näytti 28,5 astetta. Jostain ihmeen syystä lämpö ei ollut noussut mökin yläkertaan, jossa makuutilat sijaitsevat, vaan makuutilat olivat ihanan viileät.
Haukkulin mökkielämässä ongelma on se, että se ei uskalla itse nousta eikä laskeutua jyrkkiä portaita yläkertaan, vaan sitä pitää kantaa rappuja ylös ja alas. Ja Haukkuli kun haluaa joka paikkaan ihmisen perässä, joutuu joko kanniskelemaan koiraa tai välttämään yläkerrassa kulkemista. Jokainen koiranomistaja tietää, että koira ei mielellään kulje tällaisia portaita, ei ainakaan alaspäin. Tämä oli kyllä odotettavissakin. Sama tilanne oli edellisen koiramme kanssa, joka oli mukanamme ensimmäisellä kerralla tällä mökillä vuonna 2015. Mökin omasta päiväkirjasta saimme lukea, että olimme olleet täällä tasan kaksi kuukautta ennen sen poismenoa.
Toisella kerralla olimme siis vajaa vuosi ennen joutuneet luopumaan ensimmäisestä koirastamme ja nykyisen Haukkulimme hankkimispäätös syntyi tämän mökin laituripenkillä istuessamme.
Tätä kirjoitettaessa sauna on lämpenemässä, uimaranta ja laituri on tsekattu ja Haukkuli on omalta osaltaan tarkastanut mökin sisältä ja ulkoa. Ja rauhoittunut sen verran, että malttoi syödä iltaruokansa.
Nytten aikaisemmin postaama kaikkien aikojen ysärimättö odottaa uuniin menoa. Vielä toivotaan kirkasta säätä ja tähtitaivasta, jota voimme jonain yönä ihailla täydessä pimeydessä laiturilta.
Ohessa linkki kaikkien aikojen ysärimättöön:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kaikkien-aikojen-ysarimatto.html
Valmiista ysärimätöstä ei valitettavasti ehditty saada kuvaa. Se katosi parempiin suihin ennen kuin tuli kuvaaminen mieleen.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!