 |
| Ystävän kutomat villasukat ❤ |
Jotkut teistä saattavat muistaa 1970-luvulta valistuskampanjan, jossa ideana oli saada lapsia pukemaan lämmintä ylle eli ulkohousujen alle. Tuon aikainen uutisankkurilegenda Heikki Kahila kertoi televisiouutisissa, että itse tasavallan presidentti on antanut määräyksen käyttää villahousuja. Kyseessä oli siis valtakunnallinen villahousupakko, joka oli voimassa uutistenlukua seuraavasta päivästä klo 05.00 alkaen aina seuraavan vuoden vappuun saakka. Heikki Kahilan lisäksi villahousumuotia esittelivät muun muassa Pirkko-Liisa Tikka ja Esa Pakarinen junior Jussi Raittisen laulaman Villahousurockin tahdissa.
Asian tiimoilta kirjoitettiin myös komedia Villahousupakko, joka oli vasta- ja tietoisku pintaan nousseelle farkkumuodille, jossa ajan hengen mukaisesti farkut olivat yläosastaan tiukkaakin tiukemmat lahkeiden viistäessä leveinä maata.
Muistan itse tuon komedian elävästi sekä myös omat villahousuni. Niitä taisi olla useampiakin, mutta erityisesti on mieleen jäänyt puoleen reiteen ulottuvat villahousut. Nehän puettiin sukkahousujen päälle ja siitäkin huolimatta ne kutittivat.
Liikuntatunnit olivat yhtä tuskaa, kun sisäliikunnan osuessa kohdalle pukuhuoneessa piti jännittää farkkujen riisumista. Muistan hidastelleeni, jotta ehtisin nähdä oliko kellään muulla villahousuja ja jos ei tuntunut olevan, niin joko yritin riisua villahousut farkkujen kanssa yhtä aikaa tai hidastella lisää, jotta muut ehtivät siirtyä liikuntasalin puolelle. Vaikka kyllähän meillä ala-asteikäisillä taisi olla villahousut käytössä, kun kerran oli tuo pakkotilanne päällä.
Nykyään talvivaatteet ovat niin lämpimiä ettei villahousuja löydy kaapeistani. Ehkä niiden aika tulee myöhemmin, kun verenkierto heikkenee ja alkaa vanhemmiten paleltaa. Mutta villasukat on jo kaivettu esiin ja käytän niitä päivin sekä öin. Töistä kotiin tultuani vaihdan mukavampaa ylle ja vedän villasukat jalkaan. Yöksi vaihdan eri sukat, ”yövillasukat”, sellaiset, jotka ovat oikein väljät eivätkä yhtään kutita. Vaikka eivät nykyajan villalangat enää kutitakaan. Mistähän sekin johtuu?
Villa on siitä mukava materiaali, että se sekä lämmittää että viilentää. Moni pitää villasukkia kotioloissa ympäri vuoden, mutta itse tassuttelen kotona keväästä syksyyn mieluiten paljain jaloin, Punaisella Tuvalla ollessa myös pihamaalla.
Syksyisin iskee usein mielihalu ruveta käsityöpuuhiin. Jospa tänä syksynä syntyisi villasukat, vaikka ihan pikkuruiset omalle lapsenlapselle. Prinsessalla on jo monet villasukat, mutta kuten olen itse huomannut, niitä ei taida koskaan olla liikaa.
Ohessa linkki villahousupakon julistukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!