Jälleen lähestyy eräs päivä, joka saattaa korostaa yksinäisille heidän yksinäisyyttään. Ystävänpäivä. Vasta on päästy joulunpyhistä, joita yksinäinen on saattanut viettää yksin monen päivän ajan.
Lueskelin verkkosivuilta is.fi/menaiset/yksinaisetkertovat yksinäisten kertomuksia yksinäisyydestä. Verkkosivun juttuun heitä oli pyydetty kertomaan, miltä yksinäisyys tuntuu. Niin surullista luettavaa. Tuntemukset ovat sekä henkisiä, ahdistukseen ja masennukseen viittaavia sekä fyysisenä kipuna tuntuvia. Kuin olisi todella sairas.
Miltä tuntuu, kun kukaan ei kosketa koskaan. Ihmisen iho kaipaa toisen ihmisen käden kosketusta. Tai kylkeä omaa kylkeä vasten. Hiusten silitystä, selän pesua, käden puristusta. On myös ihmisiä, jotka eivät pidä koskemisesta, mutta se on eri asia, kuin jäädä ilman kosketusta, kun sitä toivoisi.
Miltä tuntuu, jos ei ole päivittäin, viikottain tai kuukausikaupalla ketään, jolle jutella. Kun suu aukeaa vain syömiseen ja juomiseen, ehkä huokaukseen. Kun kukaan ei puhu juuri sinulle, ei kysy mitään eikä odota vastaustasi. Kun päähäsi pälkähtää joku hauska juttu eikä ole ketään, jolle kertoa siitä samantien. Eikä myöhemminkään.
Sosiaalisena lajina ihminen kaipaa luontaisesti seuraa. Aina on joukossa erakkoluonteita, mutta he lienevät yksin omasta halustaan ja se on ihan eri juttu. Olla yksin omalla päätöksellä kuin jäädä tai tulla jätetyksi yksin.
Yksinäisyyttä voi kokea myös yhdessä ollessa. Parisuhteessa, kun yhteys puolisoon on kateissa tai jos kokee, että toinen ei ole läsnä. Työ- tai muissa yhteisöissä voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta ja kokea yksinäisenä tulleensa syrjityksi tai jopa kiusatuksi. Henkilökohtainen tunne on itselle tosi.
Yksinäisyys voi olla kierre, joka johtaa aina vain syvempään yksinäisyyteen. Se voi aiheuttaa häpeää ja pelkoa kohdata muita ihmisiä.
On kurja ajatus, kun yhteiskunnassa on keskimäärin enemmän taloudellista hyvinvointia, lisääntyy monenlainen henkinen pahoinvointi. Uupuminen, syrjäytyminen, yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat. Hyvinvointi ja tietynlainen omaan napaan tuijottaminen lisää pahoinvointia. Kuka loppujen lopuksi kohta enää voi hyvin.
Hyvää huomista sunnuntaita ja ystävänpäivää. Olkoon päiväsi aurinkoinen ja jos mahdollista, ilahduta jotakuta yksinäistä 🥰 ja jos se ei onnistu, älä koe siitä syyllisyyttä! Vuodessa on 364 muutakin päivää muistaa yksinäisiä ja tietysti myös ystäviä!
Lähde: Me Naiset 6/2021
Kuva: Pixabay
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty
Ihanaa ystävänpäivä viikonloppua!❤️
VastaaPoistahttp://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos kommentistasi! Hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle! Kivat sivut sinulla - kävin kurkkimassa!
PoistaIhminen kaipaa toisia ihmisiä ja rakkautta, sitä on varmasti ollut niin kauan kuin ihmisiä on ollut maanpäällä, ennen ei vain tiedotettu siitä medioissa yhtenään, mutta toisaalta nyt on enempi paikkoja minne mennä,mitä tehdä, on vaikka mitä marttoja,kerhoja,seuroja,piirejä, vähän vanhemmille ihmisille, nuoret varmaan osaavat hakeutua omiin kokoontumisiin, jos ei hyväksytä seuraan silloin syrjäytyy ja alkaa syyttää itseään siitä.
VastaaPoistaSe on totta että kaikki ei koe yksinäisyyttä, jos haluaa olla omissa oloissa ja nauttii siitä, itse ehkä olen jonkin verran erakko,
se voi johtua luonteestani, mutta menin kerran srk.n järjestämään tilaisuuteen
" Yksinäisyydestä yhteyteen" niin siellä oli samoilta lapsuus maisemilta kotoisin oleva nainen, niin tutustuttiin, ja on ollut kiva käydä kahvilla ja luontopoluilla, ja kyläillä toistemme luona.
Ehkä pitäisi hakeutua erilaisiin tapahtumiin, helposti jää vain syrjään.
Yksi hieno juttu tapahtui vähä aikaa sitten, kun sattumalta löytyi koulu/leikkikaveri 60 vuoden jälkeen, ja vielä 70km. päästä,
nyt lähiaikoina on tarkoitus tavata.
Kiitos kommentistasi!
PoistaMinäkin olen vähän erakkoluontoinen, viihdyn hyvin yksin, mutta jos se olisi jatkuva olotila ja pakon sanelema, niin en tiedä mitä sitten ajattelisin.
On sinulla ollut onnekkaita kohtaamisia, kun vanhoja ystäviä on löytynyt pitkän ajan päästä.
Joskus yksinäisellä on ilmeisen korkea kynnys lähteä tapahtumiin. Ei enää uskalla yksin lähteä.Pitäisi jonkun tulla viemään! Senkin olen kuullut sanottavan, että sitten kun palaa tapahtumista tyhjään kotiin, tuntuu tosi pahalta. Voin senkin uskoa todeksi.
Yksinäisyys ei ole helposti hoidettava asia. Voi vain toivoa, että jokaisella ihmisellä olisi joku, jota voi kutsua ystäväkseen.
Hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle :)
Kun on läheisiä, helposti unohtuu, kuinka paljon meillä on yksinäisiä. Tämä oli hyödyllinen muistutus.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
Hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle!
PoistaNiin se on, kun itsellä on ystäviä, unohtuu, että kaikilla ei välttämättä ole. Ja se muistutus on tosi tärkeä.
Tänään aamulenkillä ystävän kanssa mietittiin, että mitä tavallinen ihminen voisi asian hyväksi tehdä. Tuli muutamia ajatuksia mieleen. Palaan niihin myöhemmin :)
Surullista, että viidennes suomalaisista on kokenut yksinäisyyttä. Meillä on niin individualistinen, yksilöä korostava, kulttuuri nyt. Monessa muussa maassa on vielä kollektiivinen kulttuuri, jossa kaikista pidetään huolta, läheiset ja ystävät ovat tiiviisti läsnä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaNäin on! Eilen sattui kerrostalon pihassa kohtaaminen naapurin kanssa. Häneltä rupesin kysymään, että vastako olette muuttaneet, kun ei olla nähty. Niin kaksi vuotta ovat jo asuneet. Ei sillä, että jokaisen naapurin kanssa pitäisi kaveerata, mutta ettei edes naamatutuksi olla ehditty kahteen vuoteen. Niin sitä painetaan vaan omaa rataa.
On ihmeellistä, että vaikka nykyisin asutaan keskimäärin lähempänä toisiamme kaupungeissa, niin ihmiset vain etääntyvät toisistaan. Yhteisöllisyys on katoavaa kansanperinnettä, joka vallitsi vielä minunkin lapsuudessani 1970-luvulla.
Nuorten ihmisten yksinäisyys erityisesti minua surettaa! Jos ei ole ystäviä, parisuhdetta eikä sitä myöten toiveita perheestä. Jos työtkin ovat pätkätöitä ja sitä kautta ei synny läheisiä ihmissuhteita. Korona eristää nuoria vielä enemmän. Vanhuudessa yksinäisyys on jotenkin luonnollisempaa, vaikka tuskin nyt mukavempaa. Nyt kun on vielä töissä semmoset 8 vuotta vielä, niin sosiaalisuuden tarpeet siellä tyydyttyy aika hyvin. Viikonloppuisin ja lomilla nautin hiljaisuudesta, siitäkin ettei tarvitse kuunnella ja olla äänessä jatkuvasti. Ei ole mitään kalenteria, joka määrittää mitä teen ja milloin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaKyllä, samaa mieltä. Jos nuori kokee yksinäisyyttä ja syrjäytyy heti aikuistuttuaan, on siltä tieltä vaikea löytää toisten ihmisten pariin. Siitä seuraa sitten muitakin ongelmia.
Niinkuin sanoit, vanhuudessa yksinäisyys on luonnollisempaa, kun läheisiä kuoleekin ympäriltä. Jos elämässä on kumminkin ollut vanhuuteen saakka ystäviä.
Töissä tosiaan täyttyy helposti sosiaalisuuden tarpeet ja vastapainoksi viikonloppuisin on mukavaakin olla vain itsekseen ja näiden samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten kanssa. Kalenterittomuus on mahtava juttu! Lomalla riittää, että tietää onko päivä vai yö, eikä sekään ole niin justiinsa.
Olenpa huomannut että voice finland yleisö istuu vieri vieressä, maskineen, mutta minkä takia elokuva teattereihin päästetään vain 10 kerralla, tai muita harrastuksia lähes suljetaan,jos kerran nuoret ei niin helposti sairastu koronaan kuin vanhukset, tuntuu hullunkuriselta, kun nuoret eniten kärsii yksinäisyydestä.
VastaaPoistaNyt on jo sunnuntain puolella, Hyvää ystävänpäivää teille!
Hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle!
PoistaMaailmassa on monia kummallisia ja ristiriitaisia juttuja.
Niinkuin nyt koronarajoitustenkin kanssa. Jossain kohtaa ollaan tosi tiukkoja (mikä on pääsääntöisesti hyvä), mutta toisessa samantapaisessa tilanteessa löysäillään sääntöjen kanssa. Vaikka tuo mainitsemasi Voice of Finland -esimerkki.
On kyllä hirveän tärkeää, että nuorilla olisi mahdollisuus jotenkin harrastaa ja tavata ystäviä erilaisissa tapahtumissa (vaikka sitten verkon välityksellä) nyt korona-aikana. Ettei kukaan jää yksin.