Kevät on paras vuodenaika. Jonkun mielestä se on pahin ja ymmärrän sen hyvin. Monille mielenterveysongelmista kärsiville se on ahdistavaa aikaa, kun kaikki ympärillä uusiutuu ja kuoriutuu vanhan alta ja itse olet kuitenkin aina se sama. Eikös huhtikuu ole itsemurhien sesonkiaikaa juuri tästä syystä.
Joka kevät nähdään aivan huikea muutos luonnossa. Maaliskuun lopussa voi hyvinkin olla hanget korkeat nietokset ja 20 astetta pakkasta. Ja siitä pari viikkoa eteenpäin, niin jo laulaa peippo sekä kukkii vuokko ja moni muu. Olis aivan tylsää asua jossain Kanarian saarilla tai muualla, missä ei ole neljää vuodenaikaa. Oikeesti. Kanariallahan vuorokauden keskilämpö vaihtelee vuoden sisällä vain n. 7 astetta. Meillä tuo vaihteluväli on jotain aivan muuta. No, me ei saada sitten useampaa satoa kasviksista ja hedelmistä. Mutta esim. mansikat on täällä paljon parempia. Ja uudet perunat.
Keväässä minua ahdistaa vaatetuksen vähentäminen ja ohentaminen. Aina ne edellisen kesän tamineet on kaapissa talven aikana kutistuneet. Ja näkyy niiden alta ne valkoiset kintut ja kuivuuttaan pölisevä iho. Syksyllä on paljon helpompaa ja turvallisempaa kiskoa vaan paksumpaa villahousua ja berberiä päälle.
Kyllä siihen kevään ja kesän ihanuuteenkin silti leipääntyy. Toukokuussa ekoilla helteillä kaikki naapurit kuopsuttaa jotain pihallaan, pyöräilee ja ulkoilee ihan ”simona”. Samanlainen sää jos sattuu syyskuulle, niin ketään ei enää kiinnosta. Syksyllä päivän lyhetessä käperrytään kotiin. Naistenlehtien kansikuvistakin sen huomaa. Niiden mukaan kaikkien täytyy syksyllä sisustaa, hankkia viherkasveja kotiin ja laittaa uuniruokia. Minä laitan enimmäkseen uuniruokia ympäri vuoden, viherkasvit olen yhtä lukuunottamatta tappanut ja sisustamisesta ei voi meidän huushollissa oikeastaan puhua. Olkkarissa on samat verhot olleet kohta 10 vuotta. Vain keittiön kapan vaihdan syksyllä ja keväällä. Ja siis sama kappa aina viimeistään adventtina ikkunaan ja keväisempi kappa tilalle vapun tienoilla.
No helkkari, siitäpä tulikin mieleeni, että vieläkin siellä näkyy olevan se joulukappa. Tämän verran siis sisustaminen kiinnostaa. Pahemmin kävi kolme vuotta sitten työuupumuksen vuoksi saikuttaessani. Huomasin vasta elokuussa, että vieläkin on tonttuverho keittiössä edellisen joulun jäljiltä. Ehkä vaihdon laiminlyöntiin vaikutti osin sekin, että silloinen kevätverho katosi mystisesti. En löydä sitä mistään vieläkään. Isännän mielestä se oli ”poliittisesti arveluttava”. Siinä oli nimittäin ruiskukan kuvia. Oliskohan hänellä jotain tekemistä sen katoamisen kanssa?
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!