Taas syksy saa

Syksy on iloinen asia. Se tulee joka vuosi. Se on eteenpäin pääsemisen merkki. Ilman syksyä ja talvea ei tulisi uutta kevättä. Syksyllä alkaa ja aloitetaan paljon uusia asioita. 

Tapasin äskettäin ohimennen työkaverini toisesta yksiköstä, nuoren miehen. Tavanomaiseen "Mitä kuuluu?" -kysymykseen hän vastasi iloisesti ja epäröimättä: "Mitäs tässä, syksyä rinnassa!" Kiva vastaus. Hän sanoi pitävänsä syksystä.

Kyllä en haluaisi asua jossain Kanarian saarilla, jossa on ympäri vuoden samanlaista. Ja jumalattoman kuivaa ja karua. Tässä suhteessa vielä pahempi on Kreikan Peloponnesoksen niemimaa. Siellähän niitä maastopalojakin on usein.

Syksy on kyynikoiden kulta-aikaa.

Erään ystäväni äidillä on juhannuspäivänä tapana todeta: ”Niin on syksyn tuntua ilmassa.”

Isännän jo eläköitynyt työkaveri piti tapanaan heti lomien jälkeen ensimmäisenä sadepäivänä porhaltaa työpaikalle ja sadetakkia ja kumppareita riisuessaan  toivottaa: ”Syysterveiset, syysterveiset, SYYSTERVEISET!”

Oli ilmeisesti hyvin mieleenpainuva tapa.

Aika elokuun lopusta jouluun kuluu nopeasti. Se johtuu siitä, kun ei haluaisi iltojen pimenevän ja ilmojen kylmenevän, lehtien putoavan puista ja maan jäätyvän.

Kevättalvi puolestaan kuluu hitaasti vuodenvaihteesta vappuun, kun kovasti odottaa valon määrän lisääntymistä ja kevään edistymistä.

Puhumattakaan valoisimmasta ajasta vapun tienoilta elokuun loppuun, ”venetsialaisiin”. Sehän vasta äkkiä hurahtaa. Tänä vuonna on sentään saatu aurinkoa. Kroppa ja pää ovat saaneet aurinkoenergiaa. Paitsi ei ehkä niinkään läntisessä Suomessa, jonne kaikki sadepilvet näyttävät menevän. Omalla kotiseudulla keskisemmässä Suomessa on kuivaa niin kuin beduiinin sandaalissa.

Pari vuotta sitten kesällä ei ollut yhtään lämmintä ja aurinkoista päivää, pelkkää kylmää sadetta vaan. Isännän kanssa mentiin silloin viikoksi Kreetalle. Siellä 40 asteen helteessä päätettiin, että ikinä enää ei lähdetä keskikesällä etelänmatkalle. Vaikka sataisi lunta koko kesän. Vannomatta paras, mutta meidän etelänmatkat alkaa muutenkin  pian olla tehty. Euroopan lomakohteet on "niin nähty" ja periaatteessa sama meininki kaikkialla. Ja sitten on vielä tämä kaikkialta tajuntaan tunkeva lentohäpeä. Mutta saapa nähdä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin alle kahdessa kuukaudessa on taas joku pieni reissu varattu eikä lentohäpeästä tietoakaan.

Viime syksynä hankin perheeseen kirkasvalolaitteen aivotoimintaa (sitäkin vähäistä) virkistämään. Kirkasvalolaite ja kirkasvalolamppu ovat kuulemma aivan eri asioita (netistä luettu). Hyvä kapistus se on ja otetaan taas käyttöön syyskuun puolella. Valoa ei tarvitse sillä erikseen ”ottaa”, vaan laite on ruokapöydän päädyssä ja se on toiminnassa aamupalan ajan. Riittää, että valo on näkökentässä.

Aikaisemmin en uskonut tällaisiin vehkeisiin ollenkaan. Tuumasin, että ihmiskehon kuuluukin olla kaamosaikaan vähän talvihorroksessa. Muutin mieleni ja suosittelen muillekin laitteen hankkimista.

Kuva: Pixabay.

Ei kaupallista yhteistyötä Innojok Oy /EAt.