Mikkeli 16.10.-17.10.2019
Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja päätimmekin heti, että tästä tulee pyjamapäivä. Säätiedotuksen mukaan torstai olisi hitusen poutaisempi, joten tyydyimme takan poltteluun ja makkaranpaistoon, lukemiseen ja lautapeleihin. Illalla sauna lämpimäksi jokapäiväiseen tapaan. Saunanlämmitys on Isännän valtakuntaa, mutta kun silmä vältti, sytytin kiukaan puut ja onneksi sain ne syttymään. Muuten olisi tullut sanomista.
Torstaina satoi vähän tihkua, mutta lähdettiin silti samalle patikointireitille hakemaan ne loput löytymättömät geokätköt. Nyt kun gps-laite oli hereillä, niin ne löytyivätkin melko helposti. Edellisellä kerralla puhelimen appi oli ohjannut suorastaan väärään paikkaan, toiselle puolelle tietä. Monet reitin kätköistä oli varsin nerokkaasti tehty. Vain yksi kuudestatoista jäi löytymättä. Osasyyllisenä siihen voitaneen pitää paikalla tehtyjä metsätöitä, joiden vuoksi kätkö saattaa olla tuhoutunut. Samalla reitillä on siis nyt käyty kolme kertaa ja sinne ei enää palata.
Kun palailimme patikointiretkeltä kohti parkkipaikkaa, tuli vastaan kolmihenkinen perhe ja iso paimenkoira, ehkä saksan- tai belgianpaimenkoira. En ehtinyt arvioida rotua tarkemmin, kun se hyökkäsi sutena pienen, hihnassa olevan terrierimme kimppuun. Ehkä sen asenne kuitenkin oli vain utelias eikä aggressiivinen, mutta hetken aikaa tilanne näytti uhkaavalta. Kaksikko pyöri varvikossa ja omamme jo vähän vinkaisi, ennen kuin ison koiran isäntä älysi tulla hätiin. Tilanne tuli päälle niin äkkiä, etten ehtinyt itse reagoida mitenkään. Olisin voinut komentaa vierastakin koiraa. "Paikka" -sanan pitäisi olla kaikkien koirien hallussa, joita vähänkään on koulutettu. Meidän Haukkulilla on loistava taito kohdata toisia koiria. Nytkään se ei ryntäillyt eikä ärhennellyt yhtään vaan odotti vastaantulijoita rauhallisesti paikallaan seisten. Tällä vastaantulijalla olisi ollut Haukkulilta paljon oppimista.
Tilanne oli ohi samantien ja Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Olisi voitu jäädä tarkemmin analysoimaan asiaa ja neuvoa toista koiranomistajaa koiran kytkemisestä, kun ei hän pysty sitä näköjään sanallisesti hallitsemaan. Sen vuoksi pidämme Haukkulinkin kytkettynä myös patikkareitillä, koska se ei tottele "Tänne!" -käskyä. Jos se olisi tuossa tilanteessa ollut vapaana, se olisi varmasti nyt koirien taivaassa. Hurtta olisi lähtenyt jahtaamaan sitä ja tavoittanut nopeasti ja loppu on vain historiaa. Ikävä päätös mökkilomalle.
Haukkulin kytkettynä pitäminen pelasti tällä kertaa sen oman hengen. Isäntä pääsi lyhyesti arvioimaan asiaa toisen koiran isännälle, joka ei mitenkään pahoitellut oman koiransa käytöstä. Hän oli täysin sanaton, ehkä pelästyi itsekin. Haukkulille ei ehkä siltikään jäänyt tapauksesta ylipääsemätöntä traumaa. Jatkossa se varmaan kuitenkin pelkää entistä enemmän isokokoisia ja varsinkin tummanvärisiä koiria. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, että se yhdistää jatkossa pelon metsäretkiin eikä suostu niille enää lähtemään.
Ihan riittävästi on luettu mediasta tilanteista, joissa isompi koira on käynyt pienemmän kimppuun surullisin seurauksin. Kaikkea ei tapahtumista tiedetä, voihan olla, että pienempi on ärhentelyllään provosoinut isompaa. Kyllä asia on vaan niin, että koira on eläin ja sillä on eläimen vaistot. Kun se kohtaa itseään pienemmän koiran, jonka se kokee saaliikseen, ei se voi estää vaistojensa toteuttamista. Vaikka kuinka olisi kiltti ja tottelevainen nallekarhu kotioloissa ja "Ei se tee kenellekään mitään." Ja "Ei se ole koskaan purrut ketään." Niinpä niin.
Oma Haukkuli ei meidänkään mielestämme käy kenenkään toisen kimppuun, mutta ei sitä koskaan voi tietää. Jos se näkee jonkun puolitoistakiloisen taskuraketin, jonka se kokee uhkaavaksi tai saaliikseen, ei voi luottaa, miten se käyttäytyy. Tai jos se näkee lenkillä oravan tai jäniksen ja sen metästysvietti herää, niin silloin korvat katoavat. Eikä se muutenkaan tottele Tänne! -käskyä, kuten edellä kerroin. Niin ollen meidän kymmenkiloinen terrierimme pidetään kytkettynä aina ja kaikkialla, kun ei se ole aidatulla omakotitalomme takapihalla, josta se ei pääse karkuun eikä se voi vahingoittaa mitään eikä ketään.
Palattuamme valmistin aiemmin tässä blogissa julkaistun reseptin mukaista lohi-herkkusienipastaa. Alkuperäiseen reseptiin erotuksena vain se, että laitoin mukaan sekä ruohosipulia että kirsikkatomaatteja. Pastana käytin kikhernepastaa, jolloin ateriasta tuli gluteeniton. Ohessa kuva valmistusvaiheesta sekä linkki alkuperäiseen postaukseen.
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/kaikkien-aikojen-lohi-herkkusienipasta.html
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!