Mökkipäiväkirja vol3 Ympäristön havainnointia

Mikkeli 12.-13.10. 

Täällä on käsinkosketeltava pehmeys ja hiljaisuus. Ihan kuin olisi kietoutunut kokonaan pumpuliin tai kuulosuojaimet olisi päässä. Mistään ei kuulu rasahdustakaan. Ainoa ohikiitävä ääni kuuluu taivaalla kilometrien korkeudessa kiitävästä lentokoneesta. Tähän tunnelmaan ei kaupungissa pääse koskaan. 

Lammen pinta on aivan tyyni. Vain muutama vesipisara taivaalta  rikkoo sen täydellisyyden. Haukkulin mielestä tontilla on tai ainakin on ollut paljonkin elämää. Nuuskuttelun määrästä päätellen. Onhan täällä lemmikkien läsnäolo sallittu.

Puista ovat lehdet lentäneet taivaan tuuliin tehokkaammin kuin kotopuolessa, koska nyt ollaan pohjoisemmassa. Pihan sammalvoittoinen nurmikko on lähes kokonaan ruskeiden lehtien kuorruttama. Ohikiitävän hetken tekisi mieli alkaa haravoimaan. 

Isäntä kieltää sen jyrkästi. Arvelen siihen olevan  kolme syytä: 1) omistajalla voi olla toisenlainen suunnitelma lehtien suhteen, esimerkiksi että silppuaa ne ruohonleikkurilla paikoilleen lannoitteeksi, kuten kotonakin teemme. 2) toisille kuuluvia hommia ei aleta tekemään, mieluummin mennään luontopolulle ja paikallisen metsästysseuran kodalle, jos on ylimääräistä energiaa. 3) nyt pitää päästää irti tekemättömistä töistä, koska ollaan muun muassa sen vuoksi tultu pois kotoa. Aviomies on viisas ihminen.

Aamuvarhaisella vein Haukkulia pissille. Se täytyy viedä hihnassa, koska meillä ei aina toteudu täydellinen yksimielisyys takaisin sisälle tulemisen hetkestä. Haukkuli viihtyisi ulkona pidempään kuin minä. Sunnuntaiaamuna klo 5.48. Minulla on heikommin arvovaltaa Haukkulin suhteen tässä asiassa. Tarvittaessa Isäntä tulee paikalle ja komentaa kerran, niin se on niinsanotusti siinä.

Harpoin aamupissillä käydessämme vähän varomattomasti liukkaalla, kapeilla laudanpätkillä päällystetyllä polulla alamäkeen. Niinhän siinä kävi, että liukastuin. Paras puoleni tavoitti maankamaran ensimmäisenä. Se on luontaisesti hyvin pehmustettu, joten kuperkeikka ei tehnyt kipeää. Sen sijaan vasen polvitaive koki kipua. Hetken aikaa piti tuumata, miten tästä pääsen ylös itsekseni. Ohikiitävän hetken mielessä kävi myös ajatus päivystykseen joutumisesta ja mökkiloman hankaloitumisesta. On sitä ennenkin kompuroitu tunnetuin seurauksin. Polvelle ei kuitenkaan käynyt pahemmin, vaan pian oltiin taas pystyssä ja menossa eteenpäin.

Päivänkakkara kukkii mökkipihalla lokakuussa

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat