perjantai 22. tammikuuta 2021

Miksi koira on muutakin kuin ihmisen paras ystävä


Koira on ensimmäinen eläin, jonka ihminen on kesyttänyt kotieläimekseen. Suomessa koira on yleisin kotieläin, kissa tulee toisena. Koko Euroopan mittakaavassa asetelma on toisin päin. Koirat ovat olleet viime aikoina paljon esillä mediassa. Muun muassa Norjan maanvyöryn pelastustöissä koirat ovat olleet apuna. Korona-aikana koirien suosio lemmikkeinä on kasvanut huikeasti ja moni perhe on päätynyt unelmoimaan omasta koirasta.

Kesyyntymisen alkuaikoina koiraa on käytetty vahtina ja jätteensyöjänä. Pohjoisessa koiraa on käytetty vetoapuna. Karjankasvatuksessa koiraa on käytetty laumojen paimentajana. Metsästyksessä koira on pitkään ollut korvaamaton apu. Nykyäänkin koiria käytetään näihin samoihin tehtäviin. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut muun muassa huume-opas-hypo-, vartio- sekä pelastuskoiria. Koiran tarkka hajuaisti on käytössä monissa tehtävissä. Erityisesti ihmisen kanssa kasvatetut koirat on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä, ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla, leluilla tai sosiaalisella kontaktilla.



Uudempia tehtäviä ovat muun muassa kaverikoirana, terapiakoirana ja lukukoirana toimiminen. Eläinten seurasta terapian osana on tullut jo vakiintunut tapa. Eläin on koettu hyödylliseksi kuntoutuksessa lähes riippumatta siitä mikä sairaus tai vamma on kyseessä. Eläimiä käytetään kuntoutuksessa muun muassa jos asiakkaalla on neuropsykiatrisia häiriöitä tai psykiatrisia sairauksia. Eläinten apu on tarpeen niinikään puheterapiassa, autististen lasten sosiaalisten taitojen ja kommunikointikyvyn parantamisessa, kehitysvammaisten lasten ja aikuisten  kuntoutuksessa sekä saattohoitopotilaiden ilahduttamisessa. Myös hevonen on yleinen terapiaeläin, samoin kana, alpakka ja lammas. Koira kykenee lukemaan ihmistä. Se pystyy erottamaan ihmisen kasvokuvista iloiset, vihaiset ja neutraalit ilmeet. Muutkin koiraeläimet, kuten sudet, käyttävät sosiaaliseen yhteydenpitoon katsekontaktia.

Kaikki koiranomistajat tietävät, miten hyvä vaikutus koiralla on ihmisen psyykeen. Huonokin päivä voi olla täysin pelastettu, kun kotiin tullessa on vastassa riemusta ratkeamaisillaan oleva karvakuono, joka säntäilee jälleennäkemisen ilosta huoneesta toiseen. Eläimen ei kuitenkaan tarvitse olla oma tai edes tuttu voidakseen tuottaa mielihyvää. Vieraankin koiran koskettaminen voi lisätä mielihyvähormoni oksitosiinin tuotantoa. Koira on pehmeä ja lämmin. Sen ruumiinlämpö on korkeampi kuin ihmisen. 



Olin aikaisemmin luullut, että koiran älykkyys on suoraan verrannollinen koiran kokoon. Että isot koirat automaattisesti ovat pieniä älykkäämpiä. Näin asia ei suinkaan ole. Tosin omat ja tutut koirat ovat olleet pieniä tai enintään keskikokoisia, joten ei ole oikein vertailupohjaa. Jospa isot koirat ovat sitten vieläkin älykkäämpiä kuin pienet. 

Haukkuli on ainakin uskomattoman älykäs ja oppivainen. Tosin se oppii, muistaa ja tottelee vain sellaista mitä se itse haluaa ja mikä sitä kiinnostaa. Sitä ei ole helppo jymäyttää. Välillä tuntuu, että se osaa lukea ajatuksia ennen kuin ne ovat edes syntyneet. Rotuna (australianterrieri) se on myös tunnettu siitä, että se alkaa hyvin helposti pomottamaan ihmistä, jos ei pidä varaansa. Tämä rotu ei siis ole kaikista kuuliaisin ja helpoiten opetettavissa. 

Haukkuli on todellinen seurakoira ja työkoira, kulkee perässä joka paikkaan ja haluaa olla kaikessa mukana. Television luonto-ohjelmia se katselee mielellään ja aktivoituu heti, kun ruudussa näkyy mitä tahansa karvaturreja tai nelijalkaisia. Karvainen matokin luonto-ohjelmassa oli äskettäin hurjan kiinnostava. Sille piti murista ja käydä välillä mammalta kysymässä, että pitääkö olla huolissaan? Koirat ja hevoset kiinnostavat eniten. Myös linnut miellyttävät sitä, mutta hyönteisistä ja perhosista se ei piittaa. Iltauutiset se myös katselee ja kuuntelee mielellään. Sanan ”uutiset” ja ”kattomaan” sen tunnistaa. Ja paljon muita sanoja. Kun sanon, että mennään kattomaan uutiset, niin jo mennään juoksujalkaa sohvalle ja vähän murahdellaan mennessään. 

Erityisesti se terävöityy, kun se kuulee sanan ”työ”. Rotu on ollut aikanaan käytössä Australian  maatiloilla pitämässä pieniä jyrsijöitä aisoissa. Se on siis oikeasti työkoirarotu. 

Lähde: Tiede-lehti, nro 07/2020, Wikipedia

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 


12 kommenttia:

  1. Koira on kyllä ihana lemmikki. Meillä on aikoinaan ollut kultainenoutaja. Se on luonteeltaan lempeä ja tottelevainen ja sen kanssa tehtiin pitkiä lenkkejä. Oli jännä seurata sen oppimista, mm. eri sanojen merkityksiä. Nytkin tekisi välillä mieli koiraa niin tulisi liikuttua enemmän, mutta sitten se taas sitoo niin kovasti.
    Enpä olisi uskonut että koira on Suomessa kissaa yleisempi kotieläin. Sen kuulin tänään radiosta ja hämmästyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kultainen noutaja on tosi ihana rotu. Meilläkin se rotu mainittiin aikanaan kun koiran hankintaa suunniteltiin, mutta osa perheestä tuumasi, että haluaa pienikokoisemman koiran. Niin sitten päädyttiin terrieriin. Se ei kyllä ole yhtään pienempi, ei ainakaan egonsa osalta. 😁

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Molemmissa on omat puolensa. Minullakin on aikuisella iällä ollut sekä kissa että nyt toinen koira, ensimmäinen on tuhkana tuolla vitriinissä. Tykkäsin kovasti kissastakin. Se on myös omalla tavallaan helppohoitoisempi.

      Poista
  3. Koira on valtava apu moneen,mun työpaikallani kävi säännöllisesti kaverikoirat ilahduttamassa vanhuksia, dementia asukkaan huulille tuli hymyä ja sanoja alkoi tulla, koirat toi iloa heidän elämään.
    Minun lapsuuskodissa oli karjalankarhukoira, meillä oli jonkinlaiset urut, jota soitettiin, koira tuli aina viereen laulamaan ulvomalla, se oli musikaalinen.
    Meidän silkkiterrieri on ollut helppo oppimaan ne perusasiat, se istuu kun käsketään, antaa tassua, pyytää herkun aina kun ulkona on tehnyt tarpeensa, nopeastihan se sisäsiistiksi oppi.Se vaatii meiltä paljon, kun on vielä aika pentu, harkinnut olen kaveria sille, pääsisi itse vähemmällä, mutta kun ajattelee että meidän aikakaan ei riitä, koira voi elää 15 vuotta, itse olisimme jo 80, se luopuminen eläimestä on surullista.Tyttärelläni on 2 itämaista kissaa, kissa on todella viisas ja haluaa olla ihmisten lähellä, toisella tyttärellä on tavallinen kissa, ja se on oppinut antamaan tassua kun antaa herkun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Eläimestä luopuminen on yhtä surullista kuin ihmisestä luopuminen. Riippuu tietysti ihmisestä. Ja eläimestäkin. Eläinhän on perheenjäsen siinä kuin ihminenkin. Pikkukoira tykkäisi varmasti, kun saisi leikkikaverin. Voisi ajatella, että saman rotuinen tai muuten pieni koira ja suht koht saman ikäinen olisi oikea valinta.

      Poista
  4. Minunkin koirani (seropi, joka on tätä nykyä siskoni koira) on pieni, mutta välkky. Erinomainen oppimiskyky, mutta oikea domina.😁 Nyt hän on jo 16 v, joten hissukseen elelee. Häl on kuulemma tyttökaveri: kissa! 😮

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Koiran ja kissan suhde on mielenkiintoinen asia. Niin kuin sinunkin iäkkäällä koirallasi. Ystävälläni on molempia kaksi, on aina ollut ja kaikki hyvässä sovussa keskenään. Haukkuli kun oli pieni ja näki kissan ekaa kertaa, oli reaktio aika ärhäkkä. Mistähän se oli sen omaksunut? Kyllä sekin oppisi varmaan kissan kanssa olemaan "ihmisiksi".

      Poista
  5. Meillä on ollut koiruli vain yhden kerran.Hän kuoli hevosen potkuun. Muistelemme hänen persoonaansa ja välkkyyttään iloiten. Jäi niin paljon hyviä muistoja. Teidän Hakkuli on niin suloinen ja hänellä on viisas katse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Voi surku miten kävi koirallesi. Hevosten kanssa saa kyllä olla tarkkana. Niillä on yllättävän hyvä osumatarkkuus. Ja kiitos, Haukkuli on! Nyt kirjoitan tätä aamulla ennen klo kuutta. Se kävi äsken tuossa kysymässä, että mitä sä puuhaat ja meni takaisin nukkumaan.

      Poista
  6. Yorkshiren terrieriä olen ajatellut ransun kaveriksi, se on pienempi,
    ja tosi kaunis koira,mutta onhan ne aika kalliita, niitä kasvattajia ei ihan lähellä asu,ransukin me haettiin kajaanista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ransu on ihana nimi pienelle hauvelille! Juu kyllä kaikki koirarodut on kamalan kalliita. Aika kova "kilohinta" tulee kyllä. Mutta ovat ne painonsa arvosta paljon enemmän kuin kultaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!